Ihmeellinen luonto

Olen ollut melkoisen kiinnostunut ympäröivästä luomakunnasta jo aivan pienestä pitäen ja viettänyt siellä runsaasti aikaa, ja silti aina löytyy uutta hämmästeltävää, tutustuipa siihen kuinka paljon tahansa. Esimerkiksi upeita väriskaaloja voi löytää lähestulkoon mistä vain - ei väliä, ihailetko paljaalla silmällä auringonlaskun värjäämää taivaanrantaa, katsotko kiikareilla tavallisen harakan siipiä ja pyrstöä hyvässä valossa vai tutkitko pientä hyönteistä mikroskoopilla. Entäpä majesteettiset luonnonvoimat, monenlaisten maisemien suorastaan epätodellinen kauneus erilaisissa olosuhteissa sekä eliökunnan lisääntymis- ja hengissäselviämiskeinojen monimuotoisuus? Erittäin vaikuttavaa, pakko myöntää.

Unohdetaan kuitenkin turha kaunopuheisuus ja siirrytään vielä konkreettisempaan fiilistelyyn. Seuraavaksi siis muutama väläys siitä, mitä oikeastaan tarkoitan.

Kyllä tällainen on jo lähellä saada suomalaisenkin miehen herkistymään. Tai ainakin olisi, elleivät nämä olisi vain itse ottamiani kuvia Suomesta. Paremmilla taidoilla ja laitteilla sekä reissaamalla ympäri maailmaa saa takuulla paljon vakuuttavampiakin.

Ja lopuksi - ihminen. Rajallisuudestaan huolimatta ihminen, kuka tahansa meistä, on melkoisen ihmeellinen kokonaisuus aivan pienintä yksityiskohtaa myöten. Jokaisen solummekin sisällä aukeaa kokonainen paljaalle silmälle näkymätön maailma, jossa mikroskooppisen pieneen tilaan pakattu informaatio toimii käytännössä. Kvarkit, atomit, molekyylit, soluelimet, solut ja kaikki niistä koostuvat suuremmat kokonaisuudet biokemiallisine prosesseineen muodostavat yhdessä ainutlaatuisen lopputuloksen, jonka monimutkaisuudesta selviää tutkimusten myötä aina vain uusia puolia. Ihmisyhteisöissä puolestaan on syntynyt tiedettä, taidetta ja muita saavutuksia tulevien sukupolvien ihasteltavaksi. Olisiko kaikki tämä todella syntynyt sattumalta?

Jokainen toki uskokoon kuten haluaa. Itse näen luonnon kaikessa mahtavuudessaan todistavan Jumalan suuruudesta ja ihmeellisestä luovuudesta, ja mielestäni ajatus sokeasta sattumasta koko universumin pienimpienkin yksityiskohtien synnyttäjänä vaatii paljon enemmän uskoa kuin usko Jumalaan kaiken luojana. Vielä teemaan sopiva raamattulainaus psalmista 19:

"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin."

Oli miten oli, tarkoitukseni ei todellakaan ole synnyttää minkäänlaista väittelyä. Sen vuoksi jätän argumentit suosiolla johonkin toiseen tilanteeseen ja tyydyn vain kertomaan oman kantani ilman sen kummempaa jauhamista; tämän tekstin ensisijainen tavoite on lähinnä ihmetellä luonnon vaikuttavuutta positiivisessa mielessä, mihin ilman muuta saa halutessaan yhtyä kuka tahansa vakaumuksesta riippumatta. On epäilemättä rakentavampaa keskittyä tällaisessa tilanteessa yhdistäviin asioihin kuin takertua niihin, jotka erottavat ja aiheuttavat riitoja - käytännössä elämme kaikki samassa maailmassa, jokainen vain katsoo sitä oman maailmankatsomuksensa läpi.

Ei siis anneta tällaisten erojen häiritä kokemustamme luonnon ihmeistä, vaan pidetään silmät auki ja asenne avoimena! Ei se tietokaan aina lisää tuskaa.