Miksi uskoa, kun voi olla uskomattakin?

Otsikon kaltaisiin kysymyksiin törmää aina silloin tällöin. Rehellisimmät (tai riidanhaluisimmat) ihmiset esittävät niitä jopa kasvotusten, ja hyvä niin - mielestäni maailmankatsomuksista on yleensä parempi keskustella missä tahansa muualla kuin Internetissä. Nopeasti etenevässä keskustelutilanteessa voi kuitenkin olla hankalaa vastata omasta mielestään riittävän kattavasti, eikä tarpeeksi syvällistä keskustelua saavuteta helposti. Näin ollen otan riskin ja esitän oman vastaukseni tähän kysymykseen.

Suurin osa lukijoista todennäköisesti tietää, että uskon Jeesukseen. Koska tahdon pitää tämän tekstin järkevästi luettavan mittaisena, en lähde käymään länsimaisen postmodernin kulttuurin kristinuskoon liittyviä harhaluuloja ja väärinymmärryksiä yksityiskohtaisesti läpi. Tyydyn jakamaan oman todistukseni yksinkertaistettuna, yksityiskohtiin voi mennä kommenttiosiossa :D Pidän uskoni tärkeimpinä perusteluina kolmea suurempaa kokonaisuutta:

Logiikka ja yhtäpitävyys. Kristinusko selittää mielestäni parhaalla tavalla sen, miksi maailma ja ihminen ovat olemassa juuri tällaisina. Jumalan ajattomuus, kaikkivaltius ja älykkyys selittävät maailmankaikkeuden alun, kosmisen ja biologisen hienosäädön sekä logiikan olemassaolon, joista vaihtoehtoiset naturalistiset teoriat eivät niitä opiskeltuanikaan selviä lähellekään yhtä hyvin. Jumalan hyvyys antaa perusteet uskoa yleispätevän moraalin ja ihmisarvon olemassaoloon sekä ihmisen aistien luotettavuuteen - toisin kuin ohjaamattomien prosessien, hyvän Jumalan voi olettaa antavan ihmiselle aisteja, joilla saa luotettavaa tietoa todellisuudesta. Alkujaan hyväksi luodun maailman ja ihmisen rikkoontuminen syntiinlankeemuksessa puolestaan kertoisi pahuudesta maailmassa ja ihmisessä sekä ihmisen luontaisesta taipumuksesta jonkinlaiseen uskonnollisuuteen. En näe kristillisen ajattelun olevan ristiriidassa sen enempää todellisuuden kuin itsensäkään kanssa.

Raamattu. Luojan jäljet kosmoksessa eivät itsessään kerro, mikä jumala ne olisi tehnyt. Tähän tarvitaan tarkempaa ilmoitusta. Raamattu on täysin ainutlaatuinen kirjakokoelma, joka poikkeaa niin normaaleista historiallisista dokumenteista kuin muiden uskontojen pyhistä kirjoistakin. Raamattua kuulee usein väitettävän vanhentuneeksi ja läpeensä ristiriitaiseksi, mutta sen käsittelemät teemat ihmisestä ja Jumalasta ovat aina ajankohtaisia ja valtaosa "ristiriidoista" johtuu joko puutteellisesta kulttuuri- ja kirjallisuuskontekstin ymmärryksestä, puutteellisesta kristinuskon ymmärryksestä tai tietoisesta tekstin vääristelystä. Jäljelle jäävät ongelmat ovat mitättömiä eivätkä koske ainuttakaan keskeistä opinkohtaa. Lisäksi Raamattu on osoittautunut historiallisesti tarkaksi, ja uudemmat arkeologian ja historiantutkimuksen löydöt ovat vain vahvistaneet sen luotettavuutta. Suuri osa Raamatun kirjojen tekstistä on tulevaisuutta koskevia ennustuksia, joista useimmat ovat jo toteutuneet ja joita ihmisten olisi ollut mahdoton tietää etukäteen. Viimeisenä naulana arkkuun pidän Jeesuksen ylösnousemusta, jota voidaan käytössä olevien lähteiden perusteella pitää historiallisena tapahtumana ja eräänlaisena sinettinä itse sanomalle.

Käytännön vaikutukset. Kaksi ensimmäistä kohtaa vetoavat ensisijaisesti järkeen, mutta olen havainnut kristinuskon myös tunteiden tasolla ja kokemuksellisesti tyydyttäväksi. Vaikka tunteita ei todellakaan tule pitää ehdottoman luotettavana mittarina, kokonaisvaltainen kokemus Jumalan yhteydestä ja jopa puheesta osoittaa samaan suuntaan edellä luettelemieni perustelujen kanssa. Henkilökohtaisesti olen ehkäpä eniten hämmästynyt juuri siitä, kuinka jotkin omista asenteistani ovat vähitellen muuttuneet esimerkiksi rukouksen seurauksena. Kun saan selviä vastauksia rukouksiini erittäin epätodennäköisten sattumusten kautta tai rauhaa ja iloa elämäni vaikempiinkin asioihin, Raamatussa jo kauan sitten luvatut asiat vain konkretisoituvat. Jos Jumala on ilmoituksensa mukaisesti tunnettavissa ja koettavissa niille, jotka häntä vilpittömästi etsivät, myös kokemuksellinen perustelu vahvistaa kristinuskon totuusarvoa. Käytännön vaikutuksiin voidaan laskea myös kristinuskon johdonmukaisen soveltamisen aikaansaama hyvä ihmisten elämässä ja yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa. Kristinuskon toteuttaminen sen oppien vastaisesti saa lähinnä pahaa aikaan, mutta niin saa myös useimpien muiden aatteiden eläminen johdonmukaisesti todeksi. Hedelmistään puu tunnetaan.

Olet ehkä ollut eri mieltä jokseenkin kaikesta. Kirjoitukseni on voinut kuulostaa suorastaan röyhkeän ylimieliseltä, ja ymmärrän sen hyvin. Jos en olisi itse kokenut kaikkea tätä, en luultavasti itsekään suostuisi uskomaan yhden ainoan maailmankatsomuksen paremmuuteen ja totuuteen. Näiden syiden vuoksi olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että kristinusko on totta ja että se toimii nimenomaan siksi, että se on totta. Ja selvennetään vielä: kristityt eivät ole ihmisinä millään tavalla muita parempia, vaan uskon kaiken kristinuskon aikaansaaman hyvän olevan nimenomaan Jumalasta lähtöisin. Lisäksi Raamatun mukaan usko on Jumalan antama lahja, joten pelkät perustelut eivät voi sitä synnyttää - se täytyy kokea itse.

Jos tämä kirjoitus herättää keskustelua, toivon sen pysyvän asiallisena. (Tämä aihepiiri johtaa ilmeisen helposti loppumattomaan filosofiseen pilkunviilaukseen, josta ei välttämättä seuraa mitään hyvää.) Olen tietoinen yleisimmistä vasta-argumenteista kaikkia esittämiäni perusteluja vastaan, joten niitä ei tarvitse tuoda erikseen esille :D Selvennän kuitenkin mielelläni yksityiskohtaisemmin kaikkea, mitä olen kirjoittanut :)

Kivaa ja kiusallista

Luterilaisen kirkon lähetysjärjestöillä on omat "tukikohtansa", joihin suuri osa niiden toiminnasta keskittyy: Ryttylä, Vivamo, Kauniainen, Päiväkumpu, Karkku... Kun Ryttylästä on monen vuoden kokemus, on avartavaa nähdä välillä uusiakin paikkoja ja tapoja tehdä samat asiat hieman eri tavoilla. Karkku tuli koettua jo muutama vuosi sitten, mutta jopa vielä enemmän hyvää olen vuosien varrella kuullut Vivamosta ja siksi odottanut tilaisuutta päästä käymään sielläkin. Yksi suurimmista ongelmista on ollut kyyti; toisin kuin vaikkapa Ryttylään, Lohjalle ei pääse junalla.

Aasikyytiä ei ole tullut kokeiltua.

Mahdollisuus tarjoutui lopulta siten, että päädyin nuorten aikuisten Avain-konferenssin housebandin laulaja-basistiksi. Vain kolmet harjoitukset ennestään puolituntemattomalla porukalla, mutta ei käytännössä minkäänlaisia ongelmia niiden aikana eikä lopputuloksessakaan - saimme paljon hyvää palautetta sovituksista, joista suuri osa syntyi lähes vahingossa :D Tapahtuma onnistui kokonaisuutena mainiosti, ja sen eri puolia on luultavasti helpoin tarkastella verrattuna Ryttylään:

- Avain oli huomattavasti pienempi tapahtuma kuin Ryttylän nuorten aikuisten leirit ja yhteiset tilaisuudet pidettiin vanhassa pienehkössä kirkkosalissa, mistä seurasi tavallaan intiimimpi tunnelma. Koko alue oli kuitenkin sen verran suuri ja rakennukset hajallaan, että ihmisetkin tuntuivat hajaantuvan vapaa-ajoilla kaikkiin eri suuntiin. Ryttylässä tärkeimmät rakennukset sijaitsevat kompaktimmin lähellä toisiaan ja uusiin ihmisiin tutustuminen "yleisen hengaamisen" kautta on siksikin helpompaa. Myös ohjattuun tutustumiseen panostetaan Ryttylässä selvästi enemmän. Olin silti positiivisesti yllättynyt vastaanotostani ensikertalaisena, useampi ennestään tuntematon tuli vapaaehtoisesti juttelemaan :)

Raamattukylän rekvisiitta lisäsi paikoitellen maisema-arvoja.

-Tapahtumien yleisessä rakenteessa ei ole merkittäviä eroja, mutta yksityiskohdissa on jonkin verran. Vivamossa ihmettelin lauantaipäivän vähäistä yhteisten tilaisuuksien määrää, ilmeisesti Ryttylään verrattuna yhden niistä korvasi puolentoista tunnin yleinen vapaa-aika kanavien välissä. Saunat tuntuivat sauhuavan lämpiminä jatkuvasti, mahdollisuus oli monta kertaa päivässä ja molempina iltoina peräti 2:00 asti. Ryttylän nuortentapahtumissa pidetään yleisistä nukkumaanmenoajoista käsittämättömän tiukasti kiinni, vaikka pääsyy lieneekin kaikkien turvallisuus. Vivamossa taas on helppo valvoa isommallakin porukalla pitkään, ja majoituksissa on silti hiljaisuus nukkumishaluisille. (Tässä iässä en enää ota kantaa siihen, kumpi on parempi :D) Yksi Vivamon yllättävimmistä käytännöistä oli vapaaehtoisten säestäjien pyytäminen iltatilaisuuksiin ja vasta tapahtuman aikana, tällainen spontaanius ei välttämättä toimisi Ryttylässä. Työntekijät hoitivat yleisesti suurimman osan vastuuhommista, eikä talkoovoiman tarvetta juuri vaikuttanut olevan edes siivouksen tai tiskien osalta. Tapahtumien kokoerolla on varmasti oma vaikutuksensa.

- Mitä ohjelmaan tulee, huumori oli kaikissa yhteisissä tilaisuuksissa messua myöten ilahduttavan merkittävässä roolissa. Eräänlainen (ilmeisesti epävirallinen) motto, "Kivaa ja kiusallista", kuultiin monessa tilanteessa. Ohjelmien sisällön suuret linjat oli epäilemättä mietitty hyvin etukäteen, mutta yksityiskohdista suuri osa vaikutti improvisoiduilta. Tämä lisäsi sekä huumoria että kiusallisuutta merkittävästi :D Tilaisuuksissa nähtiin toinen toistaan kummallisempia henkilökohtaisia spektaakkeleita. Hämmennyksen hetkistä huolimatta esimerkiksi raamattuopetukset olivat todella hyviä. Tapahtuman aikana oli myös mahdollisuus sielunhoitoon ja tulevaisuutta koskevaan "valmennukseen" rasti ruutuun-ajanvaraussysteemillä, mainio idea!

- Vivamo päihittää maisemallisesti jopa Ryttylän monessa suhteessa. Järven läheisyys on merkittävin yksittäinen tekijä. Havaitsin reissun aikana 41 lajia lintuja, mikä ei ole muuten erityisen paljon, mutta näistä neljää en ole milloinkaan nähnyt Ryttylässä aktiivisesta retkeilystä huolimatta.

Vivamon erikoisuus nokkavarpunen.

- Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pidän Ryttylän sapuskasta hieman enemmän, vaikka Vivamossa tulikin vastaan esimerkiksi mandariinibroileria ja oluessa haudutettua porsaanniskaa. Pieni reunahuomautus tarjottimien puuttumisesta.

Ja niin kummallista kuin se onkin, en ole koskaan ollut Ryttylässä housebandissa :D Mainio uusi kokemus takana jälleen, luultavasti käyn Vivamossa joskus vielä uudestaankin!

Lintuja ja komiikkaa

Pidempiaikaiset harrastukset tuottavat helposti monenlaisia tilanteita, joissa huumorilta on hankala välttyä. Aiemmin olen analysoinut lintuharrastustani ironisemmasta näkökulmasta, mutta luonnossa liikkuessa joutuu väkisinkin myös positiivisemmin huvittaviin tilanteisiin. Osan niistä voi saada parhaassa tapauksessa ikuistettua kameralla, mutta monet jäävät silti vain muistikuviksi. Tässä joitakin mieleen jääneitä sattumuksia kuluneilta vuosilta:

- Tukkakoskelo pesi eräänä vuonna mummolani aitan alla. Sukujuhlien takia se ei uskaltanut tulla pesälleen, vaan lenteli odotellessaan pihan yläpuolella eikä ilmeisesti huomannut lipputankoa. Sekä epäonninen lento että lipputanko katkesivat. Lipputangon nuppi ja koskelonpoikasille tarkoitettu puoliksi sulanut ahven tipahtivat juhlayleisön joukkoon. Itse koskelokin mätkähti syreenipuskaan ottamaan lebensiä joksikin aikaa, mutta kukaan ei onneksi loukkaantunut tämän pahemmin.

- Olin kuvaamassa pikkulintua nimeltä puukiipijä, jonka tapoihin kuuluu kiipeillä puunrunkoja pitkin ylöspäin. Lintu tuli koko ajan lähemmäksi lentäen puulta toiselle, ja seisoin täysin paikoillani. Suureksi hämmästyksekseni se lensi lopulta kohti ja kiipesi hetken farkkujeni lahjetta pitkin. Lieneekö se aistinut puupään (tai puujalan...)?  :D

- Eräänä päivänä lukiossa käytävällä tuli vastaan ensin lentävä talitiainen ja sitten sitä haavin kanssa jahtaava talonmies. Lähdin "talkkareiden" perään, pyydystin linnun ilman haavia ja toimitin sen ulos :D Ryttylässä olen ottanut myös fasaanin kiinni paljain käsin.

- Olin risteilyllä Välimerellä. Muuttavia pikkulintuja lenteli laivan ympärillä, ja yksittäisiä lintuja laskeutui välillä laivan rakenteisiin tai kansituoleille lepäämään. Poikkeavaa käytöstä havaitsin kuitenkin punarinnalta, joka istahti erään matkustajan pään päälle. Reaktio oli näkemisen arvoinen.

- Ojaan olen pudonnut kahdesti ja suohon kerran, en tosin enempää kuin polveen asti. Lisäksi kerran vanhalla tehtaan jätevesi-altaalla yritin saada selvää epämääräisestä kahlaajalinnusta ja toinen jalkani humpsahti reittä myöten violetinharmaaseen lietteeseen, jonka koostumusta en halunnut edes arvailla.

- Säikähdin lähes kuollakseni raparperipenkistä yllättäen lentoon lähtenyttä varpusparvea. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

- Sarjassamme "Jumalan huumorintajua" päästin esikoulun alkua edeltävänä päivänä talitiaisen irti marjaverkosta. Seuraavana päivänä eskariin mennessä jokaisen lapsen kaapin ovessa oli jonkin eläimen kuva, ja meikäläisellä se "sattui" olemaan ainoa lintu eli haarapääsky. Ja tämähän tapahtui aikana, jolloin mistään lintuharrastuksesta ei ollut vielä tietoakaan... ;D

Kandiseikkailu Kainuussa

Yliopistossa opiskellessa tulee väistämättä vastaan sekin aika, kun on tehtävä opinnäytetöitä. Meikäläisen tapauksessa ajankohtaisin on luonnontieteitten kandidaattitutkielma eli pieni omatekoinen tutkimus, joka biologiaa opiskellessa tehdään yleensä joko yksin tai jonkin oikean tutkimusryhmän kanssa.

Aluksi en todellakaan osannut sanoa, mistä tekisin kandityöni. Linnut kiinnostivat toki eniten, mutta kasveille tai ötököille soveltuvia purkkikokeita on niiden kanssa vaikeampi toteuttaa. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun kandiohjaajani sai yhteydenoton eräältä kulttuuripuolen graduntekijältä. Tämä kaveri oli valinnut aiheekseen Kainuussa sijaitsevan Köngäskierroksen retkeilyreitin maisema- ja kulttuuriarvot ja kaipasi oman alansa osaamisen kylkeen hieman luonnontieteellistä näkökulmaa. Kun tarkempia vaatimuksia ei ollut, kiinnostuin heti ja päädyin parin palaverin jälkeen saman retkeilyreitin luontoarvojen tutkimiseen lintulaskennan avulla :D

Kun erinomaisen poikkitieteellinen yhteistyöprojekti oli viritelty käyntiin, tarvittiin yksityiskohtaisempi suunnitelma aineiston keräämisestä. Lintujen esiintymisen vuoksi ainoa hyvä ajankohta oli kesäkuun alkupuoli (ja siitäkin vain aamutunnit), ja sopivan aineiston saamiseksi kartalta katsottiin parinkymmenen kilometrin mittainen pätkä reitistä Puolangan kunnan puolelta. Tämä tarkoittaisi vaellusta ja 1-3 yön viettämistä maastossa, mihin tarvittiin varusteiden ja ruokien lisäksi kyydit vaeltamamme osuuden alkupäähän ja loppupäästä pois. Onneksi yhteistyökumppanillani oli kontakteja Mustarinda-seuraan, joka omistaa kohdealueellamme suuren talon ilmeisesti tiede- ja taideihmisten majoittamiseksi. Hänellä oli myös kokemusta vaeltamisesta ja mahdollisuus maksaa bensat, kunhan saisin auton käyttöön. Ja sehän onnistui.

Kaikki järjestyi siis mainiosti kuntoon, ja pääsimme lähtemään heti yo-juhlahälinän jälkeisenä päivänä. Menomatkalla pysähdyimme noin puolessa matkassa kahville gradukaverini isän luokse, mikä tarkoitti esimerkiksi elävästi kerrottuja juttuja uistelijoilta kaloja varastavista hylkeistä sekä tutustumista sympaattiseen shetlanninlammaskoiraan, joka näytti uskomattoman pitkäkarvaisuutensa vuoksi yhtä leveältä kuin korkealtakin :D Tämän jälkeen nappasimme Kajaanista kyytiin kaksi Mustarindan talolle matkustavaa harjoittelijaa, joista toinen toimi myöhemmin kyytiapunamme. Matka sujui ongelmitta ja aikataulussa, vaikka reitillämme oli vähän ennen kohdetta jopa (vahvistamattoman tiedon mukaan) koko Suomen tieverkoston jyrkin ylämäki.

Tällainen lippu tervehti meitä perillä.

Alun perin olimme ajatelleet viettää ensimmäisen yön maastossa, jotta pääsisimme hyvissä ajoin aloittamaan. Käytännöllisyys ja mukavuudenhalu kuitenkin voittivat, ja yövyimme Mustarinda-talolla. Tai ehkei voi puhua yöpymisestä - yrityksestä huolimatta emme saaneet lainkaan unta, ja kyytimme lähti liikenteeseen jo hieman yhden jälkeen... :D Pienen muuttujan tilanteeseen toi auton huurtuminen, sillä tekniikan anti-ihmelapsena en saanut auton ilmastointia toimimaan ja tuulilasia oli pyyhittävä jatkuvasti sisäpuolelta. Lisäksi oma seikkailunsa oli yrittää löytää oikea paikka keskeltä korpea, kun mukanamme oleva paperikartta näytti retkeilyreitin kulun muttei ollut riittävän tarkka muuten ja Google Maps toimi juuri päinvastoin. Ajoimme kuitenkin vain kertaalleen ohi ja pääsimme aloittamaan aikataulussa klo 2:30.

Ei hassumpia maisemia.

Tutkittava osuus kuului myös UKK-retkeilyreittiin, jonka olisin odottanut näkyvän maastossa hieman paremmin. Siniset merkit puissa olivat paikoin hankalasti nähtävissä, ja itse polkukin saattoi kadota totaalisesti näkyvistä. Ilman karttaa olisimme ainakin viettäneet muutamassa paikassa huomattavasti pidemmän ajan arpoen oikeaa suuntaa, eikä laskentamenetelmän vuoksi lataamani Sports Tracker-sovelluskaan ollut täysin ongelmaton käyttää tähän tarkoitukseen. Rinkka ja univelka painoivat jonkin verran ja kosteimmissa kohdissa lenkkareilla joutui hyppimään melko tarkasti mättäältä toiselle, mutta huonot puolet onneksi loppuvat tähän.

Leirielämässä on hyvätkin puolensa.

Plussista ensimmäisenä on mainittava sellainen suorastaan taivaallinen siunaus, että vastoin odotuksia hyttyset puuttuivat reitiltä lähes kokonaan! Lisäksi etenimme odotettua nopeammin ja pääsimme Pyssylammen laavulle 10 kilometrin päähän aloituspisteestä jo ensimmäisen aamun aikana. Käytännöllisyys toimi jälleen ja lepäsimme sekä nukuimme loppupäivän laavussa, ettei tarvinnut pystyttää telttaa :D Myös ruokapuoli oli vaellusmuonaksi varsin ruhtinaallinen, sillä siskoni yo-juhlien ylijäämistä riitti kaikenlaista mukaan: kanasalaattia, kinkku-makaronisalaattia, rieskarullia, voileipäkakkua, naudan ulkofilettä ja Snickers-piirakkaa :D Reissun varsinaista tavoitetta eli lintuja oli kohtalaisesti liikenteessä: havaitsimme yhteensä viitisenkymmentä lajia, joista sinipyrstön näin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Virtavästäräkki Hepokönkäällä, reissun toiseksi harvinaisin lintu.

Hieman ensimmäistä paremmin nukutun yön jälkeen lähdimme jatkamaan laavulta klo 3:00. Jälkimmäinen puolisko sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, vaikka parin viimeisen lämpimämmän tunnin aikana seuraksemme ilmaantuikin jonkin verran hyttysiä ja mäkäräisiä. Mielenkiintoisin kohde tältä osuudelta oli Hepoköngäs, joka on kuulemma erään äänestyksen tuloksena Suomen kaunein vesiputous ja 18 metrin pudotuksellaan myös yksi korkeimmista. Muuten tavanomainen havumetsä ei yllätyksiä juuri tarjonnut. Kyytimme saapui pienen odottelun jälkeen, ja pääsimme pois maastosta.

Hepokönkään varsinaista putousta edeltävä koski.

Mustarinda-talolla kävimme vielä suihkussa ja söimme, minkä jälkeen ajoin noin neljänsadan kilometrin kotimatkan yhteen menoon. Kotiin päästyäni nukuin nöyrästi ensin neljän tunnin päiväunet ja saunomisen jälkeen vielä kahdeksan tunnin yöunet, johan alkoi helpottaa. Aineisto siis tuli ja muutama uusi kokemus kaupan päälle. Varsinainen työhän alkaa vasta tästä, mutta ehkä nautin lomasta vähän aikaa ihan rauhassa ennen kuin alan miettiä pidemmälle... :D

Unelmasta todeksi

Oli joulukuu vuonna 2013 ja luin mahtavan inspiroivaa kirjaa nimeltä Punaisen kuun aikaan, joka kertoi 24/7-rukousliikkeen synnystä. Jostain itselleni käsittämättömästä syystä sain lukiessani unelman - entä jos omassakin kotikaupungissani olisi paikka, jossa olisi jatkuva rukous käynnissä? Paikka, joka voisi yhdistää eri suunnista tulevia uskovia rukoilemaan yhdessä, tukea erilaisia unelmia ja olla koko kaupungille suuri siunaus? Muistan usein valittaneeni sitä, etten omista lainkaan suuria unelmia. Ehkä tässä olisi jo ainesta.

Kuten moni tietää, lähdin alkuvuodesta 2014 armeijaan, mikä merkitsi rukoushuoneajatukselle lykkäystä. Kajaanista käsin tuskin olisi tehnyt paljoakaan idean viemiseksi eteenpäin, joten odottelin palveluksen loppumista ja sain odotellessani jopa hieman vahvistusta. Palattuani Jyväskylään lopullisesti lähdin innokkaasti etsimään samansuuntaisen näyn jakavia ihmisiä sekä keinoja rukoushuoneen perustamiseen.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Ehkä en uskonut unelmaani tarpeeksi vahvasti tai ehkä ei ollut vain oikea aika, mutta joka tapauksessa lannistuin varsin nopeasti laimeasta vastaanotosta. Sain kyllä selville, että Jyväskylässä oli vuosia sitten toiminut 24/7-rukoushuone erään suuremman tapahtuman yhteydessä ja jonkun vuoden sen jälkeenkin, mutta en päässyt pidemmälle kuin keskustelemaan erään silloisen mukanaolijan kanssa. Unelma hautautui muilla seurakunnallisilla kentillä palvelemisen, opiskelun ja sekavien ihmissuhdekuvioiden alle.

Ilmeisesti se oli kuitenkin edelleen hengissä. Marraskuussa 2015 päädyin nimittäin rukoustilanteeseen, jossa asia nousi uudelleen esille varsin pysäyttävällä tavalla. Vanhan unelman toimivuutta oli siis pakko harkita uudelleen. Vaikka en puhunut alkuun monellekaan ihmiselle, vastaanotto oli sen verran hyvä, että päädyin tiedustelemaan edellisen rukoushuoneen kohtaloa aiemmin saamani kontaktin kautta. Tilan löytäminen oli suurin kysymys tässä vaiheessa, ja sain toisen vanhassa rukoushuoneessa aktiivisesti toimineen henkilön nimen lisätietoja varten. Hämmennys oli suuri, kun kuulin, että rukoushuoneen toiminta ei virallisesti ollut lakannutkaan. Se oli siis toiminnassa edelleen, enkä ollut milloinkaan kuullut siitä?

Kuten arvata saattaa, toiminta ei ollut kovin laajamittaista. Katulähetyksen Gummeruksenkadulla ylläpitämän nuortentilan perimmäinen pieni huone oli edelleen jossakin määrin sisustettuna rukoushuoneeksi, mutta sisustuksessa tuskin oli vuosikausiin tapahtunut muutoksia ja suuri osa tavarasta oli turhaa romua. Lähtökohdat eivät ehkä olleet kovin rohkaisevat. Silti juuri tästä pisteestä ihmeet vasta alkoivat.

Tammikuun alussa saimme sovittua palaverin huoneen vastuuhenkilön kanssa. Selvisi, että siitä oli maksettu vuokraa useamman vuoden ajan lähinnä siksi, ettei Jumala ollut käskenyt lopettaa, eikä syytä tähän ollutkaan enää vaikea arvata :D Saimme luvan ottaa huoneen aktiivisempaan käyttöön ja sisustaa sen haluamallamme tavalla! Siivosimme ja järjestelimme tilaa tuntikaupalla 3-4 hengen porukalla, mistä tuli hieman Nehemia-fiilis :D Projektin vertauskuvallinen merkitys ei suinkaan ollut kaukana muurien rakentamisesta.

Kuten Nehemian kirjan tilanteessa, vastustustakin riitti. Itse törmäsin siihen eniten ihmissuhteiden kautta, mutta ainakin talkooporukan opiskelukiireet ja koko kiinteistön lattiaremontti vaikuttivat myös oman osansa ja projekti venähti useammalla kuukaudella. Yksi suurimmista ongelmistamme oli pitkään hirveä punainen sohvanrotjake, joka kuului tilan alkuperäissisustukseen ja soti nuhjuisella olemuksellaan kaikkia sisustustiimimme visioita vastaan. Vanhatestamentillista polttouhria mietittiin ykkösvaihtoehtona, vaikka polttouhrien idea uhrata parhaastaan ei todellakaan olisi toteutunut eikä Jumala sen enempää kuin kukaan muukaan olisi mielistynyt palamistuotteena syntyneeseen tuoksuun. Lisäksi pari hankkimaamme patjaa oli heitetty lattiaremontin yhteydessä epähuomiossa menemään.

Mutta kuten kävi Nehemialle, niin kävi tietyssä suhteessa meillekin. Kävin lopulta hakemassa sohvan peräkärryn kanssa pois vakaana aikomuksena viedä se mökille juhannuskokon jatkeeksi, mutta isäni halusi vielä yrittää löytää sille uuden omistajan. Ja kuinka ollakaan, netti-ilmoituksen seurauksena saimme lopulta viedä sohvan miehelle, jonka asunnossa ei ollut ensimmäistäkään huonekalua, vaan pelkästään yksi ainoa viltti nukkumista varten! Omasta taakastamme tuli suuri siunaus, ja sen tilalle ostamamme sohvan lisäksi huoneeseen ilmaantui remontin yhteydessä yllättäen toinenkin sohva :D Lisäksi uusia patjoja yläkerran kirpparilta tiedustellessa eräs nainen kuuli "sattumalta" kysymyksen ja tarjosi itselleen tarpeetonta patjaa käyttöömme. Samasta suunnasta saamme ilmeisesti vielä verhoja ja mattoja :)

Lopputulos on siis se, että saimme vihdoin nyt toukokuun loppupuolella vihkiä rukoushuoneen (epä)virallisesti käyttöön! Vaikka sisustus on vielä keskeneräinen, tiedotus on jäänyt vähäiseksi eikä toimintaa ympäröivän tilan aukioloaikojen vuoksi voi toteuttaa 24/7-pohjalta, tällainenkin aloitus on jo iso juttu ja Jumalan ihme. Ihmeitä on epäilemättä odotettavissa vielä paljon lisää - tunnetaan huomattavan monia esimerkkejä, joissa valtakunnallisesti tai jopa kansainvälisesti merkittäviä asioita on seurannut pienestä alusta ja säännöllisestä rukouksesta. Unelmien seuraaminen selkeästi kannattaa, ainakin yhdessä Jumalan kanssa ;)

Tältä näyttää tällä hetkellä.

Jos oot jyväskyläläinen ja tämmönen toiminta kiinnostaa niin tervetuloa mukaan rukoilemaan, multa saa tarkempia tietoja! Jos et, oot kuitenki yhtä lailla tervetullut käymään :D Erityisen kiitollinen oisin myös rukoustuesta koko tätä projektia kohtaan, että tässä vois tapahtua Jumalan tahto eikä meidän ja selviäis mihin suuntaan tätä toimintaa on paras kehittää. Kiitos jo etukäteen!

Eliöralli episodi IV: Henkilökunnan vastaisku

Kevään 2016 Eliöralli on kisattu ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia! Jos tässä vaiheessa herää kysymyksiä, kyse on bilsa-ainejärjestö Syrinxin kahdesti vuodessa järjestettävästä kilpailusta, jossa Jyväskylän alueelta etsitään erilaisia luonnon ihmeitä lihasvoimin. Allekirjoittanut oli mukana neljättä kertaa, aiempia noteerauksia pääsee tarkastelemaan täältä. Aiemmista vuosista poiketen ralli järjestettiin pari viikkoa tavanomaista aikaisemmin, joten kevään eteneminen oli vielä melkoisen kesken, ja myös aloitusajankohta aamuyhdeksältä oli varsin myöhäinen (vaikkakin ehkä ihmisystävällisempi). Lähtöpaikkana toimi Ylistönrinne, josta itse pidän huomattavasti edellisvuotista Kortepohjaa enemmän.

Lähdimme mukaan tällä kertaa erinomaisen poikkibiologisella tiimillä, jossa oli omalta aloitusvuosikurssiltani vakiintuneen joukkuekaverini Terhin (pääaineena eko-evo eli "luontobiologia") ohella mukana Aarni akvaattisten tieteiden pääaineella. Lisäksi Terhi onnistui ylipuhumaan mukaan Pekan, joka on solu- ja molekyylibiologian opiskelija ja kaiken lisäksi fuksi! Korkeiden fuksipisteiden lisäksi pisteitä sai jokaisesta muusta kuin eko-pääaineen bilsarista, joten tilanteemme oli näiltä osin jo lähtökohtaisesti hyvä - oma pääaineenihan on opekoulutus :D Joukkue nimettiin fuksivuoden muistoa kunnioittaen Flagelloiksi.

Lähdimme Terhin ja Aarnin kanssa heti määrätietoisesti kohti Hämeenlahden lintutornia, joka on yksi parhaita vaihtoehtoja saada haalittua mahdollisimman paljon lintuja kasaan aamun tunteina. Muutama tornissa valmiiksi ollut tuttu lintuharrastajakin saatiin innostumaan kisasta, ja saimme tukea ja kannustusta :D Vaikka muuttavia lintuja oli liikkeellä naurettavan vähän ja esimerkiksi valkoselkätikka petti, saimme olosuhteisiin nähden kelvollisen määrän lajeja kasaan ja jatkoimme matkaa reilun puolen tunnin tornissa seisoskelun jälkeen. Hämeenlahden metsästä löysimme useita listalla olevia kasvilajeja sekä yhden kohdan ns. erikoislistaan: joukkueen muodostaman tsemppiringin sisäpuolella lentävä hyönteinen. Toimenpide olisi luultavasti herättänyt ulkopuolisissa kysymyksiä bilsarien harrastuksista, mutta vältyimme silminnäkijöiltä :D Säätiedotus oli luvannut sadetta iltapäiväksi, joten aamulla pysyimme vielä suhteellisen kuivina - valitettavasti ei kuitenkaan täysin, sillä metsäkierros ei sopinut aivan täydellisesti yhteen Terhin jalkinevalinnan kanssa.

Vähän liian syvä lammikko.

Onnettomuuden ei annettu häiritä, vaan matkaa jatkettiin edelleen hyvällä motivaatiolla. Hämeenlahdelta lähdettäessä saatiin vielä erikoislistan kohta "Ympäristökasvatustapahtuma" hoidettua kuntoon, kun sunnuntairetkeilijäperheen pikkupoika innostui mukanamme olleesta perhoshaavista. Uhrauduin saaliiksi, haavin käyttö oli selvästi tuttua :D Mitäpä sitä ei viiden pisteen eteen tekisi. Pieni koukkaus Rauhalahden lintuarvonsa lähes menettäneelle asuntomessualueelle tuotti sentään pari parempaa lintulajia sekä rusakon, minkä jälkeen jatkettiin Kuokkalan Pohjanlammelle. Itse lammelta ei tällä kertaa löydetty mitään, mutta viereiseltä asuinalueelta saatiin pari lintulajia ja orava ja näimme myös erään opettajamme pihaansa haravoimassa :D

Pekka liittyi mukaan Ylistönrinteeltä, jonne palasimme takaisin noin puolen kahdentoista aikaan. Tällöin alkoi myös sade. Kiersimme Kortepohjan suunnalle poimien matkalta pari kasvilajia ja pysähdyimme Länsiväylän K-marketille ruokatauolle. Huoltopysähdys venyi kuitenkin kohtalokkaasti pari minuuttia liian pitkäksi, sillä myöhästyimme Eerolanlahdella näkyvillä olleesta piisamista paikallaolijoiden mukaan juuri tämän verran... Muutaman uuden lintulajin ja viiden pisteen arvoisen naurulokkien parittelun jälkeen jatkoimme Laajavuoren metsiin, jossa oli harmillisen hiljaista, mutta saimme sentään täydennettyä kasvilajilistaa. Palasimme takaisin ja yritimme piisamia vielä tuloksetta, eikä auttanut muu kuin jatkaa Tourujoelle. Linnut olivat jo hiljentyneet totaalisesti tässä vaiheessa iltapäivää luultavasti myös tuhruisen kelin vuoksi, emmekä hyötyneet luontopolun kuluttamisesta muuten kuin erikoislajilistan lehtokotilolla.

Lapasorsia Eerolanlahdella. Kuvaajaa ei sää juuri suosinut, siksi kuviakin vähemmän.

Erikoislistaa täydennettiin seuraavallakin tempauksella: kahvilan tai baarin terassilta käsin havaittu muu kuin varpuslintulaji, minkä lisäksi liikkeestä täytyi ostaa jotakin :D Päätimme mennä satamassa sijaitsevaan kahvilaan ja yrittää samalla kalastusta laiturilta, mitä varten kaivoimme innokkaasti pari lieroa matkan varrelta. Yhden teekupillisen oston jälkeen nähty naurulokki toi pisteet kotiin, mutta jos terassilla istuminen sateessa ei ollut hullun hommaa, niin laituripilkkiminen ainakin oli. Ei nykäisyäkään, vaikka muuten kyllä herätimme huomiota. (Järvi oli edelleen suurimmaksi osaksi jäässä.)

Seitsemästä tunnista oli tässä vaiheessa enää alle puolitoista jäljellä, joten teimme päätöksen lähteä takaisin ainoaan mahdolliseen lintupaikkaan eli Hämeenlahdelle. Päätös kannatti, sillä saimme vielä peräti kolme uutta lintulajia, erikoislajilistan elävän simpukan ja sokeriksi pohjalle viimeisellä minuutilla maitohorsman kevätverson! Tunnelma oli säätilaan ja takana olevaan pyöräilymatkaan nähden melkoisen hilpeä, vaikka vedimme uudessakin kalastusyrityksessä vesiperän. Listojen tarkastus kisa-ajan päätteeksi tuotti 219 pistettä, joista lintuja oli 55 lajin edestä.

Raukea purkutilaisuus koitti, ja koin Eliörallihistoriani suurimman pettymyksen: henkilökunnan joukkue ei ollut uhonnut turhaan, vaan onnistui todella päihittämään meidät lintujen määrässä ja peräti neljällä lajilla. Ehkä kehtaan silti vielä näyttäytyä rallissa myöhemminkin, ainahan revanssi pitää saada :D Mielenkiintoista oli, että matelijoiden, sammakkoeläinten ja päiväperhosten puuttumisen lisäksi kukaan ei ollut saanut ensimmäistäkään kalaa. Pisteitä tuli kaikesta huolimatta enemmän kuin aikaisemmin, mutta tämän oletimme johtuvan tavallista helpommista kasvilajilistasta ja erikoislistasta. Tulimme myös kokonaispisteissä kuudesta joukkueesta toisiksi henkilökunnan voittaessa reilun kymmenen pisteen erolla, kauas ei siis jääty.

Väsymyksestä on pikkuhiljaa jo selvitty ja rallissa perinpohjaisesti ryvettynyt (kisaa edeltävänä päivänä kunnolla pesty) polkupyörä hieman puhdistunut. Tämänkertaistakin Eliörallia on joka tapauksessa suhteellisen helppo muistella hyvällä varsinkin hyvän joukkuehengen vuoksi ja siksi, ettemme tehneet ensimmäistäkään turhaa pysähdystä :D Kiitos osallistuneille ja kannustajille, ehkä syksyllä taas uusiks!

Piru ja Raamattu

Moni on varmaan kuullut sanonnan "lukea kuin piru Raamattua". Ilmaisu kuvaa tilannetta, jossa yksittäisiä lauseita irrotetaan tekstiyhteydestä ja käytetään omaksi eduksi alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Tällaiset tilanteet ovat varsin tavallisia nykyäänkin, ja erityisen usein ne liittyvät juuri Raamattuun.

Raamatulla on kautta aikojen perusteltu melkoisen monenkirjavia oppirakennelmia, joista monet ovat kuitenkin kokonaisuutta tarkastellessa selkeästi epäraamatullisia. Tyypillisimmässä tilanteessa poimitaan muutama jae, jotka voidaan irrallisina lauseina yhdistää toisiinsa sopiviksi, ja jätetään huomiotta kaikki päinvastaista esittävät kohdat. Kenties klassisin esimerkki on yksittäinen jae, joka sanoo: "Jumala on rakkaus". Tähän yhteen fraasiin sovitetaan oma käsitys "rakkaudesta" ja perustellaan, miksi saan tehdä kuten haluan sillä perusteella, että Jumala on rakkaus. Tarkempi tutkiminen toki selventäisi, kuinka Jumalan rakkaus todellisuudessa ilmenee ja mitä alkukielen neljästä eri rakkaussanasta käytetään, mutta on esittäjän kannalta paljon helpompaa ja miellyttävämpää oikeuttaa oma halunsa tai mielipiteensä väärällä raamatullisella arvovallalla.

Aina motiivit eivät edes ole kyseenalaisia. Kontekstista irrottamiseen syyllistyvät usein myös sellaiset uskovat, jotka tahtovat kyllä hyvää mutta eivät tunne Raamattua aivan tarpeeksi. On esimerkiksi mielenkiintoista, että pienoisevankeliumina tunnettu Joh. 3:16 on tunnetuimpia raamatunkohtia, mutta hyvin harva osaa kertoa jakeiden 15 ja 17 sisällöstä - olkoonkin, että moni muu kohta on irrallisena paljon helpompi ymmärtää väärin. Oma lukunsa on myös elämänohjeiden etsiminen täysin sattumanvaraisesti valituista raamatunlauseista. Olen kuullut monista tilanteista, joissa nämä "peukkupaikat" ovat todella toimineet ihmeellisellä tavalla, mutta niiden varaan ei kannata rakentaa mitään kovin suurta. Klassinen tarina kertoo miehestä, joka etsi peukkupaikkoja evankeliumeista ja sai kolme jaetta eri paikoista: "Ja Juudas meni ja hirttäytyi", "Mene ja tee sinä samoin" sekä "Minkä teet, tee se pian". Tällaisen neuvon seuraaminen ei missään tapauksessa tekisi oikeutta Raamatun kokonaisuudelle eikä olisi lainkaan kristillistä.

Raamattu olisi siis hyvä tuntea kokonaisuutena tietääkseen, mitä se todella opettaa. Itse sisällön lisäksi suurta hyötyä yksityiskohtien avaamisessa on alkukielen ja kulttuurikontekstin tuntemisesta. Raamattua on taatusti tutkittu enemmän kuin mitään muuta teosta, ja joku on epäilemättä selventänyt olennaiset asiat jo aiemmin ymmärrettävään muotoon sille, joka vain tahtoo etsiä. Lisäksi on kirjoitettu valtavasti raamatunselitysoppaita, jotka selittävät teologista puolta siitä tietämättömille ja kertovat esimerkiksi sen, miksi Vanhan testamentin puhtaussäädökset eivät sido uuden liiton uskovaa eikä niitä siksi voi käyttää perusteena raamatullisen ajattelutavan ristiriitaisuudelle. Jos ei tunne Raamatun kokonaisuutta, muinaisen Lähi-idän kulttuuria eikä alkukieliä, "ristiriitoja" on helppo löytää, mutta näiden tutkiminen selittää niistä kaikki olennaisimmat. Ei ole älyllisesti rehellistä lukea länsimaisen nykykulttuurin silmin juutalaisen ajattelutavan piirissä syntyneitä tekstejä ja väittää niitä erilaisen näkökulman takia ristiriitaisiksi.

Usein tässä yhteydessä nostetaan esille myös kysymys tulkinnasta - tuo on sinun tulkintasi, minulle se tarkoittaa tätä. Mielestäni pitäisi kuitenkin olla selvää, että mikään raamatunkohta ei voi tarkoittaa mitä tahansa. Koska Raamatun tekstit ovat uskotusta jumalallisesta inspiraatiosta huolimatta ihmisten kirjoittamia dokumentteja, niiden ensisijainen ja oikea merkitys on sama kuin arkipäiväisessä viestinnässämme - se, jota kirjoittaja on tarkoittanut. Raamattu ei yleisestä erityisyydestään huolimatta siis ole poikkeus, johon relativistista ajattelua voisi soveltaa vapaammin kuin mihin tahansa muuhun historiankirjoitukseen tai kirjeenvaihtoon. Uskon kyllä, että jokaisella kohdalla voi olla ensisijaisen merkityksen lisäksi myös toissijaisia esikuvallisia merkityksiä, mutta ne eivät ole milloinkaan ristiriidassa kokonaisuuden kanssa vaan pikemminkin tukevat sitä. Lisäksi toissijaisia merkityksiä on huomattavasti vaikeampi osoittaa oikeiksi kuin ensisijaisia ja niiden kanssa on syytäkin olla kriittisempi, varsinkin jos niiden ajattelee puhuvan Obamasta tai Putinista eikä esimerkiksi Jeesuksesta tai uskovan elämästä ylipäänsä.

Lopuksi tahdon vielä todeta, että raamatunkohtien irrottaminen kontekstista ei mielestäni ole aina väärin. Sillä voi olla huomattava huumoriarvo ilman, että se sotii alkuperäistä tarkoitusta ja Raamatun kokonaisuutta vastaan. Muutamia esimerkkejä omasta elämästäni (ja mahdollisuus alkuperäisen tekstiyhteyden tarkistamiseen):

- Annoin huoneeni eräänä viikonloppuna vieraiden käyttöön, käärin peittoni ja lakanani petauspatjan sisään ja siirsin ne olohuoneeseen nukkuakseni sohvalla. Myöhemmin vieraiden lähdettyä petauspatja vuodevaatteineen oli sohvalla odottamassa yläkertaan kantamista. Äiti: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele" (Joh. 5:8).

- Bassoa soittokuntoon laitettaessa törmättiin selvästi rikkinäiseen plugipiuhaan. Kaverini isä testasi, saako johdosta kuulumaan minkäänlaista ääntä, ja totesi, että kyllä siellä jotain eloa on. Tommi: "Eloa on paljon, mutta korjuumiehiä vähän" (Matt. 9:37). (Korjuumiestä ei löytynyt, mutta piuha saatiin vaihdettua ehjään.)

- Autoni hyytyi pakkasen vuoksi erään tapahtuman aikana eikä lähtenyt käyntiin. Puhelu kotiin selvensi tarpeen käynnistyskaapeleille, joiden löytyminen oli vielä siinä vaiheessa epävarmaa. Myöhemmin kuulin, että isäni oli puhelun jälkeen todennut: "Saa nähdä, onnistuuko Tommi tuomaan sen auton kotiin, sillä tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella ja paastolla" (Mark. 9:29).

- Eräs kaverini toi toiselle muovikassillisen itselleen tarpeettomia vaatteita ja kehotti valitsemaan niistä mieleisensä. Tommi: "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää" (1. Tess. 5:21).

- Lupasin teologiaa opiskelevalle kaverilleni kyydin kotiinpäin eräästä kesätapahtumasta tavatessamme paikan päällä. Alueelta jo lähdettyämme päätimme muiden alkuperäisten kyytiläisten kanssa mennä vielä tapaamaan toista kaveriporukkaa lähellä olevalle mökille. Vitsailimme mennessämme siitä, kuinka lennosta mukaan tulleen kaverini mielipidettä asiasta ei kysytty, jolloin hän heitti: "Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo" (Joh. 21:18).

- Samaisessa kesätapahtumassa päädyin talkoolaisena kantamaan vettä lasten kahluualtaaseen. Menin tyhjän vesiämpärin kanssa hanan luokse ja totesin ämpäriä takaisin kantaessani: "Se on täytetty" (Joh. 19:30).