Eläinkunnan ihmeitä 2 - Kännikala

Kännikala (Pseudichthys humalis) kuuluu humalahakuisten heimoon. Tämän monille tutun elukan lähimpänä evolutiivisena sukulaisena pidetään viskisieppoa.

Tuntomerkit

Lajin varmin tuntomerkki on etanolinhajuinen hengitys. Tämän ominaisuuden toteaminen maastossa on toisinaan vaikeaa, mutta luottavaisimmat yksilöt päästävät havainnoijan helposti lähietäisyydelle. Kännikala on myös kalaksi poikkeuksellisen äänekäs, vaikkei sen runsas äänivalikoima juuri miellytäkään ihmiskorvaa - tavallisimmat äänet ovat matalia örähdyksiä. Tyynessä kesäyössä kännikalan mölinä voi kuitenkin kantautua varsin kauas, ja tämä helposti tunnettava ääni on sekoitettavissa ainoastaan härkälinnun soidinmylvintään.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kännikala on varsin laajalle levinnyt laji, mutta levinneisyys painottuu Pohjois-Eurooppaan - esimerkiksi Suomesta löytyy yksi maailman vahvimmista kännikalakannoista. Kesäisin lajin tapaa varmimmin puistosta, mökkirannasta tai muusta sopivasta biotoopista, mutta viileämpinä vuodenaikoina se on yleisempi sisätiloissa. Kännikala viihtyy ylipäänsä kosteissa olosuhteissa, ja yksittäisiä yksilöitä voi tavata katuojistakin. Ne viettävät kuitenkin yleensä pitkiä aikoja myös selvemmillä vesillä tai jopa kuivilla.

Elintavat

Tämä hämäräaktiivinen laji elää pienehköissä, noin 3-10 yksilön parvissa yleensä ympäri vuoden. Toisinaan nämä pienemmät porukat liittyvät sopivilla "hotspot-paikoilla" yhteen jopa useiden kymmenien kännikalojen suuruisiksi kerääntymiksi; ilmiön on havaittu toistuvan parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Suurimmat kännikalakerääntymät on kuitenkin laskettu vapun tienoilla ja tiettyinä kesäpäivinä. Muista kaloista poiketen kännikalat hukkuvat etenkin kesällä kohtalaisen helposti, minkä vuoksi niitä on ryhdytty suojelemaan kesäisin. Parveutuneet kännikalat saattavat kuitenkin pahimmillaan olla suureksi haitaksi ympäristölleen, toisilleen ja ennen kaikkea itselleen - kännikalojen on todettu aiheuttaneen suuria ympäristövahinkoja ja tappaneen muita eliöitä. Kännikala on liikenteessä vähintään yhtä vaarallinen kuin hirvi.

Lisääntyminen

Kännikalat lisääntyvät pääosin vahingossa. Soidinkäyttäytymisen on kuitenkin havaittu olevan yleensä tietoisen toiminnan tulosta. Itse parinmuodostus tapahtuu usein hämärissä olosuhteissa, joten sitä on toistaiseksi tutkittu melko vähän.

Ravinto

Lajin pääasiallista ravintoa on plankton, jota se nauttii erilaisten ja eriväristen nesteiden mukana. Varsinkin koiraspuoliset yksilöt syövät kuitenkin mielellään myös makkaraa ja ranskanperunoita.

Muuta

Kännikala on kaupungistumisen myötä urbanisoitunut nopeasti, ja valtaosa populaatioista on siirtynyt kaupunkiympäristöön. Kännikala on nykyään tärkeä yhteiskunnallinen indikaattorilaji, jonka perusteella pystytään seuraamaan esimerkiksi tiettyjä verotuspolitiikkaan liittyviä asioita.