maanantai 5. marraskuuta 2012

Iskoon Iskoon Iskoon

Eli siis takana mahtava isoskoulutusviikonloppu Ryttylässä! Tätä kirjottaessani oon mahollisesti tulossa kipeeks ja lievän univajeen vaikutukset saattaa olla myös huomattavissa joten koittakaa kestää ;D Taas kerran aattelin miettii tapahtumaa jonkunasteisen matkakertomuksen avulla.

Koeviikon avannut äikän esseevääntö tuli suoritettua ja junamatka sai alkaa viiden hengen ja yhden iPadin ahtautuessa yllättävänkin tilavasti neljälle paikalle. Tiesittekö, että tabletilla voi leikkiä hippaakin? Kyseinen peli ei kuitenkaan kyennyt nousemaan matkan kestohitiksi yli Sanajahdin, johon virtuaaliseen juoksenteluun kyllästymisen jälkeen siirryttiin varsin pian. Sanajahdintäyteisen loppumatkan kohokohta oli ilmainen pizza Tampereen La Garessa, vaikkei tämä yllätys allekirjoittaneen omalle kohdalle osunutkaan. Sen sijaan tuulensuojaan tuli kiskaistua lautasellinen kebabia ranskalaisilla.

Kuinka ollakaan, perillä Rydessä satoi. Porukkamme ei valitettavasti välttynyt sen enempää pyykkitupa-asioilta kuin henkilövahingoiltakaan jyrkemmänpuoleisen nurmikkorinteen kautta oikaistessa, joskin pahimmin osumaa ottanut raaja parani seuraavana päivänä rukouksen seurauksena :) Perille joka tapauksessa päästiin, eikä tavanomainen moikkailuhärdelli ollut sateesta huolimatta sen laimeampi kuin yleensäkään. Ja kappas keppanaa, ensimmäisenä ruokana oli kebabia - ei sen puuttumisesta siis turhaan valitettu edellisessä tapahtumassa. Ironista sinänsä, että pizzapaikassa tuhotun annoksen jälkeen jokin toinen ruokalaji olisi toiminut paremmin. No, pikkuvikoja. Söin siis vain saman verran kuin muutkin ;D Loppuilta sujui mainiosti tuoden mukanaan lisää iloisia jälleennäkemisiä, nopeahkoa puhetta ja lopulta tyypilliset eeppiset keskustelut oivallisen huonetoveriporukan seurauksena. Iltayöstä ei jäänyt juuri muuta mieleen kuin melkoiset naurut kirvoittanut pohdiskelu siitä, voisiko sana "vihtori" kuvata säätilaa: "Rankkaa länsivihtoria luvassa koko maahan" tai vaikkapa "Matalavihtori lähestyy etelästä". Kelloahan ei tosin kukaan tainnut seurata...

En voi kehua nukkuneeni ensimmäistä yötä hyvin, mutta en antanut sen häiritä. Seura oli nimittäin joka tapauksessa sen laatuista, että hyväntuulisuutta ei voinut estää, ja viimeistään aamun laulu- ja rukousosuus nosti fiilikset pysyvästi perustasolle. Illalla noustiin perustason yli ja reippaasti; sain laittaa lahjani täysillä käyttöön käytännön esirukouksen sekä jo klassikoksi nousseen Nooa-leikin muodossa. Erään menoa vierestä seuranneen kaverin kommentti kuului suunnilleen näin: "Sähän oot niinku oisit juonu jotain made in heaven-energiajuomaa". Voitte siis mahdollisesti kuvitella tilanteen jollakin tasolla... ;DDD Loppuilta hiljaisuuden virallisen alkamisen jälkeen sujui pääosin perin hysteerisissä merkeissä mauttoman ja vähemmän mauttoman huumorin höystämänä, meilläkin on kaksi autoa (älkää ees yrittäkö ymmärtää :D). Onneksi asialinjallakin käväistiin, ja pidimme huoneessamme elämäni ensimmäiset rukouslanit. Lopuksi täytyy mainita, että liikunta ennen nukkumaanmenoa todellakin parantaa unen laatua - kiitokset siis vastakkaisen huoneen sporttipoikien lämminhenkisestä vierailusta, joka päättyi torjuntavoittoomme. Pitkästä aikaa oli piristävää osallistua perinteiseen kunnon tyynysotaan.

Sunnuntai oli tietenkin taas liian lyhyt. Mukana ollut kitara päätyi kuitenkin ahkeraan käyttöön, ja parhaimmillaan porrasorkesterimme jammailu toimi erinomaisesti kahdella kitaralla, cajonrummulla, congalla ja kazoopillillä. Joudun jopa myöntämään, että pienen suostuttelun jälkeen vedin Frontside Ollien kokonaisuudessaan... Lähdön aika koitti, ja päädyin musisoimaan koko matkan asemalle kävellessäkin - tulipahan ainakin tehtyä henkilökohtainen ennätys kitaransoiton ja laulamisen aikana kävellyn matkan suhteen. Junamatkan ensimmäinen osuus omistettiin jälleen Sanajahdille, ja väliin otettiin pizzatauko, joka sisälsi esimerkiksi laukunkantoa, tomaatinsyöntiä ja vain osittain epäonnistuneen kokispullotrollauksen. Jälkimmäinen puolisko matkasta teki UNO-kortitkin tarpeellisiksi. Rehellisesti sanottuna tässä vaiheessa väsytti jo, mikä näkyi myös pelimenestyksessä... :D

Väsymys koeviikon keskelläkään ei kuitenkaan ole mitään kertakaikkisen onnistuneen tapahtuman rinnalla. Haluan jälleen kiittää Jumalaa sekä kaikkia ihania ihmisiä, otetaan taas uusiksi! Nähdään ennemmin tai myöhemmin mutta toivottavasti ennemmin, KIITOS tästä!!!! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti