tiistai 27. syyskuuta 2016

Miksi uskoa, kun voi olla uskomattakin?

Otsikon kaltaisiin kysymyksiin törmää aina silloin tällöin. Rehellisimmät (tai riidanhaluisimmat) ihmiset esittävät niitä jopa kasvotusten, ja hyvä niin - mielestäni maailmankatsomuksista on yleensä parempi keskustella missä tahansa muualla kuin Internetissä. Nopeasti etenevässä keskustelutilanteessa voi kuitenkin olla hankalaa vastata omasta mielestään riittävän kattavasti, eikä tarpeeksi syvällistä keskustelua saavuteta helposti. Näin ollen otan riskin ja esitän oman vastaukseni tähän kysymykseen.

Suurin osa lukijoista todennäköisesti tietää, että uskon Jeesukseen. Koska tahdon pitää tämän tekstin järkevästi luettavan mittaisena, en lähde käymään länsimaisen postmodernin kulttuurin kristinuskoon liittyviä harhaluuloja ja väärinymmärryksiä yksityiskohtaisesti läpi. Tyydyn jakamaan oman todistukseni yksinkertaistettuna, yksityiskohtiin voi mennä kommenttiosiossa :D Pidän uskoni tärkeimpinä perusteluina kolmea suurempaa kokonaisuutta:

Logiikka ja yhtäpitävyys. Kristinusko selittää mielestäni parhaalla tavalla sen, miksi maailma ja ihminen ovat olemassa juuri tällaisina. Jumalan ajattomuus, kaikkivaltius ja älykkyys selittävät maailmankaikkeuden alun, kosmisen ja biologisen hienosäädön sekä logiikan olemassaolon, joista vaihtoehtoiset naturalistiset teoriat eivät niitä opiskeltuanikaan selviä lähellekään yhtä hyvin. Jumalan hyvyys antaa perusteet uskoa yleispätevän moraalin ja ihmisarvon olemassaoloon sekä ihmisen aistien luotettavuuteen - toisin kuin ohjaamattomien prosessien, hyvän Jumalan voi olettaa antavan ihmiselle aisteja, joilla saa luotettavaa tietoa todellisuudesta. Alkujaan hyväksi luodun maailman ja ihmisen rikkoontuminen syntiinlankeemuksessa puolestaan kertoisi pahuudesta maailmassa ja ihmisessä sekä ihmisen luontaisesta taipumuksesta jonkinlaiseen uskonnollisuuteen. En näe kristillisen ajattelun olevan ristiriidassa sen enempää todellisuuden kuin itsensäkään kanssa.

Raamattu. Luojan jäljet kosmoksessa eivät itsessään kerro, mikä jumala ne olisi tehnyt. Tähän tarvitaan tarkempaa ilmoitusta. Raamattu on täysin ainutlaatuinen kirjakokoelma, joka poikkeaa niin normaaleista historiallisista dokumenteista kuin muiden uskontojen pyhistä kirjoistakin. Raamattua kuulee usein väitettävän vanhentuneeksi ja läpeensä ristiriitaiseksi, mutta sen käsittelemät teemat ihmisestä ja Jumalasta ovat aina ajankohtaisia ja valtaosa "ristiriidoista" johtuu joko puutteellisesta kulttuuri- ja kirjallisuuskontekstin ymmärryksestä, puutteellisesta kristinuskon ymmärryksestä tai tietoisesta tekstin vääristelystä. Jäljelle jäävät ongelmat ovat mitättömiä eivätkä koske ainuttakaan keskeistä opinkohtaa. Lisäksi Raamattu on osoittautunut historiallisesti tarkaksi, ja uudemmat arkeologian ja historiantutkimuksen löydöt ovat vain vahvistaneet sen luotettavuutta. Suuri osa Raamatun kirjojen tekstistä on tulevaisuutta koskevia ennustuksia, joista useimmat ovat jo toteutuneet ja joita ihmisten olisi ollut mahdoton tietää etukäteen. Viimeisenä naulana arkkuun pidän Jeesuksen ylösnousemusta, jota voidaan käytössä olevien lähteiden perusteella pitää historiallisena tapahtumana ja eräänlaisena sinettinä itse sanomalle.

Käytännön vaikutukset. Kaksi ensimmäistä kohtaa vetoavat ensisijaisesti järkeen, mutta olen havainnut kristinuskon myös tunteiden tasolla ja kokemuksellisesti tyydyttäväksi. Vaikka tunteita ei todellakaan tule pitää ehdottoman luotettavana mittarina, kokonaisvaltainen kokemus Jumalan yhteydestä ja jopa puheesta osoittaa samaan suuntaan edellä luettelemieni perustelujen kanssa. Henkilökohtaisesti olen ehkäpä eniten hämmästynyt juuri siitä, kuinka jotkin omista asenteistani ovat vähitellen muuttuneet esimerkiksi rukouksen seurauksena. Kun saan selviä vastauksia rukouksiini erittäin epätodennäköisten sattumusten kautta tai rauhaa ja iloa elämäni vaikempiinkin asioihin, Raamatussa jo kauan sitten luvatut asiat vain konkretisoituvat. Jos Jumala on ilmoituksensa mukaisesti tunnettavissa ja koettavissa niille, jotka häntä vilpittömästi etsivät, myös kokemuksellinen perustelu vahvistaa kristinuskon totuusarvoa. Käytännön vaikutuksiin voidaan laskea myös kristinuskon johdonmukaisen soveltamisen aikaansaama hyvä ihmisten elämässä ja yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa. Kristinuskon toteuttaminen sen oppien vastaisesti saa lähinnä pahaa aikaan, mutta niin saa myös useimpien muiden aatteiden eläminen johdonmukaisesti todeksi. Hedelmistään puu tunnetaan.

Olet ehkä ollut eri mieltä jokseenkin kaikesta. Kirjoitukseni on voinut kuulostaa suorastaan röyhkeän ylimieliseltä, ja ymmärrän sen hyvin. Jos en olisi itse kokenut kaikkea tätä, en luultavasti itsekään suostuisi uskomaan yhden ainoan maailmankatsomuksen paremmuuteen ja totuuteen. Näiden syiden vuoksi olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kristinusko on totta ja että se toimii nimenomaan siksi, että se on totta. Ja selvennetään vielä: kristityt eivät ole ihmisinä millään tavalla muita parempia, vaan uskon kaiken kristinuskon aikaansaaman hyvän olevan nimenomaan Jumalasta lähtöisin. Lisäksi Raamatun mukaan usko on Jumalan antama lahja, joten pelkät perustelut eivät voi sitä synnyttää - se täytyy kokea itse.

Jos tämä kirjoitus herättää keskustelua, toivon sen pysyvän asiallisena. (Tämä aihepiiri johtaa ilmeisen helposti loppumattomaan filosofiseen pilkunviilaukseen, josta ei välttämättä seuraa mitään hyvää.) Olen tietoinen yleisimmistä vasta-argumenteista kaikkia esittämiäni perusteluja vastaan, joten niitä ei tarvitse tuoda erikseen esille :D Selvennän kuitenkin mielelläni yksityiskohtaisemmin kaikkea, mitä olen kirjoittanut :)

3 kommenttia:

  1. Mitä tohon voi ees lisää? Hyvä ja ytimekäs, en ois paremmin voinut asiaa ilmaista. :D

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista