torstai 21. huhtikuuta 2016

Eliöralli episodi IV: Henkilökunnan vastaisku

Kevään 2016 Eliöralli on kisattu ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia! Jos tässä vaiheessa herää kysymyksiä, kyse on bilsa-ainejärjestö Syrinxin kahdesti vuodessa järjestettävästä kilpailusta, jossa Jyväskylän alueelta etsitään erilaisia luonnon ihmeitä lihasvoimin. Allekirjoittanut oli mukana neljättä kertaa, aiempia noteerauksia pääsee tarkastelemaan täältä. Aiemmista vuosista poiketen ralli järjestettiin pari viikkoa tavanomaista aikaisemmin, joten kevään eteneminen oli vielä melkoisen kesken, ja myös aloitusajankohta aamuyhdeksältä oli varsin myöhäinen (vaikkakin ehkä ihmisystävällisempi). Lähtöpaikkana toimi Ylistönrinne, josta itse pidän huomattavasti edellisvuotista Kortepohjaa enemmän.

Lähdimme mukaan tällä kertaa erinomaisen poikkibiologisella tiimillä, jossa oli omalta aloitusvuosikurssiltani vakiintuneen joukkuekaverini Terhin (pääaineena eko-evo eli "luontobiologia") ohella mukana Aarni akvaattisten tieteiden pääaineella. Lisäksi Terhi onnistui ylipuhumaan mukaan Pekan, joka on solu- ja molekyylibiologian opiskelija ja kaiken lisäksi fuksi! Korkeiden fuksipisteiden lisäksi pisteitä sai jokaisesta muusta kuin eko-pääaineen bilsarista, joten tilanteemme oli näiltä osin jo lähtökohtaisesti hyvä - oma pääaineenihan on opekoulutus :D Joukkue nimettiin fuksivuoden muistoa kunnioittaen Flagelloiksi.

Lähdimme Terhin ja Aarnin kanssa heti määrätietoisesti kohti Hämeenlahden lintutornia, joka on yksi parhaita vaihtoehtoja saada haalittua mahdollisimman paljon lintuja kasaan aamun tunteina. Muutama tornissa valmiiksi ollut tuttu lintuharrastajakin saatiin innostumaan kisasta, ja saimme tukea ja kannustusta :D Vaikka muuttavia lintuja oli liikkeellä naurettavan vähän ja esimerkiksi valkoselkätikka petti, saimme olosuhteisiin nähden kelvollisen määrän lajeja kasaan ja jatkoimme matkaa reilun puolen tunnin tornissa seisoskelun jälkeen. Hämeenlahden metsästä löysimme useita listalla olevia kasvilajeja sekä yhden kohdan ns. erikoislistaan: joukkueen muodostaman tsemppiringin sisäpuolella lentävä hyönteinen. Toimenpide olisi luultavasti herättänyt ulkopuolisissa kysymyksiä bilsarien harrastuksista, mutta vältyimme silminnäkijöiltä :D Säätiedotus oli luvannut sadetta iltapäiväksi, joten aamulla pysyimme vielä suhteellisen kuivina - valitettavasti ei kuitenkaan täysin, sillä metsäkierros ei sopinut aivan täydellisesti yhteen Terhin jalkinevalinnan kanssa.

Vähän liian syvä lammikko.
Onnettomuuden ei annettu häiritä, vaan matkaa jatkettiin edelleen hyvällä motivaatiolla. Hämeenlahdelta lähdettäessä saatiin vielä erikoislistan kohta "Ympäristökasvatustapahtuma" hoidettua kuntoon, kun sunnuntairetkeilijäperheen pikkupoika innostui mukanamme olleesta perhoshaavista. Uhrauduin saaliiksi, haavin käyttö oli selvästi tuttua :D Mitäpä sitä ei viiden pisteen eteen tekisi. Pieni koukkaus Rauhalahden lintuarvonsa lähes menettäneelle asuntomessualueelle tuotti sentään pari parempaa lintulajia sekä rusakon, minkä jälkeen jatkettiin Kuokkalan Pohjanlammelle. Itse lammelta ei tällä kertaa löydetty mitään, mutta viereiseltä asuinalueelta saatiin pari lintulajia ja orava ja näimme myös erään opettajamme pihaansa haravoimassa :D

Pekka liittyi mukaan Ylistönrinteeltä, jonne palasimme takaisin noin puolen kahdentoista aikaan. Tällöin alkoi myös sade. Kiersimme Kortepohjan suunnalle poimien matkalta pari kasvilajia ja pysähdyimme Länsiväylän K-marketille ruokatauolle. Huoltopysähdys venyi kuitenkin kohtalokkaasti pari minuuttia liian pitkäksi, sillä myöhästyimme Eerolanlahdella näkyvillä olleesta piisamista paikallaolijoiden mukaan juuri tämän verran... Muutaman uuden lintulajin ja viiden pisteen arvoisen naurulokkien parittelun jälkeen jatkoimme Laajavuoren metsiin, jossa oli harmillisen hiljaista, mutta saimme sentään täydennettyä kasvilajilistaa. Palasimme takaisin ja yritimme piisamia vielä tuloksetta, eikä auttanut muu kuin jatkaa Tourujoelle. Linnut olivat jo hiljentyneet totaalisesti tässä vaiheessa iltapäivää luultavasti myös tuhruisen kelin vuoksi, emmekä hyötyneet luontopolun kuluttamisesta muuten kuin erikoislajilistan lehtokotilolla.

Lapasorsia Eerolanlahdella. Kuvaajaa ei sää juuri suosinut, siksi kuviakin vähemmän.
Erikoislistaa täydennettiin seuraavallakin tempauksella: kahvilan tai baarin terassilta käsin havaittu muu kuin varpuslintulaji, minkä lisäksi liikkeestä täytyi ostaa jotakin :D Päätimme mennä satamassa sijaitsevaan kahvilaan ja yrittää samalla kalastusta laiturilta, mitä varten kaivoimme innokkaasti pari lieroa matkan varrelta. Yhden teekupillisen oston jälkeen nähty naurulokki toi pisteet kotiin, mutta jos terassilla istuminen sateessa ei ollut hullun hommaa, niin laituripilkkiminen ainakin oli. Ei nykäisyäkään, vaikka muuten kyllä herätimme huomiota. (Järvi oli edelleen suurimmaksi osaksi jäässä.)

Seitsemästä tunnista oli tässä vaiheessa enää alle puolitoista jäljellä, joten teimme päätöksen lähteä takaisin ainoaan mahdolliseen lintupaikkaan eli Hämeenlahdelle. Päätös kannatti, sillä saimme vielä peräti kolme uutta lintulajia, erikoislajilistan elävän simpukan ja sokeriksi pohjalle viimeisellä minuutilla maitohorsman kevätverson! Tunnelma oli säätilaan ja takana olevaan pyöräilymatkaan nähden melkoisen hilpeä, vaikka vedimme uudessakin kalastusyrityksessä vesiperän. Listojen tarkastus kisa-ajan päätteeksi tuotti 219 pistettä, joista lintuja oli 55 lajin edestä.

Raukea purkutilaisuus koitti, ja koin Eliörallihistoriani suurimman pettymyksen: henkilökunnan joukkue ei ollut uhonnut turhaan, vaan onnistui todella päihittämään meidät lintujen määrässä ja peräti neljällä lajilla. Ehkä kehtaan silti vielä näyttäytyä rallissa myöhemminkin, ainahan revanssi pitää saada :D Mielenkiintoista oli, että matelijoiden, sammakkoeläinten ja päiväperhosten puuttumisen lisäksi kukaan ei ollut saanut ensimmäistäkään kalaa. Pisteitä tuli kaikesta huolimatta enemmän kuin aikaisemmin, mutta tämän oletimme johtuvan tavallista helpommista kasvilajilistasta ja erikoislistasta. Tulimme myös kokonaispisteissä kuudesta joukkueesta toisiksi henkilökunnan voittaessa reilun kymmenen pisteen erolla, kauas ei siis jääty.


Väsymyksestä on pikkuhiljaa jo selvitty ja rallissa perinpohjaisesti ryvettynyt (kisaa edeltävänä päivänä kunnolla pesty) polkupyörä hieman puhdistunut. Tämänkertaistakin Eliörallia on joka tapauksessa suhteellisen helppo muistella hyvällä varsinkin hyvän joukkuehengen vuoksi ja siksi, ettemme tehneet ensimmäistäkään turhaa pysähdystä :D Kiitos osallistuneille ja kannustajille, ehkä syksyllä taas uusiks!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti