Vapauteen vapautettu

Kautta aikojen ihmiset ovat yrittäneet tavoitella vapautta milloin mistäkin: auktoriteeteista, vastuusta, uskonnosta, riippuvuuksista, veroista ja niin edelleen. Vapautta pohtiessa ensimmäisenä saattaa tulla ajatelleeksi autuasta itsemääräämisen multihuipentumaa, jossa ainakin minä itse saan elää aivan kuten tahdon, mutta vapaus lienee jo käsitteenä reilusti laajempi.

En ole aikaisemmin kuullut kenenkään tekevän näin, mutta mielestäni vapaudenkin voi periaatteessa jakaa terveyden lailla fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen vapauteen :D Ihminen voi olla fyysisesti telkien takana ja kuitenkin samaan aikaan vapaa vihasta ja katkeruudesta vangitsijoitaan kohtaan. Vastaavasti on mahdollista vaikkapa olla vapaa hengaamaan kenen kanssa haluaa ilman jonkin porukan ”kirjoittamattomia sääntöjä” tai vanhempien määräämiä rajoitteita, vaikka olisikin henkisesti täysin jonkin riippuvuuden orja. No jaa, ehkä huono rinnastus :D Voi olla, ettei vapautta pystykään määrittelemään tyhjentävästi, enkä väitä siihen kykeneväni, mutta ainakin sille on mahdollista nimetä joitakin ominaisuuksia.

Uskovana ihmisenä en tietenkään voi olla ajattelematta asiaa tästä näkökulmasta kuin ajattelen, ja siksi ammennan hieman viisautta tähän tilanteeseen Raamatun puolelta. Jeesus itse nimittäin toteaa: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32). Jos asiaa rupeaa ajattelemaan, totuus kuuluu todellakin vapauden kanssa jollakin tasolla yhteen. Valehdeltaessa on nimittäin aina rajoitteena se, että jostakin syystä ei haluta totuuden tulevan ilmi. Tämä voi johtaa yhä syvemmälle kierteeseen, jossa on keksittävä yhä uusia valheita tukemaan alkuperäistä, eikä valehtelun hallitsema elämä enää kuulostakaan niin vapaalta. Sen sijaan totuudesta kiinni pitävä voi elää ainakin sikäli vapaasti, että hänen ei tarvitse rajoittaa elämäänsä varomalla totuutta.

Paavali puhuu ensimmäisessä korinttolaiskirjeessään  kristityn vapaudesta. Valitettavan yleinen väärinkäsitys on, että uskovat ovat kaikkea muuta kuin vapaita kaikkien sääntöjensä keskellä ja heidän elämänsä on paitsi ikävää ilman minkäänlaista hauskanpitoa, myös ahdistavaa. Jotkut jopa luulevat, että kristittyjäkin velvoittaa Mooseksen laki kaikkine uhrisäädöksineen. Todellisuus on kuitenkin hieman toinen: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita” (1. Kor. 6:12). Uskova voi siis elää melkoisen vapaasti arvioiden ennen kaikkea sitä, mikä omissa tekemisissä on hyödyllistä ja rakentavaa ja varoen, ettei mikään asia nouse liian tärkeäksi vapautta rajoittamaan. Uskon Jumalan antaneen järjen käytettäväksi – vaikka lieneekin totta, että läheskään kaikki uskovatkaan eivät sitä läheskään aina käytä – ja Raamatusta on helppo löytää tarvittavat suuntaviivat hyödyllisten ja hallinnassa pysyvien asioiden tunnistamiseen. En siis pyri noudattamaan näitä ohjeita perusteetta vain siksi, että niitä pitää noudattaa, vaan siksi, että uskon niiden olevan omaksi parhaakseni.

Toinen tärkeä pointti Paavalilta on se, että laki on olemassa myös toisten parhaaksi, ja juuri tekemistemme rakentavuudesta puhuvan kohdan jälkeen (1. Kor. 10:23–24) Paavali muistuttaakin lähimmäisen edun asettamisesta oman edun edelle. Galatalaiskirjeessä hän kirjoittaa (5:13–14): ”Teidät on kutsuttu vapauteen, mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kristitty on siis vapaa esimerkiksi vanhan liiton puhtaussäännöistä, mutta kutsuttu myös näyttämään esimerkkiä omalla vapaudellaan ja kohtelemaan ympärillään olevia ihmisiä rakkaudellisesti. Vapauteen kuuluu usein vastuuta, kuten tässäkin tilanteessa – esimerkiksi alkoholin juominen kohtuudella ei ole uskovalta kiellettyä, mutta harkintaa tulee käyttää tilanteen mukaan. Ei nimittäin olisi kovin rakkaudellista saattaa vaikkapa juuri uskoon tullutta entistä rappioalkoholistia retkahtamaan uudestaan vain näyttämällä itse yhdellä oluella esimerkkiä ”kristityn vapaudesta”. Tällaisessa tilanteessa olisi siis parempi ottaa hänen menneisyytensä huomioon ja jättää juominen sillä kertaa väliin.

Toisen huomioiminen tällaisissa asioissa on tärkeää jo siksikin, että tänä päivänä niin moni pyrkii vapautumaan – esimerkiksi stressistä, syömishäiriöistä tai ulkonäköpaineista. Kuten jo alkuun totesin, vapaus on tavoiteltua. Aina ei kuitenkaan tunnuta tietävän edes sitä, mitä ahkerasti vaadittu ja toivottu vapaus tarkalleen ottaen olisi ja parantaisiko se tilannetta todellisuudessa lainkaan. Nykyaika tuntuu usein asettavan ihanteeksi vahvan ihmisen, joka pärjää yksin ilman toisten apua, mutta tällainen malli harvemmin toimii. Vapautta on ilmeisen hankala puristaa itse itsestään; siihen vain tarvitsee jonkun ulkopuolisen. En sano, ettei ole mahdollista päästä vapauteen yksinään, mutta se on taatusti ainakin paljon vaikeampaa – esimerkiksi masennuksesta parantuminen vaatii omanlaisensa hoidon, jossa vaikkapa läheisten ihmisten tuki on erittäin tärkeää.

Kaikki eivät tietenkään ole niin onnellisessa asemassa, että heidän ympärillään olisi toisia ihmisiä auttamassa, mutta Jumalaan voi turvata kuka tahansa, ja "missä Herran henki on, siellä on vapaus" (2. Kor. 3:17). Nykyajalle tyypillistä on myös tämän vaihtoehdon vähättely, mutta jo tuloksetkin puhuvat omalla tavallaan puolestaan – olen kuullut kymmeniä, ellei satoja todistuksia siitä, kuinka ihminen on uskoon tultuaan päässyt kokonaan eroon vaikkapa huume- tai alkoholiriippuvuudesta. ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita” (Joh. 8:36). Uskon, että Jeesuksella on valta vapauttaa aivan mistä tahansa – varsinkaan jos mikään muu ei auta, kannattaa kokeilla! Yhtenä esimerkkinä tuttavapiiristäni kehotan tutustumaan Tiian blogiin :) Mun naamasta voi myös kattoo, näyttääkö elävässä uskossa olevan kristityn vapaus käytännössä ahistavalta ;DDD

Mutta sen pituinen se. Jos nää amatöörimäiset teologialuennot alkaa jo tympiä, tuo asia ihmeessä tietooni :D Toiveita ja rakentavaa kritiikkiä saa aina tuoda esille :)

Kaveripostaus

Multa on pyydetty kaveripostausta (ihan tällä sanalla), ja tyyli oli vapaa. Haluun muistuttaa jo tässä vaiheessa siitä, ettei tän tarkotus oo laittaa ihmisiä yhtään mihinkään paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen – mulla on paljon muitaki kavereita, joista oisin voinu kirjottaa. Tänne päässeet/joutuneet ihmiset, jotka ei myöskään oo missään järjestyksessä, on valittu lähinnä sillä perusteella, kenen kanssa oon sekä jutellu että viettäny aikaa kohtuu paljon ja kenestä vaan mun mielen tutkimattomat syöverit inspiroitu kirjottamaan :D Oli miten oli, tästä tuli varmaan aika lailla mun tyylinen ;D Muotoilullisesta inspiraatiosta haluun kiittää Kataa! :)

Mikko

Jotkut ihmiset ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. Mikko kuuluu tähän kategoriaan: tässä on henkilö, jolle on huomattavan yleissivistyksen ja kokemusten ansiosta erittäin vaikea päteä missään asiassa (lukuun ottamatta lintuja ;D). Ei varmasti oo olemassa ketään toista ihmistä, jonka kanssa ois syntyny yhtä paljon (hämäriä) inside-läppiä – en sano nyt mitään huumorintajusta muuten, mutta voin myöntää olevani erittäin samoilla linjoilla ;DD Mikko osaa lisäks soittaa mitä tahansa soitinta syntikasta säkkipilliin, tai ainaki melkein kaikkia (kitara, piano, rummut, basso, viulu ym.); musiikillista ulosantia voi kuunnella niin Blind Eye-yhtyeen tuotannossa kuin muutenkin.

Pekko

Jos (ja kun) Mikon kanssa syntyy inside-läppiä, Pekkoakaan ei yleensä tarvitse etsiä kaukaa. Missä huumorimme olisikaan ilman päivää piristäviä random oivalluksia, joiden sanamuodot jäävät usein elämään pitkiksikin ajoiksi :D Pekko on kunnostautunut paitsi loppumattomana läppälähteenä, myös valokuvaajana ja samaisen Blind Eyen rumpalina. Lisäksi kunnioitan tämän rennon jätkän taitoja miksauspöydän takana, hyvä että jotkut näitäkin osaa :D Loppuun täytyy sanoa, että Pekolla on ehkä eeppisin nauru ikinä :DD

Valtteri

Päteminen on taitolaji – varsinkin, jos ei tiedä puheenaiheesta todellisuudessa juuri mitään :D Tiedämmehän, että monet idiootit pätevät pelkästä pätemisen ilosta ja kaikesta huolimatta ottavat asiat tosikkomaisesti. Valtteri on kuitenkin loistava poikkeus tästä säännöstä – fiksuna ja silti erinomaisen huumorintajuisena hän pätee ja väittelee ennemminkin trollaamisen ilosta :D Tällaisten ominaisuuksien reaktiotuotteet ovat melkoisen viihdyttävää kuunneltavaa! Vaikka erilaiset huumorin lajit ovat Valtterin seurassa tulleet niin tutuiksi, että voisimme yhdessä kirjoittaa niistä kirjan, myös asialinja löytyy tarvittaessa. Mestaritrollaajallamme on lisäksi silmää sisustukselle ja korvaa musiikille :D

Juho

Tämä tosielämän MacGyver on uskomattoman kätevä käsistään: hän saisi vaikka rakennettua valaanrasvakäyttöisen perunatykin klemmarista, jesarinpätkästä ja hampurilaisaterian roskista :DD Tuoreessa muistissa ovat vielä esimerkiksi rullakebabin käärefoliosta askarreltu dinosaurus sekä sähköiskuja antava kynä :D Juho osaa myös jutunkerronnan jalon taidon – kun hän kertoo jostakin sattumuksestaan, kuuntelijan mielenkiinto säilyy koko ajan ja keskivertoihmisen keskivertoselostuksesta poiketen myös kuulijoilla on hauskaa, ei vain kertojalla itsellään :D Mahtava tuttavuus!

Miika

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: toiset kirjottavat nimensä vieraskirjoihin ja vastaavanlaisiin paikkoihin foinikialaisilla kirjaimilla tai egyptiläisillä hieroglyfeillä ja toiset eivät :D Ja useimmat kenties eivät, mutta Miikalla on tämäkin taito hallussa. En myöskään tunne ketään muuta, joka tietäisi yhtä paljon keskiaikaisesta ja klassisesta musiikista – puhumattakaan siitä, että hänellä riittää myös huumorintajua heittää läppää ja mainioita offtopic-kommentteja kaikesta tästä :D Teologiaosaamista miehestä löytyy kuin keskikokoisesta piispainkokouksesta, ja olen käynyt Miikan seurassa todella syvällisiä keskusteluja. Vihtorin hyvä tyyppi! :D

Joonatan

Jos myöntäisin leikkimielisen Vuoden opetuslapsi-tittelin, se menis Joonatanille aivan varmasti – sen verran eri seurakuntien kiertäminen ja kaikenlainen TeenStreet-hehkutus näköjään voi tarttuu ;D Ihan joka oksalla ei kasva tällasia kavereita, jotka erityisellä tavalla innostaa mua käymään entistäki ahkerammin näissä jutuissa ja lähtemään mukaan sellaseenki, mihin kumpikaan ei varmaan itekseen lähtis :) Paitsi että positiivisia vaikutteita on jätkälle siunaantunu ihan kunnolla esim. hyvästä musiikista ja tapahtumista ja niillä kelpaa tartuttaa lisää hymyä myös meikäläiseen, pitäisin hyvinki positiivisen erilaisena myös saksofoninsoiton ja tanssimattopelien harrastamista :D Lisäks Joonatan hallitsee videoitten muokkausta – jälleen respectit asiasta, josta en ite ymmärrä mitään :D

Juho

Enpä oo millonkaan nähny vastaavaa sähköjänistä pianon takana! :D Homma hoituu asiaankuuluvalla nopeudella (lue: käsittämättömän nopeesti :D) ja taidolla ilman nuottejakin niin, että katsojalle ei jää epäselväksi, missä Juho on omassa elementissään. Kunnon kosketinrivistön puutteessa melodika tai meikäläisen tunnetuksi tekemä kazoopillikin soivat mahtavalla asenteella ja volyymilla :D Juho on lisäksi näytelmällisen improvisaation mestari ja kykenee täten heittämään hatusta lähes millaisen spektaakkelin hyvänsä. Aivan joka jampalla ei ole myöskään vastaavanlaista asioiden organisoimisen lahjaa :)

Anssi

Chillimpää miestä saa hakea! Letkeänä kaverina Anssi hallitsee huumorin (niin tahallisen kuin tahattomankin :D) juuri oikeilla hetkillä sekä kaikella katu-uskottavuudella, mutta tämä tilannekomiikan Tsaikovski kykenee myös syvällisempään jutusteluun erinomaisesti. Tanssimatto ja eläytyvä näytteleminenkin sujuvat ongelmitta. Anssi on niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain tarvitaan paikalle optimaalisen rennon tunnelman saavuttamiseksi – vaivautunutta hiljaisuutta ei hänen läsnä ollessaan niin helpolla synny :D

Ville

Koulunkin kautta voi syntyä mainioita tuttavuuksia, ja tässä yksi niistä. Kuten kuvastakin näkyy, tämä mies harrastaa kalastusta hieman tunneilla pilkkimistä kovemmalla tasolla – kyseessä on nuorten SM-tason perhokalastaja :D Älliä ja huumoria löytyy keskustelemisen kannalta mainiossa suhteessa. Villen kanssa on tullut heitettyä matemaattis-luonnontieteellinen läppä jos toinenkin, aina true-malun omistamien laskinten ja MAOL-taulukkokirjojen määrästä repun pohjalle maatuvien monistepapereiden hyödyntämiseen energianlähteenä :D

Maaria

Tykkään ihmisistä, jotka tiedostavat erottuvansa massasta ja ovat vieläpä ylpeitä siitä :) Maaria on hyvä esimerkki tästä – hänellä on juuri omanlaisensa tyyli, joka eroaa hyvin piristävästi massateinilissumuotista :D Tämä aurinkoinen persoona on yksi aidoimpia ja positiivisimpia tuntemiani ihmisiä, ja häneltä löytyy aina luovia ideoita ideointia tarvittaessa. Juttelemisen lisäksi musisoimme mielellämme yhdessä mä-kitara-maaria-piano-kokoonpanolla :D Maarialla on kaiken lisäksi huikean hyvä lauluääni!

Helmi

Jokaiselle ois varmasti hyväks ainaki yks sellanen luotettava kaveri, jonka kanssa voi puhuu ihan kaikesta. Mulle Helmi on yks näistä kavereista, puhutaan aina välillä tosi syvällisiä ja ollaan tarpeen tullen rukoustukena toisillemme sekä jaetaan vastauksia ja kokemuksia rohkaisuks :) Helmin tapauksessa on ollu myös tosi inspiroivaa nähä sellasta rohkaistumista ja hengellistä kasvua siitä lähtien ku tutustuttiin että harvemmin näkee, kenen tahansa kaverin elämässä voi selkeesti tapahtuu ihan uskomattoman paljon ihan vaan nuorteniltaan pyytämisen seurauksena! ;D

Stella

Tässä on ihminen, jota en muista millonkaan nähneeni huonolla tuulella :D Koulun Hymytyttö-palkinto meni täysin oikeaan osoitteeseen, sen verran tämä päivänsäde piristää ympäristöään. Stella on yks kohteliaimpia ihmisiä ketä tunnen, mutta samalla pitää sisällään tietynlaista ”hullua luovuutta” siinä määrin, että se vaikuttaa myös ainaki muhun – oon lähteny ennen kaikkee Stellan myötävaikutuksesta mukaan esimerkiks koulupäivän jälkeiselle piknikille Jyväskylän keskustan Kirkkopuistoon sekä kuppipeliin koulun käytävillä :DD Luovuus näkyy myös upeiden kuvistöiden muodossa.

Anniina

Mulla on melkein virallisesti kolme pikkusiskoa, joista kaks on biologisia ja kolmas, Anniina, on mun hengellinen pikkusisko :D Ollaan niin käsittämättömän samanlaisia ihmisiä että voitais ihan mainiosti olla oikeesti sisaruksia: innostutaan ihan samoista asioista (rukous, hyvä musiikki, Jumala ylipäänsä) ja kun innostutaan, se tarkottaa aivan mielettömästi naurua, nopeaa puhetta ja käsillä huitomista ;DD Lisäks oon käyny yhtä sekavia Facebook-keskusteluja Anniinan lisäks ainoastaan niitten mun oikeitten siskojen kanssa :D Sellasten päättömien hupikeskustelujen ohella ollaan kuitenki puhuttu vaikka mistä muustaki, ja ne on syvällisyysasteesta välittämättä aina keskusteluja jotka piristää kumpaaki osapuolta. Parasta! :D

Tällasia(kin) kavereita mulla. Muistakaa, että seura tekee kaltaisekseen puolin ja toisin ;D

Välimeri-reportaasi

Kuluneen viikon oon viettäny risteilemässä Välimerellä, sori siis kun oon myöhässä mun yks postaus viikossa-aikataulusta :D Oli miten oli, ei oo varmaan vaikee arvata että tästäki reissusta on pakko kirjottaa. Mulle tyypillisellä tavalla aattelin käydä matkaa tarkemmin läpi päivä kerrallaan. Varotan jo etukäteen jopa mulle todella pitkästä tekstistä, lukekoon ken jaksaa :D

6.4. Malaga

Perustylsän, reippaasti yli nelituntisen lennon jälkeen pääsimme lopulta turvallisesti Epsanjan kamaralle. Ärsyttämään jäi ennen kaikkea se, etten ehtinyt vastaamaan läheskään kaikkiin synttärionnitteluihini Facebookissa… :D No, joskus on tehtävä uhrauksia. Itse Malagaa emme juurikaan nähneet, sillä aurinko oli saapuessamme laskenut ja siirryimme lentokentältä välittömästi bussikyydillä satamassa odottavaan risteilyalukseen. Harmi sinänsä, mutta runsas buffetateria iltayöstä lämmitti toki mieltä melkoisen laimeaksi kokemukseksi jääneen lentokonemuonan jälkeen :D Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi vielä mainita sen, että synttäripäiväni oli huomioitu aluksen kapteenin allekirjoittamalla onnittelulla sekä kuohuviinipullolla, jonka jätimme lopulta avaamatta ja toimme matkamuistona kotiin. Ei kukaan sanonut, kenen se pitäisi juoda ja milloin :DD

Kristina Katarina-laivan ulkokansi tuli tutuksi.

7.4. Melilla

Seuraavana päivänä oli ensimmäisen varsinaisen matkakohteen vuoro. Espanjalle kuuluva kaupunki Afrikan mantereen puolella oli hyvä kokemus – eikä suinkaan vähiten eksoottisen linnustonsa vuoksi ;D Kaupungilla riitti kuvattavaa varsinkin erään suurehkon puistoalueen ja ”vesistöjen” puolesta - meren lisäksi vesistöistä voi mainita kaupungin läpi kulkevan arviolta metrin tai parin levyisen mätäojan, jota paikalliset kartan perusteella kutsuvat ”Kultajoeksi”. Ironiaa vai turistien houkuttelua? Samapa tuo, pääasia että ”joesta” löytyi lintuja. Päivä sujui onnistuneesti huolimatta kebabpaikan henkilökunnan puutteellisista englannintaidoista ja vessanmetsästysepisodista, joka sekin onneksi päättyi onnellisesti.

"Kultajoen" rannalta löyty harvinaisen kiinnostunu lehmähaikara... eiku :D

8.4. Alicante

Yön aikana laiva suuntasi takaisin Espanjan puolelle. Päivä oli taas mainio, vaikka auki olevan ruokapaikan löytämisessä olikin edellispäivää enemmän ongelmia. Välimerellinen tapa pitää siesta iltapäivällä päivän kuumimpaan aikaan tuli ainakin tutuksi – kaupat nimittäin olivat näihin aikoihin pääosin kiinni. Onneksi poikkeuksiakin oli, mutta matkan kebabkiintiö tuli kahden ensimmäisen päivän aikana täyteen (Suomesta saa niin paljon parempaa… ;D) Alicantessa tuli varmasti käveltyä pisin päivämatka koko risteilyn ajalta, sillä käytyämme kaupungin nähtävyytenä toimivassa linnakkeessa ja käveltyämme jo takaisin laivan lähettyville pitkän mutkan kautta päätin lähteä sooloreissulle ja suuntasin linnakevuoren rinnepusikkoon rymyämään kameran kanssa :D Kannatti, ainakin lintujen osalta. Linnuista mainittakoon vielä sen verran, että näemmä 350 eläkeläisen joukosta löytyy yksi lintuharrastajakin meikäläisen lisäksi! Toisin sanoen juttuseuraa löytyi jo toisena päivänä oman perheenkin ulkopuolelta, ja oli varmasti kaikkien mielenterveyden kannalta parempi puhua linnuista jonkun sellaisen kanssa, jota oikeasti kiinnosti :D Linnuista kuitenkin riitti puhumista; näinhän koko reissun aikana lähes 70 lajia, joista parikymmentä oli kokonaan uusia lajeja eli ”elämänpinnoja”.

Harjalintu Alicantessa.

Nyt menee jo eksoottiseks, näitäki oli Melillassa ihan luonnonvarasina.

9.4. Palma

Seuraavana oli vuorossa Mallorca. Lintujen osalta saaren pääkaupunki ei tarjonnut erityisiä elämyksiä, ja muutenkin kaupungilla kiertely oli ajoittain melkoisen turhauttavaa perheen sisäisten ajankäytöllisten erimielisyyksien noustessa pintaan :D Ei siinä, että jotenkin väheksyisin shoppailua – tulihan Alicantestakin ostettua yhdet shortsit – mutta meikäläistä ei juuri kiinnosta kierrellä naistenvaatekauppoja ainakaan siskojeni seurassa :D Luultavimmin suurin ongelma oli se, ettei meillä ollut kaikille sopivien liikkeiden sijainnista aavistustakaan. Näin ollen päädyin lopulta jälleen reissaamaan omatoimisesti saatuani nälän hetkiseksi lähtemään Burger Kingin antimilla.

Viimesen teinivuoden kunniaks oli pakko ottaa teinipeilikuva :DD

Loppupäivä vietettiin laivalla, ja vuorossa oli tällä kertaa hieno illallinen. Sanottakoon, että hienot illalliset ei oo se mun juttu :D Paljon mieluummin kävelen itse hakemaan buffetista niin paljon ruokaa kuin haluan verrattuna siihen, että joudun jatkuvasti odottamaan tarjoilijan pöytään asti kantamaa pientä annosta. Kaiken kukkuraksi unohdin kenkäni pöydän alle lounaalta lähdettyämme... No, ruokien puolustukseksi sanottakoon, että juuri syöminen oli yksi koko risteilyn parhaimmista anneista. Sapuska oli todella laadukasta, ja jokaisella aamupalalla sekä lähes jokaisella lounaalla sai hyödyntää buffetia ja syödä koko rahan edestä. Ruokalajien runsaus oli uskomaton, enpä ole ennen syönyt esimerkiksi merikrottia tai viinikukkoa :D

Auringonnousut ja -laskut oli myös pakko kuvata.

10.4. merellä

Matka meren yli Espanjasta Italian puolelle vie oman aikansa, minkä vuoksi yksi päivä vietettiin kokonaisuudessaan vesillä. Vietin ulkokannella aamupalan jälkeen ainakin kolme tuntia yhdessä risteilyn toisen lintuharrastajan kanssa yrittäen saada jotakin selvää laivan yli muuttavista pikkulinnuista :D Tarkkailussa oli puolensa: onnistuin näkemään delfiinejä ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja päivän huumoriannoksen tarjosi erään kanssamatkustajan pään päälle hetkeksi istahtanut muuttava punarinta :DDD

Linnut laskeutu välillä jopa kannelle asti. En vastusta.

11.4. Civitavecchia/Rooma

Lopulta pääsimme Italiaan Civitavecchia-nimiseen satamakaupunkiin, mistä jatkoimme junalla Roomaan. Reissu oli kuitenkin tällä kertaa melkoinen floppi – vastoinkäymiset alkoivat heti perille päästyämme, tai oikeastaan jo junassa. Italialainen lähijuna toimimattomine vessoineen ja ovineen sai kaipaamaan jopa suomalaisia Pendolinoja… :D Pääteasema Roomassa oli melkoisen vaikeasti hallittava kokonaisuus, josta kaivattua vessaa ei ensin meinannut löytyä ensinkään. Kun lopulta onnistuimme, törmäsimme EURON vessamaksuun! Okei, pikkurahaa sinänsä, mutta ilmaisiin vessoihin tottuneelle melkoista ryöstöä. Kirjaimellinen ryöstökin oli metrossa hyvin lähellä, mutta onneksi isäni sattui juuri pitämään kättä taskunsa vieressä ja huomasi yrityksen. Sama pikkupoika kokeili myös meikäläisen taskua, mutta taskuvarkaista tietoisena olin laittanut tiukkataskuiset farkut, joiden taskuista en itsekään saa mitään helpolla ulos. Olisin näyttänyt trollface-ilmettä, jos olisin tajunnut ajoissa ;DD

Kaupungilla liikkuminen ei kuitenkaan juuri nostanut fiiliksiä, sillä ajankäytön jakaminen osoittautui jälleen ongelmalliseksi siinä missä sopivan ruokapaikan löytäminenkin. Tarkoituksenamme oli siis ainakin shoppailla, nähdä nähtävyyksiä ja syödä italialaista pizzaa, mutta näistä tavoitteista vain harva toteutui. Harhailimme siis tuntikaupalla täpötäydessä ja suorastaan kaoottisessa keskustassa yrittäen etsiä sopivaa pizzeriaa ja kauppoja, emmekä lopulta nähneet muita tunnetuimpia nähtävyyksiäkään kuin Colosseumin sekä (junan ikkunasta) Pietarinkirkon kupolin. Syömään päädyimme juna-asematunnelin Mäkkäriin. Ei näin.

Onneksi päivä kääntyi vielä hyväksi. Junailimme itsemme etuajassa takaisin Civitavecchiaan ja palasimme omatoimisen linturetkeni ja siskojeni (kerrankin) onnistuneen shoppailukierroksen jälkeen laivalle. Laivan lähtiessä Sisiliaa kohti päätin vaihtelun vuoksi ryhtyä juttelemaan eräälle kanssamatkustajalle. Risteilyn osallistujien keski-ikä oli kylläkin reippaasti eläkeiän yläpuolella, mutta onneksi laivalta löytyi lisäkseni myös toinen tämän kevään abiturientti :) Kyllä taas kannatti uskaltaa – keskustelimme taukoamatta seuraavat kaksi tuntia, vaikkemme tienneet toistemme nimiäkään :DD Sama jatkui seuraavinakin päivinä (myös nimien selvittyä). Voisin ehkä kysyy, miks mulle aina käy näin, mutta se ois kuitenki retorinen kysymys ;D

12.4. Trapani

Sisiliassa oli kohtalaisen hyvä päivä edellisen vastapainoksi. Tai no, sen jälkeen hyvä, kun olimme ensin harhailleet keskustassa melkein kolme tuntia etsien sopivaa ruokapaikkaa ja auki olevia kauppoja… :D Palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja menimme erääseen aluksi ohittamaamme ravintolaan, ja vihdoinkin tuli syötyä sitä italialaista pizzaakin! Yhtä jäätelökioskia ja mainiota italialaista jäätelöä myöhemmin lähdin taas itsekseni liikkeelle, ja päivä pelastui lintujenkin osalta. En tosin ihmettele ollenkaan, etteivät siskoni eräällä tavalla juuri pitäneet Sisiliasta. On suorastaan uskomatonta, kuinka paljon huomiota kaksi nättiä, paikallisiin verrattuna hyvin vaaleaa suomalaistyttöä voi herättää – luultavasti jokseenkin jokainen autoa ajava mies hidasti heidän kohdallaan…

Keskustassa harhailumme aikana näimme jopa kolarin aivan vierestä. Pelti siinä onneksi vain rytisi, mutta Välimeren maiden autoilukulttuuri ansaitsee oman kappaleensa tässä tekstissä, niin paljon se poikkeaa suomalaisesta. Vaikka olimme jo aikaisemmissa paikoissa kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka paljon poliiseja kaupungeissa liikkui, liikenne oli pohjoismaisen näkökulmasta yhtä kaaosta. Poliisit ajoivat vain seassa suunnilleen samaan tyyliin – se väistää, joka ei uskalla ajaa :D Auton pystyi näköjään parkkeeraamaan suunnilleen mihin tahansa ja miten päin tahansa, ja suojateille sekä ruutujen ulkopuolelle pysäköimisen lisäksi autoja oli laitettu käsittämättömän lähelle toisiaan. Sinänsä ei siis ihme, että esimerkiksi Roomassa ja Palmassa lähes joka toisen auton kyljet olivat naarmuilla tai lommoilla. Ihmiset tööttäilivät aivan jatkuvasti, mikä tuntui olevan autoilijoiden suurinta hupia. Suomessa sen sijaan rapsahtaa sakot äänimerkin tarpeettoman käyttämisen ohella virheellisestä pysäköinnistä myös paikoissa, joissa auto ei ketään haittaisi, ja ihmiset vaativat heti korvauksia pienestäkin naarmusta. No, onneksi ei itse tarvinnut ajaa autoa.

 

Kieltotauluviidakko oli varmasti kuskille julma paikka.

Välimeren maissa osataan myös liikennemerkkitrollaukset. Onko paikallisella virkavallalla huomattava huumorintaju vai eikö näihin vaan jakseta puuttua? :D

13.4. Valletta

Risteily päättyi Maltalle jälleen loistavan säätilan vallitessa. Laivan kuulutuksissa ennustettiin jokseenkin joka päivälle erikseen ”16 astetta lämmintä ja puolipilvistä”, mutta taaskaan ei näkynyt pilven puolikastakaan lämpötilan huidellessa jossakin kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Säät olivat koko risteilyn ajan erinomaiset, mutta takaisin Vallettaan siis. Keskusta oli pieni, ja näkemisen arvoinen osuus rajoittui pitkälti kahden kävelykadun tarjoamiin ostosmahdollisuuksiin. Erinäisten matkamuistojen jälkeen päädyimme ostamaan myös jäätelöannokset, mutta italialaiselle jäätelölle ne eivät alkuunkaan pärjänneet. Päädyin syömään oman annokseni lisäksi lähes kaksi kokonaista annosta: ”Onneksi Tommi on mukana, ettei tarvii heittää mitään pois!” ;DDD

Tällasta Maltalla.

Olihan se hieman haikeaa lopettaa jo. Paluulento sujui kuitenkin onneksi varsin nopeasti. Pientä sähläystä kuitenkin aina tapahtuu – pakkauduimme Maltalla lentokenttäbussiin, joka tuli tupaten täyteen, kun taas vierellämme ajaneessa samanlaisessa bussissa yksi ainoa matkustaja sai yksityiskyydin. Helsinki-Vantaan lentokentällä taas hyppäsimme parkkipaikalle päästäksemme väärään bussiin, joka suuntasi väärälle lentoparkille :D Onneksi kuski suostui viemään meidät ja kanssamme erehtyneet neljä ihmistä oikeaan paikkaan. Jyväskylä-Helsinki-välin ajaminen keskellä yötä ei lopulta tuottanut suurempia ongelmia, itse vain en ajanut. Aika meni kuskien hereilläpitämisen ohella uuden tuttavuuden kanssa tekstaamiseen sekä Facebookin käyttöön puhelimella :DD Sellanen risteily. :)

Hiljaista(kin) toimintaa

Quiet Actionissa Ryttylässä vietetty pääsiäinen takana siis! Sori taas nää postaukset joista ehkä harvat muut ku ryttyläihmiset saa jotain irti mut sen uhallakin aion taas kertoo siitä, mitä tapahtumassa tapahtu :D Tällä kertaa teen sen kuitenki eri tavalla ku se iänikuinen kronologinen aikajärjestys.

Menomatka. Reissu alko aika tyypillisesti Jyväskylän juna-asemalta. Junassa meille kuudelle lähtijälle oli varattu erillinen kabinetti, ja lupaavana (?) monikulttuurisena alkuna ekalla välillä esimerkiks kuunneltiin sveitsiläistä jodlausfolkmusiikkia ja katottiin japanilaisia hirvianimaatioita, minkä jälkeen siirryttiin La Gareen syömään italialaisperäistä ruokalajia luultavasti turkkilaisperäisiltä pitserianpitäjiltä. Normipäivä.

Rukoushuone. Meikäläistä oli siis kysytty vetämään ylistystä tapahtuman aikana toimineeseen rukoushuoneeseen, ja otin tarjouksen vastaan mielelläni :) Ainoo haittapuoli tais olla se, että mun oli hieman vaikee pitää musisoinnin volyymi sellasella rauhottumistasolla :D No, toivottavasti kukaan rukoilija ei häiriintyny pahemman kerran. Viimesellä mun kolmesta rukoushuonevastuusta tajusin lisäks soittaa ilman plektraa :D

Musiikki. Taas tuli orrasporkesteroitua tuttuun tapaan rukoushuoneella laulamisenkin lisäksi, ja tietenki katkes taas yks kieli... :D Sunnuntaiaamuna pidettiin kaverin alotteesta auringonnousun ylistysjamit, eli käytännössä herättiin kuuden maissa ennen auringonnousua ja laulettiin siitä pari tuntii eteenpäin rukoushuoneella ennen virallisen ohjelman alkua :D Joo tiiän, hullua, mut sen arvosta :D Ja meitä oli yli kymmenen siellä kuitenki :D

Linturetket. Perjantain toimintaosuuden aikana pidin jälleen oman epävirallisen linturetkipajan, johon kumma kyllä lähti jopa kaks kaverii mukaan (koko leirin ajalta tuloksena vaivaiset 22 lajia) :D Vastaavanlaisella linjalla jatkettiin myös illalla, kun QA:n pakollinen henkilökohtanen perinne eli pöllöretki toteutettiin osittain HB:n keikan aikana - ei siinä mitään ettenkö ois kuunnellu kyseistä yhtyettä mielelläni koko aikaa, mut jotkut perinteet vaan pitää toteuttaa ja varovaisesti arvioituna oon kuitenki ehtiny näkemään HB:n livenä kymmenkunta kertaa :D Ite pöllöretkestä kerrottakoon sen verran taustaa, että ekalla kerralla ku tällanen reissu taannoin tehtiin niin osallistujia oli neljä ja oikeesti kuultiin yks oikee sarvipöllö, vaikka reissu muuten painottuki teologisiin keskusteluihin ja osallistujien väliseen pöllöilyyn. Sen jälkeen "pöllöretki" on tehty monessa myöhemmässäki tapahtumassa vaihtelevilla 2-3 henkilön kokoonpanoilla.

Pöllöt. Tässä pöllöretkessä oli kuitenki jotain erilaista. Osallistujia oli nimittäin 12 ja pöllöily oli sen mukasta, vaikka lopuks todettiinki ettei tää nyt pöllömpää ollu kuitenkaan. Sanoisin että tää jos mikä EI ollu hiljasta toimintaa ;DD (Mulla oli vaikeuksia saaha porukka hiljenemään edes sen kolme kertaa ja lopuks möykkäsin varmaan ite kaikista pahimmin...) Ainoan läheltä ohi ajaneen auton kuski saatto saaha jonkunlaisen järkytyksen ku asetuttiin auton lähestyessä pimeän tien molemmille puolille kunniakuja-asentoon, ainaki tää auto melkeen pysähty siinä tilanteessa :D Reissun aikana otetuista kuvista ei puhuta yhtään sen enempää ku niistäkään, jotka synty photoboothilla leikkiessä aikasemmin. Säälittävää, että jotkut tarvii tollaseen menoon alkoholia ;D

Sosiaaliset suhteet. Jopa mä sain taas tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin, ja lisäks jostaki syystä vaan tykkään niin kattoo kun mun kaverit tutustuu toisiin mun kavereihin :D Saunassa tuli taas ihan kelpo keskusteluja esimerkiks siitä, miten kivaa ois pitää kesällä joku pienehkö juttu jonkun (lue: meiän) kesämökillä ja lähtee vaan siis sinne kavereitten kanssa viettämään laatuaikaa. Eihän siellä sähköjä oo, mut ainaki luonnonrauhaa löytyy ja mahollisesti jopa halukkaita lähtijöitä vois olla ;D Sit tulin muuten saunoneeks tapahtuman aikana kolmeen otteeseen :D Yks mielenkiintonen yksityiskohta on myös se, että jos sattuu löytymään tuttuja juontajia niin multa kysytään aina opetusten jälkeisen keskusteluosuuden seurauksena jotain kommentteja mikäli porukka on muuten laiskaa vastailemaan, koska "Tommilla on aina jotain sanottavaa" :DDD (*kröhm* niinhän mulla kyllä taitaa olla joten ei tietenkään haittaakaan ;D)

Jumala. Pääsiäisen sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta on aina hyvä muistella, ettei se pääse jäämään lämpökäsiteltyjen hasardinäätämoodien ja muun toisarvosen jutun alle. Jälleen Herra oli joka tapauksessa läsnä ja toimi tässäki tapahtumassa tarjoten melkosen hymyilyttävän pääsiäisen niin mulle ku monille muillekin, hallelujaa! :))