Eläinkunnan ihmeitä 3 - Varusmies

Varusmies (Armina domesticus) on useimmille suomalaisille tuttu eläjä, johon lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa elämäänsä tutustumaan lähemmin. Ajoittain arvaamattoman käytöksen vuoksi jokaisen kannattaa oppia tuntemaan laji jo etukäteen.

Tuntomerkit

Varusmiehestä tunnetaan eri alalajeja, joita kaikkia yhdistää vihreä yleisväritys. Yksilön iän ja alalajin määrityksessä on apuna vasemmasta eturaajasta tai rinnasta löytyvä kullanhohtoinen kuvio, jonka puuttumisesta alalajin gonansis yleensä tuntee. Boreaalisella ja arktisella vyöhykkeellä elävät varusmiehet ovat sopeutuneet lumiseen talveen ja vaihtavat riekon ja metsäjäniksen tavoin valkoiseen talven ajaksi. Laji ääntelee vaihtelevasti, mutta tyypillisimmät äännähdykset ovat lyhyitä ja voimakkaita kiinnittäen havainnoijan huomion helposti.

Levinneisyys ja elinympäristö

Elää runsaana koko maassamme pohjoisinta Lappia myöten Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varusmiehen löytää todennäköisimmin metsästä kaukaa asutuksesta, mutta suuriakin kerääntymiä havaitaan varsinkin iltaisin jopa kaupunkien keskustoissa. Alalaji marinus elää rannikolla ja suosii metsien sijasta rantaympäristöä.

Elintavat

Varusmies on laumaeläin, ja yksilöiden keskuudessa vallitsee tarkka arvohierarkia. Vanhimmat yksilöt ovat populaatiossa arvoasteikon huipulla ja saattavat hallita nuorempia hyvinkin rajusti. Varusmies voi toisinaan käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan ja olla todella vaarallinen, mutta tällainen aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Lajilla ei ole varsinaisia luonnollisia vihollisia, mutta monet verta imevät hyönteiset saavat noin 90% ravinnostaan varusmiehen kustannuksella. Varusmies ei ole arka, mutta pitkälle kehittyneen suojavärin vuoksi sitä on maastossa usein vaikea havaita. Tätä seikkaa erityisesti alalaji gonansis on oppinut taitavasti hyödyntämään saadakseen levätä ilman ulkopuolista häiriötä.

Lisääntyminen

Koirasvaltainen laji, jonka suvullista lisääntymistä ei juuri tunneta. On kuitenkin esitetty teorioita siitä, että koiraspuolisten yksilöiden suuri osuus koko populaatiosta johtuisi niiden suvuttomasta lisääntymisestä jakautumalla (hajoaminen). Varusmiehen elämänkierto on pääsääntöisesti lyhyt, ja valtaosa yksilöistä elää vain hieman useimpia perhosia pidempään - vain noin 6 - 12 kuukautta. Vahvimmat ja sopeutumiskykyisimmät yksilöt voivat kuitenkin elää kymmeniä vuosia ja hallita alueellisia populaatioita.

Ravinto

Varusmies on erittäin kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla. Yleensä se suosii erityisesti paljon suolaa, rasvaa tai sokeria sisältäviä ravinnonlähteitä, mutta joidenkin yksilöiden on myös havaittu syövän erityisen terveellisesti. Osa varusmiehistä saa ravintonsa symbioosisuhteista muiden eliöiden kanssa, osa on loisia.

Muuta

Varusmiehiä pidetään yleisesti koti- ja tarhaeläimenä, ja niitä varten on perustettu suuria aidattuja suojelualueita. Laji on oppimiskykyinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa lukuunottamatta alalajin torpedia yksilöitä.