maanantai 22. toukokuuta 2017

Eliöralli episodi VI

Hassua, miten aika tuntuu nykyään riittävän vain bilsarikilpailuista kirjoittamiseen. Toki Konneveden tiedeviikon ohjaaminen, kaksissa häissä soittaminen ja kandityön lopullinen valmiiksi saattaminen vievät aikaa ja ajatuksia helposti muualle :D Mutta oli miten oli, tänäkin keväänä tuli osallistuttua Eliöralliin huolimatta edellisen päivän Tornien taistosta (lintutornikisa) ja herätyksestä kello 3:20. On sitä lyhyempiäkin öitä nukuttu.

Tämänkertainen ralliasetelma poikkesi jälleen edellisistä, kun yksi kolmasosa vakiojoukkueestani oli vaihdossa Wienissä ja toinen kolmasosa kiinni opettajaopintojen harjoitteluaikatauluissa. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä Syrinxin fb-ryhmästä voi löytää seuraa jokseenkin millaiseen luontoprojektiin tahansa. Joukkuetiedusteluun vastasikin heti tuttu fuksi, joka tarjosi paikkaa muuten fukseista koostuvassa joukkueessa. Mikä ettei. Vaikka yhden joukkuekaverin olo oli ikävän flunssainen pari päivää ennen kisaa ja kaksi muuta tapasin vasta kymmenisen minuuttia ennen kisa-ajan alkua, mukaan oli ilman muuta päästävä :D Keli sentään näytti hyvältä, ja kevätkin oli myöhäisyydestään huolimatta huomattavasti pidemmällä kuin edellisessä kevätrallissa. Haavin jätin kuitenkin kotiin, sillä se oli parilla edellisellä kerralla osoittautunut turhaksi.

Säässä ei ollut valittamista.
Flunssasta toipuva Henna selvisi onneksi mukaan osaksi aikaa, joten löysin muun joukkueen Ylistönrinteeltä ja aloitimme kisan aikataulussa. Normaalia pyöräilytahtiani parhaani mukaan hilliten lähdin johdattamaan joukkuettamme Kuokkalan suunnalle aamun linturikkaiden tuntien hyödyntämiseksi. Minuutti ennen kisa-ajan alkua näyttäytynyttä pikkutikkaa ei tietenkään näkynyt, mutta niin ikään etuajassa havaittu rusakko löytyi onneksi uudelleen melkein heti lähdettyämme. Ensimmäisenä kohteena toimi Pohjanlampi, jonka ympäristöstä saimme vesilintujen ohella oravan ja joitakin kasveja. Auringonpaisteesta huolimatta sammakot jäivät havaitsematta, mikä oli yöllisen pakkasen jälkeen ymmärrettävissä. Yksi joukkuekavereistani, Teemu, osoittautui myös pro-tason kalamieheksi, mutta kalastusyritys rehevässä lätäkössä tuotti saaliiksi pelkkiä vesikasveja. Siirryimme Pitkäruohon lintutornille.

Haapanakoiras.
Tornilta ei ihmeitä näkynyt, mutta pikkukäpylintu ja tikli olivat hyviä lajeja lintulistalle ja myös pikkutikka saatiin paikattua. Pääpiirteittäin lintujen havainnointi tapahtui tällaisella kaavalla:

Tommi: "Hei kuulitteko ton? Toi tollanen ääni tossa suunnassa" *kehno suullinen jäljitelmä äänestä*
Joku muu: "Joo kuulin!"
Tommi: "Hyvä, kuuliko muut?"
Joku toinen: "Joo kyllä nyt kuulu!"
Tommi: "Loistavaa, se oli tää laji! Jatketaan!"

Toivon kuitenkin, että myös jonkinlaista oppimista tapahtui :D Lisäksi muukin joukkue huomasi välillä paikoillaan olevia tai lentäviä lintuja, joita en itse ehtinyt havaita. Rauhalahtea kohti siirryttäessä törmäsimme erääseen lintuharrastajatuttuun, joka oli tulossa määränpäästämme ja neuvoi parin lintulajin paikat. Nuottien avulla linnut löytyivät nopeasti, ja siirryimme voimalan lauhdevesiputken suulle tarkoituksena yrittää hauen kalastamista - jäiden juuri lähdettyä mato-onki ei kuulemma juuri antanut kalaa. Yllätykseksemme näimme kuitenkin heti kiiltävän kyljen vilahtavan rantavedessä, ja Teemun tietotaito pääsi käyttöön. Neljä ensimmäistä saaliskalaamme olivat kaikki vieläpä eri lajeja! Kalastusspotti osoittautui muutenkin hyväksi paikaksi, kun lintumaailma tarjosi ylilentävät tilhi- ja lapinsirkkuparvet sekä meriharakan. Myös erikoislajilistan perinteinen ympäristökasvatustapahtuma kuitattiin listalle, kun pääsimme elementtiimme eli puhumaan linnuista (Tommi) ja kaloista (Teemu) ihmettelemään tulleelle lapsiperheelle. Matka jatkui Hämeenlahden lintutornille.

Sorva asiantuntevassa otteessa.
Hämiksellä oli väkeä kuin tilastotieteen tentin uusinnassa. Paikalla oli kahden muun rallijoukkueen lisäksi jonkinlainen sunnuntailintuharrastajaporukka, mutta itse torniin kaikki eivät onneksi ängenneet samanaikaisesti. Kun katselijoiden määrä ylittää lintujen määrän, on usein hyvä jatkaa matkaa, joten pakollisen evästauon jälkeen lähdimme takaisin Ylistölle. Kasveja ja lintuja tipahteli listoille tasaisesti sieltä täältä, mutta sammakkoeläin-matelija-päiväperhosakseli loisti poissaolollaan. Jyväsjärven eteläisimmässä päädyssä teimme vielä yhden kalapysähdyksen, jonka ainoaksi kalalajiksi jäi rannalta käsin havaittu pikkuhauki. Haavin puuttuminen jäi tässä vaiheessa harmittamaan, sillä eväkäs haistatteli vieheelle pitkät ja siirtyi näköpiirimme ulkopuolelle pitkällisen narrausyrityksen jälkeen. Neljän tunnin pyöräily flunssaisena oli kunnioitettava suoritus, joten päästimme Hennan tässä vaiheessa kotiin lepäämään ja aloitimme sietämättömän nousun Keljosta Ylämyllyjärven korkeuksiin.

Palokärki pesällään "Jyväskylän Alpeilla".

Parinkymmenen hikisen minuutin jälkeen olimme nimensä mukaisella Vuorilammella, mutta niin oli yksi muistakin joukkueista. Jyväskylän paras rupikonnapaikka oli vielä yli puoliksi jäässä ja vähäisetkin kohmeiset konnat olivat luultavasti säikähtäneet aikaisempia kävijöitä. Itse ehdin nähdä ojassa yhden sammakon, joka kuitenkin painui ilmeisen suivaantuneena jonnekin pohjaliejuun ja vei mennessään viisi pistettä ennen muiden ehtimistä paikalle. Samaisen ojan partaat näyttivät jo pariin kertaan tallatuilta, mutta sisiliskohavainto piristi turhautunutta tunnelmaa hieman. Vaikka havumetsien lintuosasto jäi odotettua vähemmälle ja mudutkin jäivät löytämättä, Aleksi oli tarkkana klassisella kyypaikalla.

Matelijaosasto saatiin haltuun.

Alamäki johti kätevästi Kortepohjaan, jossa parin lintulajin ja naurulokkien parittelun jälkeen alkoi herätä pieni epätoivo uusien pisteiden saamisesta. Päätimme siirtyä pilkkilinjalle satamaan. Tulos oli samanlainen kuin lapsena pilkkikilpailuissa - ei mitään. Jäljellä oli enää alle puoli tuntia, joten poljimme hätäratkaisuna uudelleen Pohjanlammelle. Paikka yllätti positiivisesti, sillä onnistuimme vielä kiristämään yhden kasvilajin ja kaiken huipuksi löysimme siilin alle kymmenen minuuttia ennen ajan päättymistä! Tavoitteeni, 60 lajia lintuja, toteutui täsmälleen, vaikka muutama naurettavan tavallinen laji jäikin puuttumaan. Vaikka voittoon asti ei päästäisi, tärkeämpää olisi henkilökunnan joukkueen voittaminen lintujen määrässä :D

Purkutilaisuudessa selvisi, että päädyimme lintujen määrässä tasasummaan. Viime kevättä ajatellen kyse oli torjuntavoitosta :D Kokonaispisteissä odotukset kuitenkin ylittyivät, ja päihitimme toiset viisi joukkuetta - henkilökunnankin noin kymmenellä pisteellä. Vaikka sääntöjen pistekertoimia oli muutettu edellisistä kerroista ja kalapisteet olivat aiempaa pienemmät, ne ratkaisivat tällä kertaa paljon. Ehkä seuraavallakin kerralla tulee panostettua niihin enemmän. Kiitokset jälleen kisasta ja ensi kertaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti