torstai 24. joulukuuta 2015

Kadonneen identiteetin metsästys

Nykyään puhutaan jonkin verran paljon identiteettiongelmista. Ehkä psykologisen tiedon lisääntyminen on auttanut ymmärtämään identiteettiin liittyviä asioita entistä syvällisemmin ja käsittelemään niitä monipuolisemmin.  Tai sitten aikamme ihminen on rakentanut elämänsä entistä kestämättömämpien asioiden varaan.

Eräs nykyajan trendeistä ainakin länsimaissa on näkemys, jonka mukaan paras tarkoitus ihmisen elämälle on itsensä toteuttaminen itse haluamallaan tavalla. Jos elämää onkin entisaikaan hallinnut jokin jumala tai ympäröivän yhteisön kontrolli, postmodernin ajan ihminen saa - ja hänen tuleekin - olla täydellisen vapaa tällaisista auktoriteeteista ja itse oman elämänsä herra. Osaltaan tästä seuraa se, että todella moni seuraa omia tunteitaan ja etsii identiteettinsä perustaa ja elämän tarkoitusta esimerkiksi vallasta, maineesta, omaisuudesta, nautinnoista tai työnteosta. Onko mikään tällöin kuitenkaan lopulta paremmin kuin ennen?

Pikemminkin vaikuttaa siltä, että nämä nykyajan "jumalat" pyörittävät ihmistä aivan samalla tavalla kuin vanhatkin. Vaikka aikamme kultaisista vasikoista olisi riisuttu pois viimeinenkin uskonnollinen ja yliluonnollinen ulottuvuus, lopputulos ei välttämättä poikkea suurestikaan Baalin palvonnasta - ihmiset uhraavat suunnattomia määriä aikaa, vaivaa ja rahaa itsensä etsimisen ja toteuttamisen alttarilla. Osaanko miellyttää jumalaani niin, että saan hänen suosionsa, tai olenko tarpeeksi hyvä ja pystyvä selvitäkseni ongelmista ja kehittääkseni terveen ja eheän identiteetin? Lopulta kaikki on joka tapauksessa kiinni ihmisestä itsestään ja hänen teoistaan; hyvästä elämästä saa pohjimmiltaan kiittää itseään ja omia hyviä valintojaan.

Mutta pystyykö omiin voimiin ja maailman menoon nojaava elämä kertomaan, kuka ihminen todella on, ja tuomaan lopullista tyydytystä? Saarnaaja eli kuningas Salomo oli mies, jolla tuntui olevan kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. Hän oli viisas, vaikutusvaltainen, kuuluisa, rikas ja epäilemättä kadehdittu ja sai halutessaan lähes mitä tahansa, mutta rauhaa hän ei näistä asioista löytänyt. Kaiken yltäkylläisyyden keskellä Saarnaaja oli melkoisessa kriisissä epäonnistuttuaan elämän tarkoituksen löytämisessä maailmasta ja itsestään. Kokeiltuaan kaikkea mahdollista hän huomasi, että kaikki uudeksi väitetty on vain jotakin vanhaa uudessa paketissa, ja totesi kaiken tämän pelkäksi turhuudeksi ja tuulen tavoitteluksi. Elämä "auringon alla" osoittautui mielettömäksi ja sen varaan rakennettu identiteetti luhistui.


Juuri tämä ongelma on kaikilla nykyajan mahtavilla jumalilla - ne saattavat oikeastaan pettää milloin vain. Terveyden, rikkauden ja maineen tai jotakin niistä riippuvaa voi kuka tahansa menettää todella äkillisesti, ja silloin niihin perustettu identiteetti on todella koetuksella. Jos kaikki on todella kiinni ihmisestä itsestään, epäonnistunut saa syyttää vain itseään (tai todella itsestä riippumattomassa tilanteessa korkeintaan huonoa tuuria) ja yhtyä Saarnaajan pessimismiin. Tukea ajatus elämän mielettömyydestä saa myös siltä nykyajan opinkohdalta, että elämä on syntynyt sattumalta ja on siksi pohjimmiltaan täysin tarkoituksetonta, valitsipa ihminen itse itselleen millaisen merkityksen hyvänsä. Voit elää elämäsi suurena hyväntekijänä tai joukkomurhaajana, mutta millään ei kuitenkaan ole lopulta mitään väliä. Esimerkiksi kouluampuja toteuttaa valitettavan usein juuri tätä logiikkaa, joten on kummallista, että elämän perimmäistä turhuutta opetetaan kouluissakin ja silti kauhistutaan jonkun soveltaessa oppimaansa käytäntöön.

Saarnaajan tarina ei kuitenkaan lopu kaiken kieltävään nihilismiin ja itsemurhaan. Hakattuaan kylliksi päätään eksistentiaaliseen seinään hän joutui tulemaan tällaiseen tulokseen: on Jumala, joka on antanut elämän ja jolle ihminen on lopulta vastuussa siitä, kuinka aikansa käyttää. "Auringon alla" eli ilman tätä Jumalaa kaikki todellakin on turhuutta - viisas elää elämänsä Luojaansa muistaen, sillä todellisen elämän ja pahimmissakin vastoinkäymisissä kestävän identiteetin voi lopulta löytää vain Hänen yhteydessään.

Muu Raamattu onneksi jatkaa siitä, mihin Saarnaaja jää, ja tarjoaa vielä syvempää tietoa Jumalasta. Sen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

-Jos on totta, että Raamatun Jumala on olemassa ja ihminen on Hänen kuvansa, elämä on lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin turhaa ja ihmisarvon käsite on muutakin kuin sanahelinää.
-Jos on totta, että Jumala on muuttumaton ja täydellinen rakkaus, Hän ei petä meitä milloinkaan siten kuin mikä tahansa nykyajan tarjoamista jumalista, vaan antaa lapsilleen vain parasta.
-Jos on totta, että ihminen on alunperin luotu Jumalan yhteyteen, mikään muu kuin tämän yhteyden palauttaminen ei edes potentiaalisesti voi saada ihmistä löytämään itseään ja antaa hänelle rauhaa.
-Jos on totta, että tämä Jumala on tullut ihmiseksi ja kärsinyt itse meille kuuluvan rangaistuksen korjatakseen yhteytemme, elämämme onnistuminen ei riipukaan vain omista teoistamme ja epäonnistuneetkin saavat uuden mahdollisuuden.
-Ja mikä tärkeintä - jos on totta, että Jeesus nousi kuolleista, Jumala on osoittanut olevansa sekä halukas että kykenevä täyttämään muutkin antamansa lupaukset. Näiden ehtojen varassa koko Raamatun sanoma seisoo tai kaatuu, joten niiden paikkansapitävyydestä kannattaa ottaa tarkka selko.

Jos siis elämäsi tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta tai olet hukassa identiteettisi kanssa, kokeilepa ottaa yhteyttä suoraan valmistajaasi. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

tiistai 17. marraskuuta 2015

MNF -15

Seitsemäs kerta Euroopan suurinta kristillistä nuorten viikonlopputapahtumaa takana ja kyllä taas kannatti lähtee! Kumma kyllä, lähtö ei tällä kertaa ees ollu itestäänselvyys. Kun kaikesta päätellen on pikkuhiljaa tulossa vanhaks, ainakaan pelkkänä osallistujana lähteminen ei enää napannu entiseen malliin :D Palvelullinen näkökulma joka tapauksessa on viimesten vuosien aikana tullu vahvasti tutuks eri tapahtumissa, joten tarpeeks kustannustehokasta festarireissua mielekkäällä talkoohommalla ei voinu sulkee poiskaan. Mikä neuvoksi?

Vastaus: rukousta ja kyytitiedustelu Jyväskylän EO:n Facebook-ryhmään. Ensin sitä kautta tuli tarjous potentiaalisesta hommasta eräältä screen atk -tiimistä vastaavalta tutulta. No, ainoa ongelmahan oli se, etten ollu millonkaan tehny projisointia enempää ku parin yhteislaulun sanojen näyttämisen joskus takavuosina Ryttylässä :D Kun luottamus mun pärjäämiseen ei kuitenkaan horjunu tämänkään tiedon selvittyä, päättelin että voin suostuu jos sopiva kyyti vaan järjestyy. Ja lienee tarpeetonta ees sanoo et seki tapahtu heti samalla viikolla! Reitti selvä.

Tämmönen työpiste.
Torstain ja perjantain välisenä yönä päädyin mukaan sen verran hyvään keskustelu- ja rukoustilanteeseen, että unen määrä oli se mistä ennemmin tingittiin. Pakkaaminen oli kummasti jääny välistä tätä ennen, mikä vähensi nukkumisaikaa viiden tunnin paikkeille :D Ja niin paljon ku arvostanki yliopiston lajintuntemuskursseja, kolme tuntia kärpästen määrittämistä heimotasolle siipisuonten kuvioinnin kirjaimellisesti mikroskooppisten erojen perusteella ois sopinu paremmin johonki toiseen hetkeen ku perjantaiaamulle :DD Matkaan kuitenki päästiin aikataulussa ja hyvä niin!

Perillä sain pikaisen perehdytyksen screen atk -hommaan. Tiiminä vastattiin siis ennenkaikkee siitä, että yhteislaulujen sanat ja mainosvideot näky yleisölle oikeeseen aikaan - käytännössä ei mitenkään monimutkasta, mutta ite toiminta piti ajottaa täsmälleen oikein tai tuhannet ihmiset näki ku mokattiin :D Myös Macin käyttö vaati oman totuttelunsa, en oo niin artisti että omenatuotteita ois pahemmin tullu käytettyy tätä ennen. Isompia virheitä ei sentään tehty, mitä nyt parin lauludian kanssa sekoilu messussa joka tulee kuulemma telkkarista piakkoin... :D Voitte syyttää mua siitä siis.

Ja tästä.
Festareihin tuli siis otettuu totaalisen erilainen näkökulma ku aikasemmin. Iso osa ajasta meni projisointikopissa, mutta tiimihenki oli erinomanen ja ite työki kaikin puolin mielekästä :) Lisäks aikaa kuitenki riitti Messukeskuksen puolella kiertelyyn sosiaalisessa mielessä, ja monien kavereitten kans ehti jutella selkeesti edellisiä festareita paremmin :)) Olennainen osa uutta näkökulmaa oli myös uskomattoman kätevä Staff 1-passi, jolla pääs käytännössä mihin halus ja sai jättää iloiset jäähyväiset kaikelle jonottamiselle! Nukkuminen, sikäli ku sitä tapahtu, sijottu tosin edelleen koulun lattialle, mutta ainaki koulu oli tällä kertaa kävelymatkan päässä eikä inttivuosi ainakaan vaikeuttanu ankeissa nukkumaolosuhteissa selviämistä :D

Musiikki puolestaan oli jostain syystä aikasempaa pienemmässä osassa kaikenkaikkiaan. Bändejä en oo muutenkaan enää viime kerroilla katellu samalla lailla ku ekoina vuosina, mutta tällä kertaa voin oikeesti sanoo et selkeesti mieluisin musiikki tuli housebandilta! Moni varsinainen esiintyjä veti ihan perushyviä keikkoja mutta pääosassa oli uudemmat kappaleet joita en kauheesti osannu ja valitettava fakta on se etten mä ainakaan pääse sellasessa tilanteessa niin hyvin mukaan, yhteislauluissa sen sijaan yhisty tutut biisit ja toimivat sovitukset. Onneks pääsin myös ite vetämään sentään reilun puolen tunnin epävirallisen ylistyshetken vaikka jätinki oman kitaran kotiin, ei tarvinnu jättää ku yks reppu pantiks niin et omistaja usko näkevänsä instrumenttinsa vielä ehjänä :DD Luojan kiitos se pelko jäi toteutumatta, ku onnistuin kerranki soittamaan katkomatta ees kieliä. Kohokohdista mainittakoon vielä sunnuntaiaamun jumis, joka onnistu edellisvuoden malliin taas sopivasti rikkomaan puutuneimpia jumalanpalveluskäytänteitä :D

Lopputulos? Uusia hienoja kokemuksia ja ehkä jonkunlainen suunta tuleville festareille! Niinku aina ennenki niin iso kiitos kaikille jotka pääty olemaan mukana mun tämänkertasessa kokemuksessa. Jeesus luonnollisesti mukaanlukien ;D

maanantai 26. lokakuuta 2015

Syyskuvien satoa, osa 2

Voisin kertoo tässäki postauksessa kaikenlaista jännää. Voisin kertoo miten päädyin Ryttylän isoskoulutusleirille juontamaan, miten Porrasorkesteriin saatiin ekan kerran ikinä mukaan sähköbasso ja klarinetti tai miltä tuntu onnistuu yli odotusten tentissä jonka luuli reputtavansa. Tällä kertaa tyydyn kuitenki vaan antamaan syksyn aikana otettujen kuvien puhuu puolestaan, edellisestä kerrasta onki jo aikaa. Ja ainii, Herra on hyvä ja Hänen armonsa kestää iankaikkisesti!




Tässä linnussa on asennetta!






Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.




torstai 15. lokakuuta 2015

Levosta käsin

Mun elämässä on tapahtunu jotain mitä en ois vielä pari vuotta sitte voinu kuvitellakaan! Oon oppinu lepäämään :D Tai jos en vielä täysin oppinu niin ainaki ymmärtäny etten oo poikkeus siitä säännöstä et ihminen tarvii lepoa. Voi olla etten aikasemmin oikeestikaan tarvinnu sitä yhtä paljon (ja oon vaan tulossa vanhaks :D), mut tämän syksyn pienimuotonen uupumus joka tapauksessa pysäytti miettimään.

Yks asia joka erityisesti herätti ajatuksia oli kymmenestä käskystä kolmas: muista pyhittää lepopäivä. Näistä käskyistä voi olla helppo ajatella, että jos niitä mikään Jumala ees on antanu, ne edustaa lähinnä sairasta huumorintajua rajottaessaan ihmisten elämää turhaan. Kuitenki, jos Jumala on sitä mitä väittää Raamatussa olevansa eli rakastava Isä, käskyissä täytyy olla oikeesti jotain perää. Entä jos niitten ykköstarkotus onki suojella elämää sitä hajottavilta tekijöiltä?

Vanhassa testamentissa luvataan siunaus lain käskyjen noudattamisesta ja kirous niitten rikkomisesta. Nyt uuden liiton aikana tilanne on sikäli erilainen, että Jeesuksen ansiosta Mooseksen laki ei kokonaisuudessaan velvoita uskovaa. Uusi testamentti vahvistaa osan säädöksistä vain historiallista Israelin kansaa koskeviks, mutta esimerkiks kymmenen käskyä on voimassa edelleen eikä niitten alkuperänen merkitys ei oo muuttunu mihinkään. Jos ne on tosiaan annettu ihmisen parhaaks, niitten rikkomisesta ei voi seurata pitemmän päälle hyvää - liittypä tähän erityistä kirousta tai ei, säännöllisen levon hylkääminen on yksinkertasesti tyhmää.

On nimittäin jo fysiologinen fakta että ihminen tarvii lepoa, ja saman tarpeen huomaa muuallakin ympärillämme. Vuorokauden valvominen vaikuttaa kuin humalatila, eläinten käyttäytymistä selvittävissä kokeissa tarpeeksi kauan valvotetut rotat kuolevat, valtaosa pohjoisesta luonnosta lepää lähes puoli vuotta lumen alla ja pätevä ikiliikkuja on edelleen keksimättä. Näistä luontaisista rajoista huolimatta nykyaika tuntuu pyrkivän kaikessa tehokkuuden maksimointiin ja rajattomasti kasvavaan tuottoon. Jos et pysty tuottamaan tarpeeksi, menetät paikkasi paremmalle. Ei ihme, että stressi ja uupumus on niin yleisiä tällasten vaatimusten keskellä.

Ja lopulta yksinkertanen lepo ois kuitenki yleensä paras lääke stressiin ja uupumukseen. Säännölliset rytmit tekee usein hyvää ihmiselle, eikä kuus enemmän tai vähemmän työlle omistettua päivää suhteessa yhteen täydelliseen rentoutumispäivään vaikuta ollenkaan hassummalta. Tietenki myös työpäivinä saa (ja pitääki) levätä eikä koko lepopäivän tarvii olla fyysistä lepoa, jokaisella lienee omat tapansa rentoutua ja virkistäytyä. Lisäks vaikka yks kolmannen käskyn alkuperäsiä pointteja todennäkösesti on kunnollinen ajan pyhittäminen Jumalalle lepopäivänä, juutalaisten sapattipäivä tai sunnuntai ei oo päivien joukossa itessään muita pyhempiä - minkä tahansa muunki päivän voi pyhittää suositellun rytmin mukaan.

Kyllä mullaki taitaa tässä olla vielä oppimista, mutta on varmasti parempi tiedostaa se tässä vaiheessa :D Ihminen ei aina osaa kattoo asioita pitkällä tähtäimellä ja saattaa siks puristaa itestään kaiken irti tehostaakseen työpanostaan, mutta raja tulee jokaisella vastaan ennemmin tai myöhemmin ja sillon työkyvyn voi jopa menettää kokonaan pitemmäkski ajaks. Fiksu tapa varjella omaa jaksamistaan on tiedostaa omat rajansa ja kunnioittaa niitä - mitä aikasemmin tajuaa olevansa levon tarpeessa, sitä helpompi tilanne on korjata. Jopa mä saan kaikesta energiastani huolimatta myöntää oman heikkouteni ja tunnustaa lepäämisen tärkeyden, eikä se oo mikään häpeä.

Entä jos oot jo uupunu? Ole armollinen itelles ja myönnä se. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Pilkotun seurakunnan korjausopas

Taustasta riippumatta monia lienee hämmentänyt kristinuskon jakautuminen lukuisiin erilaisiin kirkko- ja tunnustuskuntiin. Hämmennyksen syvyyttä lisää se, että eri tahot tuntuvat toisinaan jopa kilpailevan keskenään ja halveksivan toisiaan - tämä ilmiö on kenties kaikista selvimmin huomattavissa eräillä keskustelupalstoiksi kutsutuilla virtuaalisilla taistelutantereilla. Mikä on tällaisen jakautumisen idea, ja ketä se palvelee?

Raamattu on aina ollut kristityille elintärkeä, joten pohtiminen kannattaa aloittaa sieltä. Lähden tässä tekstissä siitä perinteisestä oletuksesta, että Raamattu todella on Pyhän Hengen inspiroimana syntynyttä Jumalan puhetta ihmisten kautta, ja mikäli asia todella on näin, sen väheksyminen seurakuntaa koskevissa kysymyksissä edustaa lähinnä ylimielisyyttä tai hengellistä sokeutta. Aloitetaanpa parilla tärkeällä lainauksella:

"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:34-35)

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli." (Fil. 2:1-2)

Näin siis sanovat Jeesus ja Paavali sekä tilanteen mukaisille kohderyhmille että kaikille kristityille nykyäänkin. Seurakunnan (= kaikkien kristittyjen maailmanlaajuisesti) tulisi selkeästi elää keskinäisessä rakkaudessa ja yksimielisyydessä. Miten meni noin niinku omasta mielestä?


Ihmisluonto toki on mitä on, ja täyttä yksimielisyyttä lienee myös teoreettisesti mahdoton saavuttaa, mutta se ei ole este parempaan suuntaan pyrkimiselle. Kirkkokuntien rajat ovat pohjimmiltaan ihmisten tekemiä ja kristillisen seurakunnan tilanne olisi luultavasti parempi ilman koko jaottelua, mutta myös sen kanssa on mahdollista oppia elämään nyt kun vahinko on jo tapahtunut.

Paavali vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen, jolle Jeesus on pää, ja kaikki kristilliset kirkkokunnat kuuluvat tähän ruumiiseen - halusivat tai eivät. Ihmisruumiissakin jokaisella osalla on oma tehtävänsä, eikä niitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä ne on tarkoitettu tekemään osittain erilaisia asioita eivätkä toimi yksinään optimaalisesti. Saman ruumiin eri osien tehtävä ei siis ole kilpailla keskenään, vaan toimia yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Seurakuntaruumiinkaan ei tarvitse etsiä tällaista tavoitetta kaukaa, sillä Jeesus antoi keskinäisen rakkauden käskynsä lisäksi myös lähetyskäskyn. Eri kirkkokunnilla on erilaisia toimintatapoja ja resursseja, mikä tekee toisten ihmisryhmien tavoittamisen toisille helpommaksi, mutta se ei estä kirkkokuntia tekemästä yhteistyötä ja oppimasta toisiltaan. Ruumis on elävä ja dynaaminen kokonaisuus, jossa eri osat vuorovaikuttavat keskenään, eikä hengettömän jäykkä kaavoihinsa kangistunut instituutio. Ehkäpä olisi aika ymmärtää, että kaikilla Jeesuksen seuraajilla on yhteinen tehtävä.

On vaikea sanoa, kuinka hyvin eri kirkkokuntiin jakautuminen palvelee tätä tehtävää. Vaikkei kristittyjen hajanaisuus olisikaan täydellisen huono asia, on selvää, että monissa tilanteissa se palvelee eniten vihollista, jota Raamattu kutsuu saatanaksi. C.S. Lewisin Paholaisen kirjeopisto leikittelee asioiden katsomisella vihollisen näkökulmasta, ja samanlainen lähestymistapa tähän asiaan voi auttaa ymmärtämään jotakin. Totta kai on viholliselle edullisinta, että seurakunta kadottaa todellisen tavoitteensa ja keskittyy johonkin täysin toisarvoiseen, mistä ei ole viholliselle itselleen haittaa vaan pikemminkin hyötyä. Hajota ja hallitse-taktiikka toimii tässäkin: mitä hajanaisempi vastustaja on, sitä helpompi sitä vastaan on taistella. Jos vihollinen siirtää huomion pois itsestään ja kääntää kirkkokunnat toisiaan vastaan, se saa toimia aivan vapaasti. Lisäksi ruumiinosa, joka on amputoitu irti pään vaikutuksesta, on kuollut eikä saa mitään aikaan, ja samoin Jeesuksen hylkäävä kirkko on hyödytön. Kristillinen seurakunta on kestänyt pahimmatkin ulkopuolelta tulevat vainot ja jopa kukoistanut niiden keskellä, mutta sisältäpäin tuleva vastustus on jotakin paljon vaarallisempaa.


Entä ne erilaiset opilliset painotukset, jotka aiheuttavat suurimmat erimielisyydet? Ihmettelen suuresti sitä, miksi pelastuksen kannalta toissijaisista tai merkityksettömistä asioista tehdään kynnyskysymyksiä eri seurakuntien väliselle toiminnalle perimmäisen tavoitteen ollessa kuitenkin yhteinen. Jos Jumalalle esimerkiksi olisi ensisijaisen tärkeää, että ihminen kastetaan tietyssä elämänvaiheessa, Raamattu antaisi kastekysymykseen yksiselitteisemmän vastauksen. Paavali kirjoittaa roomalaisille:

"Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa."

Raamattu antaa aivan riittävät suuntalinjat niihin kysymyksiin, jotka todella ovat tärkeitä, kuten pelastumiseen ja uskovana elämiseen. Loput asiat jokainen kirkkokunta ja yksittäinen ihminen saa selvittää Jumalan kanssa raamatullisia periaatteita parhaansa mukaan seuraten, eikä kenenkään tarvitse tuomita hyvällä omallatunnolla Raamatun antamissa rajoissa Jumalan kunniaksi toimivaa. Tärkeintä on, että kaste ylipäänsä toimitetaan, eikä se, milloin se tapahtuu. Täydellistä kirkkokuntaa ei ole sen enempää kuin täydellistä ihmistäkään, eikä kukaan ole täydellisen oikeassa jokaisessa asiassa, mutta Jumala onneksi suvaitsee meiltä paljon epäloogisuutta perusasioiden ollessa kunnossa. Puu tunnetaan hedelmistään, ja aidon yhteyden Jeesukseen tuntee hyvistä hedelmistä (vrt. Hengen hedelmät Gal. 5:22-23).

Oikeassa olemisen tarve on ihmisellä suuri, ja tieto tekee ylpeäksi, mutta rakkaus rakentaa. Tällaista rakkautta tarvitaan ensin yksilötasolla, jotta tätä kautta kirkkokunnat voivat nöyrtyä tunnistamaan omia heikkouksiaan ja ottamaan oppia toisten vahvuuksista. Jeesus vaikuttaa kaikkea tätä kyllä, kunhan vain annamme siihen luvan. Silloin avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kristittyjen yhteyteen ja jopa tämä kehotus voi tulla todeksi:

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." (Kol. 3:12-15)

Opetanko väärin? Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää!

perjantai 28. elokuuta 2015

Eläinkunnan ihmeitä 4 - Jonne

Jonne (Ebinus spurdoides) on yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti kuluneen vuosikymmenen aikana, mikä on näkynyt vahvimmin Internetissä ja liikenteessä. Tämän tietoiskun tarkoitus on valaista hieman lajin ekologiaa tietämättömille ja ehkäistä paniikkia.

Tuntomerkit

Lajin tärkeimpiä ulkoisia tuntomerkkejä ovat lippalakki (yleensä käppi), iso t-paita ja löysät farkut tai lökärit sekä yleinen tyylitajun puute. Tyypillinen jonne on noin 150-165 senttimetrin mittainen ja suhteellisen tukevarakenteinen. Äänistä tavanomaisimpia ovat voimakas pärinä sekä jonnelaumoista säännöllisesti kuuluva kimeähkö hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille. Suuri osa lajin äänivalikoimasta on painokelvotonta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Jonne on endeeminen eli kotoperäinen laji Suomessa, eikä ole juurikaan levinnyt maamme ulkopuolelle. Suomen jonnekanta on vahva ja osoittaa edelleen lähinnä runsastumisen merkkejä, joskin sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa lajin leviämistä - jonnet eivät viihdy suurimpien kaupunkien keskustoissa eivätkä pärjää lainkaan ihmisasutuksen ulkopuolella, ja reviirilleen ne tarvitsevat jonkinlaisen energiajuomanlähteen.  Luonnossa lajin tapaa helpoiten taajamista marketin, huoltoaseman tai kioskin pihasta, joissakin harvoissa tapauksissa vesistön rannalta. Tieverkoston ulkopuolelta lajia ei juuri ole tavattu, ja suuren osan vuorokaudesta se viettää lepakoiden tapaan jonkin rakennuksen tai luolan pimeissä sisätiloissa havaitsijan tavoittamattomissa.

Elintavat

Monet pitävät lajia loisena, mutta todellisuudessa se elää mutualistisessa symbioosisuhteessa tietokoneen tai mopon kanssa (yleensä molempien) eikä selviä pitkiä aikoja ilman niitä. Eräät yksilöt suosivat myös mopoautoja ja alemmalla kehitysasteella olevat jonnenpoikaset polkupyöriä. Jonnet eivät ole liikunnallisia mutta vaeltelevat jonkin verran autoteitä pitkin tunnusomaisesti keulien. Suuren osan ajastaan laji viettää erakkona virtuaalimaailmassa ja aamupäivät nukkuen, mutta iltapäivän ja yön välisenä aikana jonneja voi tavata suurinakin kerääntyminä tyypillisissä biotoopeissa. Osa jonneista nukkuu talviunta.

Lisääntyminen

Tutkijat ovat hyvin erimielisiä lajin lisääntymisestä, mihin suurin syy on naarasyksilöiden olematon määrä. Toisinaan suurista jonnelaumoista tavataan myös yksittäisiä naaraita, mutta kukaan ei ole onnistunut dokumentoimaan aukottomasti niiden kuuluvan samaan lajiin, eikä ainoatakaan lisääntymistapahtumaa tunneta. Tämän vuoksi on esitetty ajatuksia esimerkiksi partenogeneesistä, jota tukee vanha kansanuskomus neitseellisestä sikiämisestä energiajuomassa.

Ravinto

Jonne on erikoistunut käyttämään ravinnokseen energiajuomaa, jota sen elimistö sietää kymmenkertaisesti paremmin kuin mikään muu tunnettu eläinkunnan edustaja (vrt. tilhen alkoholia tehokkaasti pilkkova maksa). Jotkin harvat yksilöt ovat erikoistuneet colajuomiin, ja valtaosa jonneista käyttää säännöllisesti ravinnokseen myös makeisia, sipsejä ja pizzaa. Terveellisempää ruokaa jonnen ruuansulatus sen sijaan ei kykene lainkaan käsittelemään.

Muuta

Erityisesti kesäisin ulkona liikkujan kannattaa muistaa, että energiajuoma vetää jonneja puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - niiden on havaittu haistavan sitä jopa kilometrin päähän. Yksittäistä jonnea ei kuitenkaan tarvitse pelätä muuten kuin tiettyjen nettipelien maailmassa, ainoastaan laumat voivat käyttäytyä arvaamattomammin. Jos jonnet aiheuttavat aineellista vahinkoa, poliisille soittaminen on suositeltavaa.

torstai 13. elokuuta 2015

Life -15

Ryttylän Kansanlähetysopisto nuortentapahtumineen on mulle melkosen tuttu, mutta viikon mittasta Life-leiriä en ollu ennen tätä kesää saanu kokea. Syynä on se suunnaton vääryys, että Life ja omien kokemuksien kautta tutumpi Saksaan sijottuva TeenStreet-leiri järjestetään joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Neljän vuoden TS-putken jälkeen armeija katkas tään combon enkä päässy kumpaankaan tapahtumaan viime kesänä, joten vaihtelun vuoks oli aika kokeilla Ryden toimivuutta heinä-elokuun vaihteen viettämiseen.

Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.

Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.

Päivittäinen kunnon hiljentyminen rukouksessa ja Sanan äärellä todellaki autto jaksamaan!
Intin aikana opin että mäki tarviin omaa aikaa rauhassa, tai ehkä oon vaan tullu vanhaks :D

Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)

Unelmahomma ja oikeen arvonimiki kaupan päälle :D

Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.

Oi sitä nostalgian määrää! Muista ajanvietteistä mainittakoon beach volley-turnaus Rynnäkkösopulit-joukkueessa.

Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!

Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mökkeilijän ABC

Kesä on mökkeilyn kulta-aikaa, ja tämmönen harrastus koskettaa suht isoa osaa suomalaisista. Mökkeilyyn kiinteästi liittyviä asioita pystyis varmaan listaamaan melkosen paljon, tässä meikäläisen yritys kerätä joitaki tunnusomasimpia elementtejä yhteen. Jos mökkeily on tuttu juttu, pystyt luultavasti samaistumaan moneen kohtaan ja jos ei oo, ymmärrät tän jälkeen ehkä jotain paremmin :D

A - Auringonlaskut. Yks huikeimpia maisemallisia yksityiskohtia mökkeilyssä. Auringonnousua harva pääsee näkemäänkään (ellei sit valvo sinne asti), ja illalla taivas muutenki on useesti vielä hienompi.


B - Bensa. Toimintaehto tietyille mökkiolojen kodinkoneille: perämoottori, ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri jne. varsinki jos sähköö ei ole eikä tule.

C - Chillailu. Hieno harrastus, joka sopii mökille täydellisesti.

D - Duuni. Useimmat ei tuu mökille tekemään töitä mut esimerkiks äideille on melko tyypillistä keksiä kaikenlaisia hommia mökin ja tontin siisteyteen liittyen ja nakittaa niitä myös muille.

E - Elämykset. Tavallinen mökkireissu käy helposti elämysmatkasta varsinki urbaanille luonnosta vieraantuneelle suomalaiselle, jolle esimerkiks onkiminen tai jopa kumisaappaitten käyttäminen voi olla ihan uusia ihmeellisiä kokemuksia. Toki elämyksiä riittää myös kokeneemmille.

F - Fauna. Mökkiä ympäröivä eläinkunta, joka yleensä näkyy ja kuuluu eniten lintumaailman muodossa. Linnunlaulussa on rentouttavat puolensa, mutta esimerkiks lokkiyhdyskunta tai härkälintu ei välttämättä oo niitä mukavimpia mökkinaapureita.


G - Grillaus. Erittäin toimiva ja suht miehekäs tapa laittaa ruokaa mökkiolosuhteissa.

H - Huussi. Koska monet nykyajan mukavuudet on ihan yliarvostettuja.

I - Itikat. Hyttysarmeija tuo pahimmissa paikoissa mieleen lähinnä Egyptin vitsaukset, ja hurjimmat inisijät tuntuu lähinnä vaan nauttivan myrkyistä ja savuista. Yks rasittavimpia tilanteita on yksittäinen nukkumista häiritsevä itikka, joka liikkuu innokkaasti pimeessä mutta katoaa ku suolikaasu Saharaan heti ku valot laitetaan päälle.

J - Järvi. Klassisin kansallisromanttinen miljöö mökkeilylle, ei siinä etteikö meri, lampi tai joki vois myös toimia. Ilman veden läheisyyttä kesämökki on lähinnä verrattavissa jalattomaan jalkapalloilijaan, mutta eipä sekään kai ihan väärin oo.


K - Kalastus. Kun se vesistö kuitenki löytyy niin siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti myöski terveellistä ja melkosen edullista lähiruokaa ajatellen. Mato-onki, virveli, verkot tai tuulastus, kaikkee kannattaa kokeilla. Tai miksei vaikka paljain käsin.

L - Luonnonrauha. Ainaki jos järvellä kaahaileva vesiskootteriarmada, iskän moottorisaha ja naapurimökin juoppolauma sattuu olemaan hiljaa.

M - Marjastus. Mustikat, vadelmat, metsämansikat, puolukat ja lakat sun muut kannattaa kerätä lähistöltä talteen jos vaan löytyy.

N - Nauttiminen. Mökillä voi nauttia vaikkapa kesästä, luonnosta, hiljaisuudesta tai hyvästä seurasta, vaikka myös vähän toisenlainen nauttiminen tuntuu kiinteesti kuuluvan monen suomalaisen kesään. Kannattaa kuitenki pitää kohtuus siinä nautiskelussa, tai saattaa herätä kaikkee muuta ku nautinnolliseen olotilaan tai jatkaa unia vähän pitempään järvenpohjassa.


O - Ostokset. Keskivertomökkeilijä kärrää kotoaan melkosen määrän kaupasta hankittua tavaraa ja varsinki elintarvikkeita mökille, omavaraisuus toimii jollain asteella lähinnä niissä paikoissa joista löytyy oma kasvimaa ja mahollisuus kalastukseen.

P - Painotuotteet. Tylsempiä hetkiä varten mökiltä on pakko löytyy jonkunlaisia kirjoja tai lehtiä luettavaks, parasta A-luokkaa on vanhat sarjakuvat.

Q - sellanenki taivaankappale näyttäytyy aina välillä ja mökillä mahollisesti vielä nätimmin ku kaupungin valosaasteessa, tähdet ainaki näkyy paremmin.


R - Rankkasade. Suomen kesälle ja samalla mökkeilijälle erittäin tuttu ilmiö, joka saavuttaa jokavuotisen huippunsa Keuruulla juhannuksena. Jos nyt lunta ei tuu niin rakeita ainaki, tai vaikka sammakoita.

S - Sauna. Kyllä se nyt pitää mökiltä löytyy ja sitä myös pitää käyttää. Se vasta onkin suomalainen juttu parhaimmillaan (no pun intended ehehee).

T - Tulenteko. Aitoo eräjormameininkiä saa mökille helposti sytyttämällä nuotion, takan tai juhannuskokon. Vaatteet ainaki alkaa haista savulle huolimatta siitä, käyttikö sytyttämistoimenpiteessä bensaa vai ei. Saunan polttaminen kuuluu myös suomalaisiin perinteisiin.


U - Uiminen. Sopii mainiosti saunan kaveriks mutta toimii ilmanki. Ei oo olemassa kylmää vettä, se on vaan enemmän tai vähemmän virkistävää.

V - Veneily. Yks vesistön parhaita käyttötapoja. Note to self: kumiveneellä ei kannata lähtee ongelle tai virvelöimään.


W - Wululuu. Muutaman mutkan (ja Mama African) kautta suomalaiseen tietoisuuteen päätyny heimokielen sana joka tarkottaa mahtavaa, huikeeta. Sitähän mökkeily kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta pohjimmiltaan on. (Fun fact: Google tietää myös kertoa, että wululuu meinaa jollain Australian alkuperäiskielellä sirppiviheltäjäsorsaa.)

X - Xylitoli. Kun kerta on oikeen suomalainen keksintö niin pitäähän sitä purkkaa mökillä olla. Suuhygienia kiittää ja laksatiivisten vaikutusten varalta on ulkohuussi.

Y - Yö. Mökit on tehty osaltaan myöski yöpymistä varten vaikka olosuhteet oiski vähän alkeellisemmat. On myös asia erikseen, tuleeko mökillä ollessa nukuttuu öisin ku muutaki tekemistä yleensä on ja jopa yö saattaa olla yötön.


Z - Zombi. Voi viitata mökillä suht yleisesti kerrottaviin kummitusjuttuihin tai puutteellisesta nukkumisesta seuraavaan olotilaan.

Å - Åkerman. Jos mökille haluu rakennusvaiheessa kunnon perustukset niin kaivinkoneella ne on hyvä kaivaa. Aasinsilta level 100.

Ä - Äyskäri. Oikein päin käännetty vene täyttyy normaalina kesänä moneen otteeseen vedellä, ja sillon tätä välinettä tarvitaan.

Ö - Ötökät. Mökillä saa helposti hyttysten lisäks pahimmassa tapauksessa tuhansittain muitaki pikku kavereita - esimerkiks ampiaiset, mäkäräiset, paarmat ja muurahaiset ottaa kesäasukkaitten läsnäolosta mielellään kaiken ilon irti.

Mieleenpainuvia mökkeilyhetkiä vaan! :D

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Mitä kesään kuuluu?

Lyhyesti sanottuna tosi hyvää. En oota että kukaan jota oikeesti kiinnostaa tyytyis tämmöseen vastaukseen joten voin avata vähän enemmänki :D Lisäks vastaan kysymykseeni myös siltä kannalta mitä asioita kesään kuuluu ylipäänsä, erityisesti suhteessa tähän kesään.

Meikäläisen mittakaavassa yllättävän kriisintäyteinen huhti-toukokuu meni ohi, osa kriiseistä purkautu muuten vaan ja loput ei mut niistä voin sanoo että ymmärrän taas vähän paremmin mitä tarkottaa Jumalan rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen :D Jos sulla ei oo rauhaa jossain asiassa niin kantsii kokeilla! Oli miten oli, kesäkuun alun jälkeen mikään ei oikeestaan oo enää vaivannu ja aamen sille. Suurimmaks osaks Kajaanin maisemissa vietetyn kesän jälkeen on myös melkosen rentouttavaa päästä ite aikatauluttamaan kaikki menonsa :D Tästä päästään sujuvasti niihin elementteihin, joita kuluneitten vuosien aikana on kuulunu kesään jos toiseenki:

Matkailua. Yleensä lähinnä kotimaan sisällä, tällä kertaa myös Tallinnassa. Oma kotimaanmatkailun muotonsa ja niistä kesäaikaan tärkein on mökkeily, joka on ainaki mökin omistavalle aika välttämätön osa kesää.

Leirejä. Kaks hyvin onnistunutta lastenleiriä isoshommissa on hyvä vaihtoehto käyttää noin viikko omasta kesästään, minkä lisäks nuorten aikuisten chilliviikonloppu Ryttylässä menee kans lähinnä leirikategoriaan. Näistä seuranneisiin uusiin kokemuksiin lukeutuu esimerkiks kalliolaskeutuminen ja Afrikan Tähden soveltaminen ihmispelinappuloilla, omalta osalta rosvona :D

Kesätapahtumia. Ja talkoissa tietenki, nykyään saan enemmän irti mennessäni palvelemaan ku pelkästään osallistujana saisin! Kakstoista tuntia letunpaistoa Keuruun juhannuskonffassa kahen päivän aikana ei oo ollenkaan hassumpi tapa kuitata tapahtuman kulut, ja sama pätee reilun kymmenen tunnin lastenhoitorupeamaan New Winessä Himoksella. 5-6-vuotiaat lapset vaikuttais oikeen mukavalta ikäryhmältä, ei tarvetta yhtä intensiiviselle valvonnalle ku nuorempien kanssa muttei myöskään lähellekään niin paljon uhmaikää ku tätä vanhemmilla. Kansanlähetyspäivillä Turussa puolestaan pääsin jälleen iteki kiipeemään lavalle ja hehkuttamaan esimerkiks sitä miten Jumalan lupaukset on tarkotettu otettavaks todesta, parasta! Mielenkiintonen yksityiskohta tässä tapahtumassa oli epävirallinen kitaransoittotilanne, jonka yhteydessä ohikulkenut Pekka Simojoki (mies, joka on säveltäny/sanottanu noin puolet luterilaisten seurakuntien musiikista) pysähty kaivamaan lompakostaan kahen euron kolikon ja huumorimiehenä heitti sen katusoittajalle palkaks :DDD

Luontoa. Kesän erikoisuus on yölaulajaretket, joista jo kolme pisintä tältä kesältä on sisältäny yhteensä 150km pyöräilyä ja tuottanu havaintolistalle vuorokaudenajasta huolimatta ainaki 70 lajia lintuja (esimerkiks 4 eri lajia ja vähintään 14 yksilöä pöllöjä), hirven, valkohäntäkauriin ja aivan uskomattomia maisemia. Kesäyö on oikeesti aika hyvä aika olla hereillä, lopetettakoon havainnollistukseen tästä.








torstai 11. kesäkuuta 2015

Niin hyvää puuta (Puujalkapostaus 3)

-EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA JULISTETTU METSÄPALOVAROITUS KUIVUUDEN VUOKSI EDELLEEN VOIMASSA-

Kaikki lähti aivan tavallisesta Facebook-keskustelusta, jonka eräs ystäväni aloitti luettuaan juuri edellisen tuotokseni. Hänen tarkoituksenaan oli avata keskustelu lohkaisemalla viaton puujalkavitsi. Tämä avaus toimi kuitenkin kasvualustana, josta alkoi välittömästi versoa mitä puisevimpia juttuja. Vastasin nimittäin välittömästi veistelemällä pari puujalkaa lisää, ja niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olisi pitänyt muistaa, että joka puujalkaan tarttuu, se puujalkaan hukkuu.

Aluksi luulimme, ettei puuaiheisia puujalkoja kasva puissa tai ainakaan joka oksalla, mutta kaikesta päätellen näin tehometsätalouden aikakautena myös laajamittaisempi puujalkatuotanto on mahdollista. Tässä vaiheessa homma meni jo totaalisesti päin mäntyä, sillä emme ymmärtäneet, kuinka pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän (Jaak. 3:5). Meille tuli aivan puun takaa se, kuinka nopeasti kaikki voisi ryöstäytyä käsistä - jos puujalka juurtuu keskusteluun liian syvälle, siitä on oksat pois.

Seuraavat puolitoista tuntia siis kulutimme vääntäen kaikesta puutavarasta pelkkiä puujalkoja. Vaikkemme olekaan erityisiä puunhalaajia, varmistimme, ettei käyttämämme materiaali ole sademetsistä peräisin. Lahopuun määrä kotimaisessakin puujalkapuumetsässä osoittautui aivan riittävän suureksi, ja seuran tehdessä kaltaisekseen omankin puupään latva alkoi pikkuhiljaa lahoamaan. Tämän voi päätellä esimerkiksi seuraavista pohdinnoista:

- Jos puujalka jää (puu)oven väliin ja katkeaa, tuleeko siitä poikkipuu?

- Voiko puusilmillä nähdä metsän puilta?

- Jos koputtaa puuta liikaa, tuleeko puukäsi? Onko se hongankolistajan ammattivaiva?

- Voiko saada tikun sormeen, vaikkei vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin minkään asian hyväksi?

Lopulta juttujen keksiminenkin tuotti jo sen verran töitä (puutöitä tietenkin!), että yritimme laittaa toisillemme (saha)jauhot suuhun ja saada viimeisen sanan. Esimerkiksi jalkapuulla uhkaaminen sekä kehotus suksia kuuseen (puusuksilla) sisältyivät näihin yrityksiin laittaa kapuloita toisen rattaisiin, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mottitaktiikka ei siis toiminut, vaan yritys meni sen verran metsään, että piti painaa puuta ja siirtyä käyttämään kepin sijasta porkkanaa. Onneksi päivä paistaa risukasaankin, vaikka olo olisikin kuin puusta pudonneella.

Ideoiden loppuessakin toteamus "Ei keksi" herätti ajatuksen, että keksikin on yleensä puuvartinen. Toki kyseessä voi olla myös pettuleivän keksisovellus, jossa on puolet petäjäistä - tai vaikkapa johanneksenleipäpuuta. Juttuihin tarvittiin kuitenkin jo jotakin rajaa (nimittäin puurajaa), sillä tähän mennessä kertyneistä puujaloista olisi voinut rakentaa jo vaikkapa puukirkon. Rakentajaksi voisi kutsua vaikkapa Jeesuksen, joka oli ammatiltaan puuseppä (vaikka kukaan ei olekaan puuseppä syntyessään). Mielenkiintoista kyllä, Jeesus on myös itse puu ja me sen oksat (Joh. 15:5). Tästä seuraa, että kuten reggaeyhtye Katajainen kansa laulaa, irti puusta ei saa aikaan mitään.

Olimmekin siis haukkuneet koko ajan aivan väärää puuta. Oivallus siitä, että keskustelumme tarvitsi Jeesusta voidakseen olla puutumatta paikoilleen, sai meidät ottamaan hirret pois omista silmistämme ja keskittymään olennaiseen. Ilo sisältyy kyllä Hengen hedelmiin (Gal. 5:22-23) mutta (huono) huumori ei itsessään, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Raamatulla ei pidä lyödä toisia päähän, etteivät he lopulta olisi kuin puulla päähän lyötyjä - paperillehan Raamattukin yleensä painetaan. Parasta on vain muistella, mitä Jeesus teki ristinpuulla, ja tuottaa sen mukaista hedelmää.

Joko lukeminen alkaa puuduttaa? Mekin päätimme lopulta antaa kenkää (puukenkää siis) koko keskustelulle - viimeinen naula arkkuun oli se, että jopa ystäväni nimi Pinja viittaa erääseen havupuuhun. Jouduin kuitenkin lupaamaan kautta kiven ja kannon, että teen aikaansaannoksistamme blogitekstin. Lopullinen muotoilu vaati jonkin verran karsimista, mutta onneksi harjoitus tekee metsurin. Kuviakaan ette tähän postaukseen saaneet, sillä olisin kuitenkin värittänyt ne puuväreillä...

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Puujalkapostaus 2

... eli The Wood Leg Post.

Tämä teksti on omistettu kuudentoista ylioppilasjuhlan sun muun kiireen jälkeiselle hysteeriselle väsymykselle. Tarjoan vielä mahdollisuuden lopettaa lukeminen tähän.

-VOIMASSA SEURAAVA VAROITUS: PALOVAROITUS (HUUMORIN) KUIVUUDEN VUOKSI-
#cellfie
Väsyttää niin paljon että silmät ristissä. Kristilliseltä kannalta ajateltunahan katse on silloin juuri oikeassa suunnassa.


Kun tähän aihepiiriin päästiin niin oliko Jeesus rististä riippuvainen? Ristiriitoja tuskin ainakaan tuli.


Niin hyvää puujalkaa. Voi sitä tilanneironiaa jos nimeni olisi Justin Time ja olisin aina myöhässä.

Syömisen voi hyvin rinnastaa urheilusuoritukseen. Se voi olla myös (ruokailu)välineurheilua ja ennen kaikkea penkkiurheilua, ellei kyseessä ole seisova pöytä.

Kyllä tässä puujalat versovat huumorin kukkia kuin Aaronin sauva konsanaan (4. Moos. 17:8).

Jos olet selvinnyt tänne asti, esitän surunvalitteluni huumorintajusi puolesta. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä kuin lähteä suosiolla nukkumaan tai jatkaa vielä tänne.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kohti kärsimyksen ongelmaa - ja sen yli?

Kärsimyksen ongelma on yksi yleisimpiä perusteluja sille, miksi Jumalan olemassaolo olisi mahdotonta tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Koska maailmassa on kärsimystä, Jumala - jos sellainen on - ei ainakaan voi olla yhtä aikaa hyvä, rakastava ja kaikkivaltias. Yksinkertaista?

Ei välttämättä näin yksinkertaista. Jos asiaa tarkastellaan kristillisestä näkökulmasta, yksi keskeinen kysymys nousee ratkaisevimmaksi yli muiden: voiko Raamattuun luottaa? Raamatussa esitetään paitsi Jumalan toimintaa ja olemusta koskevia väitteitä, myös runsaasti lupauksia kelle tahansa lukijalle. Mikäli Raamattu todella on kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, nämä väitteet pitävät paikkansa ja lupauksiin voi luottaa. Kristinusko lähtee tällaisesta oletuksesta, joten se on välttämätön lähtökohtahypoteesi myös tälle tarkastelulle.

Raamatun mukaan kärsimys tuli maailmaan seurauksena ihmisen vääristä valinnoista, jotka ovat seurausta vapaasta tahdosta. Vapaa tahto puolestaan on seurausta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkauteen ei voi pakottaa, vaan aito rakkaus on nimenomaan vapaaehtoista aivan kuten inhimillisissäkin kuvioissa. Jos Jumala siis olisi luonut maailman, jossa väärin valitseminen ja sitä kautta kärsimys olisivat  mahdottomia, ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vaikka osa kärsimyksestä ympärillämme, kuten luonnonkatastrofit, ei ole suoranaisesti ihmisen syytä, suurin osa siitä taatusti seuraa nykyäänkin vapaan tahdon väärinkäytöstä. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja esimerkiksi köyhyyden ja nälänhädän poistamiseen, joten nämä ongelmat ovat ensisijaisesti ihmisen ahneuden ja itsekkyyden seurausta siinä missä sodat ja ihmiskauppakin. Myös luonnonmullistusten aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa pystyttäisiin välttämään, jos köyhiä ihmisiä ei käytännössä pakotettaisi asumaan riskialtteimmilla alueilla.

Vaikka kärsimyksen olemassaolo olisikin pohjimmiltaan ihmisen syytä, eikö kaikkivaltias Jumala olisi jo voinut poistaa sen kokonaan? Meidän näkökulmastamme kärsimys kyllä näyttää usein turhalta, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa Jumalan näkökulmasta. Kaikkivaltiaalle ei olisi temppu eikä mikään järjestää maailmanhistoriaa niin, että pahoillakin asioilla voi olla pidemmällä aikavälillä hyviä seurauksia. On esimerkiksi täysin mahdollista, että yksi ihmiskaupan vuoksi kärsinyt ihminen ryhtyy kärsimyksensä seurauksena toimenpiteisiin, joiden seurauksena ihmiskauppa ja sen aiheuttama kärsimys vähenee huomattavasti. Jumala ei ole jättänyt maailmaa yksin kärsimään, vaan auttaa halukkaita toimimaan pahuuden vähentämiseksi.

Toistaiseksi on kuitenkin tarkasteltu kärsimystä lähinnä yleisellä tasolla ja suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen. Kuinka Raamatun ajatus hyvästä ja rakastavasta Isästä sopii tähän kuvioon, kun mukaan otetaan jokaisen ihmisen yksilötasolla kohtaama kärsimys?

Mahdolliset vastaukset saa huomattavasti konkreettisemmalle tasolle hakemalla rinnastusta inhimillisestä isän ja lapsen välisestä suhteesta. Kaikki, mitä lapsi itse tahtoisi, ei ole todellisuudessa hänelle hyväksi, ja tämän isä tietää lasta paremmin. Pettymykset ovat luonnollinen asia ja auttavat tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa, ja myös rakastava isä voi rankaista lastaan vääristä asioista ohjatakseen häntä oikeaan suuntaan - jos lapsi jatkaisi väärää tietä, hän voisi kärsiä tulevaisuudessa vielä enemmän. Vastaavasti Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi, ja käyttää myös vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja viedäkseen oikeaan suuntaan. Rajatkin ovat rakkautta, ja niiden avulla vältymme kasvamasta pilalle hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka saavat aina oman tahtonsa läpi ja käyttäytyvät toisia lapsia kohtaan sietämättömän ärsyttävästi.

Jumala ei isänä myöskään ole kepin ja porkkanan kanssa heiluva pedagogi, joka jää taitavuudestaan huolimatta kylmäksi ja etäiseksi, vaan hän tahtoo elää suhteessa kanssamme rakkautensa vuoksi. Isä, jonka toiminnasta puuttuu läheinen vuorovaikutus ja jota lasten tekemiset eivät lainkaan kiinnosta, ei ole rakastava vaan välinpitämätön. Itse asiassa yksi Raamatun keskeisimpiä opetuksia on se, että ihminen luotiin alun perin Luojan yhteyteen täydelliseen rakkaussuhteeseen ja ainoastaan tämän yhteyden löytäminen uudelleen tuo elämäämme todellisen tarkoituksen. On siis aivan mahdollista, että Jumala sallii osan kärsimyksestämme siksi, että se saisi meidät kääntymään Hänen puoleensa ja löytämään täydellisen rakkauden. Vaikka joutuisimmekin kärsimään hieman, sen salliminen on rakkautta, jos se varjelee meidät monin verroin suuremmalta kärsimykseltä tulevaisuudessa. Mikäli ihminen todella on luotu Jumalan yhteyteen, onnellisuus ilman Jumalaa ei pidemmän päälle toimi.

Tietenkin on mahdollista, ettei Raamattuun voikaan luottaa. Tällöin on joko mahdollista tarkastella muiden uskontojen esittämiä ratkaisuja kärsimyksen olemassaoloon (mikä vaatisi täysin oman tekstinsä) tai miettiä ateistista vaihtoehtoa. Harmi vain, että naturalistinen vastaus kärsimyksen ongelmaan on loogisesti sovellettuna se, ettei kärsimyksellä ole mitään merkitystä hyvässä eikä pahassa. Jos kaikki on pohjimmiltaan seurausta sattumasta sekä täysin tarkoituksettomista ja ohjaamattomista prosesseista materian maailmassa, elämässä on tuskin ylipäänsäkään mitään muuta järkeä kuin tavoitella turhia nautintoja ja selvitä hengissä kunnes on onnistunut jatkamaan sukuaan. Tällainen selitys ei näytä tyydyttävän edes niitä, jotka sanovat siihen uskovansa, sillä käytännössä valtaosa heistäkin elää ikään kuin jokin tarkoitus olisi.

Mutta millaisia ratkaisuja Jumala Raamatun kautta antaa kärsimyksen ongelmaan? Ensinnäkin Hän lupaa kärsimysten poisottamisen sijaan olla vierellämme niiden koittaessa ja antaa voimaa kestää ne, ja Jeesus ymmärtää meitä täysin kärsittyään itse koko maailman syntien edestä. Toiseksi Jumala lupaa johtaa kaikki asiat lopulta niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Kolmas melkoisen suuri lupaus on se, että luomakunnan tämänhetkinen tila on vain väliaikainen ja kerran kaikki kärsimys todella otetaan pois. Jos Raamattuun todella voi luottaa, nämä lupaukset pitävät paikkansa ja konkretisoituvat taatusti sen kohdalla, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo ne omalla kohdallaan tosiksi. Jos Raamattuun todella voi luottaa, Jumalalla on elämällesi hyvä suunnitelma, mutta hän kunnioittaa rakkaudessaan vapaata tahtoasi ja siksi jopa päätöstäsi hylätä se. Tämä ero ei suinkaan ole yhdentekevä, joten omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa todella miettiä.

Itse pidän Raamatun vastausta uskottavimpana ja uskon jo nähneeni Jumalan lupausten toteutumista elämässäni, mutta älä nielaise mitään vaihtoehtoa pureskelematta! Tahtosi on vapaa pohdintaan ja käytännön kokeiluun. Kärsimys voi olla toistaiseksi välttämätöntä, mutta ongelmana sen ei tarvitse olla ylitsepääsemätön.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Ekologit eliöjahdissa

True-ekobilsarin unelmakilpailu Eliöralli kasasi tällä kertaa peräti kymmenen joukkueellista motivoituneita rallaajia yliopistolta viilettämään polkupyörillä ympäri Jyväskylää ja havainnoimaan ympäröivää luontoa. Allekirjoittanut oli mukana kolmatta kertaa, ja edellissyksyn kisan jääminen välistä kiinnioloviikonlopun vuoksi vain kiristi tämänkertaista tahtia. Joukkueen kokoonpano muuttui hieman kahdesta aiemmasta kerrasta, uusi tiimimme totteli nimeä Tommi & Wild Birds :D

Rallijoukkue jalkautuneena tositoimiin.
Kuten edellisenä keväänäkin, henkilökohtainen ykköstavoitteeni ei ollut koko kisan voitto vaan suurimman lintulajimäärän saavuttaminen. Joukkueena päätimme kuitenkin pyrkiä kokonaispisteissä kärkikolmikkoon. Vuosi sitten tilanne oli moneltakin osin erilainen sekä hyvässä että pahassa: kisa-aikaa oli kolme tuntia enemmän, aloituspaikkana toimi Kortepohjan sijasta Ylistönrinne, mukana oli enemmän kovia vastustajia eikä joukkueellamme ollut kevään rallista lainkaan kokemusta. Kenties suurimman jännitysmomentin tähän kertaan loi huomattavan viileä sää - olisiko lintuja, päiväperhosia tai matelijoita juurikaan liikkeellä?

Katsomallahan se selviää. Päätimme aloittaa Hämeenlahden lintutornilta, sillä lintuihin on järkevintä panostaa aamulla. Myös kolmenkymmenen pinnakelpoisen kasvilajin lista muutettiin tornilla hengähtäessä ymmärrettävämpään muotoon (jälleen Googlen suosiollisella avustuksella), sillä pelkillä tieteellisillä nimillä ei vielä pötkitty erityisen pitkälle. Erikoispinnalistan "Ympäristökasvatustapahtuma"-kohdasta hoidettiin samalla pisteet kotiin, kun näkyvissä olevia vesilintuja ja ylipäänsä aamun havaintoja esiteltiin paikalle osuneelle sunnuntaiharrastajaperheelle :D Lintuja löytyi säähän nähden yllättävän runsaasti, ja kasvien metsästys alkoi toden teolla heti tornista laskeuduttua.

Listalta löytynyt mustaherukka hajutestissä.
Matka jatkui Rauhalahden asuntomessualueen kautta aiemmissakin ralleissa kunnostautuneelle Pohjanlammelle. Tässä vaiheessa lajisaldo oli täydentynyt kasvien lisäksi kahdella tavallisimmalla nisäkäslajilla, 47 linnulla ja muutamalla erikoispinnalla, mutta matelijat, sammakkoeläimet ja perhoset loistivat edelleen poissaolollaan ja ajasta lähes puolet oli jo kulunut. Teimme päätöksen suunnata seuraavaksi hieman kauemmas hakemaan näitä lajiryhmiä tunnetuilta paikoilta - vuosi sitten oli selvinnyt katkerasti, että matelijaosaston puuttumisella on huomattava vaikutus lopputulokseen. Matkan varrella pidettiin välttämätön vessa- ja ostostauko Keljon Citymarketissa, ja vastatuulen aiheuttama turhautuminenkin haihtui auringon vihdoin näyttäytyessä.

Mitäs tuijotat?
Fiilikset nousivat entistä korkeammalle, kun ennen tiedossa olevalle kyypaikalle pääsyä törmättiin sammakoihin kutulammikossaan ja itse sähkölinjalta löytyi yhden kyyn sijasta lähes välittömästi kaksi ja vielä sisilisko kaupan päälle! Näitä havaintoja seurasi pian myös rupikonna, neljä lajia lintuja sekä kolme sitruunaperhosta, eikä ylämäkipainotteisen pyöräilyn vastapainoksi koettu suuri alamäkikään ollut muuta kuin piristävä tekijä. Eerolanlahden lintulavalla joukkueemme innostui toden teolla havainnoinnista, kun pisteitä ropisi edellä kuvatun flow-tilan jatkoksi viiden lintulajin, naurulokin parittelun, piisamin ja kurjenmiekan voimin. Harmi sinänsä, että aikaa oli tässä vaiheessa enää tunti jäljellä. Edellisestä kerrasta nimittäin opimme kyllä, että kalastusvälineet on syytä ottaa mukaan, mutta tämän kerran opetus tuli ajankäytöstä - emme ehtineet lopulta käyttää niitä ollenkaan... :D

Seitsemän tunnin aika tuntui todella liian lyhyeltä, kun kohteet sijaitsivat suhteellisen kaukana toisistaan ja uusia havaintoja todella myös tuli jatkuvasti lisää. Tiimissämme toimi erinomainen työnjako - meikäläinen huolehti pääpiirteittäin linnuista, Sanni kasveista, Terhin erityisalaa oli erityisen tilannetajuinen ja nopea havainnointikyky kaikkia eliöryhmiä koskien (usein kesken pyöräilynkin) ja Lauran kyyaiheiseen kanditutkimukseen liittyvät kokemukset toimivat välttämättömänä edellytyksenä matelijoiden löytymiselle. Kaikki oppivat taatusti paljon uutta, ja yhteinen innostus sekä kilpailuhenki saivat aikaan loistavan motivaation aivan koko ajaksi :) Tämän parempaa oppimisen tehostajaa käytännössä on todella vaikea kuvitella! Ulkopuolisten näkökulmasta touhumme oli luultavasti varsin mielenkiintoista seurattavaa, mutta se kuuluu asiaan :D

Huomaa kyy oikeassa alakulmassa, kyllä sitä vähemmästäkin innostuu! :D #vainbilsarijutut
Noin kolmenkymmenen pyöräillyn ja muutaman kävellyn kilometrin jälkeen kisa-aika päättyi ja koitti tulosten purkamisen aika. Tässä vaiheessa jännitti erityisesti, sillä emme törmänneet muihin joukkueisiin koko aikana kertaakaan emmekä olleet selvillä niiden menestyksestä. Kalojen puuttumisen ohella jäimme heikompaan asemaan fuksipisteiden suhteen, ja osalle muista joukkueista tuli lisäpisteitä Eliörallissa harvoin nähtävistä solu- ja molekyylibiologian opiskelijoista, yhdestä kemististä ja kaiken huippuna jopa yhdestä humanistista! Kisa olikin kokonaisuutena pidemmän päälle erittäin tiukka eikä yhtä selkeästi ylitse muiden nousevaa joukkuetta ollut, mutta lopulta jäimme 167 pisteellä kakkossijalle neljän pisteen erolla voittajiin... Kisan käytännössä ratkaisi voittajajoukkueen koukkuun kolme minuuttia ennen ajan päättymistä tarttunut ahven :D Hopea ei kuitenkaan ole häpeä, ja yhteisen top 3-tavoitteen ohella omakin tavoitteeni toteutui kirkkaasti 63 lintulajillamme. Kaiken kaikkiaan rallista jäi todella positiivinen maku, kiitos tästä ja seuraavassa nähdään!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Keemo

Joku on saattanu joskus ihmetellä tätä muutamassa aikasemmassa tekstissä esiintynyttä sanaa. Keemo on UNO-korteilla pelattava peli, joka on käytännössä klassisen UNO:n mutkikkaampi mutta myös monin verroin hauskempi muunnelma. Meikäläisen tietoon se on tullu Ryttylän kautta, mutta tarkempi alkuperä on hämärän peitossa. Joku saattaa lisäks tuntee samantyyppisen pelin jollain toisella nimellä.

Mut minkä takia tää peli on tavallista uunoa hauskempi? Keemossa on oltava jatkuvasti hereillä, koska millonkaan ei tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Pelin kulku voi yhen kortin seurauksena kääntyy täysin, eikä kukaan oo sidottu samoihin huonoihin kortteihin koko pelin ajaks. Ystävyyssuhteet saattaa kyllä hetkellisesti joutuu koetukselle, mutta ei läheskään Monopoliin verrattavalla tavalla :D

Sitte ne säännöt. Pelin pohjana toimii normaalit UNO-säännöt, joitten selittäminen tuskin on tässä tarpeen. Niitä on piristetty kuudella muulla säännöllä, jotka pyrin selostamaan seuraavaks:

1. Varastussääntö. Yleissääntö, joka pätee koko pelin ajan aivan kaikissa tilanteissa. Mikäli kädessäsi on täsmälleen samanlainen kortti kuin pakan päällimmäisenä, saat pelata kyseisen korttisi kenen tahansa muunkin vuorolla kuin omallasi - kuitenkin vain jos ehdit. Jos siis kauempana ringissä istuva kanssapelaajasi pelaa pakan päälle punaisen nelosen ja pitelet itse toista punaista nelosta, saat "varastaa" vuoron seuraavilta ja peli jatkuu kuten normaalisti oman vuorosi jälkeen jatkuisi. Saat myös laittaa punaisen nelosen päälle samalla kertaa muunvärisiä nelosia, kunhan pohjimmainen niistä on oikean värinen.

2. Nostokorttisääntö. Osaltaan varastussäännön erikoistapaus, joka koskee +2- ja +4-kortteja. Jos pelaat vaikkapa sinisen +2-kortin mutta toinen pelaaja varastaa vuoron ennen kuin pelisuunnassa seuraava ehtii nostaa, potti kerääntyy ja varastussääntöä hyödyntäneestä seuraava joutuu nostamaan kaikki neljä korttia. Sama logiikka toimii sekä tätä useampiin +2-kortteihin että erikseen +4-kortteihin, joten pahimmassa tapauksessa ensimmäisen nostokortin laittaja voi joutua itse nostamaan 16 korttia. Halutessaan voi myös ottaa käyttöön säännön, jolla nostokortin itselle aiheuttaman potin voi siirtää eteenpäin minkä tahansa värisellä +2-kortilla.

3. Ykkössääntö. Kortit vaihtoon! Jos pelaat ykkösen pöytään, saat halutessasi vaihtaa kädessäsi olevan pakan kenen tahansa muun pelaajan käsikortteihin. Ykkösen laittaja saa päättää, vaihtaako vai ei, mutta tämän halutessa vaihtoa toinen pelaaja ei voi kieltäytyä. Useammalla ykkösellä on mahdollisuus vaihtaa useamman kerran.

4. Seiskasääntö. Tässä on eri vaihtoehtoja. Alkuperäinen mutta mielestäni tylsin niistä on hiljaisuussääntö, jossa seiskakortti saa aikaan hiljaisuuden. Hiljaisuuden rikkomisesta seuraa kaksi sakkokorttia ja se kestää seuraavan seiskan pelaamiseen asti. Toinen vaihtoehto on vaihtaa pelissä käytettävä kieli esimerkiksi ruotsiin aina seiskan tullessa :D Itse kuitenkin suosin ns. suolaussääntöä, jossa seiskan pöytään pelannut saa määrätä kaksi korttia nostettavaksi kelle tahansa pelaajista. Jokainen seiska teettää kaksi korttia lisää, ja potin voi jakaa kahden kortin erissä tai laittaa kaiken samalle pelikaverille.

5. Ysisääntö. Kädet pöytään! Kun joku pelaa ysin pöytään, kaikkien pelaajien tulee mahdollisimman nopeasti laittaa kätensä pakan päälle. Hitaimmalle pelaajalle seuraa kahden kortin sakko. Jos ysejä tulee kaksi tai enemmän, pöytään lyödään molemmat kädet ja päällimmäiseksi jäävän käden omistaja joutuu vastaavasti nostamaan kaksi korttia. Henkilövahinkojen välttämiseksi kolmella ysillä ei oteta päätä mukaan :D

6. Nollasääntö. Kortit kiertoon! Kun nollakortti pelataan, jokainen antaa omat korttinsa pelisuunnassa seuraavalle. Mikäli nollia on useampia, kortit siirtyvät eteenpäin niiden määrän mukaisesti. Tämä sääntö muuttaa pelin kulkua erityisen tehokkaasti.

Jos säännöistä on enemmän kysymyksiä, kysykää ihmeessä :D Hauskoja pelihetkiä!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

#QA15

Yks pääsiäinen taas takana ja ehkä paras tähänastisista! Jo perinteeksi muodostunut Quiet Action-tapahtuma Ryttylässä oli erinomanen vaihtoehto nyt viidennenki kerran.

Matkustusvälineenä käytettiin taas vaihteeks junaa. Jyväskylä-Tampere-välillä ajanvietteet painottu UNO-korttien käyttöön ns. keemosäännöillä, jotka opetettiin ensimmäistä kertaa kahelle ekaa kertaa Rydeen lähteneelle kaverille. Pelaamisen lomassa pohdittiin kuitenki myös syvällisempiä asioita, ennen kaikkee Egyptin sammakkovitsausta. Jos nimittäin jokainen vitsauksista oli suunnattu jotakin egyptiläistä jumalaa vastaan, mihin ne sammakot oikeen liitty? Eihän siinä jos egyptiläisillä oli myös jumala joka hallitsi sammakoita mut ei sit pystynykään tekee juuri muuta :D Sammakkopohdinta karkas kuitenki vähän käsistä ja lopulta siitäki tais tulla jo oma vitsauksensa...

Mut sit Tampereen asemalle. Klassinen kebabepisodi koettiin tuttuun tapaan La Gare-pizzapaikassa, mutta poikkeuksena edellisiin kertoihin söin puoli annosta ylimäärästä. Eihän sitä voi menemäänkään heittää :D Yks kaveri myös otti Special Kebab-nimisen annoksen, johon kuulu esimerkiks riisiä ja ranskanperunoita. Valitettavasti kyseisen annoksen mukaan otetusta ylijäämästä tuli astetta spesiaalimpi, kun junassa lippuja hattuhyllyltä kaivettuani istuin sen päälle. Riisin, perunamuusin ja kebabin sekotus toi yllättävästi mieleen armeijan maastoruuat, ja samalla tuli jotenki Piisamirotta-fiilis. No, ennemmin kebabannos ku täytekakku. Toinen uus kokemus junamatkalta oli jenkkasovituksen tekeminen luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista M. A. Nummisen hevosenpuhdistusjenkan hengessä. Tylsää ei siis ainakaan tullu :D

Ylistystä paluujunassa.
Perillä mun talkoohomma oli toimia tapahtuman rukoustiimissä, jollanen perustettiin ekaa kertaa viime Haasteessa. Tää homma oli mulle täydellisen ihanteellinen, oisin voinu vaikka maksaa siitä että pääsen tekemään sitä! Toisten auttaminen kuuntelemalla ja rohkasemalla rukouspalvelijan roolissa on vaan jotain niin parasta :))) Vaikka tää tapahtuma ei kokonaisuutena aivan yltäny viime uudenvuoden huipputasolle, rukouksen ja ylistyksen isomman roolin kaikkiin aikasempiin tapahtumiin verrattuna huomas jälleen ja se oli vaan positiivinen juttu. Ylistyspuolta tuli oikeestaan "Porrasorkesterin" muodossa vedettyä jopa niin paljon, että kitaran G-kieli taas vaihteeks katkes. Tilanteen pelasti yks kaveri, jolla sattu olemaan vara-G, mutta kuinka ollakaan, myös tätä varakieltä vietiin seuraavana aamuna... Kertookohan mun soittotyylistä jotain se, että oon onnistunu katkasemaan neljä G-kieltä kahesta eri kitarasta tän alkuvuoden aikana?


Perinteitä kunnioitettiin muillaki tavoilla ku kielten katkeamisen osalta. Ainaki parina aikasempana vuonna pidetyt auringonnousun ylistysjamit pääsiäissunnuntaina toteutettiin jälleen (vaikkaki vaan kahen hengen voimin), ja niin toteutettiin myös vanha kunnon pöllöretki (peräti kuus osallistujaa). Lienee sanomattaki selvää ettei pöllöjä kuultu, vaan pelkästään "pöllöjä" eli omaa epämäärästä metelöintiä :D Kaikenkaikkiaan lintuja kuitenki tuli koko reissulta 43 lajia, mikä ei lumisateen ja auringonpaisteen välillä heittelevän pääpiirteittäin harmaan säätyypin huomioiden ees ollu ihan huono suoritus.


Tämmösen perinteikkyyden keskelle mahtu kaikesta huolimatta myös niitä täysin uusia kokemuksia. Tää oli nimittäin varmasti eka ryttylätapahtuma jonka aikana en ehtiny käydä saunassa kertaakaan, enkä myöskään majottunu tai edes käyny sisällä Teinilä-nimisessä tavanomasessa majotusrakennuksessa. Vähäinen unen määrä puolestaan ei itessään ollu mitenkään erikoista, mutta alle neljän tunnin mulla tuskin on näissä kuvioissa aikasemmin jääny. Uutta oli myös vanhojentanssien Salty Dog Rag-osuuden tanssiminen keskellä peltoa, älkää kysykö enempää :D


Kaikista erikoisin juttu on kuitenki lopulta se, että päätin käsittämättömän inspiraatiopuuskan tuloksena tehä itelleni Instagram-tilin, jota en todellakaan ois uskonu ikinä tekeväni! Toisaalta koko tää blogi on syntyny aikoinaan vähän samansuuntasen päähänpiston seurauksena, joten ehkei se nyt ihan huono juttu oo :D Nimimerkin tzirp yhteydestä löytyy siis jatkossa jotain meikäläisen edesottamuksia kuvallisessa muodossa, saa nähä mitä tästä vielä seuraa :D Taas vaihteeks kuitenki Herralle kiitos aivan huikeesta tapahtumasta, ihanista ihmisistä, hyvistä keskusteluista, ylösnousemuksesta ja kaikesta ihan yleisesti! :)))