Jos metsään haluat mennä nyt

Metsä on osa suomalaista sielunmaisemaa - tai on ainakin ollut. Tällä hetkellä keskivertosuomalainen lienee kyseisestä biotoopista jo melkoisen vieraantunut. Omalla tavallaan huomionarvoista on kuitenkin se, että ihmiset suhtautuvat metsiin taustastaan riippuen hyvin erilaisilla tavoilla - metsässä käyminen voi olla joko tuttu juttu tai suuri yllätys positiivisesti tai negatiivisesti. Toimikoon tästä esimerkkinä pieni ajatusleikki: mitä voisikaan tapahtua, jos suomalainen henkilö X löytäisi itsensä yhtäkkiä tuntemattomasta kotimaisesta havumetsästä loppukesällä?

Keskivertokaupunkilainen kutsuisi heti apua kännykällään ja taistelisi hakijoita odotellessa aikansa hyttysten kanssa. Mustikoita löydettyään hän joutuisi kuitenkin vastoin ennakko-oletuksiaan toteamaan, että metsässäkin voi oikeastaan olla ihan siedettävää.

Ulkoilmaihminen viihtyisi erinomaisesti. Poimittuaan marjat ja sienet tottuneesti talteen hän talsisi muitta mutkitta ihmisasutuksen pariin.

Kukkahattutäti huomaisi nopeasti, että luonto on muutakin kuin söpöjä saimaannorppia ja liito-oravia. Harhailtuaan metsässä päivän tai pari ja kohdattuaan huomattavat määrät hyttysiä, paarmoja, ampiaisia ja käärmeitä hän harkitsisi vakavasti uudelleen poliittista suuntautumistaan.

Bisnesmies alkaisi välittömästi suunnitella alueelle taloudellisesti kannattavaa hyötykäyttöä. Tännehän voisi esimerkiksi rakentaa massiivisen asuinalueen ostoskeskuksineen ja markkinoida sitä sitten "luonnonläheisenä".

Eräjorma rakentaisi kaikessa rauhassa itselleen deluxe-laavun yöpymistä varten ja nauttisi luonnon antimista täysin siemauksin. Olinpaikkansa sijainnin hän voisi aivan mainiosti selvittää vasta myöhemminkin, ehkä tänne voisi päästä myös metsästämään.

Lapsi sopeutuisi hetkessä uuteen ympäristöön ja ryhtyisi leikkimään päästäen mielikuvituksensa valloilleen ja unohtaen kokonaan pelikonsolinsa sekä merkkilelunsa. Mustikat tarjoaisivat tervetullutta vaihtelua karkki- ja sipsiravintoon, ja vastustuskykykin lisääntyisi epäkliinisten olosuhteiden myötä.

Vanhus huomaisi olevansa vanhainkodin sijasta nuoruutensa luonnonmaisemassa ja elpyisi kummasti. Ihmisten ilmoille päästyään hän eläisi vielä kymmenen vuotta oletettua pidempään ja hyväkuntoisempana.

Känniääliö aloittaisi särkemällä muutamia pulloja ympäristöön. Hän metelöisi kuin mölyapina, sytyttäisi koko metsän tuleen huolimattomasti heitetyllä tupakantumpilla ja luultavasti sammuisi itse lopuksi.

Tietokonenörtti ei ole vuosikausiin edes hengittänyt raikasta ulkoilmaa, joten ensimmäinen vaara olisi sen yliannostus. Mikäli hän selviäisi siitä ja saisi surkastuneen liikuntaelimistönsä toimimaan ilman einesruokaakin, hän saattaisi jopa hämmästyksekseen huomata että virtuaalimaailman ulkopuolellakin on elämää.

Eko-bilsari ryhtyisi välittömästi tutkimaan alueen eliöstöä. Saatuaan valmiiksi täydelliset raportit kasvi- ja hyönteislajien populaatioista ja lintujen pesimämenestyksestä sekä löydettyään tieteelle uuden änkyrimatolajin hän todennäköisesti jatkaisi syömällä mustikoita ja olisi edelleen kuin kotonaan.

Massateini ei uskaltaisi liikahtaakaan, sillä HYI metsä on täynnä jotain ÖTÖKÖITÄ siiiis HIRVEETÄ!!! Lisäksi Converset saattaisivat likaantua. Alkujärkytyksen tasaannuttua hän saattaisi kuitenkin ottaa itsestään kuvan älypuhelimellaan ja ladata sen Instagramiin.

Uusavuton on nähnyt metsää vain valokuvissa. Luonnonvalinta karsisi hänet pois jo parissa tunnissa, sillä mistään ei löydy käyttöohjeita.

Sinä. Kuka heistä olisit?