Hörlurarnat esiin, opettaja puhuu

Kaverilta tulleen haasteen ansiosta kirjotan tällä kertaa asiasta, joka useiden aiemmin kuvailemienikin ilmiöiden ohella lienee tuttu jokseenkin kaikille koululaisille. Oon jo toistaseks päätyny siihen tulokseen, että käytän ite jatkuvasti samoja sanoja sekä sanontoja. Toisaalta oon myös luokitellu erilaisia opettajatyyppejä, joten mahollisimman looginen jatko näille on tehä jotain siitä väliltä :D

Selväähän on, että jokaisella ihmisellä on oma tyypillinen sanavarastonsa ja tapansa tehdä tiettyjä asioita. Tää on helpointa huomata niistä ihmisistä, jotka on eniten äänessä meiän ympärillä, ja useesti tähän määritelmään sopii opettajat. Monilla opettajilla on hilpeyttäkin herättäviä maneereja, jotka tiedetään koko koulussa ja joiden perusteella eri opettajat erotetaan toisistaan. Tään tekstin idea on siis antaa vähän esimerkkejä siitä, mitä kaikkea on tullu vastaan tähän mennessä.

Monilla opettajilla on tapana käyttää oman aineensa opettamisessa tarvittavia termejä omaperäisesti. Tällaset muunnokset jää toki paremmin mieleen; ite oon kuullu esimerkiks matikanopettajan puhuvan "kulkukoirakaavioista" (kulkukaavioiden sijaan), mantsanopettajan käyttävän aina sanaa "tulivuorenpurskaus" ja kieltenopettajan esittelevän "preposiittiöitä". Hörlurarnoistakin on tullut jo lähes suomenkielinen käsite. Bilsan asioita selittäessä voi turvautua melkoisen elävään kuvakieleen puhuessaan kalium-natriumpumppujen toiminnasta: moneen kertaan kuultiin siitä, miten jompikumpi näistä aineista "ryöpsähtää" tai "ryntää" hermoimpulssin kulkiessa. Varsinki sen matikan puolella näitä juttuja löytyy enemmänki - pitkät matemaattiset lausekkeet voidaan tuntea "otuksina" tai "örvelöinä", ja niiden saaminen sievään muotoon on jokaisen matemaatikon unelma. Tämä vaatii kuitenkin "pelisilmää" :D

Toinen vaihtoehto on se, että tunneilla toistuvat ilmaisut eivät suoraan liity mihinkään oppiaineeseen. Ne kuuluvat siis kyseisen opettajan tavanomaiseen kielenkäyttöön (ainakin opetettaessa), ja siksi niitä kuullaan jatkuvasti. Esimerkiksi:

- Gosh!
- Oolkrait
- Lapsi on terve, kun se leikkii, mutta... (yläkoululaisten sählätessä)
- Aivan! Mutta ei aivan... (väärin vastattaessa)
- Ei muuta kuin uuteen nousuun vaan!
- Juurikin niin
- Jumala voi armahtaa, mutta minä en
- Se on vaan näin
- Herrasväki (oppilaista puhuttaessa)
- Tota (eräänkin opettajan tunnilla laskettaessa kuulemma toistunut toistasataa kertaa :D)

Viimenen tässä luokiteltu juttu liittyy enimmäkseen muihin ku suullisiin tapoihin. Näistä tavoista suurin osa liittyy kaikista erikoislaatuisimpiin opettajiin :D Erilaisten vaihtoehtojen kirjo on siis suuri. Opettajat saattaa kehitellä omia teorioita (esim. putkiteoria raja-arvojen määrittämisen ymmärtämiseen matikassa, erilaiset salaliittoteoriat), pelata shakkia oppilaitten kanssa tai pelkästään nuolla jatkuvasti huuliaan. Mutta miltä kuulostaisikaan enkeleiden tarkkailu koulun katolta luokan kanssa? Oon törmänny myös opettajaan, jolla oli tapana heitellä huonosti käyttäytyviä oppilaita liiduilla... :D

Jos satut olemaan opettaja ja tunnistat tätä lukiessasi itsesi, älä suutu. Oon kirjottanu tän kaikella kunnioituksella opettajia kohtaan - mun mielestä ainaki on vaan hyvä, ettei kaikki oo samanlaisia. Tällaset asiat yleensä vaan piristää meiän oppilaitten harmaata arkea :) Ja jos meikäläisestä tulee joskus opettaja, maltan tuskin odottaa, mitä oppilaat sitte kirjottaa... ;DDD