Välimeri-reportaasi

Kuluneen viikon oon viettäny risteilemässä Välimerellä, sori siis kun oon myöhässä mun yks postaus viikossa-aikataulusta :D Oli miten oli, ei oo varmaan vaikee arvata että tästäki reissusta on pakko kirjottaa. Mulle tyypillisellä tavalla aattelin käydä matkaa tarkemmin läpi päivä kerrallaan. Varotan jo etukäteen jopa mulle todella pitkästä tekstistä, lukekoon ken jaksaa :D

6.4. Malaga

Perustylsän, reippaasti yli nelituntisen lennon jälkeen pääsimme lopulta turvallisesti Epsanjan kamaralle. Ärsyttämään jäi ennen kaikkea se, etten ehtinyt vastaamaan läheskään kaikkiin synttärionnitteluihini Facebookissa… :D No, joskus on tehtävä uhrauksia. Itse Malagaa emme juurikaan nähneet, sillä aurinko oli saapuessamme laskenut ja siirryimme lentokentältä välittömästi bussikyydillä satamassa odottavaan risteilyalukseen. Harmi sinänsä, mutta runsas buffetateria iltayöstä lämmitti toki mieltä melkoisen laimeaksi kokemukseksi jääneen lentokonemuonan jälkeen :D Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi vielä mainita sen, että synttäripäiväni oli huomioitu aluksen kapteenin allekirjoittamalla onnittelulla sekä kuohuviinipullolla, jonka jätimme lopulta avaamatta ja toimme matkamuistona kotiin. Ei kukaan sanonut, kenen se pitäisi juoda ja milloin :DD

Kristina Katarina-laivan ulkokansi tuli tutuksi.

7.4. Melilla

Seuraavana päivänä oli ensimmäisen varsinaisen matkakohteen vuoro. Espanjalle kuuluva kaupunki Afrikan mantereen puolella oli hyvä kokemus – eikä suinkaan vähiten eksoottisen linnustonsa vuoksi ;D Kaupungilla riitti kuvattavaa varsinkin erään suurehkon puistoalueen ja ”vesistöjen” puolesta - meren lisäksi vesistöistä voi mainita kaupungin läpi kulkevan arviolta metrin tai parin levyisen mätäojan, jota paikalliset kartan perusteella kutsuvat ”Kultajoeksi”. Ironiaa vai turistien houkuttelua? Samapa tuo, pääasia että ”joesta” löytyi lintuja. Päivä sujui onnistuneesti huolimatta kebabpaikan henkilökunnan puutteellisista englannintaidoista ja vessanmetsästysepisodista, joka sekin onneksi päättyi onnellisesti.

"Kultajoen" rannalta löyty harvinaisen kiinnostunu lehmähaikara... eiku :D

8.4. Alicante

Yön aikana laiva suuntasi takaisin Espanjan puolelle. Päivä oli taas mainio, vaikka auki olevan ruokapaikan löytämisessä olikin edellispäivää enemmän ongelmia. Välimerellinen tapa pitää siesta iltapäivällä päivän kuumimpaan aikaan tuli ainakin tutuksi – kaupat nimittäin olivat näihin aikoihin pääosin kiinni. Onneksi poikkeuksiakin oli, mutta matkan kebabkiintiö tuli kahden ensimmäisen päivän aikana täyteen (Suomesta saa niin paljon parempaa… ;D) Alicantessa tuli varmasti käveltyä pisin päivämatka koko risteilyn ajalta, sillä käytyämme kaupungin nähtävyytenä toimivassa linnakkeessa ja käveltyämme jo takaisin laivan lähettyville pitkän mutkan kautta päätin lähteä sooloreissulle ja suuntasin linnakevuoren rinnepusikkoon rymyämään kameran kanssa :D Kannatti, ainakin lintujen osalta. Linnuista mainittakoon vielä sen verran, että näemmä 350 eläkeläisen joukosta löytyy yksi lintuharrastajakin meikäläisen lisäksi! Toisin sanoen juttuseuraa löytyi jo toisena päivänä oman perheenkin ulkopuolelta, ja oli varmasti kaikkien mielenterveyden kannalta parempi puhua linnuista jonkun sellaisen kanssa, jota oikeasti kiinnosti :D Linnuista kuitenkin riitti puhumista; näinhän koko reissun aikana lähes 70 lajia, joista parikymmentä oli kokonaan uusia lajeja eli ”elämänpinnoja”.

Harjalintu Alicantessa.

Nyt menee jo eksoottiseks, näitäki oli Melillassa ihan luonnonvarasina.

9.4. Palma

Seuraavana oli vuorossa Mallorca. Lintujen osalta saaren pääkaupunki ei tarjonnut erityisiä elämyksiä, ja muutenkin kaupungilla kiertely oli ajoittain melkoisen turhauttavaa perheen sisäisten ajankäytöllisten erimielisyyksien noustessa pintaan :D Ei siinä, että jotenkin väheksyisin shoppailua – tulihan Alicantestakin ostettua yhdet shortsit – mutta meikäläistä ei juuri kiinnosta kierrellä naistenvaatekauppoja ainakaan siskojeni seurassa :D Luultavimmin suurin ongelma oli se, ettei meillä ollut kaikille sopivien liikkeiden sijainnista aavistustakaan. Näin ollen päädyin lopulta jälleen reissaamaan omatoimisesti saatuani nälän hetkiseksi lähtemään Burger Kingin antimilla.

Viimesen teinivuoden kunniaks oli pakko ottaa teinipeilikuva :DD

Loppupäivä vietettiin laivalla, ja vuorossa oli tällä kertaa hieno illallinen. Sanottakoon, että hienot illalliset ei oo se mun juttu :D Paljon mieluummin kävelen itse hakemaan buffetista niin paljon ruokaa kuin haluan verrattuna siihen, että joudun jatkuvasti odottamaan tarjoilijan pöytään asti kantamaa pientä annosta. Kaiken kukkuraksi unohdin kenkäni pöydän alle lounaalta lähdettyämme... No, ruokien puolustukseksi sanottakoon, että juuri syöminen oli yksi koko risteilyn parhaimmista anneista. Sapuska oli todella laadukasta, ja jokaisella aamupalalla sekä lähes jokaisella lounaalla sai hyödyntää buffetia ja syödä koko rahan edestä. Ruokalajien runsaus oli uskomaton, enpä ole ennen syönyt esimerkiksi merikrottia tai viinikukkoa :D

Auringonnousut ja -laskut oli myös pakko kuvata.

10.4. merellä

Matka meren yli Espanjasta Italian puolelle vie oman aikansa, minkä vuoksi yksi päivä vietettiin kokonaisuudessaan vesillä. Vietin ulkokannella aamupalan jälkeen ainakin kolme tuntia yhdessä risteilyn toisen lintuharrastajan kanssa yrittäen saada jotakin selvää laivan yli muuttavista pikkulinnuista :D Tarkkailussa oli puolensa: onnistuin näkemään delfiinejä ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja päivän huumoriannoksen tarjosi erään kanssamatkustajan pään päälle hetkeksi istahtanut muuttava punarinta :DDD

Linnut laskeutu välillä jopa kannelle asti. En vastusta.

11.4. Civitavecchia/Rooma

Lopulta pääsimme Italiaan Civitavecchia-nimiseen satamakaupunkiin, mistä jatkoimme junalla Roomaan. Reissu oli kuitenkin tällä kertaa melkoinen floppi – vastoinkäymiset alkoivat heti perille päästyämme, tai oikeastaan jo junassa. Italialainen lähijuna toimimattomine vessoineen ja ovineen sai kaipaamaan jopa suomalaisia Pendolinoja… :D Pääteasema Roomassa oli melkoisen vaikeasti hallittava kokonaisuus, josta kaivattua vessaa ei ensin meinannut löytyä ensinkään. Kun lopulta onnistuimme, törmäsimme EURON vessamaksuun! Okei, pikkurahaa sinänsä, mutta ilmaisiin vessoihin tottuneelle melkoista ryöstöä. Kirjaimellinen ryöstökin oli metrossa hyvin lähellä, mutta onneksi isäni sattui juuri pitämään kättä taskunsa vieressä ja huomasi yrityksen. Sama pikkupoika kokeili myös meikäläisen taskua, mutta taskuvarkaista tietoisena olin laittanut tiukkataskuiset farkut, joiden taskuista en itsekään saa mitään helpolla ulos. Olisin näyttänyt trollface-ilmettä, jos olisin tajunnut ajoissa ;DD

Kaupungilla liikkuminen ei kuitenkaan juuri nostanut fiiliksiä, sillä ajankäytön jakaminen osoittautui jälleen ongelmalliseksi siinä missä sopivan ruokapaikan löytäminenkin. Tarkoituksenamme oli siis ainakin shoppailla, nähdä nähtävyyksiä ja syödä italialaista pizzaa, mutta näistä tavoitteista vain harva toteutui. Harhailimme siis tuntikaupalla täpötäydessä ja suorastaan kaoottisessa keskustassa yrittäen etsiä sopivaa pizzeriaa ja kauppoja, emmekä lopulta nähneet muita tunnetuimpia nähtävyyksiäkään kuin Colosseumin sekä (junan ikkunasta) Pietarinkirkon kupolin. Syömään päädyimme juna-asematunnelin Mäkkäriin. Ei näin.

Onneksi päivä kääntyi vielä hyväksi. Junailimme itsemme etuajassa takaisin Civitavecchiaan ja palasimme omatoimisen linturetkeni ja siskojeni (kerrankin) onnistuneen shoppailukierroksen jälkeen laivalle. Laivan lähtiessä Sisiliaa kohti päätin vaihtelun vuoksi ryhtyä juttelemaan eräälle kanssamatkustajalle. Risteilyn osallistujien keski-ikä oli kylläkin reippaasti eläkeiän yläpuolella, mutta onneksi laivalta löytyi lisäkseni myös toinen tämän kevään abiturientti :) Kyllä taas kannatti uskaltaa – keskustelimme taukoamatta seuraavat kaksi tuntia, vaikkemme tienneet toistemme nimiäkään :DD Sama jatkui seuraavinakin päivinä (myös nimien selvittyä). Voisin ehkä kysyy, miks mulle aina käy näin, mutta se ois kuitenki retorinen kysymys ;D

12.4. Trapani

Sisiliassa oli kohtalaisen hyvä päivä edellisen vastapainoksi. Tai no, sen jälkeen hyvä, kun olimme ensin harhailleet keskustassa melkein kolme tuntia etsien sopivaa ruokapaikkaa ja auki olevia kauppoja… :D Palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja menimme erääseen aluksi ohittamaamme ravintolaan, ja vihdoinkin tuli syötyä sitä italialaista pizzaakin! Yhtä jäätelökioskia ja mainiota italialaista jäätelöä myöhemmin lähdin taas itsekseni liikkeelle, ja päivä pelastui lintujenkin osalta. En tosin ihmettele ollenkaan, etteivät siskoni eräällä tavalla juuri pitäneet Sisiliasta. On suorastaan uskomatonta, kuinka paljon huomiota kaksi nättiä, paikallisiin verrattuna hyvin vaaleaa suomalaistyttöä voi herättää – luultavasti jokseenkin jokainen autoa ajava mies hidasti heidän kohdallaan…

Keskustassa harhailumme aikana näimme jopa kolarin aivan vierestä. Pelti siinä onneksi vain rytisi, mutta Välimeren maiden autoilukulttuuri ansaitsee oman kappaleensa tässä tekstissä, niin paljon se poikkeaa suomalaisesta. Vaikka olimme jo aikaisemmissa paikoissa kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka paljon poliiseja kaupungeissa liikkui, liikenne oli pohjoismaisen näkökulmasta yhtä kaaosta. Poliisit ajoivat vain seassa suunnilleen samaan tyyliin – se väistää, joka ei uskalla ajaa :D Auton pystyi näköjään parkkeeraamaan suunnilleen mihin tahansa ja miten päin tahansa, ja suojateille sekä ruutujen ulkopuolelle pysäköimisen lisäksi autoja oli laitettu käsittämättömän lähelle toisiaan. Sinänsä ei siis ihme, että esimerkiksi Roomassa ja Palmassa lähes joka toisen auton kyljet olivat naarmuilla tai lommoilla. Ihmiset tööttäilivät aivan jatkuvasti, mikä tuntui olevan autoilijoiden suurinta hupia. Suomessa sen sijaan rapsahtaa sakot äänimerkin tarpeettoman käyttämisen ohella virheellisestä pysäköinnistä myös paikoissa, joissa auto ei ketään haittaisi, ja ihmiset vaativat heti korvauksia pienestäkin naarmusta. No, onneksi ei itse tarvinnut ajaa autoa.

 

Kieltotauluviidakko oli varmasti kuskille julma paikka.

Välimeren maissa osataan myös liikennemerkkitrollaukset. Onko paikallisella virkavallalla huomattava huumorintaju vai eikö näihin vaan jakseta puuttua? :D

13.4. Valletta

Risteily päättyi Maltalle jälleen loistavan säätilan vallitessa. Laivan kuulutuksissa ennustettiin jokseenkin joka päivälle erikseen ”16 astetta lämmintä ja puolipilvistä”, mutta taaskaan ei näkynyt pilven puolikastakaan lämpötilan huidellessa jossakin kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Säät olivat koko risteilyn ajan erinomaiset, mutta takaisin Vallettaan siis. Keskusta oli pieni, ja näkemisen arvoinen osuus rajoittui pitkälti kahden kävelykadun tarjoamiin ostosmahdollisuuksiin. Erinäisten matkamuistojen jälkeen päädyimme ostamaan myös jäätelöannokset, mutta italialaiselle jäätelölle ne eivät alkuunkaan pärjänneet. Päädyin syömään oman annokseni lisäksi lähes kaksi kokonaista annosta: ”Onneksi Tommi on mukana, ettei tarvii heittää mitään pois!” ;DDD

Tällasta Maltalla.

Olihan se hieman haikeaa lopettaa jo. Paluulento sujui kuitenkin onneksi varsin nopeasti. Pientä sähläystä kuitenkin aina tapahtuu – pakkauduimme Maltalla lentokenttäbussiin, joka tuli tupaten täyteen, kun taas vierellämme ajaneessa samanlaisessa bussissa yksi ainoa matkustaja sai yksityiskyydin. Helsinki-Vantaan lentokentällä taas hyppäsimme parkkipaikalle päästäksemme väärään bussiin, joka suuntasi väärälle lentoparkille :D Onneksi kuski suostui viemään meidät ja kanssamme erehtyneet neljä ihmistä oikeaan paikkaan. Jyväskylä-Helsinki-välin ajaminen keskellä yötä ei lopulta tuottanut suurempia ongelmia, itse vain en ajanut. Aika meni kuskien hereilläpitämisen ohella uuden tuttavuuden kanssa tekstaamiseen sekä Facebookin käyttöön puhelimella :DD Sellanen risteily. :)