maanantai 29. tammikuuta 2018

Heikoin lenkki kestää

Oletko viime aikoina katsonut elokuvaa tai lukenut kirjaa, jonka päähenkilöä voisi sanoa sankariksi? Hyvin usein tällaiset tarinat kulkevat klassisen draaman kaaren: sankari esitellään, sankarilla on heikkous tai ongelma, asioita tapahtuu, sankari pelastaa tilanteen ja voittaa heikkoutensa. Miksi tämä sama kaava vetoaa ihmisiin kerran toisensa jälkeen? Kysymykseen voisi vastata monesta eri näkökulmasta, mutta yksi on tämä: tarina olisi tylsä, jos sankarilla ei olisi koskaan minkäänlaisia ongelmia.

Jos tapaat uusia ihmisiä vaikkapa koulussa, harrastuksissa tai seurakunnassa, luultavasti vain pieni osa heistä näyttää ulospäin siltä, että heillä olisi ongelmia. Voi olla helppoa kadehtia salaa jonkun toisen täydellisen oloista elämää. En kuitenkaan usko, ettei ongelmia ole - emme vain tahdo näyttää niitä toisillemme. Pelkäämme heikkouksien paljastumista, sillä se saa meidät tuntemaan itsemme haavoittuviksi. Ja onhan maailma täynnä selkäänpuukottajia, mutta toisten taholta tuleva uhka ei ole ainoa syy tekeytyä vahvaksi. Ehkä syynä ovat tosielämän sankarien menestystarinat, ehkä se on vain luonnollinen ylpeys, mutta ihminen ei myöskään mielellään myönnä tarvitsevansa jotakuta toista. Harva haluaa vapaaehtoisesti olla se heikoin lenkki. Eikö olekin mieluisamman kuuloinen vaihtoehto olla itsenäinen ja muista riippumaton?

Voin vahvistaa tämän ajatuksen myös omasta kokemuksestani. Moni lukija varmasti muistaa ylipirteät teinivuoteni - harva näki allekirjoittanutta millään tavalla huonotuulisena koko lukion aikana. Vaikka hymyni oli todella harvassa tilanteessa teeskenneltyä, en myöskään juuri osannut luottaa muiden apuun vaikeuksissani, ja ajattelin selviäväni niistä helposti yksin tai korkeintaan Jumalan avulla. Miksi pilata superpositiivisen ihmisen mainetta puhumalla vaikkapa ongelmistani pornon kanssa tai jatkuvista pettymyksistä ihastusrintamalla? Kestohymyn ongelma oli kuitenkin siinä, että se vaati ylläpitoa myös niissä (silloin yllättävän harvoissa) tilanteissa, joissa olin todella rikki. Roolissa pysymisen sijasta olikin vapauttavaa sallia itselleen vähitellen myös negatiivisia tunteita jonkun toisen nähden. Imagoni muuttumisen kuittasin tietysti sillä, että olen tullut vanhaksi :D

Joka tapauksessa aloin vähitellen ymmärtää, että heikkous ei ole yksiselitteisesti huono asia. Paavali kirjoittaa korinttilaisille jopa, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Alkuun tämä lause voi vaikuttaa selittämättömältä paradoksilta, mutta sitä voi havainnollistaa yksinkertaisella vastakkainasettelulla: vaihtoehdot ovat Jumalan voima ja oma eli ihmisen voima. Omaa rajallista voimaamme voimme käyttää omilla ehdoillamme ja olosuhteiden rajoissa, mutta Jumalan rajatonta voimaa vain hänen ehdoillaan. Jumala puolestaan on nähnyt hyväksi, että tämän voiman täydellisin kokeminen onnistuu vain suostumalla heikkouteen. Kun mitättömien ihmisten kautta tapahtuu ihmeitä, todistus Jumalan voimasta on paljon vakuuttavampi kuin supersankarien tekemissä ihmeissä olisi. Lisäksi omien heikkouksien muistaminen estää meitä unohtamasta Jumalaa ja tulemasta ylpeiksi. Ehkä juuri siksi moni rikollinen löytää Jeesuksen vankilassa: Jumalan voima alkaa houkutella vasta, kun oma voima on riisuttu kokonaan pois.

Luultavasti Jumala sallii meille heikkouksia osaltaan myös siitä syystä, että voisimme auttaa toisiamme. Tämän olen saanut huomata opittuani vähitellen jakamaan omia murheitani ja auttamaan toisia vastavuoroisesti - pienessäkin valheessa eläminen on rankempaa kuin rehellinen heikkous. Nuorempana en vielä ymmärtänyt, että Jumala voisi nähdä paremmaksi laittaa lähimmäisen asialle kuin parantaa jokaisen haavani taivaallisen väliintulon kautta. Vertaistuki voi olla jopa niin tehokasta, että toisista heikkouksista pääsee kokonaan eroon ja toistenkin kanssa oppii elämään. Vaikka en olisi varma, voiko täydellinen Jumala ymmärtää ongelmiani, samat asiat kokenut ihminen ainakin voi. Ja niinpä myös sankareiden Sankari, ihmiseksi tullut ja heikkouden vapaaehtoisesti valinnut Jumala, voi ymmärtää.

"Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan." (Hepr. 2:18)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti