maanantai 26. helmikuuta 2018

Ihanimmat riparisketsit

Riparikesä on taas tulossa. Yks välttämättömistä elementeistä leirillä on riparileikit, mutta isosen elämässä vielä selvempi kohokohta on sketsien esittäminen. Kun tästäki viihteestä on vuosien varrella kertynyt kokemusta, lienee paikallaan esitellä pari vähemmän käytettyä sketsiä niitten kuluneitten rinnalle.

Igor-loppuhuipennus
Henkilöt: Pomo (esim. Stalin), Igor, Sergei (tai mikä sen Igorille huutavan tyypin nimi ikinä onkaan)

Jatkoa klassisille Igor-sketseille, joissa pomo on voinut käskeä vaikkapa näyttämään taivaan merkit tai mistä kana pissii, laittamaan jauhot suuhun, toimittamaan sinne missä pippuri kasvaa, katkaisemaan kurkun tai ottamaan pois Päiviltä. Alku normaalilla Igor-meiningillä. Kun pomon tuoreinta käskyä ollaan toteuttamassa, pomo saapuu itse paikalle. Taustalla voi soida Neuvostoliiton kansallislaulu.
IGOR: Pomo! (Sergei pelästyy.)
POMO (Sergeille): Olen saanut selville, että sinä olet se Saksan vakooja, joka on yrittänyt terrorisoida hallintoani. Igor sen sijaan on hoitanut hommansa hyvin. Rangaistuksena joudut takaisin Saksaan, olette hävinneet sodan. Auto odottaa jo pihalla, ala painua! (Sergei "painuu" hitaasti maata kohti.)
POMO: Ala vetää! (Sergei ottaa pomon kädestä kiinni ja vetää.)
POMO (entistä vihaisempana): Ala laputtaa! (Sergei ottaa taskustaan paperilappuja ja heittää niitä eri suuntiin.)
POMO (huutaa): Mene! (Sergei juoksee pois.)
POMO (Igorille): Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta olen tullut uskoon ja aion lähteä lähetystyöhön Afrikkaan. Palkinnoksi hyvin tehdystä työstä luovutan sinun käsiisi Neuvostoliiton johdon. (Joku kantaa jatkojohdon tai muun piuhan juhlallisesti paikalle.)
IGOR: Tästä täytyy heti kertoa Päiville! (Edellyttää, että Igor on aikaisemmin otettu pois Päiviltä.)

Kuvan isonen ei liity tapaukseen. Ei ainakaan paljoa.
Jeesuksen omat pelastettu
Henkilöt: Jeesus, Saatana, Pietari, Juudas, Tuomas

Hahmot pelaavat purkkista (tai millä nimellä sitä peliä haluaakaan kutsua). Joku potkaisee palloa ja kaikki juoksevat pakoon. Saatana hakee pallon ja alkaa etsiä muita.
SAATANA (löytää Juudaksen): Juudas löydetty!
JUUDAS: Voi ei, miks Saatana löytää aina mut ekana? Mut hei kato, Pietarikin on tuolla!
PIETARI: Ei, enpä ole!
SAATANA: Pietari, mä nään sut!
PIETARI: Et varmasti nää, se on joku toinen!
SAATANA: Pietari, tuu jo sieltä!
PIETARI: Minä en tunne sitä miestä! Äh, no hyvä on. Juudas, tästä puhutaan vielä!
SAATANA: Tuomas löydetty! (Tuomas liittyy Pietarin ja Juudaksen seuraan.)
SAATANA: Missähän se Jeesus on?
JUUDAS: Mä voin kertoo, kuhan hinnasta sovitaan.
PIETARI: Juudas, nyt loppu tollanen. Jeesus, tuu pelastaa!
TUOMAS: Minä en kyllä usko, että Jeesus ehtii juosta tänne asti.
JEESUS (juoksee paikalle Saatanan ollessa eri suunnalla ja potkaisee palloa): Jeesuksen omat pelastettu!


Ellun surman makkaraversio
Perusidea sama kuin klassisessa (ja oikeastaan aika kuluneessa) Elinan surmassa, mutta sketsi alkaa kahden tai kolmen lenkkeilijän juoksulenkistä. Yksi lenkkeilijöistä tarjoaa toiselle makkaraa, johon tämä tukehtuu. Paikalle soitetaan ensin lääkäri ja sitten haudankaivaja, ja lopulta ohjaaja laittaa homman poikki. Seuraavaksi muutamia erilaisia versioita tunteellisen, toiminnallisen, lapsellisen ja teiniversion kaveriksi:

Musikaaliversio: biisivalinnoissa saa ja pitääkin käyttää runsaasti luovuutta. Lenkkeilijöiden saapuessa paikalle esim. We are the champions toimii hyvin. Jos käytössä on säestys, aloituskeskustelun aikana voi soida taustalla iloinen humppamusiikki. Kun makkaraan tukehtunut kaatuu maahan, säestäjä ottaa jonkun riitasoinnun, mutta humppa jatkuu pian yhtä iloisena. Lääkärin saapuessa paikalle voidaan laulaa vaikkapa Tohtori Sykerön tunnaria (jos nuoret sitä enää tietävät). Humppaa voi ottaa taas väliin, ja lääkärin todetessa uhrin kuolleeksi on hyvä paikka uudelle riitasoinnulle. Haudankaivaja vastaa puhelimeen Nooa-leikin sävelellä: "Hautaustoimisto Nooan Arkku, hyvää päivää" ja saapuu näyttämölle esim. Syksyn sävelen sanoin ("Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista"). Mittailtuaan kuollutta haudankaivaja alkaa laulaa: "Niin suuri hän on, laulakaa, niin suuri hän on". Päätöksen ruumiin katkaisusta voi ilmaista muuttelemalla jonkin tutun laulun sanoja (esim. Frontside Ollie: "Mä korviani usko en, on ratkaisu niin hirmuinen. Joudun tehdä ruumiinsahauksen"). "POIKKI!", huutaa ohjaaja.

Kauhuversio: lenkkeilijät ovat pukeutuneet mustiin vaatteisiin ja liikkuvat hillitysti. Tarjottava makkara on myrkytetty (jos mahdollista, kannattaa käyttää mustaa makkaraa). Paikalle soitetaan hullu tiedemies, joka saapuu sahan kanssa ja höpöttää jotakin tutkimuksiin sopivasta materiaalista. Ennen kuin tämä ehtii sahaamaan, viikatemies saapuu (oikea viikate tehostaa vaikutelmaa, taustalla voi soida hautajaismarssi) ja vaatii päätä itselleen. Se pitää siksi laittaa... "POIKKI!", huutaa ohjaaja.

Hippiversio: lenkkeilijät ovat pukeutuneet värikkäisiin retrovaatteisiin ja heittelevät kukkia ympärilleen. Makkaran sijaan tarjotaan porkkanaa, joka kelpaa, kunhan se on varmasti kuollut luonnollisen kuoleman. Porkkanaa puraissut alkaa kuitenkin voida huonosti, joten kaverit lähettävät kirjekyyhkyn vaihtoehtoparantajalle. Parantaja tulee paikalle ja toteaa, että syynä sairastumiseen on se, että porkkana on murhattu (kaikki itkevät hetken yhdessä). Parantaja antaa auttavia yrttejä, jotka potilas heti nappaa ja laittaa suuhunsa. Parantaja huutaa: "Ei niitä pitänyt syödä vaan polttaa!" Potilas kuolee, ja parantaja kutsuu savumerkeillä paikalle poppamiehen. Poppamies toteaa, että sielunvaelluksen onnistumiseksi ruumis on laitettava... "POIKKI!", huutaa ohjaaja.

Muumiversio: Muumipeikko ja Niiskuneiti hyppelevät niityllä. Muumipeikko poimii kukan ja antaa Niiskuneidin nuuhkaista sitä. Tämä kuitenkin kaatuu maahan, ja Muumipeikko alkaa huutaa mammaa. Muumimamma tulee paikalle, ja alkaa kaivella käsilaukustaan isoäidin rohtoja. Paikalle saapuu Piisamirotta, joka toteaa: "Typerä nainen. Ei isoäidin rohdot mitään auta. Viimeinen tuomio lankeaa kaikkien meidän päällemme." Muumimamma kysyy, ottaako filosofi pikkuleipää. Piisamirotta vastaa tietenkin: "Pikkuleipiä tässä tilanteessa? No, ehkä yksi." Myös Muumipeikolle tarjotaan, ja molemmat kaatuvat maahan maistettuaan. "POIKKI!", huutaa ohjaaja.

Eiköhän näistä saa jo jotain inspiraatiota leirin piristämiseen :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti