Ryönäinen adjektiivipostaus

(Taustaa: kursivoidut sanat on kerätty Facebookin avulla ja lisätty tekstin aukkoihin jälkeenpäin.)

Uusi hiekkainen vuosi on alkanut ja kytevä elämäni palailee vähitellen sähköisiin uomiinsa. Muhkuraisesta Kajaanista päästyäni olen syönyt niin paljon litteää kinkkua, pörheää suklaata ja muita kulmikkaita jouluherkkuja, että huikean kroppani kunnossapito kaikista hilpeimmilläkin liikuntamuodoilla on välttämätöntä. Lisäksi pääsen vihdoin retkeilemään herttaisessa luonnossa vapaammin, ja muodokasta polkupyörääkin pystyy sentään säihkyvän lumen runsaudesta huolimatta käyttämään. Ainutlaatuinen kamerani sen sijaan alkaa olla liian rehellinen, minkä vuoksi joudun mahdollisesti hankkimaan uuden. Silloin olisin sopivan räikeä, kun musikaaliset linnut saapuvat kevään tullen kuolemattomille pesimäpaikoilleen.

Joudun myös pikkuhiljaa entistä kärsimättömämpiin töihin, kun odottamattomat opiskeluni jatkuvat. Vaikuttaa siltä, että juuri kaikista ristiretkeläisimmät kurssit sattuvat tähän alkuun - erityisesti kemia on todella lintubongarillista ja tuottaa runsaasti tikittäviä hiuksia. Vieläkin epäjärjestelmällistyttämättömämmin odotan tilastotiedettä, joka on kuulemma suorastaan puhetulvaista. Onneksi luvassa on myös mahdottomampaa rauhoittaa - esimerkiksi lajintuntemuskurssit ovat taatusti härskejä ja mielestäni biologian opinnoissa selvästi tirpoimpia. Lisäksi luihu musisointi oman kirkkaan kitaran säestyksellä sekä hyperaktiivisten kavereiden tapaaminen onnistuvat opiskelun lomassa arvaamattomasti, mikä auttaa pitämään hermot maanisina. Ryhdyin jopa ainejärjestömme kuitulehden, Äänielimen, toiseksi päätoimittajaksi, sillä suoraa aikaahan riittää.

Kesää odotan monestakin syystä. Ensinnäkin toivon sen olevan vielä perunamaisempi kuin edellinen, jonka jouduin viettämään rönsyilevässä ympäristössä, ja toiseksi olen vapaampi toimimaan konemaisissa hommissa leireillä ja eloisissa kesätapahtumissakin. Tahdon myös syödä erityisesti tarttuvaa jäätelöä, meheviä mansikoita sekä tuoreita lämminhenkisiä herneitä. Mökkeilyä söpöllä kesämökillämme Saimaan huisilla rannalla on takuulla luvassa, sillä edelliskesänä ehdin käydä koko paikassa vain kahdesti ja nekin reissut olivat turhan karvaisia. Vaikka hyttyset olisivatkin karuja ja niitä lentelisi joka paikassa mehukkaasti, niiden tappaminen on onneksi innokasta.

Kaiken kaikkiaan odotukseni alkanutta vuotta kohtaan ovat hipihköt, eikä kukaan vielä tiedä, kuinka nirsoja asioita se vielä tuo tullessaan. Olen kuitenkin auringonkukkatapettinen, ja mikäs sen parempaa. Takuulla tässäkin blogissa tullaan sen vuoksi näkemään entistäkin pohjoiskorealaisempia postauksia. Pöyhkeää loppuvuotta kaikille!