Jonne (Ebinus spurdoides) on yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti kuluneen vuosikymmenen aikana, mikä on näkynyt vahvimmin Internetissä ja liikenteessä. Tämän tietoiskun tarkoitus on valaista hieman lajin ekologiaa tietämättömille ja ehkäistä paniikkia.
Tuntomerkit
Lajin tärkeimpiä ulkoisia tuntomerkkejä ovat lippalakki (yleensä käppi), iso t-paita ja löysät farkut tai lökärit sekä yleinen tyylitajun puute. Tyypillinen jonne on noin 150-165 senttimetrin mittainen ja suhteellisen tukevarakenteinen. Äänistä tavanomaisimpia ovat voimakas pärinä sekä jonnelaumoista säännöllisesti kuuluva kimeähkö hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille. Suuri osa lajin äänivalikoimasta on painokelvotonta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Jonne on endeeminen eli kotoperäinen laji Suomessa, eikä ole juurikaan levinnyt maamme ulkopuolelle. Suomen jonnekanta on vahva ja osoittaa edelleen lähinnä runsastumisen merkkejä, joskin sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa lajin leviämistä - jonnet eivät viihdy suurimpien kaupunkien keskustoissa eivätkä pärjää lainkaan ihmisasutuksen ulkopuolella, ja reviirilleen ne tarvitsevat jonkinlaisen energiajuomanlähteen. Luonnossa lajin tapaa helpoimmin taajamista marketin, huoltoaseman tai kioskin pihasta, joissakin harvoissa tapauksissa vesistön rannalta. Tieverkoston ulkopuolelta lajia ei juuri ole tavattu, ja suuren osan vuorokaudesta se viettää lepakoiden tapaan jonkin rakennuksen tai luolan pimeissä sisätiloissa havaitsijan tavoittamattomissa.
Elintavat
Monet pitävät lajia loisena, mutta todellisuudessa se elää mutualistisessa symbioosisuhteessa tietokoneen tai mopon kanssa (yleensä molempien) eikä selviä pitkiä aikoja ilman niitä. Eräät yksilöt suosivat myös mopoautoja ja alemmalla kehitysasteella olevat jonnenpoikaset polkupyöriä. Jonnet eivät ole liikunnallisia, mutta ne vaeltelevat jonkin verran autoteitä pitkin tunnusomaisesti keulien. Suuren osan ajastaan laji viettää erakkona virtuaalimaailmassa ja aamupäivät nukkuen, mutta iltapäivän ja yön välisenä aikana jonneja voi tavata suurinakin kerääntyminä tyypillisissä biotoopeissa. Osa jonneista nukkuu talviunta.
Lisääntyminen
Tutkijat ovat hyvin erimielisiä lajin lisääntymisestä, mihin suurin syy on naarasyksilöiden olematon määrä. Toisinaan suurista jonnelaumoista tavataan myös yksittäisiä naaraita, mutta kukaan ei ole onnistunut dokumentoimaan aukottomasti niiden kuuluvan samaan lajiin, eikä ainoatakaan lisääntymistapahtumaa tunneta. Tämän vuoksi on esitetty ajatuksia esimerkiksi partenogeneesistä, jota tukee vanha kansanuskomus neitseellisestä sikiämisestä energiajuomassa.
Ravinto
Jonne on erikoistunut käyttämään ravinnokseen energiajuomaa, jota sen elimistö sietää kymmenkertaisesti paremmin kuin mikään muu tunnettu eläinkunnan edustaja (vrt. tilhen alkoholia tehokkaasti pilkkova maksa). Jotkin harvat yksilöt ovat erikoistuneet colajuomiin, ja valtaosa jonneista käyttää säännöllisesti ravinnokseen myös makeisia, sipsejä ja pizzaa. Terveellisempää ruokaa jonnen ruuansulatus sen sijaan ei kykene lainkaan käsittelemään.
Muuta
Erityisesti kesäisin ulkona liikkujan kannattaa muistaa, että energiajuoma vetää jonneja puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - niiden on havaittu haistavan sitä jopa kilometrin päähän. Yksittäistä jonnea ei kuitenkaan tarvitse pelätä muuten kuin tiettyjen nettipelien maailmassa, reaalielämässä ainoastaan laumat voivat käyttäytyä arvaamattomammin. Jos jonnet aiheuttavat aineellista vahinkoa, poliisille soittaminen on suositeltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti