torstai 11. kesäkuuta 2015

Niin hyvää puuta (Puujalkapostaus 3)

-EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA JULISTETTU METSÄPALOVAROITUS KUIVUUDEN VUOKSI EDELLEEN VOIMASSA-

Kaikki lähti aivan tavallisesta Facebook-keskustelusta, jonka eräs ystäväni aloitti luettuaan juuri edellisen tuotokseni. Hänen tarkoituksenaan oli avata keskustelu lohkaisemalla viaton puujalkavitsi. Tämä avaus toimi kuitenkin kasvualustana, josta alkoi välittömästi versoa mitä puisevimpia juttuja. Vastasin nimittäin välittömästi veistelemällä pari puujalkaa lisää, ja niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olisi pitänyt muistaa, että joka puujalkaan tarttuu, se puujalkaan hukkuu.

Aluksi luulimme, ettei puuaiheisia puujalkoja kasva puissa tai ainakaan joka oksalla, mutta kaikesta päätellen näin tehometsätalouden aikakautena myös laajamittaisempi puujalkatuotanto on mahdollista. Tässä vaiheessa homma meni jo totaalisesti päin mäntyä, sillä emme ymmärtäneet, kuinka pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän (Jaak. 3:5). Meille tuli aivan puun takaa se, kuinka nopeasti kaikki voisi ryöstäytyä käsistä - jos puujalka juurtuu keskusteluun liian syvälle, siitä on oksat pois.

Seuraavat puolitoista tuntia siis kulutimme vääntäen kaikesta puutavarasta pelkkiä puujalkoja. Vaikkemme olekaan erityisiä puunhalaajia, varmistimme, ettei käyttämämme materiaali ole sademetsistä peräisin. Lahopuun määrä kotimaisessakin puujalkapuumetsässä osoittautui aivan riittävän suureksi, ja seuran tehdessä kaltaisekseen omankin puupään latva alkoi pikkuhiljaa lahoamaan. Tämän voi päätellä esimerkiksi seuraavista pohdinnoista:

- Jos puujalka jää (puu)oven väliin ja katkeaa, tuleeko siitä poikkipuu?

- Voiko puusilmillä nähdä metsän puilta?

- Jos koputtaa puuta liikaa, tuleeko puukäsi? Onko se hongankolistajan ammattivaiva?

- Voiko saada tikun sormeen, vaikkei vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin minkään asian hyväksi?

Lopulta juttujen keksiminenkin tuotti jo sen verran töitä (puutöitä tietenkin!), että yritimme laittaa toisillemme (saha)jauhot suuhun ja saada viimeisen sanan. Esimerkiksi jalkapuulla uhkaaminen sekä kehotus suksia kuuseen (puusuksilla) sisältyivät näihin yrityksiin laittaa kapuloita toisen rattaisiin, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mottitaktiikka ei siis toiminut, vaan yritys meni sen verran metsään, että piti painaa puuta ja siirtyä käyttämään kepin sijasta porkkanaa. Onneksi päivä paistaa risukasaankin, vaikka olo olisikin kuin puusta pudonneella.

Ideoiden loppuessakin toteamus "Ei keksi" herätti ajatuksen, että keksikin on yleensä puuvartinen. Toki kyseessä voi olla myös pettuleivän keksisovellus, jossa on puolet petäjäistä - tai vaikkapa johanneksenleipäpuuta. Juttuihin tarvittiin kuitenkin jo jotakin rajaa (nimittäin puurajaa), sillä tähän mennessä kertyneistä puujaloista olisi voinut rakentaa jo vaikkapa puukirkon. Rakentajaksi voisi kutsua vaikkapa Jeesuksen, joka oli ammatiltaan puuseppä (vaikka kukaan ei olekaan puuseppä syntyessään). Mielenkiintoista kyllä, Jeesus on myös itse puu ja me sen oksat (Joh. 15:5). Tästä seuraa, että kuten reggaeyhtye Katajainen kansa laulaa, irti puusta ei saa aikaan mitään.

Olimmekin siis haukkuneet koko ajan aivan väärää puuta. Oivallus siitä, että keskustelumme tarvitsi Jeesusta voidakseen olla puutumatta paikoilleen, sai meidät ottamaan hirret pois omista silmistämme ja keskittymään olennaiseen. Ilo sisältyy kyllä Hengen hedelmiin (Gal. 5:22-23) mutta (huono) huumori ei itsessään, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Raamatulla ei pidä lyödä toisia päähän, etteivät he lopulta olisi kuin puulla päähän lyötyjä - paperillehan Raamattukin yleensä painetaan. Parasta on vain muistella, mitä Jeesus teki ristinpuulla, ja tuottaa sen mukaista hedelmää.

Joko lukeminen alkaa puuduttaa? Mekin päätimme lopulta antaa kenkää (puukenkää siis) koko keskustelulle - viimeinen naula arkkuun oli se, että jopa ystäväni nimi Pinja viittaa erääseen havupuuhun. Jouduin kuitenkin lupaamaan kautta kiven ja kannon, että teen aikaansaannoksistamme blogitekstin. Lopullinen muotoilu vaati jonkin verran karsimista, mutta onneksi harjoitus tekee metsurin. Kuviakaan ette tähän postaukseen saaneet, sillä olisin kuitenkin värittänyt ne puuväreillä...

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Puujalkapostaus 2

... eli The Wood Leg Post.

Tämä teksti on omistettu kuudentoista ylioppilasjuhlan sun muun kiireen jälkeiselle hysteeriselle väsymykselle. Tarjoan vielä mahdollisuuden lopettaa lukeminen tähän.

-VOIMASSA SEURAAVA VAROITUS: PALOVAROITUS (HUUMORIN) KUIVUUDEN VUOKSI-
#cellfie
Väsyttää niin paljon että silmät ristissä. Kristilliseltä kannalta ajateltunahan katse on silloin juuri oikeassa suunnassa.


Kun tähän aihepiiriin päästiin niin oliko Jeesus rististä riippuvainen? Ristiriitoja tuskin ainakaan tuli.


Niin hyvää puujalkaa. Voi sitä tilanneironiaa jos nimeni olisi Justin Time ja olisin aina myöhässä.

Syömisen voi hyvin rinnastaa urheilusuoritukseen. Se voi olla myös (ruokailu)välineurheilua ja ennen kaikkea penkkiurheilua, ellei kyseessä ole seisova pöytä.

Kyllä tässä puujalat versovat huumorin kukkia kuin Aaronin sauva konsanaan (4. Moos. 17:8).

Jos olet selvinnyt tänne asti, esitän surunvalitteluni huumorintajusi puolesta. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä kuin lähteä suosiolla nukkumaan tai jatkaa vielä tänne.