Skillet
Tää yhtye soittaa vähän rankempaa rokkia tasapainotellen metallimusiikin rajalla (genreistä en lähe vääntämään yhtään sen enempää :D). Suurin piristys tavallisimpien soitinten seassa on jousisovitukset viululla ja sellolla. Skilletin saavuttamaa suosiota selittää varmasti osaltaan se, että Amerikan puolella ei oo yhtä vahvaa jakoa kristilliseen ja "maalliseen" musiikkiin, mutta sanotukset toimii myös sellaselle kuuntelijalle, jota ei uskonasiat kiinnosta. Sen verran voin vielä sanoo että tää yhtye veti MN-festareilla 2011 luultavasti parhaan keikan missä oon ikinä ollu paikalla.
Casting Crowns
Perus poprockia Jenkkilän suunnalta. Erityinen syy tykätä tästä on harvinaisen diipit lyriikat - elämänläheiset sanotukset on rohkasevia, oivaltavia ja usein suorastaan koskettavia. Voin myöntää, ettei millään toisella yhtyeellä oo läheskään yhtä montaa biisiä jotka sais mut itkemään (ja useimmilla niitä ei oo ollenkaan :D). Tarkemmin avattuna laulut käsittelee esimerkiks elämän kipupisteitä näkökulmasta, jossa toivo on koko ajan läsnä sekä elämää uskossa. Musiikillisia yksityiskohtia, joista erityisesti tykkään, on mies- ja naisäänen vuorottelu ja stemmalaulut. Casting Crownsin musiikista paistaa tosi selvästi läpi se, kenen kunniaks sitä ihan ykkösenä tehään!
Planetshakers
Tässä tapauksessa ei varsinaisesti oo kyse bändistä vaan kokonaisesta seurakunnasta ja käytännössä sen ylistysporukasta. Ylistysmusiikki on oma lajinsa ja keskittyy tietenki nimensä mukasesti Jumalan kiittämiseen ja ylistämiseen, mistä syystä esimerkiks tässä tilanteessa lyriikoitten sanoma tuppaa valitettavasti olemaan aika ohutta - näissä sanoituksissa on paljon vähemmän vaihtelua kuin vastaavalla mutta paljon tunnetummalla Hillsongilla. Soittajat osaa onneks kuitenki asiansa, ja ylistyskentällä Planetshakers erottuu musiikillisesti edukseen paitsi vauhdikkuudella, myös yhistelemällä tavanomasiin bändisoittimiin elektronista musiikkia - tällanen yhistelmä toimii ainaki mun mielestä tosi hyvin!
Israel Houghton
Ylistyskategoriassa jatketaan, mutta edelliseen on jonkun verran eroavaisuuksia. Musiikillisesti tää artisti ei todellakaan mee siitä, missä aita on matalin - neljään tavallisimpaan sointuun tottunut ylistysmuusikko saattaa olla ongelmissa näitten biisien kanssa. Soitannossa on huomattavia vaikutteita esimerkiks jazzin, funkin ja mustan gospelin suunnasta, joten monenlaista kikkailua on tiedossa massiiviselta livebändiltä puhaltimineen. Suurimmaks ongelmaks meinaaki nousta biisien pituus, mutta pääsääntösesti ne ei ala liian pahasti toistaa itteään. Todella iloista ja rytmikästä musiikkia, ja suomalaiseen kulttuuriin sopivan erilaista.
LZ7
Tää brittiläinen porukka on vieraillu Suomessaki keikkailemassa jo melkosen monta kertaa, ja yleisestä reaktiosta päätellen tällaselle musiikille on kysyntää - myös sellasen stereotypian kumoamiseen, että uskovat on tylsiä ja laulaa vaan virsiä :D Räppi ja elektroninen tanssimusiikki jakaa tietenki mielipiteitä, eikä jumputtavaa taustabiittiä jaksa loputtomiin kuunnella. LZ7 ei onneks kuitenkaan oo pelkkää "bileet, bileet"-tyyppistä höttöä, vaan muutaki sanottavaa löytyy jopa joistaki yhteiskunnallisista asioista. Onpa tää musiikki kuulemma estäny jonkun itsemurhanki, ei ihan turha juttu siis!
Demon Hunter
Tässä mennään jo oikeesti vähän rankemman musiikin puolelle, vaikka tyylillisesti metalcorea edustavan DH:n kevyimmät biisit taitaaki olla true-metallistille lähinnä teinipoppia :D Särökitarat ja tuplabasarit soi siis ihan kunnolla ja örinääki löytyy suht runsaasti, mut suurimmassa osassa kappaleista ainaki kertosäkeessä lauletaan myös puhtaasti. Rankatki asiat on ehkä helpompi sanoo rankassa kehyksessä, eikä kristillistä sanomaa Demon Hunterin tapauksessakaan paukuteta suoraan Raamatulla päähän. Vaikka tällanen musiikki saattaa jotakuta ahistaa, mun mielestä se sopii varsinki tiettyihin mielentiloihin tosi hyvin ja asennetta siitä ainaki löytyy!
TobyMac
Jossain suhteessa paras jää viimeseks, ainaki siinä että tää on parasta autossa popitettavaa ikinä! :D TobyMacin musiikki on yhellä sanalla kuvailtuna lähinnä hiphoppia mut ei todellakaan mitään tavanomasinta sellasta: mielenkiintonen yhistelmä ainaki räppiä, konemusiikkia, mustaa gospelia ja rockia. Tuloksena on todella positiivista ja toimivaa musiikkia, jossa on sanomaki kohillaan. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti