Eeppinen eliöralli

Jossain aikasemmassa postauksessa mainitsin ainejärjestömme Syrinxin järjestämän eliörallin. Nyt on sekin koettu, eikä ollenkaan hassummalla menestyksellä :) Ideahan oli eliöiden löytäminen Jyväskylän alueelta pyörällä tai jalkaisin liikkuen, ja aikaa tähän oli peräti 7 tuntia.

Joukkueemme koostui kokonaisuudessaan fukseista eli ekan vuoden opiskelijoista, ja Flagella-tiimin motivaatiosta kertoi jotakin jo sen muodostumisajankohta. Päädyimme nimittäin Terhin ja Erkan kanssa samaan joukkueeseen jo ensimmäisen opiskelupäivämme iltana ollessamme vasta tutustumassa toisiimme :D (Tähän johtaneesta tapahtumaketjusta on pakko sanoa sen verran, etten aikaisemmin ole nähnyt sytkärillä avatun siideripullon korkin lentävän suoraan avaajan omaan silmään.) Kolmen hengen porukassa kaikista suurin etu oli se, että nopeasti ohimenevät linnunlaulutilanteet saatiin hallintaan - vaikka jokaisen pinnan edellytyksenä onkin havainto yli puolelta joukkueen jäsenistä, kahden lintuharrastajan joukkueessa kolmannen jäsenen ei tarvitse edes kuulla jokaista pihausta. Lisäksi polkupyörävetoinen logistiikkapuoli hoitui ongelmitta.

Lajilistasta mainittakoon sen verran, että aluksi olimme olettaneet määrän ratkaisevan laadun sijasta. Melkoinen yllätys olikin pinnakelpoisten kasvien rajoittuminen muistaakseni kolmeenkymmeneen ja sienten noin viiteentoista, ja kaiken kukkuraksi suurin osa listojen lajeista oli nimien perusteella täysin tuntemattomia. Lintulajit sen sijaan olivat odotetusti kaikki pinnakelpoisia, mutta pinnoissa oli kertoimet: jokaisesta kasvilajista sai 3, sienestä, nisäkkäästä tai matelijasta 5 ja kalasta peräti 6 pistettä, mutta linnuista vain yhden. Onneksi määrä voi ainakin osittain korvata laadun :D Oman lisämausteensa listaan toi viiden pisteen kertoimilla varustettu erikoispinnalista, johon kuuluivat esimerkiksi kasteliero, sudenkorento, kurkiaura, Kimi Räikkönen sekä auton alle jäänyt nisäkäs eli roadkill.

Mutta sitten mentiin. Ralli alkoi lajilistojen jaolla aamukymmeneltä, minkä jälkeen lähdimme polkemaan kohti Vaajakoskea. Etukäteissuunnittelussa olimme nimittäin päätyneet siihen tulokseen, että meikäläisen kotikenttäetua kannattaa ehdottomasti hyödyntää :D Matkalla pysähdyimme kahdessa kohdassa lintuja ajatellen, mikä tuottikin listoille onnistuneesti 30 lajia! Muita elollisia pinnoja saimme tosin vain kolme, mutta onneksi yhden elottomankin - roadkillin kohdalle osuminen spontaanisti voi olla erittäin haastavaa. Alkuviikosta autoillessani olin kuitenkin sattumalta kiinnittänyt huomiota moottoritien varressa makaavaan ilmeisen hengettömään supikoiraan, jonka löysimme ylikulkusillalta käsin kiikaroimalla :D

Lintujen osalta aamu oli parasta aikaa.

Vaajakoskella kotini sai toimia varikkopaikkana, jossa selailimme mukaan osuneita luonto-oppaita listoilta löytyvien mystisten kasvi- ja sienilajien selkeyttämiseksi. Esimerkiksi hurmehiippo, nurmipiippo, leppänahakka tai äimänruoho eivät niminä sanoneet meille paljoakaan, puhumattakaan että käytössämme olleet kirjat olisivat tunteneet niitä sen paremmin. Google on kuitenkin opiskelijan hyvä kaveri, ja sieltähän apu löytyi - tuntemattomimmat luonnonoikut ikuistettiin kameralleni maastossa vertailemisen vuoksi. Suurimmat edut tästä pysähdyksestä olivat useamman kasvilajin löytyminen pihastamme, vessakäynti sekä äitini tarjoamat ihanteellisen lämpöiset leivonnaiset :D

Googlettamisesta oli apua maastossakin.

Kasvatettuamme omaa biomassaamme puolukkapiirakalla lähdimme suunnitellulle metsäosuudelle Vaajakosken korpiin. Lintuosio täydentyi vahvasti esimerkiksi pyyllä, korpilla ja varpushaukalla, eikä sieni- ja kasvipuolellakaan jääty tyhjin käsin. Arviolta neljän kilometrin metsävaelluksessa on kuitenkin myös haastavat puolensa: kun maisemat vaihtelevat suosta hakkuuaukkoon ja korpikuusikkoon eikä polkuja suinkaan ole joka paikassa, kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Tässä tapauksessa se tarkoitti yhtä hajonnutta kumisaapasta, ojaan juuttumista ja melkoista määrää vuodatettua hikeä :D Kannatti kuitenkin, esimerkiksi löytämäämme suppilovahveropaikkaa voi hyödyntää myöhemminkin.

Voi sitä lajien löytymisen riemua :D

Vaajakoskelta matka jatkui takaisin Kuokkalaa kohti. Matkalla pysähdyimme uudestaan Viherlandian takana tulevalla asuntomessualueella, jonka linnustollinen arvo on rakentamisen myötä melkoisesti kärsinyt. Pysähdyksestä hyödyimme kuitenkin ampuhaukalla, joka oli muutaman sekunnin näyttäytymisellään melkoinen tuuriosuma mutta samalla erikoisin lintulajimme. Myös kastelieron tajuttiin puuttuvan listoilta, ja puute paikattiin yksinkertaisesti erästä multakasaa potkaisemalla.

Aikaa oli jäljellä pari tuntia, ja kuinka ollakaan - alkoi sataa. Pelastuimme täpärästi kastumiselta suojautumalla Terhin kämpille pitämään evästaukoa ja arviomaan vähiä jäljellä olevia mahdollisuuksia. (Samalla havaitsimme, että metsästä mukaan poimitut tappajaluteet purevat :D) Mahdollisuuksiahan olisi ollut vielä, mutta sade ei ottanut loppuakseen. Kellon näyttäessä neljää päätimme uhmata sadetta saadaksemme edes pari helpohkoa kasvilajia sekä naakan ja varpusen, jotka olivat melkoisen naurettavia puutteita. Kuokkalan Pohjanlampi tarjosikin kiitettävästi yhden kasvin, yhden sienen, yhden linnun ja rusakon (joka sai luultavasti traumoja kohtaamisestamme). Emme kuitenkaan olleet etukäteen erityisen varautuneita sateeseen, joten viimeistään kangaskortetta bongatessamme kastuimme totaalisesti. Kortteen hoiduttua katsoimme kelloa Jyväskylän satamassa: kisa-aikaa oli jäljellä muutama minuutti! Terhi jäi tyhjentämään vettä saappaistaan, kun paahdoimme Erkan kanssa pyörillä kuin viimeistä päivää hakemaan naakkaa ja varpusta keskustasta :D Varpunen mokoma jäi lopulta puuttumaan, mutta pari naakkaa saimme seulottua näkyviin viimeisellä minuutilla. Kumpikaan ei muistanut olleensa aikaisemmin yhtä iloinen naakan näkemisestä :D

Joukkueemme näytti tässä vaiheessa jo vaatteet päällä järveen pudonneelta, mutta tunnelma oli varsinkin olosuhteisiin nähden uskomattoman korkealla. Tunnin väliajalla saimme myös vaihdettua kuivat vaatteet, ja siirryimme (autolla) tulosten purkutilaisuuteen Nanosaunalle. Saunominen toki lämmitti, mutta vielä enemmän tulosten selviäminen - teimme historiaa ensimmäisenä pelkästään fukseista koostuneena eliörallin voittajajoukkueena! Muut kuusi porukkaa jäivät taakse pistemäärällä 186 (mistä erään opettajamme joukkue ylsi 7 pisteen päähän :D). Kokemuksena eliöralli oli varsin suositeltava, kyllä hyvällä tiimillä kelpaa! Seuraavaa kertaa odotellessa :D