Virhekäsitykset vaihtoon

Gradunteko antaa hyviä mahdollisuuksia törmätä mielenkiintoisiin tutkimuksiin omalta alalta. Jostakin syystä olen kiinnostunut esimerkiksi siitä, millaisia käsityksiä ihmisillä on jostakin asiasta tai ilmiöstä. Tiesitkö, että monet lapset ja nuoret luulevat pingviinien olevan kaloja tai nisäkkäitä? Lintuja koskevien virhekäsitysten tutkimuksissa selvisi myös muita kummallisia käsityksiä vaikkapa lintujen hampaista tai siitä, että pöllöt näkisivät ainoastaan pimeässä. Ei tässä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta mielenkiintoista joka tapauksessa :D

Biologiset virhekäsitykset ovat oma lukunsa, mutta jos opiskelisin teologiaa, tietäisin gradulleni vähintään yhtä mielenkiintoisen aiheen. Voisin tutkia ihmisten virhekäsityksiä Raamattuun liittyen. En tässä tarkoita virhekäsityksillä niitä epäselvempiä asioita, joista eri kristilliset tunnustuskunnat ovat väitelleet vuosisatojen ajan, enkä oikeastaan edes klassisia harhaoppeja. Enemmänkin olisin kiinnostunut pienemmistä virhekäsityksistä, jotka voidaan selkeästi osoittaa Raamatun avulla vääriksi. Nämäkin voivat olla teologisesti haitallisia, ja usein ne elävät ihmisten arkiajattelussa ja populaarikulttuurissa sitkeästi. Seuraavaksi joitakin esimerkkejä, joihin olen törmännyt:

Enkelit. Vanha (kirkko)taide vyöryttää silmiemme eteen nakuilevia pikkulapsia, joilla on pienet siivet selässään. Raamatun enkelikuvaukset ovat kuitenkin huomattavan erilaisia: enkelit joko näyttävät tavallisilta miehiltä tai loistavat niin kirkkaasti, että katselijat kaatuvat pelosta maahan. Siipiä ei mainita, paitsi selkeästi "tavallisista" enkeleistä eroavilla monisiipisillä enkeliolennoilla. Kirkkotaiteessakin siivet ovat luullakseni syntyneet tarpeesta erottaa enkelit ihmisistä, ja niiden muu merkitys maalauksissa lienee lähinnä symbolista.

Taivas. "Siellä on tylsää, koska pitää ikuisuuden ajan vain näppäillä harppua jossakin pilvenreunalla. Kaikki hauskanpito on kielletty kuin loputtomalla ikävystyttävällä kirkkovierailulla. Parhaimmillaankin se on vain sielujen epämääräistä liihottelua jossakin utuisessa olotilassa." Jos ihmisillä on tällaisia käsityksiä kuolemanjälkeisestä elämästä, ei ole ihme, että pelastusta lähdetään etsimään ihmismielestä tai teknologiasta. Osa johtuu takuulla siitä, että on kuultu valkoisista vaatteista ja harpuista puhuva kohta Ilmestyskirjasta tai sen pohjalta tehty vanha laulu ja ajatellaan, että Raamattu ei puhu aiheesta mitään muuta. Kristityt ovat kuitenkin aina uskoneet nimenomaan ruumiilliseen kuolleista heräämiseen pelkkien ikuisesti leijailevien sielujen sijasta. Raamatun kokonaisuutta ja muita aiheesta puhuvia kohtia tutkimalla on helpompi päätyä siihen lopputulokseen, että lopullinen Taivas tarkoittaa uuden taivaan ja uuden maan luomista eli tämän nykyisen luomakunnan laittamista kunnon remonttiin. Elämä uudistetulla maapallolla on siis vähintäänkin yhtä konkreettista kuin nykyinen, ja siellä on esimerkiksi kasveja ja eläimiä ja ruokaa. Myös hauskanpito on vihdoin todella mahdollista, kun mitään pahaa ei enää ole. Kuvittele kaikkia niitä paikkoja, joissa joskus olet halunnut käydä, ja parasta mahdollista seuraa, jossa olet ollut. Kuvittele, että ei olisi aikataulullisia tai taloudellisia rajoitteita niistä nauttimiseen, trooppisia sairauksia, luonnonkatastrofeja, roistoja eikä jet lagia. Kuulostaako paremmalta?

Saatana ja Helvetti. Molemmat ovat tuttuja lähinnä suomalaisesta värikkäästä kirosanakulttuurista. Helvetin eri tasot ja moninaiset kidutusmenetelmät lienevät peräisin Danten Jumalaisesta näytelmästä, joka edustaa enemmän kyseenalaista mielikuvitusta ja joitakin keskiaikaisia käsityksiä kuin Raamatun opetusta. Helvetti ei myöskään ole paikka, jossa ihmiset ovat vapaita toteuttamaan jokaisen mielihalunsa (vastakohtana tylsälle Taivaalle). Juuri sammumatonta tulta tarkempia kuvia Raamattu ei maalaa, mutta rikinkatkun määrästä riippumatta se esitetään erittäin epämieluisana loppusijoituspaikkana. Siinä Dantekin sentään on Raamatun kanssa samoilla linjoilla, että Saatana ei suinkaan ole hallitsemassa "alakertaa" ja kiduttamassa ihmisiä, kuten populaarikulttuuri antaa ymmärtää, vaan itse kidutettavana. Raamattu myös erottaa suhteellisen selvästi tulisen järven eli varsinaisen Helvetin Tuonelasta, joka esitetään eräänlaisena "odotushuoneena" (vastaavasti Paratiisissa odotetaan Taivasta). Hahmottamista vaikeuttavat eri raamatunkäännösten sekaisin käyttämät nimitykset.

Jumalakuva. "Jumala on äkäinen valkopartainen ukko, joka kyttää salama kädessään jostakin korkeuksistaan, kuinka voisi rankaista jokaisesta synnistä. Jumalan luokse on turha yrittääkään tulla, jos ei ensin ole hyvä ihminen." Tiettyjen Vanhan testamentin kohtien lukeminen ilman mitään ymmärrystä kokonaisuudesta voi tuottaa tällaisen kuvan, mutta Uusi testamentti täydentää Jumalan pelastussuunnitelman ja selventää Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden välistä jännitettä. Periaatteessa on edelleen totta, että vain täydellisen hyvä ihminen voi tulla Jumalan luo, mutta käytännössä tämä on Jeesuksen ansiosta mahdollista kenelle tahansa. Armonsa ja rakkautensa vuoksi Jumala siis lähetti Jeesuksen olemaan se täydellisen hyvä ihminen ja siitä huolimatta ottamaan itselleen jokaiselle pahalle ihmiselle kuuluvan rangaistuksen. Tähän uskovan ihmisen hyväksi, olipa tämä kuinka paha tahansa, luetaan Jeesuksen hyvät teot ja hänet julistetaan Jumalan silmissä puhtaaksi ja syyttömäksi. Raamattu on lopulta selkeä tässä ydinsanomassaan, vaikka vanhurskauttamisen kaltaiset teologiset sivistyssanat sitä hieman sekoittaisivatkin. Se, että moni luulee nykyäänkin, että pitää ensin tulla hyväksi kelvatakseen Jumalalle, voi valitettavasti johtua esimerkiksi kristittyjen käytännön elämästä ja sen antamasta kuvasta.

Tässä tekstissä on käsitelty vain erittäin pientä osaa Raamattua koskevista virhekäsityksistä, mutta ehkäpä juuri yleisimpiä sellaisia. Älä kuitenkaan usko sanojani sellaisinaan - saattaahan meikäläiselläkin olla virhekäsityksiä. Jos siis haluat osoittaa, että olen väärässä, kannattaa lukea Raamattua itse ;D

(P.S. Oliko Jeesuksellakaan muuten oikeasti niitä pitkiä hiuksia? :D)