Penkkariviikkoa ristiin rastiin

Näistä mun elämää käsittelevistä postauksista ei näköjään pääse millään eroon kun koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain kirjottamisen arvosta :D Aattelin siis käsitellä penkkariviikon loppupuolta: potkiaiset, penkkarit ja Isko.

Keskiviikkona meidät abiturientit potkittiin virallisesti Norssista. Tavanomaista kouluruokaa vielä selkeästi korkeatasoisemman abilounaan ja kakkukahvien jälkeen kakkoset pääsivät siis kerrankin nöyryyttämään abeja tavalla tai toisella: jotkut esimerkiksi päätyivät lukion aikana opittujen (?) tietojen testaukseen, toiset tekemään still-kuvia abiristeilystä ja eräät näyttelemään opettajia. Kaikki muut abit toteuttivat kakkosten keksimät tehtävänannot ryhmissä tai pareittain, mutta kuinka ollakaan - armaat kakkosmalumme nakittivat meikäläiselle ikioman sooloesityksen :D Mut laitettiin tanssimaan, ja mähän myös tanssin. Tilanne oli kieltämättä odottamaton, mutta aikasemminkin tanssirintamalla kunnostautuneena selvisin tilanteesta improvisaation voimalla jäätymättä ;D Lisäks huomasin oikeesti tykkääväni siitä, pitäisköhän hakee tanssiriparille isosten isoseks? Hakulomakkeeseen vois liittää tilanteessa syntyneen videonpätkän ;DDDD

Torstai alko mielenkiintosella Norssin perinteellä. Kaikki oppilaat seiskaluokkalaisista lukion kakkosiin laitettiin konttaamaan juhlasaliin abien "kunniakujan" läpi jo edellisiltanakin aloitettuja abilauluja kuuntelemaan :D Allekirjoittanut oli myös bändissä soittamassa kitaraa, minkä lisäks tuli sanotettua Juha Tapion Mitä silmät ei nää -biisi vähän uusiks ja omistettua se ussan ja psykan opettajille :D Aamupäivään mahtu myös penkkarikarkkien viskelyä nuorempien oppitunneilla ja uudet kakkukahvit, minkä jälkeen kiivettiin rekkojen lavalle karkkia kylvämään - meikäläinen siis joulupukkina :D Hyvin onnistuneen penkkaripäivän kruunasi parisuhdepaneeli Vapiksen nuortenillassa, abiristeilyllä ei siis mua nähty.

Sillä välin ku toiset taisteli luteitten ja buffetjonojen kanssa, mä matkustin perjantaina Ryttylään isoskoulutukseen, poikkeuksellisesti autolla kaverin kyydissä. Matkallahan ei ees ollu montaa mutkaa: Pandan tehtaanmyymälä, päälle unohtunu käsijarru, kebab-annokset Lahdessa ja yks ihan kirjaimellinen isohko mutka :D Kaikesta kuitenki selvittiin, kyllä kannatti rukoilla heti alkuun ;) Tapahtumasta itessään saa varmaan aika hyvän kuvan lukemalla jonkun mun aikasemmista ryttyläpostauksista, taattua laatua siis. Orrasporkesteri soitti kuten ennenkin ja (Pohjanmaan) luova porukkamme rukoili taas liian pitkään ;D

Koska en haluu toistaa itteeni tään enempää, nostan tapahtumasta esille tällä kertaa vaan yhen mieleenpainuneimman pointin isoisokoulutuksen puolelta. Puhuttiin siis palvelevasta johtajuudesta: parhaat johtajat eivät suinkaan ole alaisiaan diktaattorimaisesti käskyttäviä hirmuhallitsijoita. Esimerkillinen johtaja näyttää ennemminkin itse käytännön esimerkkiä johdettavilleen, ja on valmis jopa palvelemaan heitä orjuuttamisen sijaan. Näin hän ansaitsee kunnioituksen, eikä asemaa tarvitse ylläpitää pelon tai eripuran kylvämisen avulla.

Sen, että johtaja välittää johdettavistaan, voi osoittaa myös kiittämällä. Tietenkään ei kannata valehdella ja "kiittää" jostakin, mikä on mennyt pieleen, mutta varsinkin kiittäminen hyvin hoidetuista hommista ja vahvuuksien osoittaminen julkisesti on vaikuttavampi asia kuin äkkiä ajateltuna uskoisikaan. Parhaassa tapauksessa tällainen voi saada koko tiimin toimimaan kaikkensa antaen ja saavuttamaan parhaat mahdolliset tulokset. Pätee varmasti isosporukan ohjaamisen ohella muunkinlaiseen johtamiseen, kannattaa siis muistaa!

Loppukevennykseksi tahdon nostaa erään helmen paluumatkan keskusteluista. Miettikää anonyymiä sukulaista, joka irroittaa rekisterikilvet autostaan, laittaa sikanaamarin päähänsä ja ajaa kahtasataa poliisin ylinopeusvalvontakameran ohi :D:DDDD

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.