Eliöralli episodi VIII: Uusi lämpö

Keväteliörallin 2018 osallistuminen meinasi jäädä allekirjoittaneelta väliin, kun vaihtoehtoina olivat sekä Ahvenanmaan linturalli että ilmainen tapahtumaviikonloppu Ryttylässä. Onneksi rallipäivä siirtyi myöhäisen kevään vuoksi lumen ja jään keskeltä helatorstaille, ja vanha kunnon Flagella-tiimi kerättiin jälleen kasaan. Terhin ja Aarnin lisäksi mukaan pyydettiin viime syksyn malliin Nico. Kuka niitä fuksipisteitä enää tarvitsee?

Erityisen mielenkiintoista tässä kerrassa oli se, että ajankohta oli yli viikkoa myöhäisempi kuin yhdessäkään omana opiskeluaikanani järjestetyssä kevätrallissa. Käytännössä siis sammakkoeläimet, matelijat ja päiväperhoset voisivat olla mainiosti liikenteessä, ja lintujakin saattaisi olla toistakymmentä lajia enemmän kuin tavallisesti. Sääennuste vasta muikealta vaikuttikin: pelkkää aurinkoa ja lämpötila, joka oli luultavasti korkeampi kuin kertaakaan Jyväskylässä koko viime kesänä :D Ennuste ei onneksi pettänyt, vaan ralli aloitettiin mainiossa kelissä. Pieni takaisku sattui Nicon pyörälle, joka sanoi sopimuksen irti, ja tietenkään korjaamot eivät olleet auki pyhäpäivänä. Vaikka joukkue toki saatiin kasaan kolmellakin hengellä, rallin peruuntuminen tällaisesta syystä harmittaisi ketä tahansa. Henkilökuntaa ei taaskaan näkynyt aloituksessa, mutta nuorempien opiskelijoiden määrä oli ilahduttava.

Niin oli myös sammakkoeläinten määrä rallissa.

Kuten lintuharrastajat tietävät, ihmisnäkökulmasta loistava sää voi olla lintujen havaitsemiseen liian hyvä. 9:00 on lintuja ajatellen jo melkoisen myöhäinen ajankohta aloittaa, ja siksi ampaisimme heti rallin alkaessa Hämeenlahdelle ottaaksemme kaiken ilon irti aamun viimeisistä tunneista. Kasveja ja lintuja kuitattiin jo matkan varrelta kohtalaisesti. Lintujen lauluaktiivisuus oli kuitenkin selkeästi kärsinyt lämmön lisääntyessä, ja muutto seisoi kuin ohittavaa junaa odotteleva Pendolino. Hämiksellä aamunsa viettäneet tutut lintuharrastajat kertoivat sinirinnasta, joka oli laulanut vielä hetken ennen tuloamme aivan tornin vieressä. Saa arvata, kuuluiko siitä lajista koko tunnin aikana pihaustakaan. Lohdutukseksi saimme sentään peruslajien lisäksi uivelon, kaulushaikaran sekä juuri ja juuri kiikarin kantamalla muuttaneen merimetson. Muita valopilkkuja olivat orava, sammakko ja viitasammakko. Kolme helpohkoa lintulajia menetettiin, kun toiset eivät ehtineet tarpeeksi nopeasti mukaan pikaisiin tilanteisiin. No, nehän voi aina nähdä jossakin muualla. Tai niin sitä ainakin luulisi.

Terhin uusista kiikareista oli selkeää apua.

Hämeenlahdelta matka jatkui Samulinniemen kautta Rauhalahteen, jossa olin juuri edellisenä päivänä nähnyt kivi- ja pensastaskuja. Kuinka ollakaan, taskuja ei näkynyt missään eikä muuttavaa keltavästäräkkiä lukuun ottamatta juuri muitakaan lintuja. Kalastusyritys tuotti sentään särjen, ja takaisin lähtiessämme näimme vielä rusakon. Vemmelsääri näytti vauhdista nähtynä sen verran pieneltä, että pysähdyimme sulkemaan pois metsäjäniksen mahdollisuuden. Pysähtyminen kannatti tällä kertaa, sillä onnistuin huomaamaan taustalla kivitaskun ja lisäksi saimme avattua päiväperhostilin herukkaperhosella.

Päiväperhosia kertyi peräti viisi lajia, tässä kangasperhonen.

Seuraava etappi oli Pitkäruoho, jonka laatu lintupaikkana vaihtelee päivästä riippuen melkoisesti. Tällä kertaa tornilla ei näkynyt muuta mielenkiintoista kuin viitasammakon parittelu, toinen rallijoukkue ja tuttu lintuharrastaja, joka kertoi sinirinnan olleen täälläkin äänessä aamummalla. Ironiaa tai ei, mutta kohtaamamme toinen joukkue näki lajin mentyään Hämeenlahdelle meitä myöhemmin. Meikäläisellä oli tiimimme ainoat kumisaappaat, joten lähdin tornilla pyörähdettyämme rantaniitylle komppaamaan aiemmin menetettyä taivaanvuohta näkyville. Yksi kurppa lähtikin pian lentoon luhdalta, mutta hämmästykseksemme se oli "pässin" huomattavasti harvinaisempi pikkuserkku jänkäkurppa. Eipä ole tätäkään lajia tullut rallissa ennen nähtyä. Taivaanvuohi jäi näkemättä ja ohilentänyt isokoskelo menetettiin, mutta lintuosastolle saatiin vielä käpytikka ja töyhtöhyyppä sekä nisäkäspuolelle äänekäs päästäinen.

Jänkäkurppa oli ehkäpä koko rallin mukavin lintulaji, vaikkei sitä kuvan keskelle saanutkaan.

Erikoislistan kohdista yksi oli tällä kertaa alle kolmen metrin korkeudella sijaitseva harakanpesä, ja tällaisen muistin nähneeni Kuokkalassa (yllättäen lähellä listan laatineen opettajamme kotiovea). Nämä viisi pistettä hoidettuamme poikkesimme Pohjanlammella, joka ei kuitenkaan tarjonnut mitään uutta. Ympyrä sulkeutui Ylistölle, jossa jalkauduimme hetkeksi etsimään turhaan paria alueella tunnetusti kasvavaa kasvilajia. Pitkä ja tuskallinen nousu Ylämyllyjärvelle saattoi alkaa. Huh. Keskipäivä oli jo ohitettu, ja paahtavan auringon vuoksi kaikki kevennettävissä oleva vaatetus sai lähteä. Uimasortsit ja kumisaappaat eivät ehkä ole tyylitajuisin yhdistelmä, mutta valinta teki oloni huomattavan mukavaksi ja saatoin laittaa erikoisen habitukseni biologiuden piikkiin. Tällä kertaa kiersimme Vuorilammelle suosiolla pidempää ja loivempaa reittiä, jonka varrella sijaitsi pomminvarma kyypaikka. Tai ainakin sen piti olla pomminvarma :D Löysimme kuitenkin peräti kolme päiväperhoslajia ja sisiliskon, jonka vain Aarni ehti nähdä.

Evästauko kuuluu yleensä rallin kohokohtiin, ja tällä kertaa jopa tavallista enemmän.

Sisilisko tuli onneksi paikattua Vuorilammella, jossa näimme myös paikallisen ykköstavoitteemme rupikonnan paritteluineen sekä muutaman lintuosastolle tervetulleen havumetsälajin. Kasvilistakin tuli tuoreen kankaan ja suon lajien ansiosta muutamaa puutetta vaille täyteen. Evästauko oli niin miellyttävä, että edes kalastuksen epäonnistuminen ei ärsyttänyt, ja lähtiessämme törmäsimme vielä yllätykseksemme kaikkien aikojen korvasienipaikkaan. Laji ei ollut tällä kertaa rallin kannalta pistekelpoinen, mutta kauhoimme kurttuiset herkkupalat nopeasti hedelmäkassin täytteeksi ja jatkoimme matkaa rennolla laskeutumisella Kortepohjaan. Nico liittyi joukkueeseen Rautpohjanlahden lintutornilla, mutta pysyi kulkupelin puutteen vuoksi matkassa vain Eerolanlahden lintulavalle asti. Lava notkui toisten rallijoukkueiden painosta, mutta pysähdys tuotti silti hyötyinä naurulokkien parittelun ja vihjeen lähimetsässä rummuttavasta pikkutikasta. Viitaniemi oli täynnä vapaapäivän auringonpalvojia ja jopa uimareita, emmekä nähneet rannoilla tai nurmikentillä muuta kuin päivän kolmannen rusakon.

Niin hyvää myrkkyä, niin hyvää kilohintaa.

Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä alle kaksi tuntia. Hiostava keli oli tarjonnut odotettua vähemmän lintuja, ja listalta puuttui varpusen, keltasirkun ja sepelkyyhkyn kaltaisia "helppoja" lajeja. Myös päiväperhososastolta puuttui kolme runsasta lajia, neitoperhonen, nokkosperhonen ja lanttuperhonen, ja ainoa kalamme oli edelleen särki. Erikoislistalla ainoa realistinen tavoite oli yli 20 liito-oravan papanan löytäminen saman puun juurelta, joten päätimme jatkaa Tourujoen luontopolulle etsimään papanoita ja kasvilistalta puuttuvaa ruusukesammalta. Matkan varrella oleva varpuspaikka petti eikä sammaltakaan pitkällisestä etsiskelystä huolimatta löytynyt, mutta papanat sentään irtosivat helposti. Loppuajan päätimme käyttää satamassa kalastaen, ja matkan varrelta Lutakosta saimme varpusenkin. Kalaosastolta olisimme kelpuuttaneet (särkeä lukuun ottamatta) minkä tahansa lajin mudusta mamelukkikalaan, mutta laituripilkki ei tuottanut nykäisyäkään. Vapaapäivän ja hienon sään houkutteleman ihmismassan keskellä pilkkiminen tuntui pahemmalta ajanhukalta kuin Internet Explorerin käynnistymisen odottaminen, joten teimme epätoivoisen päätöksen palata Kuokkalaan yrittämään edes yhtä lintu- tai perhoslajia. Näköjään paniikkiratkaisussamme oli jotakin järkeä, sillä kaivattu lanttuperhonen lepatteli ohi heti sataman liikennevaloissa odottaessamme. Kuokkalastakin saimme viimeiseksi lintulajiksemme kevään ensimmäisen pensaskertun kolme minuuttia ennen kisa-ajan päättymistä.

Toivottavasti kesällä tulee edes yksi näin lämmin päivä :D

Purkutilaisuudessa selvisi, että neljästä menetetystä pinnasta huolimatta 56 lintulajiamme toteuttivat henkilökohtaisen tavoitteeni olla eniten lintuja havainneessa joukkueessa. Suurempi yllätys oli kuitenkin voittomme ylivoimaisuus - pisteitä kertyi 308, ja viidestä muusta joukkueesta toiseksi tulleellakin oli lähes sata pojoa vähemmän. Kyllä kannatti taas hikoilla historian lämpimimmässä Eliörallissa ja puuduttaa pakaroitaan 35 kilometrin pyöräilyllä, hauskaa se vain jälleen oli! Voitto ei tietenkään ole tärkeintä, mutta ei se haittaakaan :D Kiitokset osallistuneille, seuraavalla kerralla nähdään :)