lauantai 19. maaliskuuta 2016

Piru ja Raamattu

Moni on varmaan kuullut sanonnan "lukea kuin piru Raamattua". Ilmaisu kuvaa tilannetta, jossa yksittäisiä lauseita irrotetaan tekstiyhteydestä ja käytetään omaksi eduksi alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Tällaiset tilanteet ovat varsin tavallisia nykyäänkin, ja erityisen usein ne liittyvät juuri Raamattuun.

Raamatulla on kautta aikojen perusteltu melkoisen monenkirjavia oppirakennelmia, joista monet ovat kuitenkin kokonaisuutta tarkastellessa selkeästi epäraamatullisia. Tyypillisimmässä tilanteessa poimitaan muutama jae, jotka voidaan irrallisina lauseina yhdistää toisiinsa sopiviksi, ja jätetään huomiotta kaikki päinvastaista esittävät kohdat. Kenties klassisin esimerkki on yksittäinen jae, joka sanoo: "Jumala on rakkaus". Tähän yhteen fraasiin sovitetaan oma käsitys "rakkaudesta" ja perustellaan, miksi saan tehdä kuten haluan sillä perusteella, että Jumala on rakkaus. Tarkempi tutkiminen toki selventäisi, kuinka Jumalan rakkaus todellisuudessa ilmenee ja mitä alkukielen neljästä eri rakkaussanasta käytetään, mutta on esittäjän kannalta paljon helpompaa ja miellyttävämpää oikeuttaa oma halunsa tai mielipiteensä väärällä raamatullisella arvovallalla.

Aina motiivit eivät edes ole kyseenalaisia. Kontekstista irrottamiseen syyllistyvät usein myös sellaiset uskovat, jotka tahtovat kyllä hyvää mutta eivät tunne Raamattua aivan tarpeeksi. On esimerkiksi mielenkiintoista, että pienoisevankeliumina tunnettu Joh. 3:16 on tunnetuimpia raamatunkohtia, mutta hyvin harva osaa kertoa jakeiden 15 ja 17 sisällöstä - olkoonkin, että moni muu kohta on irrallisena paljon helpompi ymmärtää väärin. Oma lukunsa on myös elämänohjeiden etsiminen täysin sattumanvaraisesti valituista raamatunlauseista. Olen kuullut monista tilanteista, joissa nämä "peukkupaikat" ovat todella toimineet ihmeellisellä tavalla, mutta niiden varaan ei kannata rakentaa mitään kovin suurta. Klassinen tarina kertoo miehestä, joka etsi peukkupaikkoja evankeliumeista ja sai kolme jaetta eri paikoista: "Ja Juudas meni ja hirttäytyi", "Mene ja tee sinä samoin" sekä "Minkä teet, tee se pian". Tällaisen neuvon seuraaminen ei missään tapauksessa tekisi oikeutta Raamatun kokonaisuudelle eikä olisi lainkaan kristillistä.

Raamattu olisi siis hyvä tuntea kokonaisuutena tietääkseen, mitä se todella opettaa. Itse sisällön lisäksi suurta hyötyä yksityiskohtien avaamisessa on alkukielen ja kulttuurikontekstin tuntemisesta. Raamattua on taatusti tutkittu enemmän kuin mitään muuta teosta, ja joku on epäilemättä selventänyt olennaiset asiat jo aiemmin ymmärrettävään muotoon sille, joka vain tahtoo etsiä. Lisäksi on kirjoitettu valtavasti raamatunselitysoppaita, jotka selittävät teologista puolta siitä tietämättömille ja kertovat esimerkiksi sen, miksi Vanhan testamentin puhtaussäädökset eivät sido uuden liiton uskovaa eikä niitä siksi voi käyttää perusteena raamatullisen ajattelutavan ristiriitaisuudelle. Jos ei tunne Raamatun kokonaisuutta, muinaisen Lähi-idän kulttuuria eikä alkukieliä, "ristiriitoja" on helppo löytää, mutta näiden tutkiminen selittää niistä kaikki olennaisimmat. Ei ole älyllisesti rehellistä lukea länsimaisen nykykulttuurin silmin juutalaisen ajattelutavan piirissä syntyneitä tekstejä ja väittää niitä erilaisen näkökulman takia ristiriitaisiksi.

Usein tässä yhteydessä nostetaan esille myös kysymys tulkinnasta - tuo on sinun tulkintasi, minulle se tarkoittaa tätä. Mielestäni pitäisi kuitenkin olla selvää, että mikään raamatunkohta ei voi tarkoittaa mitä tahansa. Koska Raamatun tekstit ovat uskotusta jumalallisesta inspiraatiosta huolimatta ihmisten kirjoittamia dokumentteja, niiden ensisijainen ja oikea merkitys on sama kuin arkipäiväisessä viestinnässämme - se, jota kirjoittaja on tarkoittanut. Raamattu ei yleisestä erityisyydestään huolimatta siis ole poikkeus, johon relativistista ajattelua voisi soveltaa vapaammin kuin mihin tahansa muuhun historiankirjoitukseen tai kirjeenvaihtoon. Uskon kyllä, että jokaisella kohdalla voi olla ensisijaisen merkityksen lisäksi myös toissijaisia esikuvallisia merkityksiä, mutta ne eivät ole milloinkaan ristiriidassa kokonaisuuden kanssa vaan pikemminkin tukevat sitä. Lisäksi toissijaisia merkityksiä on huomattavasti vaikeampi osoittaa oikeiksi kuin ensisijaisia ja niiden kanssa on syytäkin olla kriittisempi, varsinkin jos niiden ajattelee puhuvan Obamasta tai Putinista eikä esimerkiksi Jeesuksesta tai uskovan elämästä ylipäänsä.

Lopuksi tahdon vielä todeta, että raamatunkohtien irrottaminen kontekstista ei mielestäni ole aina väärin. Sillä voi olla huomattava huumoriarvo ilman, että se sotii alkuperäistä tarkoitusta ja Raamatun kokonaisuutta vastaan. Muutamia esimerkkejä omasta elämästäni (ja mahdollisuus alkuperäisen tekstiyhteyden tarkistamiseen):

- Annoin huoneeni eräänä viikonloppuna vieraiden käyttöön, käärin peittoni ja lakanani petauspatjan sisään ja siirsin ne olohuoneeseen nukkuakseni sohvalla. Myöhemmin vieraiden lähdettyä petauspatja vuodevaatteineen oli sohvalla odottamassa yläkertaan kantamista. Äiti: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele" (Joh. 5:8).

- Bassoa soittokuntoon laitettaessa törmättiin selvästi rikkinäiseen plugipiuhaan. Kaverini isä testasi, saako johdosta kuulumaan minkäänlaista ääntä, ja totesi, että kyllä siellä jotain eloa on. Tommi: "Eloa on paljon, mutta korjuumiehiä vähän" (Matt. 9:37). (Piuha vaihdettiin ehjään.)

- Autoni hyytyi pakkasen vuoksi erään tapahtuman aikana eikä lähtenyt käyntiin. Puhelu kotiin selvensi tarpeen käynnistyskaapeleille, joiden löytyminen oli vielä siinä vaiheessa epävarmaa. Myöhemmin kuulin, että isäni oli puhelun jälkeen todennut: "Saa nähdä, onnistuuko Tommi tuomaan sen auton kotiin, sillä tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella ja paastolla" (Mark. 9:29).

- Eräs kaverini toi toiselle muovikassillisen itselleen tarpeettomia vaatteita ja kehotti valitsemaan niistä mieleisensä. Tommi: "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää" (1. Tess. 5:21).

- Lupasin teologiaa opiskelevalle kaverilleni kyydin kotiinpäin eräästä kesätapahtumasta tavatessamme paikan päällä. Alueelta jo lähdettyämme päätimme muiden alkuperäisten kyytiläisten kanssa mennä vielä tapaamaan toista kaveriporukkaa lähellä olevalle mökille. Vitsailimme mennessämme siitä, kuinka lennosta mukaan tulleen kaverini mielipidettä asiasta ei kysytty, jolloin hän heitti: "Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo" (Joh. 21:18).

- Samaisessa kesätapahtumassa päädyin talkoolaisena kantamaan vettä lasten kahluualtaaseen. Menin tyhjän vesiämpärin kanssa hanan luokse ja totesin ämpäriä takaisin kantaessani: "Se on täytetty" (Joh. 19:30).