Kivaa ja kiusallista

Luterilaisen kirkon lähetysjärjestöillä on omat "tukikohtansa", joihin suuri osa niiden toiminnasta keskittyy: Ryttylä, Vivamo, Kauniainen, Päiväkumpu, Karkku... Kun Ryttylästä on monen vuoden kokemus, on avartavaa nähdä välillä uusiakin paikkoja ja tapoja tehdä samat asiat hieman eri tavoilla. Karkku tuli koettua jo muutama vuosi sitten, mutta jopa vielä enemmän hyvää olen vuosien varrella kuullut Vivamosta ja siksi odottanut tilaisuutta päästä käymään sielläkin. Yksi suurimmista ongelmista on ollut kyyti; toisin kuin vaikkapa Ryttylään, Lohjalle ei pääse junalla.

Aasikyytiä ei ole tullut kokeiltua.

Mahdollisuus tarjoutui lopulta siten, että päädyin nuorten aikuisten Avain-konferenssin housebandin laulaja-basistiksi. Vain kolmet harjoitukset ennestään puolituntemattomalla porukalla, mutta ei käytännössä minkäänlaisia ongelmia niiden aikana eikä lopputuloksessakaan - saimme paljon hyvää palautetta sovituksista, joista suuri osa syntyi lähes vahingossa :D Tapahtuma onnistui kokonaisuutena mainiosti, ja sen eri puolia on luultavasti helpoin tarkastella verrattuna Ryttylään:

- Avain oli huomattavasti pienempi tapahtuma kuin Ryttylän nuorten aikuisten leirit ja yhteiset tilaisuudet pidettiin vanhassa pienehkössä kirkkosalissa, mistä seurasi tavallaan intiimimpi tunnelma. Koko alue oli kuitenkin sen verran suuri ja rakennukset hajallaan, että ihmisetkin tuntuivat hajaantuvan vapaa-ajoilla kaikkiin eri suuntiin. Ryttylässä tärkeimmät rakennukset sijaitsevat kompaktimmin lähellä toisiaan ja uusiin ihmisiin tutustuminen "yleisen hengaamisen" kautta on siksikin helpompaa. Myös ohjattuun tutustumiseen panostetaan Ryttylässä selvästi enemmän. Olin silti positiivisesti yllättynyt vastaanotostani ensikertalaisena, useampi ennestään tuntematon tuli vapaaehtoisesti juttelemaan :)

Raamattukylän rekvisiitta lisäsi paikoitellen maisema-arvoja.

-Tapahtumien yleisessä rakenteessa ei ole merkittäviä eroja, mutta yksityiskohdissa on jonkin verran. Vivamossa ihmettelin lauantaipäivän vähäistä yhteisten tilaisuuksien määrää, ilmeisesti Ryttylään verrattuna yhden niistä korvasi puolentoista tunnin yleinen vapaa-aika kanavien välissä. Saunat tuntuivat sauhuavan lämpiminä jatkuvasti, mahdollisuus oli monta kertaa päivässä ja molempina iltoina peräti 2:00 asti. Ryttylän nuortentapahtumissa pidetään yleisistä nukkumaanmenoajoista käsittämättömän tiukasti kiinni, vaikka pääsyy lieneekin kaikkien turvallisuus. Vivamossa taas on helppo valvoa isommallakin porukalla pitkään, ja majoituksissa on silti hiljaisuus nukkumishaluisille. (Tässä iässä en enää ota kantaa siihen, kumpi on parempi :D) Yksi Vivamon yllättävimmistä käytännöistä oli vapaaehtoisten säestäjien pyytäminen iltatilaisuuksiin ja vasta tapahtuman aikana, tällainen spontaanius ei välttämättä toimisi Ryttylässä. Työntekijät hoitivat yleisesti suurimman osan vastuuhommista, eikä talkoovoiman tarvetta juuri vaikuttanut olevan edes siivouksen tai tiskien osalta. Tapahtumien kokoerolla on varmasti oma vaikutuksensa.

- Mitä ohjelmaan tulee, huumori oli kaikissa yhteisissä tilaisuuksissa messua myöten ilahduttavan merkittävässä roolissa. Eräänlainen (ilmeisesti epävirallinen) motto, "Kivaa ja kiusallista", kuultiin monessa tilanteessa. Ohjelmien sisällön suuret linjat oli epäilemättä mietitty hyvin etukäteen, mutta yksityiskohdista suuri osa vaikutti improvisoiduilta. Tämä lisäsi sekä huumoria että kiusallisuutta merkittävästi :D Tilaisuuksissa nähtiin toinen toistaan kummallisempia henkilökohtaisia spektaakkeleita. Hämmennyksen hetkistä huolimatta esimerkiksi raamattuopetukset olivat todella hyviä. Tapahtuman aikana oli myös mahdollisuus sielunhoitoon ja tulevaisuutta koskevaan "valmennukseen" rasti ruutuun-ajanvaraussysteemillä, mainio idea!

- Vivamo päihittää maisemallisesti jopa Ryttylän monessa suhteessa. Järven läheisyys on merkittävin yksittäinen tekijä. Havaitsin reissun aikana 41 lajia lintuja, mikä ei ole muuten erityisen paljon, mutta näistä neljää en ole milloinkaan nähnyt Ryttylässä aktiivisesta retkeilystä huolimatta.

Vivamon erikoisuus nokkavarpunen.

- Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pidän Ryttylän sapuskasta hieman enemmän, vaikka Vivamossa tulikin vastaan esimerkiksi mandariinibroileria ja oluessa haudutettua porsaanniskaa. Pieni reunahuomautus tarjottimien puuttumisesta.

Ja niin kummallista kuin se onkin, en ole koskaan ollut Ryttylässä housebandissa :D Mainio uusi kokemus takana jälleen, luultavasti käyn Vivamossa joskus vielä uudestaankin!