torstai 13. elokuuta 2015

Life -15

Ryttylän Kansanlähetysopisto nuortentapahtumineen on mulle melkosen tuttu, mutta viikon mittasta Life-leiriä en ollu ennen tätä kesää saanu kokea. Syynä on se suunnaton vääryys, että Life ja omien kokemuksien kautta tutumpi Saksaan sijottuva TeenStreet-leiri järjestetään joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Neljän vuoden TS-putken jälkeen armeija katkas tään combon enkä päässy kumpaankaan tapahtumaan viime kesänä, joten vaihtelun vuoks oli aika kokeilla Ryden toimivuutta heinä-elokuun vaihteen viettämiseen.

Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.

Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.

Päivittäinen kunnon hiljentyminen rukouksessa ja Sanan äärellä todellaki autto jaksamaan!
Intin aikana opin että mäki tarviin omaa aikaa rauhassa, tai ehkä oon vaan tullu vanhaks :D

Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)

Unelmahomma ja oikeen arvonimiki kaupan päälle :D

Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.

Oi sitä nostalgian määrää! Muista ajanvietteistä mainittakoon beach volley-turnaus Rynnäkkösopulit-joukkueessa.

Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!

Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti