Parkettien partakone

Tanssi on ihan kohtuu tavallinen harrastus nykyään. Se toimii liikuntamuotona, hauskanpitotapana, TV-viihteenä ja ties millä muullaki tavalla. Niinhän se tietenki menee että täällä synkässä Pohjolassa tarvitaan asioita joilla ihmiset pysyy hengissä yli talven ja muulloinki; tanssimalla voi pitää ittensä fyysisesti kunnossa, nauttii musiikista ja liikunnasta yhtä aikaa sekä halutessaan hankkii sosiaalisia suhteita. Ei siis huono juttu.

Tanssiin kuitenki liitetään välillä myöski negatiivisia asioita. Joissaki vanhemman polven ihmisissä saattaa vielä elää "tanssi on perkeleestä"-tyyppinen ajatus, ja mua itteeni ainaki ärsyttää yks suomalainen stereotypia: tosimies ei tanssi. Välillä vaan tuntuu törmäävän ihan käytännön tilanteissa tai muuten vaan sellaseen ajatukseen et tanssiminen ois pojalle jotenki naurettava ja nolo juttu - ainaki selvin päin. Kännissähän se vasta naurettavaa ja noloa onkin, mutta sitä vaan ei aatella. Suomalainen humalahakuisuus sallii (varsinki pojille) kaiken sen, mitä ei uskalleta selvin päin tehä. Olipa syynä oma epävarmuus tai torjutuksi tulemisen pelko, tyttöihin tuntuu olevan helpompi ottaa kontaktia sillon ku Kuningas Alkomahooli poistaa sosiaaliset paineet.

No, jos pojille on ongelmana se, ettei tanssiminen oo suomalaiselle miehelle soveliasta tai tyttöjen läsnäoloa ja läheisyyttä pelätään, niin kauniimman sukupuolen mahollinen ongelma on vähän erilainen. Länsimainen nykykulttuuri nimittäin tihkuu seksiä joka tuutista. Viihdemaailma tarjoaa useesti tanssista sen kuvan, että tanssiessa on tarkotus saada mahollisimman moni vastakkaisen sukupuolen edustaja kuolaamaan peräänsä. Tytöillähän on yleisesti ottaen luontaisesti paremmat edellytykset tähän; mies on tutkimusten mukaan naista visuaalisempi eli menee suomeks sanottuna sekasin siitä mitä näkee. Jättämällä vähintään puolet vaatteista kotiin ja ketkuttamalla takapuoltaan mahollisimman viettelevästi pystyy kyllä helposti saamaan miesten huomion, mutta sellasen huomion laatu on asia erikseen. Tuskin on rakentavaa kummankaan osapuolen kannalta, jos naisia kannustetaan tekemään itestään tällasia seksiobjekteja. Epävarmuus vaan lisääntyy puolin ja toisin, kun oikeessa elämässä asiat ei menekään samalla lailla kuin elokuvissa ja TV:ssä.

Nyt kun on tällaset pohdinnat heitetty niin saattaa kiinnostaa mikä on mun oma kanta tanssiin. Niinku ehkä huomas, mua ärsyttää aina välillä poikien tanssimattomuus ja tanssin yliseksualisoituminen, mut muuten tanssiminen on tosi hyvä juttu. Uskon, että Jumala on antanu tanssin lahjana ihmiselle siinä missä vaikkapa musiikin. Toisille on hyvinki luontevaa ylistää Jumalaa tanssin kautta ja tapansa tietysti kullakin, mutta itekin edustan sellasta näkemystä että jos tanssin niin kaikista mieluiten teen sen nimenomaan Jumalan kunniaks (Kol. 3:23). Haluun sillä tavalla vastustaa sitä ajatusta että pojat ei vois tanssia ja että hauskaa vois olla vaan humalassa - oisittepa nähny mut TeenStreetillä bilettämässä! ;DDD Ja oonhan mä kerran voittanu tanssikilpailunkin, heitin mm. ripaskaa bahamasortseissa G-Poweredin keikalla. Mut ei siitä sen enempää... :D

Tanssia on niin monenlaista että tää kirjotus jää vaan yleisen tason pintaraapasuks (ihmisten hermojen säästämiseks ja ylipitkien blogitekstien välttämiseks). Loppuun haluun kuitenki vielä käytännössä näyttää että kyllä se suomalainen jätkäki uskaltaa. Ehkä oon lukijan mielestä nolo mut ei sillä niin väliä :D Ja ei kun parkettia parturoimaan! ;)))

Musiikkipuolena toimii siis tobyMacin Changed Forever ja maholliset koreografiat perustuu täysin improvisaatioon :D