Tapahtuman perustiedoista olen selittänyt jo aiemmin, joten en jaksa tehdä sitä joka kerta uudelleen :D Tämä reissu erosi edellisistä erityisesti siinä, että rallin ajankohta oli huomattavasti normaalia aikaisempi, ja ikävä kyllä seurauksena oli vähäisempi määrä lintuja. Toisaalta positiivista oli se, että Jyväskylästä lähdettiin mukaan peräti kolmen joukkueen voimin. Parin aiemman vuoden Yöhutikka-kokoonpanoista oli tällä kertaa yhteensä sen verran halukkaita lähtijöitä, että tiimi jaettiin kahtia Pikkuyöhutikkaan ja Pohjanyöhutikkaan. Itse päädyin jälkimmäiseen toissavuotisen joukkuetoverini Ilonan sekä ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla retkeilevien Laurin ja Tuomaksen kanssa. Menoa ei hidastanut se, että muut eivät tunteneet toisiaan ennestään, sillä linnut ja kilpailuhenki yhdistivät tehokkaasti :D
 |
| Laivamatka auttoi virittäytymään tunnelmaan, hyvää näkyvyyttä odotellessa. |
Edellisen kerran malliin sääennuste näytti etukäteen melkoisen nihkeältä, ja laivamatkasta suurin osa kuluikin sakeassa sumussa. Kisan alkua odotellessa ajelimme vesisateessa Hagan pelloille saadaksemme edes jonkinlaisen kuvan Ahvenanmaan lintutilanteesta. Muuttolintuja näytti onneksi saapuneen jonkin verran, joten pohjustusreissu poisti pelon linnuttomasta katastrofirallista. Koska ensimmäisen illan valoisa aika olisi ikävän lyhyt, päätimme kuitenkin aloittaa toisaalta ja tulla takaisin Saltvikiin vasta seuraavana päivänä. Maarianhaminan kalasatamassa oli nähty peräti kolme pikku-uikkua ja lähistöllä turkinkyyhkyjä, joten se valikoitui luontevaksi aloituspaikaksi. Uikut löytyivätkin hieman ennen kisan alkua kaukaa vastarannalta, ja saimme lajin listoille melkein heti kisan käynnistyttyä sumusta ja lintujen jatkuvasta sukeltelusta huolimatta. Muusta joukkueesta taktisesti irtautunut Tuomas puolestaan onnistui samoihin aikohin löytämään turkinkyyhkyt, joita me muutkin seuraavaksi ajoimme katsomaan.
 |
| Kuvan linnut liittyvät tapaukseen. |
Kaksi hyvää lajia ensimmäisten kymmenen minuutin aikana. Hieno juttu, mutta matkaa oli jatkettava. Suuntasimme Maarianhaminan eteläpuolisille maantiesilloille, joilta oli nähty suuria tukkasotkaparvia ja muitakin vesilintuja. Ainakin kuusi muuta joukkuetta oli saanut saman idean, mutta emme antaneet ruuhkan häiritä vaan kuittasimme tavallisimpien vesilintulajien lisäksi mm. ohilentävän uivelon ja pari harmaahaikaraa sekä palatessa mustavariksen. Maarianhaminan keskustan tavoitelaji pulu sen sijaan pysyi piilossa, vaikka näimme niitä pohjustusreissullamme neljässä eri paikassa :D Mieliala alkoi laskea, kun ilta hämärtyi alle kahden tunnin kisaamisen jälkeen ja lajimäärä näytti lukemaa 27. Piristystä ei ollut odotettavissa pöllöretkeilyn muodossa, vaan sade ja kova tuuli tekivät Eckerön reissun turhaksi. Totesimme tilanteen toivottomaksi ja lähdimme nukkumaan Idrottscenterille jo ennen yhdeksää. Enpä olisi uskonut tällaista linturallia näkeväni.
Historiallisen pitkien ralliyöunien jälkeen lähdimme kuuden aikoihin takaisin kohti Eckerötä ja sen parasta staijipaikkaa Styrsingsuddenia eli tuttavallisemmin Styrsiä. Olosuhteet olivat muuttuneet totaalisesti: tuuli oli tyyntynyt ja sateen sijasta ilmassa oli vain kevyttä sumua. Styrsille johtavan pienen metsätien varressa oli eri paikoissa yhteensä kymmenisen autoa parkissa, eli kilpailijoita riitti. Kävelimme rantaan ja totesimme näkyvyyden heikoksi. Onneksi merilintuja tuntui olevan liikenteessä, sikäli kun niitä sumun seasta pystyi näkemään. Koko rallin iloisin yllätys seurasi jo reilun vartin jälkeen, kun Tuomas spottasi ohilentävän haahkaparven häntäpäästä kyhmyhaahkakoiraan! Muutkin rannalla seisoskelleet joukkueet näkivät saman parven, mutta vain yksi toinen porukka ehti huomata harvinaisuuden. Hyvän haviksen jälkeen jaksoimme olla paikalla puolisen tuntia, kunnes lähdimme jatkamaan matkaa.
 |
| Kyhmyhaahkan (keskellä) värit eivät pääse oikeuksiinsa, mutta parempi tämä kuin ei kuvaa ollenkaan. |
Ajoituksemme oli täydellinen, sillä noin puolen tunnin kuluttua kuulimme whatsapp-ryhmän välityksellä Styrsin tien olevan tilapäisesti tukossa autojen määrän vuoksi :D Saimme hyvät naurut vastustajien autotetriksestä ja paikkailimme seuraavien pysähdysten aikana monia illalla näkemättä jääneitä peruslajeja. Näkyvyys oli tällä välin hieman parantunut, joten seuraavaksi kohteeksi valittiin toinen hyvä staijauspaikka Hammarudda. Lähes perillä oltaessa wappi piippasi haarahaukasta Gottbyn pelloilla, joiden ohi juuri ajoimme, joten suoritin pikaisen täyskäännöksen. Linnun näkemättä jääminen ei ollut edes vartista kiinni, ja kaiken lisäksi se paljastui löytäjäjoukkueen ottamista kuvista monin verroin harvinaisemmaksi isohaarahaukaksi. No, kaikkea ei vain voi nähdä. Sikäli olimme kuitenkin tyytyväisiä, että saimme kyseisten peltojen ja Hammaruddan väliseltä alle kymmenen kilometrin matkalta yhdeksän lajia seuraavien puolentoista tunnin aikana. Joukossa oli neljä haastavaa havumetsälajia, aikainen tylli ja ainoa koko rallissa näkemämme räkättirastas :D
 |
| Aikainen oli myös ristisorsa, joka oli valtakunnallisestikin yksi koko kevään ensimmäisistä. |
Pian seuranneen Ramsholmenin pähkinänakkelipysähdyksen jälkeen oltiin tilanteessa, jossa peruslajit oli käytännössä nähty eikä jäljellä juuri ollut varmoja tärppejä (paitsi pulu, joka tällä kertaa löytyi helposti Maarianhaminan satamasta). Hagan pelloilla pohjustuksessa nähdyt lajit olivat jo tulleet vastaan muualla, mutta suuntasimme silti sinne ja onnistuimme sentään näkemään fasaanin. Kun lajisto muuten alkoi toistaa itseään, päätimme lähteä käymään vielä kolmatta kertaa Eckerössä! Matkalla pysähdyimme saman päivän aikana jo toisen kerran Hammarlandissa Lillbolstadin pelloilla, josta oli viikon sisällä ilmoitettu sekä isolepinkäinen että hiirihaukka. Näitä kahta lajia emme vieläkään nähneet, mutta niiden persoonat yhdistyivät mukavasti näkemässämme ampuhaukassa.
Kun kisa-aikaa oli alle tunti jäljellä, pääsimme määränpäähämme Eckerön Skeppsvikiin ja löysimme välittömästi etsimämme nokikanan. Onneksi maltoimme jäädä hetkeksi, sillä Lauri seuloi vielä paikallisesta sinisorsaparvesta jouhisorsan. Viimeiset hetket päätettiin käyttää ajamalla Degersandin merisirripaikalle, jossa oli tämän henkilökohtaisen tavoitelajini lisäksi mahdollista nähdä muitakin merellisiä puutelajeja. Paikalta löytyi pian kuikka, joka oli 69. ja valitettavasti viimeinen lajimme. Vietävän isolepinkäinen näyttäytyi lopulta 20 min kisan päättymisen jälkeen paikassa, jonka ohi olimme ajaneet jo kolmesti.
 |
| Pikkulinnut jäivät vähiin, mutta isompia oli sentään jonkin verran. Merihanhia Gottbyssä. |
Lopulta koitti tulosten purku. Pidimme suoritustamme kyllä olosuhteisiin nähden hyvänä ja uskoimme jo etukäteen pääsevämme kärkikymmenikköön, mutta silti neljäs sija ja ampuhaukka ässälajina yllättivät positiivisesti. Voittajajoukkueellakin lajeja oli vain 75, eli suuria erot eivät olleet. Jyväskyläläiset edustivat rallissa vahvasti, kun helsinkiläisten kanssa muodostettu sekajoukkue nappasi kakkossijan ja Pikkuyöhutikkakin pääsi sijalle 11. Suolaa haavoihini kaatoi ainoastaan se ikävä fakta, että molemmat muut jyväskyläläisjoukkueet olivat nähneet merisirrin enkä itse vielä kolmannellakaan Ahvenanmaan-reissullani saanut elämänpinnaa tästä olevinaan suhteellisen helposta lajista.
Sunnuntaiaamun sään piti olla hyvä, ja merisirriinkin olisi vielä voinut olla mahdollisuuksia. Niin paljon vaivaa en kuitenkaan viitsinyt nähdä, että olisin enää lähtenyt Eckeröön neljättä kertaa - auton mittariin tuli Ahvenanmaan maaperällä jo muutenkin reilusti yli viisisataa kilometriä. Rento retkeily Hammaruddan ja Maarianhaminan välillä tuotti vielä neljä rallissa näkemättä jäänyttä tavallisempaa lajia, kunnes säätila muuttui katastrofaalisen huonoksi ja pakotti molemmat Yöhutikat kebabille. Maarianhaminan paras paikka Draken oli vielä muistissa viiden vuoden takaa, eikä laatu pettänyt tälläkään kertaa. Muista hauskoista kokemuksista mainittakoon kaksi tilannetta, joissa keskustelin paikallisten lintuharrastajien kanssa linnuista ruotsiksi - jotain hyötyä joskus niistäkin opinnoista :D
Mutta kiitos taas osallistuneille! Voin vielä harkita lähteväni seuraavallekin kerralle :D Jos vaikka vihdoin osuisi se merisirri kohdalle.
