maanantai 30. maaliskuuta 2015

Raamatun alkukantainen maailmankuva

Vielä nykyäänkin törmää yllättävän usein käsitykseen, että Raamattu - ja ennen kaikkea Vanha testamentti - edustaa todella primitiivistä maailmankuvaa niin luonnontieteellisestä kuin moraalisestakin näkökulmasta. Tavallisimpia esille nostettavia esimerkkejä ovat litteän Maan myytti ja muut aurinkokunnan olemusta koskevat kysymykset, naisten epätasa-arvoinen kohtelu ja orjuuden kannattaminen. Kuinka hyvä ja kaikkitietävä Jumala voisi seistä tällaisten asioiden takana?

On toki erittäin ymmärrettävää, että aikamme länsimaisen ihmisen on vaikea löytää kokemusmaailmastaan minkäänlaista kosketuspintaa muinaisen Lähi-idän kulttuuriin, eikä sen tunteminen tietenkään edes ole Raamatun lukijalle välttämätöntä. On kuitenkin lähinnä ylimielistä puhua "primitiivisestä, taikauskoisesta aavikkokansasta", jos ei ymmärrä tuon ajan yhteiskunnasta juuri enempää kuin särki polkupyörästä. Innokkaan kriitikon tulisi ennen närkästymistään ottaa kulttuurisesta viitekehyksestä tarkemmin selvää voidakseen ymmärtää asioiden todellisen merkityksen suhteessa nykyaikaan.

Ehkä selkein esimerkki tässä suhteessa on Raamatun kanta orjuuteen. Nykylukija näkee vain sanan "orja" ja ajattelee välittömästi afroamerikkalaisia 1700-luvun Yhdysvalloissa, vaikka heprealaisten "orjuudella" ei käytännössä ollut mitään tekemistä tällaisen orjuuden muodon kanssa. Jos Mooseksen lakia lukee hieman tarkemmin, huomaa esimerkiksi, että sen sallima orjuus ei ollut pakkotyötä vaan köyhille tarjottu mahdollisuus hankkia rahaa toimimalla palkallisena palvelijana. Orja saattoi vapautua milloin tahansa ostamalla itsensä vapaaksi tai jos isäntä tuotti hänelle fyysisen vamman, ja laki velvoitti vapauttamaan kaikki orjat joka seitsemäs vuosi. Pakkotyöhön sai nykyaikaisen yhdyskuntapalvelun tavoin laittaa vain varkaan, joka ei kyennyt rahallisesti korvaamaan rikostaan. Israelin kansan "orjien" lain turvaamat oikeudet vastasivat siis enemmän tämän päivän työsuhdetta kuin etelävaltioiden puuvillaplantaaseilla raatamista, ja myös ympäröivien kansojen orjuuskäytäntöihin verrattuna ne olivat silloisillakin standardeilla oikeudenmukaisempia.

Vielä useammin Raamattua ymmärretään väärin kysymyksessä naisen asemasta ja tasa-arvosta. Vaikka Mooseksen laissa on kohtia, jotka voivat kuulostaa erikoisilta nykyihmiselle, niiden tarkoitus on turvata jokaisen naisen tulevaisuus - myös raiskauksen uhrin tai sotavangiksi jääneen, joiden asema olisi muuten ollut todella heikko. Muista muinaisen Lähi-idän kulttuureista sen sijaan tunnetaan esimerkiksi virallisia lakeja, jotka oikeuttavat miehen lyövän vaimoaan ja repivän tältä hiuksia päästä. Tällaiselle kohtelulle Raamatusta on turha etsiä minkäänlaista oikeutusta.

Uuden testamentin puolella tilanne on hieman erilainen. Jeesus kohteli naisia juutalaisen kulttuurin kannalta täysin ennenkuulumattomalla tavalla ja rikkoi huomattavan määrän vallalla olevia naista alentavia normeja omalla toiminnallaan, ymmärsipä lukija sitä tai ei. "Nainen vaietkoon seurakunnassa"-kortti puolestaan ei tee Paavalin naiskäsityksestä sen negatiivisempaa. Vaikuttaa siltä, että toisin kuin kohta usein ymmärretään, Paavali nimenomaan siteerasi korinttilaisten väärää ratkaisua vaientaa naiset seurakunnassaan ja kritisoi sitä (ja mikäli kiinnostaa enemmän, aihetta on yksityiskohtaisesti käsitelty täällä). Vaimoille suunnattu kehotus olla miehilleen alamaisia taas sisältää kääntöpuolen eli ohjeen miehille, joiden tulisi vastavuoroisesti rakastaa vaimoaan "niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta". Kaikkensa uhraaminen vaimon puolesta tarkoittaa siis kaikkea muuta kuin sitä, että miehen tulisi tehdä hänestä itselleen alamainen.

Entä litteä Maa? Todellisuudessa se ei ole milloinkaan ollut edes kirkon virallinen kanta, vaan muutamien "älyköiden", joiden näkemyksiä on sittemmin virheellisesti pidetty tuon ajan kristinuskolle tyypillisinä. Vaikka myös jotkin kristityt esittivät tällaisia väitteitä, kirkko jätti ne huomiotta tai hylkäsi harhaoppisina. Raamattua on myös turha syyttää geosentrisen maailmankuvan tai Maan litteyden kannattajaksi - esimerkiksi alkukielen sana, joka on useammassa suomenkielisessä käännöksessä käännetty "maanpiiriksi", käsittää ympyrän ohella myös pallonmuotoisen kappaleen, ja muut Maata ja aurinkokuntaa koskevat oudolta kuulostavat ilmaukset selittyvät pitkälti runollisuudella. Vastapainoksi vaikkapa "maan perustuksista" puhumiselle Job 26:7 toteaa maan olevan (hyvinkin nykytietämyksen mukaan) olevan ripustettu "olemattoman päälle".

Raamatun maailmankuvasta kertoo jotakin myös se, että monien siihen talletettujen asioiden merkityksen tiede on löytänyt vasta paljon myöhemmin. Esimerkiksi Mooseksen lain puhtaussäädöksiin kuuluu lukuisia ohjeita ulosteiden peittämisestä aina esineiden kautta tarttuvien mikrobivälitteisten sairauksien ehkäisyyn, jotka nykyään ymmärretään normaalina hygieniana mutta jotka olivat tuohon aikaan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Lääketieteessäkin käsien pesemisen merkitys ymmärrettiin kunnolla vasta 1800-luvulla.

Ja pieniä yksityiskohtiahan riittää. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon jalokivien isotrooppisuus, joka kuuluu viimeaikaisiin löydöksiin. Puhtaassa valossa (laser, polarisoitu valo) isotrooppiset arvokivet, kuten timantti ja rubiini, menettävät loistonsa täysin, mutta anisotrooppisten jalokivien kauneus vain korostuu. No, Ilmestyskirjassa Uuden Jerusalemin rakennusaineina mainitut kaksitoista jalokiveä eivät kenties kaikki ole kauneimpia ja tunnetuimpia, mutta ne ovat kaikki anisotrooppisia.

Sattumaako? Uskokoon ken haluaa.





(Jasu Markkasen tekstit ovat toimineet suurena apuna ja inspiraationa tähän postaukseen, näitä asioita lähimmäksi osuvaa materiaalia lähteineen löytyy täältä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti