maanantai 28. heinäkuuta 2014

Munkkikahville mars

Varusmiehen paras ystävä sotilaskoti eli tuttavallisemmin sotku tarjoaa nälkäiselle taistelijalle jos jonkinlaista evästä. Kaikista näistä elintarpeista kuitenkin tunnetuimpia lienevät legendaariset "Sotkun munkit". Jotta kyseisestä myyntiartikkelista henkilökohtaista kokemusta omaamattomatkin saisivat asiasta jonkinlaisen kuvan, Hyvän mielen sotilas pisti munkit testiin. Ja valikoimaahan riittää:


Tavallinen hillomunkki. Yksinkertaisuudessaan ja huokeudessaan varma perusratkaisu, kolmenkymmenen sentin munkki yhdessä kahvin kanssa maksaa vaivaisen euron. Hilloa on yleensä runsaasti ja se on ainakin omasta mielestäni todella hyvän makuista (mustikka-vadelma?). Joissakin erissä hillo kuitenkin on jäänyt selvästi vähemmälle.


Vaniljamunkki. Hillomunkin lähin sukulainen ja eroaa siitä oikeastaan vain täytteen perusteella. Täyte on tuoreena maittavaa ja tarjoaa mukavan vaihtelun tavalliselle hillomunkille, mutta vanhentuneena vaniljatäyte ei toimi enää hilloon verrattavalla tavalla.


Berliininmunkki. Erinomainen vaihtoehto, jonka seitsemänkymmenen sentin hintakaan ei päätä huimaa. Oma suosikkini perushillomunkin ohella, otan usein molemmat samalla kertaa :D Sisältää samaa hilloa kuin normaali hillomunkki, joskin yleensä selvästi vähemmän.


Toffeemunkki. Erottavana tekijänä berliininmunkkiin toimii ainoastaan toffeepäällyste, joka ei maultaan mielestäni aivan yllä edellisen tasolle. Erityisen makeannälkäiselle suosittelen ykkösvaihtoehtona.


Suklaamunkki. Verrattavissa berliininmunkkiin ja toffeemunkkiin hintaa myöten, kuorrute vain erilainen. Toisinaan myynnissä myös valkosuklaapäällysteistä versiota, jonka täytteenä muista poiketen mustikkahilloa (ei hullumpaa sekään).


Munkkirinkilä. Täytteettömyytensä vuoksi ei kuulu suosikkieni joukkoon, mutta tuoreena silti maittavaa. Edellispäiväiset halvemmalla myytävät kappaleet ovat jo melkoisen kuivia.


Onnentasku. Ei kuulu jokapäiväiseen valikoimaan, vaan toimii esimerkkinä päivittäin vaihtuvista leipomuksista. Sisältää omenahilloa. Ei mikään sykähdyttävä kokemus, vaikkei lainkaan pahaakaan.


Rahkapulla. Edellisen ohella vaihtelevasti mukana valikoimassa. Vaikutelma hieman kuivakka.

Eikä siinä vielä kaikki - esittelyni kattaa vain osan itselleni tutummista vaihtoehdoista. Kaikkea en ole itsekään maistanut, mutta aikaa (ja onneksi päivärahojakin) on vielä jäljellä. Tervetuloa moikkaamaan Kajaaniin ;D

2 kommenttia:

  1. Olipas maukasta luettavaa Tommi :-DD Näyttää armeija maistuvan ;) Kiitos taas makeista kuulumisista ja siunausta!

    VastaaPoista
  2. Tällaisen Tommin minä muistan!

    VastaaPoista