perjantai 28. elokuuta 2015

Eläinkunnan ihmeitä 4 - Jonne

Jonne (Ebinus spurdoides) on yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti kuluneen vuosikymmenen aikana, mikä on näkynyt vahvimmin Internetissä ja liikenteessä. Tämän tietoiskun tarkoitus on valaista hieman lajin ekologiaa tietämättömille ja ehkäistä paniikkia.

Tuntomerkit

Lajin tärkeimpiä ulkoisia tuntomerkkejä ovat lippalakki (yleensä käppi), iso t-paita ja löysät farkut tai lökärit sekä yleinen tyylitajun puute. Tyypillinen jonne on noin 150-165 senttimetrin mittainen ja suhteellisen tukevarakenteinen. Äänistä tavanomaisimpia ovat voimakas pärinä sekä jonnelaumoista säännöllisesti kuuluva kimeähkö hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille. Suuri osa lajin äänivalikoimasta on painokelvotonta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Jonne on endeeminen eli kotoperäinen laji Suomessa, eikä ole juurikaan levinnyt maamme ulkopuolelle. Suomen jonnekanta on vahva ja osoittaa edelleen lähinnä runsastumisen merkkejä, joskin sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa lajin leviämistä - jonnet eivät viihdy suurimpien kaupunkien keskustoissa eivätkä pärjää lainkaan ihmisasutuksen ulkopuolella, ja reviirilleen ne tarvitsevat jonkinlaisen energiajuomanlähteen.  Luonnossa lajin tapaa helpoiten taajamista marketin, huoltoaseman tai kioskin pihasta, joissakin harvoissa tapauksissa vesistön rannalta. Tieverkoston ulkopuolelta lajia ei juuri ole tavattu, ja suuren osan vuorokaudesta se viettää lepakoiden tapaan jonkin rakennuksen tai luolan pimeissä sisätiloissa havaitsijan tavoittamattomissa.

Elintavat

Monet pitävät lajia loisena, mutta todellisuudessa se elää mutualistisessa symbioosisuhteessa tietokoneen tai mopon kanssa (yleensä molempien) eikä selviä pitkiä aikoja ilman niitä. Eräät yksilöt suosivat myös mopoautoja ja alemmalla kehitysasteella olevat jonnenpoikaset polkupyöriä. Jonnet eivät ole liikunnallisia mutta vaeltelevat jonkin verran autoteitä pitkin tunnusomaisesti keulien. Suuren osan ajastaan laji viettää erakkona virtuaalimaailmassa ja aamupäivät nukkuen, mutta iltapäivän ja yön välisenä aikana jonneja voi tavata suurinakin kerääntyminä tyypillisissä biotoopeissa. Osa jonneista nukkuu talviunta.

Lisääntyminen

Tutkijat ovat hyvin erimielisiä lajin lisääntymisestä, mihin suurin syy on naarasyksilöiden olematon määrä. Toisinaan suurista jonnelaumoista tavataan myös yksittäisiä naaraita, mutta kukaan ei ole onnistunut dokumentoimaan aukottomasti niiden kuuluvan samaan lajiin, eikä ainoatakaan lisääntymistapahtumaa tunneta. Tämän vuoksi on esitetty ajatuksia esimerkiksi partenogeneesistä, jota tukee vanha kansanuskomus neitseellisestä sikiämisestä energiajuomassa.

Ravinto

Jonne on erikoistunut käyttämään ravinnokseen energiajuomaa, jota sen elimistö sietää kymmenkertaisesti paremmin kuin mikään muu tunnettu eläinkunnan edustaja (vrt. tilhen alkoholia tehokkaasti pilkkova maksa). Jotkin harvat yksilöt ovat erikoistuneet colajuomiin, ja valtaosa jonneista käyttää säännöllisesti ravinnokseen myös makeisia, sipsejä ja pizzaa. Terveellisempää ruokaa jonnen ruuansulatus sen sijaan ei kykene lainkaan käsittelemään.

Muuta

Erityisesti kesäisin ulkona liikkujan kannattaa muistaa, että energiajuoma vetää jonneja puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - niiden on havaittu haistavan sitä jopa kilometrin päähän. Yksittäistä jonnea ei kuitenkaan tarvitse pelätä muuten kuin tiettyjen nettipelien maailmassa, ainoastaan laumat voivat käyttäytyä arvaamattomammin. Jos jonnet aiheuttavat aineellista vahinkoa, poliisille soittaminen on suositeltavaa.

torstai 13. elokuuta 2015

Life -15

Ryttylän Kansanlähetysopisto nuortentapahtumineen on mulle melkosen tuttu, mutta viikon mittasta Life-leiriä en ollu ennen tätä kesää saanu kokea. Syynä on se suunnaton vääryys, että Life ja omien kokemuksien kautta tutumpi Saksaan sijottuva TeenStreet-leiri järjestetään joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Neljän vuoden TS-putken jälkeen armeija katkas tään combon enkä päässy kumpaankaan tapahtumaan viime kesänä, joten vaihtelun vuoks oli aika kokeilla Ryden toimivuutta heinä-elokuun vaihteen viettämiseen.

Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.

Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.

Päivittäinen kunnon hiljentyminen rukouksessa ja Sanan äärellä todellaki autto jaksamaan!
Intin aikana opin että mäki tarviin omaa aikaa rauhassa, tai ehkä oon vaan tullu vanhaks :D

Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)

Unelmahomma ja oikeen arvonimiki kaupan päälle :D

Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.

Oi sitä nostalgian määrää! Muista ajanvietteistä mainittakoon beach volley-turnaus Rynnäkkösopulit-joukkueessa.

Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!

Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))