Puhu, se auttaa

Tiedättekö sen tunteen, kun pitkään mieltä vaivannut ihmissuhdeasia selviää kokonaan? Ensin kestää vähän aikaa sisäistää se, että jotakin ylipäänsä on tapahtunut. Tämän alkusekaannuksen laskeuduttua seuraa ainaki mun kohalla ihan mielettömän vapautunut ja hyvä fiilis (esimerkiks ne jotka näki mut viime vuoden TeenStreetin vikana iltana tietää ainaki mistä puhun ;DD). Ja kaikki tämä on helpointa saavuttaa - niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin - puhumalla asioista.

Oon monesti ihmetelly sitä, miks ihmissuhteisiin liittyvät jutut on niin käsittämättömän monimutkasia. Todellisuus tuntuu usein olevan jopa saippuaoopperaviihdettä ihmeellisempää, ja tarvittaisiin käytännössä kokonainen komppania kajahtaneita käsikirjottajia keksimään pelkästään murto-osakin kenen tahansa keskivertonuoren elämään kuuluvista sosiaalisista edesottamuksista. (Tai ehkei ihan kenen tahansa - käytännössä tyttöjen väliset ihmissuhteet ainaki vaikuttaa usein olevan vielä mutkikkaampia ku poikien. Ehkä se vaan johtuu putkiaivoista... :D) Mut mistä tää monimutkasuus siis tulee?

Oon varma siitä, että vähintäänki osa ihmissuhdeasioiden vaikeudesta johtuu siitä, että asioista puhutaan liian vähän. On uskomatonta, miten paljon vääriä(kin) tulkintoja yks ihminen pystyy päänsä sisällä tekemään muiden ihmisten käytöksen perusteella, ja jos käsitykset monista asioista ja ihmisistä muodostetaan näitten enemmän tai vähemmän epäluotettavien tulkintojen avulla, ei oo ihmekään että asiat alkaa vaikeutua. Myös erilaiset juorut ja kuulopuheet on jotain sellasta mihin kannattaa oikeesti soveltaa lähdekritiikkiä - paljon yksinkertasempaa kuitenki ois vaan puhua asiat selviksi suoraan.

Okei, en sano sen olevan aina käytännössä kauheen yksinkertasta. Kynnys mennä puhumaan jollekulle voi olla todella korkea, ja hyvätkin tilaisuudet selvittää joku asia kahden kesken asianomaisen kanssa on helppo menettää odottamalla vielä parempaa hetkeä. Suomalainen keskustelukulttuuri on myös vähän mitä on, ja tuntuukin, että monet mahdollisuudet puhua asioista jää käyttämättä siks, että "mitä toi toinen musta oikeen ajattelis kun ei kukaan muukaan menettele näin". On myös ihmisiä, jotka valehtelee tahallaan jopa niissä tilanteissa, joissa ois muuten mahollista päästä hyvään lopputulokseen, ja mutkistaa näin asioita vielä entisestään.

Kaikesta huolimatta oon sitä mieltä, että se riski kannattaa vaan ottaa. Jos asioitten eteen ei tee mitään, ne tuskin selviää itestään ollenkaan. Vaikka toinen osapuoli oiski niin itsepäinen, ettei edes haluais ratkaisua, sen ei tarvii estää sua saamasta ite rauhaa kyseisen asian suhteen. Näin on esimerkiksi anteeksiantamisen kanssa: jos päätät antaa anteeks jollekulle sua loukanneelle vaikka tää henkilö ei ois aikeissakaan pyytää anteeks, koko juttu luultavasti lakkaa vaivaamasta sua. Jos taas hautaa vaikeat asiat niihin liittyvine tunteineen jonnekin sisälleen ja yrittää olla ajattelematta niitä, koko komeus saattaa räjähtää ulos joku kaunis päivä. Seuraukset tuskin ovat kaunista katsottavaa, ja kaikki kuitenkin voitaisiin useimmiten välttää käsittelemällä kipeätkin asiat asiallisesti.

Suosittelen siis rohkeasti vaan nostamaan kissan pöydälle ja ottamaan puheeks sen, mikä vaivaa. Tietenki ennen ku rupee puhumaan sille, kenen kanssa asia pitäis selvittää, voi olla hyvä myös puhua luotettavien kavereitten kanssa vaihtaen kokemuksia ja mielipiteitä. Et varmasti oo ainoa, joka on joskus törmänny just sellaseen tilanteeseen ku sulla on. Kenenkään ei tarvii pärjätä ilman apua, vaikka oma ylpeys mitä uskottelis. Kun ihmisellä nyt vaan sattuu olemaan (lue: Jumalan antama ;)) kyky kommunikoida, miks sitä ei hyödynnettäis?

Loppuun haluun vielä sanoo, että en kirjottanu tätä tekstiä siks, että pitäisin itteäni jotenki esimerkillisenä asioista puhujana tai aattelisin muuten tietäväni nää jutut paremmin ku joku muu. Ensisijainen syy oli se, että oon vaan taas saanu hämmästyä positiivisesti siitä, miten paljon voi saada aikaan puhumalla ja miten vähän voidaan tarvita isonkin asian selvittämiseen. Ehkä näistä enemmän tai vähemmän sekavista ajatuksista on joskus tulevaisuudessa vielä mulle itelleniki hyötyy jonkun uuden asian kanssa painiessa. Ei sillä siis niin väliä, kuka muistuttelee puhumisen tärkeydestä - pääasia, että se pysyy mielessä.

Puhumisiin! ;D