Tammikuusta mainittakoon takautuvasti vaan sen verran, että paluu arkeen intin loputtua ei ollu täysin ongelmaton. En osaa kauheen hyvin eritellä sitä minkä takia, mutta meikäläisen normaali tiiviimmänpuoleinen päivärytmi kai vaatii vähän aikaa lähteäkseen pyörimään :D Vuosi sai kyllä parhaan mahollisen startin Ryttylässä, mutta sen jälkeen meni muutama viikko saada elämäntilanne tasaantumaan. Opiskelumotivaatiota ei ainakaan viimeseen pakolliseen kemiankurssiin asti kauheesti riitä, ja lukioajoilta tuttu ongelma nous jälleen esille - mitä vähemmän hommia tarvii tehä, sitä vähemmän jaksaa... :D Hajotuslukemat on ollu suunnilleen yhä korkeella ku intissä pahimmillaan.
Jos pientä motivaatiopulaa ei lasketa, helmikuulle tultaessa asiat on puolestaan menny huomattavasti paremmin. Tää tarkottaa varsinki sitä että oon vihdoin päässy tekemään kaikenlaista vähintään samalla tasolla ku ennen inttiin lähtöö. Oon esimerkiks ollu vapiksella soittamassa tähän mennessä joka viikko, kerran jopa bassoa! :D Spontaanien epätavallisempien tempauksien harrastaminen ei oo ainakaan jääny viime vuoden aikana yhtään mihinkään, vaan esimerkiks erään Jkl-Seinäjoki-junamatkan vietin avustaen itteeni selvästi vanhempia tuntemattomia opiskelijoita kääntämään Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä- kirjan ensimmäistä kappaletta ruotsista suomeks :DD Paluumatka jäi vähän tavanomaisemmaks ja tutustuin vaan vastapäätä istuvaan tyttöön, jonka näin myöhemmin vapiksellakin :D
Näihin spontaaneihin tempauksiin lukeutuu enemmän tai vähemmän myös viime perjantain vanhojentanssit. Siinähän ei nimittäin haittaa yliopistolla opiskelu sen enempää ku sekään ettei tunne pariaan etukäteen ollenkaan, ja tanssit on selkeesti mahollista palauttaa mieleen kolmen vuoden takaa vaikka pari ensimmäistä harjotteluviikkoa jäiski pois :D Ja hyvä kokemus siitä jälleen tuli, varsinki ku osas edellisen kerran perusteella jo varautua esimerkiks siihen että kuitenki tulee nälkä ja jano (ratkaisu: intin kenttäpullo+kaupan roiskeläppä) ja siihen miten auton saa muilutettuu ulos tupaten täynnä olevalta parkkipaikalta niin ettei parinsadan metrin matkaan menis puolta tuntii niinku viimeks. Saa nähä tuleeko vielä jonain vuonna lähettyä tanssimaan, ei ois ees mahoton ajatus! :D Seuraavana päivänä oliki virkistävää vaihtelua päästä pitkästä aikaa toimimaan isosen hommissa, vaikka kyseessä oliki vaan muutaman tunnin mittanen lasten leiripäivä :)
Ja pakkohan niistä linnuistaki on jotain sanoo. Ehkä hulluin ja spontaanein päätös oli lähtee 40 kilometrin pyörälenkille lähemmäs parinkymmenen asteen pakkasella käytännössä yhen ainoon laulurastaan takia, joka ei ees oo mitenkään erikoinen muuten ku talvehtimisensa takia. Kuitenki vielä odottamattomampaa oli se, että perille päästyä linnun vakioruokinnan omistaja kutsu meikäläisen sisälle oottamaan :D Kuulemma rastaalla oli tapana pysyy täysin piilossa aina jos joku odotti ulkona ja tulla atrioimaan heti kyttääjän lähdettyä, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan. Murphyn laki toteutuu lintuharrastuksessa melkosen usein, mutta onneks niitä poikkeustapauksiaki on.
 |
| Tämmösen takia sitä sit tuli pyöräiltyy :D |
Mut ehkä mulleki tekee hyvää välillä olla paikoillaan, olipa sitte olosuhteitten pakosta tai ei... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti