VG -13

Pakkohan tästäki on kirjottaa! Meikäläisen vappuaatto meni Vappugospel-tapahtumassa Kouvolassa - jo kolmatta kertaa :) Näistä mun matkakertomuksista ei pääse eroon sitten millään, ei nytkään.

Kouvostoliittoon hankkiuduttiin naapurikuntamme Laukaan ev.lut. seurakunnan bussikyydillä, joka oli melkoisen kätevä tapa päästä perille - ensinnäkään Jyväskylästä ei taaskaan lähtenyt retkibussia lainkaan, ja toiseksi tämän kyydin toimivuus oli tullut testattua jo edellisenä vuonna sekä pari vuotta sitten MN-festareille mennessä. Bussiporukastamme tunsin (tietenkin) yli puolet ihmisistä, mikä osaltaan myös merkitsi varsin viihtyisää matkaa :D Matkaeväänäni toiminut karkkipussi tosin levähti (tietenkin) bussin lattialle, mutta karkit kerättiin "parin minuutin sääntöön" vedoten takaisin käyttöön. Ainakin se lisää vastustuskykyä :D

Perille päästyämme pääsin poistumaan bussista muita aikaisemmin, sillä edellisvuosista poiketen olin päätynyt talkoolaiseksi. Hommani kuului lipunmyynnin pariin sikäli, että seisoskelin erään kaverin kanssa parkkipaikalla ulkona ja aina uuden bussin saapuessa oli tarkoitus mennä sen ovelle ohjeistamaan retkenjohtajia tarvittaessa ryhmätilauslippujen noutopaikkaan. Samalla oli mahdollisuus jäädä viihdyttämään linjuriin jääneitä ihmisiä, mitä parissa autossa tulikin kazoopillin säestyksellä tehtyä :DD No, bussien tulo loppui noin puolentoista tunnin "työskentelyn" jälkeen, ja odoteltuamme vielä puolisen tuntia tyhjän panttina lopetin kolmituntisen työvuoroni mukavasti etuajassa :D Hieman kylmä siellä tosin tuli, onneksi ei sentään satanut enempää. Tapahtumanhan sain siis tällä työpanoksella ilmaiseksi, ei paha! :P

Olin toki nähnyt kavereita jo parkkipaikalla seisoskellessani, mutta talkoohommien päätyttyä se tavanomainen show alkoi toden teolla :D Varovaisesti arvioituna näin ehkäpä toistasataa kaveria koko tapahtuman aikana, ja moni varmaan osaa kuvitella meikäläisen tällaisessa tilanteessa: tuttuja tulee kolmesta eri suunnasta, eivätkä nämä kolme eri tahoa tunne toisiaan. Kaikki sen sijaan tuntevat Tommin. Mitä tapahtuu?

Vastaus: kädet heiluvat kuin kebabeläin tehosekoittimessa ja puhuttuja sanoja riittää varmasti kaikille kuulijoille ja ylikin. Mahdollisesti yritän esitellä kaikki toisilleen huolimatta siitä, että suurimmalle osalle tuskin jää mitään mieleen koko tilanteesta, tai vaihtoehtoisesti vain tyydyn yrittämään kahta tai kolmea keskustelua yhtä aikaa :DD Harmillisinta näiden kohtaamisten osalta oli se, että suurinta osaa kavereista ehti vain moikata tai kysellä kuulumisia moi-mitä-kuuluu-ai-hyvää-niin-mullekin-tyylillä... :D Onneksi kuitenkin tutustuin pariin uuteenkin ihmiseen, parasta! :)

Konserteista ei paljoa ehditty nauttia vielä taukoa edeltävänä aikana, sillä vatsat huusivat jo ruokaa ja tiesin edellisvuosien perusteella kohtalaisen pizzerian Kouvolan keskustasta. Kun suunnilleen viisitoistahenkinen porukkamme löysi parin mutkan kautta paikalle, se oli tietenkin täynnä - mutta oikeastaan hyvä niin. Ulostauduttuamme ryhdyimme etsimään älypuhelimen avulla reittiä lähimpään vastaavanlaiseen pizzapaikkaan, ja ensiksihän täytyi tietää senhetkisen olinpaikkamme kadunnimi. Eräs kaverini vilkaisi lähimmässä talonkulmassa sopivalla korkeudella olevaa kylttiä ja kajautti asiaa kummemmin miettimättä vastauksen tiennimikysymykseen: "Pelastustie!" :DDD Punakeltaisten kylttien toimivuus tienviittoina valkeni tietenkin kaikille varsin pian, mutta hyvät naurut ainakin saimme :D

Komiikkapuolen lisäksi hyödyimme maiseman vaihtamisesta toisellakin tavalla. Reittiohjeitten perusteella löysimme toisen pizzapaikan (joka ei tosin ollut hakemamme paikka, pikkuvikoja :D) Kamelin kuva ikkunassa sai ensiksi miettimään, onko tämän paikan antimista löydettävissä hevosenlihan sijasta jotakin muuta, mutta syöttölä oli hyvinkin vierailun arvoinen. Kun saapastelimme sisään koko kokoonpanollamme, maksavien asiakkaiden määrästä ilmeisen vakuuttunut myyjä kantoi heti aluksi pöytiimme kuutisen litraa limsaa ilmaiseksi :D Ruokakaan ei ollut lainkaan hassumpaa, söinhän itsekin oman pizzani lisäksi vielä puolikkaan pizzan edestä kavereilta jääneitä slaisseja :DD

Eräs tälläkin hetkellä hengissä oleva "perinne" sai alkunsa tämän ruokailun aikana. Yksi pöytäkumppaneistani maistoi juuri uunista tullutta pizzaansa, mistä seurauksena oli eräänlainen reaktio - ruoka kuulemma poltti kurkkua. Meikäläisen aivojen puujalkasuodatin oli mennyt pois päältä jo jokin aika sitten, joten osoitin vastapäätä istuvan kaverini kanasalaatissa olevaa kurkkuviipaletta kysyen löytyisikö keneltäkään sytkäriä kurkun polttamista varten. Tämä oli kuitenkin liikaa jopa omalle huumorintajulleni, joten esitin pyynnön potkaista mua seuraavan kerran heittäessäni yhtä huonoa läppää. Voi arvata, että mua potkittiin sinä päivänä vielä monta kertaa :DDD

Ruokien syömistä (ja muutamia potkuja) myöhemmin palasimme takaisin jäähallille näkemään lisää tuttuja :D Melkoisen pian tauon loputtua hakeuduin muutamien kavereiden kanssa lähelle lavaa tavoitteena päästä LZ7:n keikalle mahdollisimman eteen. Odotellessa kuuntelimme teksasilaisen Jimmy Needhamin keikan samalla - vaikka itse musiikki ei kolahtanut itselleni parhaalla mahdollisella tavalla, eräs lavaspiikki osui kohdalleen eikä mennyt ohi samalla tavalla kuin seuraavan puhujan saarna, hups... Odotettu LZ7 koitti kuitenkin tämän jälkeen, ja voin sanoa keikan olleen jokaisen vuodatetun hikipisaran arvoista - kolmannessa rivissä pomppiminen käy jo liikunnasta jopa siitä huolimatta, että olin varautunut lämpötilan mukaisesti sortseilla :D Pitäisiköhän muuten huolestua, jos osaa myös Four Points-biisin sanat ulkoa ja kykenee laulamaan mukana pysyen koko ajan perässä? ;DD

Päätösshown ajaksi siirryimme edestä huilaamaan taaemmas. Itse jäähallissa ei tapahtunut enää mitään erityistä, piti vain taas todeta tapahtuman olleen liian lyhyt ja siirtyä takaisin bussille heittelemään lisää potkun ansaitsevia juttuja :D Paluumatka sujui odotetusti myös kohtuullisen hilpeissä merkeissä, muun suunsoiton ohella mietimme Fingerpori-sarjakuvien helmiä. Mikä olikaan yön Alin lämpötila? :D Oli miten oli, perillä Vaajakoskella olimme neljän aikaan aamuyöllä. Onneksi kuskia eli allekirjoittanutta alkoi varsinaisesti väsyttää vasta sen jälkeen, kun kaikki tila-autoamme täyttäneet ihmiset oli toimitettu turvallisesti kotiin :D

Lievää väsymystä on ehkä havaittavissa edelleen, mutta enpä olisi tätäkään reissua jättänyt välistä! Kiitos kaikille ihanille ihmisille joita sain tavata paikan päällä ja Jumalalle koko tapahtuman olemassaolosta <3 Ensi vuonna toivottavasti samoissa merkeissä! ;))