Riidantrollauksen lyhyt oppimäärä

Kukapa ei olisi joskus riidellyt. Varsinkin stressin painaessa päälle tai nälän kurniessa vatsassa on tavallistakin helpompi ärähtää kaverille tai perheenjäsenelle myös mitättömästä pikkuasiasta, ja mikäli toisen osapuolen fiilikset sattuvat olemaan samansuuntaiset, riita voi syttyä välittömästi. Itsehän olen kuitenkin aina puhdas kuin pulmunen ja syytön kaikkeen, toiset vain suuttuvat liian helposti... Kuulostaako tutulta?

Lienee kuitenkin niin, että riidoissa on aina enemmän syyllisiä kuin yksi. Kokemuspohjalta täytyy sanoa, että riitatilanteen syitä rehellisesti miettiessäni en voi jättää omaa osuuttani pois - vaikka en olisi "aloittanutkaan" itse, jatkajallakin on vastuunsa. Tarvitaan vain yksi ivallinen heitto koskien vastapuolen tottumuksia, myrkyllinen kommentti hänen ulkoisista ominaisuuksistaan tai vastaavanlainen loukkaus. Pelkkä äänensävykin voi jo riittää ajamaan tilannetta eteenpäin, ja aivan liian usein se karkaa käsistä ja tulee sanottua jotain, mitä myöhemmin katuu: "Kiistan aiheuttaminen on kuin päästäisi vedet valloilleen - luovu siitä, ennen kuin riita puhkeaa" (Sananlaskut 17:14).

Pahimmassa tapauksessa vedet pääsevät valloilleen ja verbaaliset miekanpistot osuvat ja uppoavat. On nimittäin myös harmillisen helppoa loukata toista tarkoituksella, ja kiukunpuuskassa suusta päästetty solvaus voi jäädä toisen ihmisen mieleen koko tämän loppuiäksi. Äärimmäisyytenä saattaa toki seurata vaikkapa nyrkin- tai puukonisku heti riitahetkellä, mutta yhtä pahana tai jopa pahempana seurauksena voi pitää pidempiaikaista vihaa tai katkeruutta. Sellainen ei missään tapauksessa tee hyvää kummallekaan osapuolelle - pidemmän päälle tällaiset tunteet "syövät" kokijaansa sisältäpäin ja saattavat tehdä tunnemaailmasta melkoisen kieroutuneen. Vihan kohde sen sijaan voi kärsiä esimerkiksi vihaajan liikkeelle laskemasta mustamaalauksesta, jolla voi myös olla vakavia seurauksia.

Mikä siis neuvoksi? Raamatussa nostetaan rima korkealle: "Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa" (Room. 12:18).  Myös Jeesus puhuu Vuorisaarnassaankin jopa vihamiesten rakastamisesta ja vainoojien puolesta rukoilemisesta (Matt. 5:44). Onhan näitä kohtia. Mutta entä jos ei vain pysty olemaan positiivinen? Näin voi käydä varsinkin, jos se toinen on aloittanut riidan ja pilannut hyvän tuulesi mielestäsi aivan mitättömästä syystä. Jeesuksen ohje voi kuitenkin olla hyvinkin käyttökelpoinen, itse olen ainakin todennut sen käytännössä toimivaksi. Pidemmän päälle on erittäin vaikea vihata ihmistä, jonka puolesta rukoilee hyvällä, olipa se alussa kuinka vaikeaa tahansa. Vaikka tämä kuulostaisi typerältä, kannattaa kokeilla - ei siinä menetettävääkään ole, ja on hyvin vapauttavaa päästä pitkällisestä vihan tunteesta eroon.

Muistettakoon myös, että suuttuminen ja vihaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jokainen suuttuu aina silloin tällöin, mikä voi tapahtua myös oikeutetusta syystä, mutta sen ei tarvitse johtaa vihaamiseen. Erimielisyydet on nimenomaan hyvä selvittää ajoissa ja rakentavalla tavalla - tällainen "riitely" on hyvinkin kannattavaa, jotta kukaan ei hautaa käsittelemättömiä asioita sisälleen kasvattamaan vihaa ja katkeruutta. Tämän ymmärtäminen olisi varsinkin stereotyyppisesti vähäpuheisille suomalaisille todella hyvä asia, ja luen itsenikin mukaan oppimista kaipaaviin.

Mutta lopuksi: mitä riitatilanteessa siis käytännössä pitäisi tehdä? Vaikka oma asenteesi riitelyyn olisikin kunnossa, joku voi silti vihata sinua ja haastaa riitaa kanssasi. Vilkaistaanpa jälleen Raamatun puolelle, missä Sananlaskut 15:1 tarjoaa hyvän näkökulman: "Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostattaa vihan". Kuten aikaisemmin todettiin, vihainen vastaus vain ruokkii riitaa ja aiheuttaa sen jatkumisen. Sama toimii kuitenkin myös toisin päin - jos vastauksen sävy ei olekaan negatiivinen, riita jää helposti syntymättä. Jos oikein hyvin käy, vastapuoli alkaa jopa itse ihmetellä omaa töykeyttään ja katuu sitä.

Paavalin ohje Roomalaiskirjeessä (12:21) ei siis ole helppo, mutta ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen: "Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä". Miettikääpä nyt vihamiestä tai -naista, joka hakee riitaa kanssanne pelkästä riitelemisen ilosta ja törmääkin rakkaudelliseen asenteeseen ja tarttuvaan positiivisuuteen negatiivisuuden sijasta! Trololololoo! Eiköhän ensi kerralla kokeilla tätä! ;DDD