Syyskuvien satoa, osa 2

Voisin kertoo tässäki postauksessa kaikenlaista jännää. Voisin kertoo miten päädyin Ryttylän isoskoulutusleirille juontamaan, miten Porrasorkesteriin saatiin ekan kerran ikinä mukaan sähköbasso ja klarinetti tai miltä tuntu onnistuu yli odotusten tentissä jonka luuli reputtavansa. Tällä kertaa tyydyn kuitenki vaan antamaan syksyn aikana otettujen kuvien puhuu puolestaan, edellisestä kerrasta onki jo aikaa. Ja ainii, Herra on hyvä ja Hänen armonsa kestää iankaikkisesti!

Tässä linnussa on asennetta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Levosta käsin

Mun elämässä on tapahtunu jotain mitä en ois vielä pari vuotta sitte voinu kuvitellakaan! Oon oppinu lepäämään :D Tai jos en vielä täysin oppinu niin ainaki ymmärtäny etten oo poikkeus siitä säännöstä et ihminen tarvii lepoa. Voi olla etten aikasemmin oikeestikaan tarvinnu sitä yhtä paljon (ja oon vaan tulossa vanhaks :D), mut tämän syksyn pienimuotonen uupumus joka tapauksessa pysäytti miettimään.

Yks asia joka erityisesti herätti ajatuksia oli kymmenestä käskystä kolmas: muista pyhittää lepopäivä. Näistä käskyistä voi olla helppo ajatella, että jos niitä mikään Jumala ees on antanu, ne edustaa lähinnä sairasta huumorintajua rajottaessaan ihmisten elämää turhaan. Kuitenki, jos Jumala on sitä mitä väittää Raamatussa olevansa eli rakastava Isä, käskyissä täytyy olla oikeesti jotain perää. Entä jos niitten ykköstarkotus onki suojella elämää sitä hajottavilta tekijöiltä?

Vanhassa testamentissa luvataan siunaus lain käskyjen noudattamisesta ja kirous niitten rikkomisesta. Nyt uuden liiton aikana tilanne on sikäli erilainen, että Jeesuksen ansiosta Mooseksen laki ei kokonaisuudessaan velvoita uskovaa. Uusi testamentti vahvistaa osan säädöksistä vain historiallista Israelin kansaa koskeviks, mutta esimerkiks kymmenen käskyä on voimassa edelleen eikä niitten alkuperänen merkitys ei oo muuttunu mihinkään. Jos ne on tosiaan annettu ihmisen parhaaks, niitten rikkomisesta ei voi seurata pitemmän päälle hyvää - liittypä tähän erityistä kirousta tai ei, säännöllisen levon hylkääminen on yksinkertasesti tyhmää.

On nimittäin jo fysiologinen fakta että ihminen tarvii lepoa, ja saman tarpeen huomaa muuallakin ympärillämme. Vuorokauden valvominen vaikuttaa kuin humalatila, eläinten käyttäytymistä selvittävissä kokeissa tarpeeksi kauan valvotetut rotat kuolevat, valtaosa pohjoisesta luonnosta lepää lähes puoli vuotta lumen alla ja pätevä ikiliikkuja on edelleen keksimättä. Näistä luontaisista rajoista huolimatta nykyaika tuntuu pyrkivän kaikessa tehokkuuden maksimointiin ja rajattomasti kasvavaan tuottoon. Jos et pysty tuottamaan tarpeeksi, menetät paikkasi paremmalle. Ei ihme, että stressi ja uupumus on niin yleisiä tällasten vaatimusten keskellä.

Ja lopulta yksinkertanen lepo ois kuitenki yleensä paras lääke stressiin ja uupumukseen. Säännölliset rytmit tekee usein hyvää ihmiselle, eikä kuus enemmän tai vähemmän työlle omistettua päivää suhteessa yhteen täydelliseen rentoutumispäivään vaikuta ollenkaan hassummalta. Tietenki myös työpäivinä saa (ja pitääki) levätä eikä koko lepopäivän tarvii olla fyysistä lepoa, jokaisella lienee omat tapansa rentoutua ja virkistäytyä. Lisäks vaikka yks kolmannen käskyn alkuperäsiä pointteja todennäkösesti on kunnollinen ajan pyhittäminen Jumalalle lepopäivänä, juutalaisten sapattipäivä tai sunnuntai ei oo päivien joukossa itessään muita pyhempiä - minkä tahansa muunki päivän voi pyhittää suositellun rytmin mukaan.

Kyllä mullaki taitaa tässä olla vielä oppimista, mutta on varmasti parempi tiedostaa se tässä vaiheessa :D Ihminen ei aina osaa kattoo asioita pitkällä tähtäimellä ja saattaa siks puristaa itestään kaiken irti tehostaakseen työpanostaan, mutta raja tulee jokaisella vastaan ennemmin tai myöhemmin ja sillon työkyvyn voi jopa menettää kokonaan pitemmäkski ajaks. Fiksu tapa varjella omaa jaksamistaan on tiedostaa omat rajansa ja kunnioittaa niitä - mitä aikasemmin tajuaa olevansa levon tarpeessa, sitä helpompi tilanne on korjata. Jopa mä saan kaikesta energiastani huolimatta myöntää oman heikkouteni ja tunnustaa lepäämisen tärkeyden, eikä se oo mikään häpeä.

Entä jos oot jo uupunu? Ole armollinen itelles ja myönnä se. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Pilkotun seurakunnan korjausopas

Taustasta riippumatta monia lienee hämmentänyt kristinuskon jakautuminen lukuisiin erilaisiin kirkko- ja tunnustuskuntiin. Hämmennyksen syvyyttä lisää se, että eri tahot tuntuvat toisinaan jopa kilpailevan keskenään ja halveksivan toisiaan - tämä ilmiö on kenties kaikista selvimmin huomattavissa eräillä keskustelupalstoiksi kutsutuilla virtuaalisilla taistelutantereilla. Mikä on tällaisen jakautumisen idea, ja ketä se palvelee?

Raamattu on aina ollut kristityille elintärkeä, joten pohtiminen kannattaa aloittaa sieltä. Lähden tässä tekstissä siitä perinteisestä oletuksesta, että Raamattu todella on Pyhän Hengen inspiroimana syntynyttä Jumalan puhetta ihmisten kautta, ja mikäli asia todella on näin, sen väheksyminen seurakuntaa koskevissa kysymyksissä edustaa lähinnä ylimielisyyttä tai hengellistä sokeutta. Aloitetaanpa parilla tärkeällä lainauksella:

"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:34-35)

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli." (Fil. 2:1-2)

Näin siis sanovat Jeesus ja Paavali sekä tilanteen mukaisille kohderyhmille että kaikille kristityille nykyäänkin. Seurakunnan (= kaikkien kristittyjen maailmanlaajuisesti) tulisi selkeästi elää keskinäisessä rakkaudessa ja yksimielisyydessä. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ihmisluonto toki on mitä on, ja täyttä yksimielisyyttä lienee myös teoreettisesti mahdoton saavuttaa, mutta se ei ole este parempaan suuntaan pyrkimiselle. Kirkkokuntien rajat ovat pohjimmiltaan ihmisten tekemiä ja kristillisen seurakunnan tilanne olisi luultavasti parempi ilman koko jaottelua, mutta myös sen kanssa on mahdollista oppia elämään nyt kun vahinko on jo tapahtunut.

Paavali vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen, jolle Jeesus on pää, ja kaikki kristilliset kirkkokunnat kuuluvat tähän ruumiiseen - halusivat tai eivät. Ihmisruumiissakin jokaisella osalla on oma tehtävänsä, eikä niitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä ne on tarkoitettu tekemään osittain erilaisia asioita eivätkä toimi yksinään optimaalisesti. Saman ruumiin eri osien tehtävä ei siis ole kilpailla keskenään, vaan toimia yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Seurakuntaruumiinkaan ei tarvitse etsiä tällaista tavoitetta kaukaa, sillä Jeesus antoi keskinäisen rakkauden käskynsä lisäksi myös lähetyskäskyn. Eri kirkkokunnilla on erilaisia toimintatapoja ja resursseja, mikä tekee toisten ihmisryhmien tavoittamisen toisille helpommaksi, mutta se ei estä kirkkokuntia tekemästä yhteistyötä ja oppimasta toisiltaan. Ruumis on elävä ja dynaaminen kokonaisuus, jossa eri osat vuorovaikuttavat keskenään, eikä hengettömän jäykkä kaavoihinsa kangistunut instituutio. Ehkäpä olisi aika ymmärtää, että kaikilla Jeesuksen seuraajilla on yhteinen tehtävä.

On vaikea sanoa, kuinka hyvin eri kirkkokuntiin jakautuminen palvelee tätä tehtävää. Vaikkei kristittyjen hajanaisuus olisikaan täydellisen huono asia, on selvää, että monissa tilanteissa se palvelee eniten vihollista, jota Raamattu kutsuu saatanaksi. C.S. Lewisin Paholaisen kirjeopisto leikittelee asioiden katsomisella vihollisen näkökulmasta, ja samanlainen lähestymistapa tähän asiaan voi auttaa ymmärtämään jotakin. Totta kai on viholliselle edullisinta, että seurakunta kadottaa todellisen tavoitteensa ja keskittyy johonkin täysin toisarvoiseen, mistä ei ole viholliselle itselleen haittaa vaan pikemminkin hyötyä. Hajota ja hallitse-taktiikka toimii tässäkin: mitä hajanaisempi vastustaja on, sitä helpompi sitä vastaan on taistella. Jos vihollinen siirtää huomion pois itsestään ja kääntää kirkkokunnat toisiaan vastaan, se saa toimia aivan vapaasti. Lisäksi ruumiinosa, joka on amputoitu irti pään vaikutuksesta, on kuollut eikä saa mitään aikaan, ja samoin Jeesuksen hylkäävä kirkko on hyödytön. Kristillinen seurakunta on kestänyt pahimmatkin ulkopuolelta tulevat vainot ja jopa kukoistanut niiden keskellä, mutta sisältäpäin tuleva vastustus on jotakin paljon vaarallisempaa.

Entä ne erilaiset opilliset painotukset, jotka aiheuttavat suurimmat erimielisyydet? Ihmettelen suuresti sitä, miksi pelastuksen kannalta toissijaisista tai merkityksettömistä asioista tehdään kynnyskysymyksiä eri seurakuntien väliselle toiminnalle perimmäisen tavoitteen ollessa kuitenkin yhteinen. Jos Jumalalle esimerkiksi olisi ensisijaisen tärkeää, että ihminen kastetaan tietyssä elämänvaiheessa, Raamattu antaisi kastekysymykseen yksiselitteisemmän vastauksen. Paavali kirjoittaa roomalaisille:

"Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa."

Raamattu antaa aivan riittävät suuntalinjat niihin kysymyksiin, jotka todella ovat tärkeitä, kuten pelastumiseen ja uskovana elämiseen. Loput asiat jokainen kirkkokunta ja yksittäinen ihminen saa selvittää Jumalan kanssa raamatullisia periaatteita parhaansa mukaan seuraten, eikä kenenkään tarvitse tuomita hyvällä omallatunnolla Raamatun antamissa rajoissa Jumalan kunniaksi toimivaa. Tärkeintä on, että kaste ylipäänsä toimitetaan, eikä se, milloin se tapahtuu. Täydellistä kirkkokuntaa ei ole sen enempää kuin täydellistä ihmistäkään, eikä kukaan ole täydellisen oikeassa jokaisessa asiassa, mutta Jumala onneksi suvaitsee meiltä paljon epäloogisuutta perusasioiden ollessa kunnossa. Puu tunnetaan hedelmistään, ja aidon yhteyden Jeesukseen tuntee hyvistä hedelmistä (vrt. Hengen hedelmät Gal. 5:22-23).

Oikeassa olemisen tarve on ihmisellä suuri, ja tieto tekee ylpeäksi, mutta rakkaus rakentaa. Tällaista rakkautta tarvitaan ensin yksilötasolla, jotta tätä kautta kirkkokunnat voivat nöyrtyä tunnistamaan omia heikkouksiaan ja ottamaan oppia toisten vahvuuksista. Jeesus vaikuttaa kaikkea tätä kyllä, kunhan vain annamme siihen luvan. Silloin avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kristittyjen yhteyteen ja jopa tämä kehotus voi tulla todeksi:

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." (Kol. 3:12-15)

Opetanko väärin? Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää!

Eläinkunnan ihmeitä 4 - Jonne

Jonne (Ebinus spurdoides) on yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti kuluneen vuosikymmenen aikana, mikä on näkynyt vahvimmin Internetissä ja liikenteessä. Tämän tietoiskun tarkoitus on valaista hieman lajin ekologiaa tietämättömille ja ehkäistä paniikkia.

Tuntomerkit

Lajin tärkeimpiä ulkoisia tuntomerkkejä ovat lippalakki (yleensä käppi), iso t-paita ja löysät farkut tai lökärit sekä yleinen tyylitajun puute. Tyypillinen jonne on noin 150-165 senttimetrin mittainen ja suhteellisen tukevarakenteinen. Äänistä tavanomaisimpia ovat voimakas pärinä sekä jonnelaumoista säännöllisesti kuuluva kimeähkö hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille. Suuri osa lajin äänivalikoimasta on painokelvotonta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Jonne on endeeminen eli kotoperäinen laji Suomessa, eikä ole juurikaan levinnyt maamme ulkopuolelle. Suomen jonnekanta on vahva ja osoittaa edelleen lähinnä runsastumisen merkkejä, joskin sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa lajin leviämistä - jonnet eivät viihdy suurimpien kaupunkien keskustoissa eivätkä pärjää lainkaan ihmisasutuksen ulkopuolella, ja reviirilleen ne tarvitsevat jonkinlaisen energiajuomanlähteen. Luonnossa lajin tapaa helpoimmin taajamista marketin, huoltoaseman tai kioskin pihasta, joissakin harvoissa tapauksissa vesistön rannalta. Tieverkoston ulkopuolelta lajia ei juuri ole tavattu, ja suuren osan vuorokaudesta se viettää lepakoiden tapaan jonkin rakennuksen tai luolan pimeissä sisätiloissa havaitsijan tavoittamattomissa.

Elintavat

Monet pitävät lajia loisena, mutta todellisuudessa se elää mutualistisessa symbioosisuhteessa tietokoneen tai mopon kanssa (yleensä molempien) eikä selviä pitkiä aikoja ilman niitä. Eräät yksilöt suosivat myös mopoautoja ja alemmalla kehitysasteella olevat jonnenpoikaset polkupyöriä. Jonnet eivät ole liikunnallisia, mutta ne vaeltelevat jonkin verran autoteitä pitkin tunnusomaisesti keulien. Suuren osan ajastaan laji viettää erakkona virtuaalimaailmassa ja aamupäivät nukkuen, mutta iltapäivän ja yön välisenä aikana jonneja voi tavata suurinakin kerääntyminä tyypillisissä biotoopeissa. Osa jonneista nukkuu talviunta.

Lisääntyminen

Tutkijat ovat hyvin erimielisiä lajin lisääntymisestä, mihin suurin syy on naarasyksilöiden olematon määrä. Toisinaan suurista jonnelaumoista tavataan myös yksittäisiä naaraita, mutta kukaan ei ole onnistunut dokumentoimaan aukottomasti niiden kuuluvan samaan lajiin, eikä ainoatakaan lisääntymistapahtumaa tunneta. Tämän vuoksi on esitetty ajatuksia esimerkiksi partenogeneesistä, jota tukee vanha kansanuskomus neitseellisestä sikiämisestä energiajuomassa.

Ravinto

Jonne on erikoistunut käyttämään ravinnokseen energiajuomaa, jota sen elimistö sietää kymmenkertaisesti paremmin kuin mikään muu tunnettu eläinkunnan edustaja (vrt. tilhen alkoholia tehokkaasti pilkkova maksa). Jotkin harvat yksilöt ovat erikoistuneet colajuomiin, ja valtaosa jonneista käyttää säännöllisesti ravinnokseen myös makeisia, sipsejä ja pizzaa. Terveellisempää ruokaa jonnen ruuansulatus sen sijaan ei kykene lainkaan käsittelemään.

Muuta

Erityisesti kesäisin ulkona liikkujan kannattaa muistaa, että energiajuoma vetää jonneja puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - niiden on havaittu haistavan sitä jopa kilometrin päähän. Yksittäistä jonnea ei kuitenkaan tarvitse pelätä muuten kuin tiettyjen nettipelien maailmassa, reaalielämässä ainoastaan laumat voivat käyttäytyä arvaamattomammin. Jos jonnet aiheuttavat aineellista vahinkoa, poliisille soittaminen on suositeltavaa.

Life -15

Ryttylän Kansanlähetysopisto nuortentapahtumineen on mulle melkosen tuttu, mutta viikon mittasta Life-leiriä en ollu ennen tätä kesää saanu kokea. Syynä on se suunnaton vääryys, että Life ja omien kokemuksien kautta tutumpi Saksaan sijottuva TeenStreet-leiri järjestetään joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Neljän vuoden TS-putken jälkeen armeija katkas tään combon enkä päässy kumpaankaan tapahtumaan viime kesänä, joten vaihtelun vuoks oli aika kokeilla Ryden toimivuutta heinä-elokuun vaihteen viettämiseen.

Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.

Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.

Päivittäinen kunnon hiljentyminen rukouksessa ja Sanan äärellä todellaki autto jaksamaan!
Intin aikana opin että mäki tarviin omaa aikaa rauhassa, tai ehkä oon vaan tullu vanhaks :D

Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)

Unelmahomma ja oikeen arvonimiki kaupan päälle :D

Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.

Oi sitä nostalgian määrää! Muista ajanvietteistä mainittakoon beach volley-turnaus Rynnäkkösopulit-joukkueessa.

Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!

Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))

Mökkeilijän ABC

Kesä on mökkeilyn kulta-aikaa, ja tämmönen harrastus koskettaa suht isoa osaa suomalaisista. Mökkeilyyn kiinteästi liittyviä asioita pystyis varmaan listaamaan melkosen paljon, tässä meikäläisen yritys kerätä joitaki tunnusomasimpia elementtejä yhteen. Jos mökkeily on tuttu juttu, pystyt luultavasti samaistumaan moneen kohtaan ja jos ei oo, ymmärrät tän jälkeen ehkä jotain paremmin :D

A - Auringonlaskut. Yks huikeimpia maisemallisia yksityiskohtia mökkeilyssä. Auringonnousua harva pääsee näkemäänkään (ellei sit valvo sinne asti), ja illalla taivas muutenki on useesti vielä hienompi.

B - Bensa. Toimintaehto tietyille mökkiolojen kodinkoneille: perämoottori, ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri jne. varsinki jos sähköö ei ole eikä tule.

C - Chillailu. Hieno harrastus, joka sopii mökille täydellisesti.

D - Duuni. Useimmat ei tuu mökille tekemään töitä mut esimerkiks äideille on melko tyypillistä keksiä kaikenlaisia hommia mökin ja tontin siisteyteen liittyen ja nakittaa niitä myös muille.

E - Elämykset. Tavallinen mökkireissu käy helposti elämysmatkasta varsinki urbaanille luonnosta vieraantuneelle suomalaiselle, jolle esimerkiks onkiminen tai jopa kumisaappaitten käyttäminen voi olla ihan uusia ihmeellisiä kokemuksia. Toki elämyksiä riittää myös kokeneemmille.

F - Fauna. Mökkiä ympäröivä eläinkunta, joka yleensä näkyy ja kuuluu eniten lintumaailman muodossa. Linnunlaulussa on rentouttavat puolensa, mutta esimerkiks lokkiyhdyskunta tai härkälintu ei välttämättä oo niitä mukavimpia mökkinaapureita.

G - Grillaus. Erittäin toimiva ja suht miehekäs tapa laittaa ruokaa mökkiolosuhteissa.

H - Huussi. Koska monet nykyajan mukavuudet on ihan yliarvostettuja.

I - Itikat. Hyttysarmeija tuo pahimmissa paikoissa mieleen lähinnä Egyptin vitsaukset, ja hurjimmat inisijät tuntuu lähinnä vaan nauttivan myrkyistä ja savuista. Yks rasittavimpia tilanteita on yksittäinen nukkumista häiritsevä itikka, joka liikkuu innokkaasti pimeessä mutta katoaa ku suolikaasu Saharaan heti ku valot laitetaan päälle.

J - Järvi. Klassisin kansallisromanttinen miljöö mökkeilylle, ei siinä etteikö meri, lampi tai joki vois myös toimia. Ilman veden läheisyyttä kesämökki on lähinnä verrattavissa jalattomaan jalkapalloilijaan, mutta eipä sekään kai ihan väärin oo.

K - Kalastus. Kun se vesistö kuitenki löytyy niin siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti myöski terveellistä ja melkosen edullista lähiruokaa ajatellen. Mato-onki, virveli, verkot tai tuulastus, kaikkee kannattaa kokeilla. Tai miksei vaikka paljain käsin.

L - Luonnonrauha. Ainaki jos järvellä kaahaileva vesiskootteriarmada, iskän moottorisaha ja naapurimökin juoppolauma sattuu olemaan hiljaa.

M - Marjastus. Mustikat, vadelmat, metsämansikat, puolukat ja lakat sun muut kannattaa kerätä lähistöltä talteen jos vaan löytyy.

N - Nauttiminen. Mökillä voi nauttia vaikkapa kesästä, luonnosta, hiljaisuudesta tai hyvästä seurasta, vaikka myös vähän toisenlainen nauttiminen tuntuu kiinteesti kuuluvan monen suomalaisen kesään. Kannattaa kuitenki pitää kohtuus siinä nautiskelussa, tai saattaa herätä kaikkee muuta ku nautinnolliseen olotilaan tai jatkaa unia vähän pitempään järvenpohjassa.

O - Ostokset. Keskivertomökkeilijä kärrää kotoaan melkosen määrän kaupasta hankittua tavaraa ja varsinki elintarvikkeita mökille, omavaraisuus toimii jollain asteella lähinnä niissä paikoissa joista löytyy oma kasvimaa ja mahollisuus kalastukseen.

P - Painotuotteet. Tylsempiä hetkiä varten mökiltä on pakko löytyy jonkunlaisia kirjoja tai lehtiä luettavaks, parasta A-luokkaa on vanhat sarjakuvat.

Q - sellanenki taivaankappale näyttäytyy aina välillä ja mökillä mahollisesti vielä nätimmin ku kaupungin valosaasteessa, tähdet ainaki näkyy paremmin.

R - Rankkasade. Suomen kesälle ja samalla mökkeilijälle erittäin tuttu ilmiö, joka saavuttaa jokavuotisen huippunsa Keuruulla juhannuksena. Jos nyt lunta ei tuu niin rakeita ainaki, tai vaikka sammakoita.

S - Sauna. Kyllä se nyt pitää mökiltä löytyy ja sitä myös pitää käyttää. Se vasta onkin suomalainen juttu parhaimmillaan (no pun intended ehehee).

T - Tulenteko. Aitoo eräjormameininkiä saa mökille helposti sytyttämällä nuotion, takan tai juhannuskokon. Vaatteet ainaki alkaa haista savulle huolimatta siitä, käyttikö sytyttämistoimenpiteessä bensaa vai ei. Saunan polttaminen kuuluu myös suomalaisiin perinteisiin.

U - Uiminen. Sopii mainiosti saunan kaveriks mutta toimii ilmanki. Ei oo olemassa kylmää vettä, se on vaan enemmän tai vähemmän virkistävää.

V - Veneily. Yks vesistön parhaita käyttötapoja. Note to self: kumiveneellä ei kannata lähtee ongelle tai virvelöimään.

W - Wululuu. Muutaman mutkan (ja Mama African) kautta suomalaiseen tietoisuuteen päätyny heimokielen sana joka tarkottaa mahtavaa, huikeeta. Sitähän mökkeily kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta pohjimmiltaan on. (Fun fact: Google tietää myös kertoa, että wululuu meinaa jollain Australian alkuperäiskielellä sirppiviheltäjäsorsaa.)

X - Xylitoli. Kun kerta on oikeen suomalainen keksintö niin pitäähän sitä purkkaa mökillä olla. Suuhygienia kiittää ja laksatiivisten vaikutusten varalta on ulkohuussi.

Y - Yö. Mökit on tehty osaltaan myöski yöpymistä varten vaikka olosuhteet oiski vähän alkeellisemmat. On myös asia erikseen, tuleeko mökillä ollessa nukuttuu öisin ku muutaki tekemistä yleensä on ja jopa yö saattaa olla yötön.

Z - Zombi. Voi viitata mökillä suht yleisesti kerrottaviin kummitusjuttuihin tai puutteellisesta nukkumisesta seuraavaan olotilaan.

Å - Åkerman. Jos mökille haluu rakennusvaiheessa kunnon perustukset niin kaivinkoneella ne on hyvä kaivaa. Aasinsilta level 100.

Ä - Äyskäri. Oikein päin käännetty pohjatulpattoman mallin vene täyttyy normaalina kesänä moneen otteeseen vedellä, ja sillon tätä välinettä tarvitaan.

Ö - Ötökät. Mökillä saa helposti hyttysten lisäks pahimmassa tapauksessa tuhansittain muitaki pikku kavereita - esimerkiks ampiaiset, mäkäräiset, paarmat ja muurahaiset ottaa kesäasukkaitten läsnäolosta mielellään kaiken ilon irti.

Mieleenpainuvia mökkeilyhetkiä vaan! :D

Mitä kesään kuuluu?

Lyhyesti sanottuna tosi hyvää. En oota että kukaan jota oikeesti kiinnostaa tyytyis tämmöseen vastaukseen joten voin avata vähän enemmänki :D Lisäks vastaan kysymykseeni myös siltä kannalta mitä asioita kesään kuuluu ylipäänsä, erityisesti suhteessa tähän kesään.

Meikäläisen mittakaavassa yllättävän kriisintäyteinen huhti-toukokuu meni ohi, osa kriiseistä purkautu muuten vaan ja loput ei mut niistä voin sanoo että ymmärrän taas vähän paremmin mitä tarkottaa Jumalan rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen :D Jos sulla ei oo rauhaa jossain asiassa niin kantsii kokeilla! Oli miten oli, kesäkuun alun jälkeen mikään ei oikeestaan oo enää vaivannu ja aamen sille. Suurimmaks osaks Kajaanin maisemissa vietetyn kesän jälkeen on myös melkosen rentouttavaa päästä ite aikatauluttamaan kaikki menonsa :D Tästä päästään sujuvasti niihin elementteihin, joita kuluneitten vuosien aikana on kuulunu kesään jos toiseenki:

Matkailua. Yleensä lähinnä kotimaan sisällä, tällä kertaa myös Tallinnassa. Oma kotimaanmatkailun muotonsa ja niistä kesäaikaan tärkein on mökkeily, joka on ainaki mökin omistavalle aika välttämätön osa kesää.

Leirejä. Kaks hyvin onnistunutta lastenleiriä isoshommissa on hyvä vaihtoehto käyttää noin viikko omasta kesästään, minkä lisäks nuorten aikuisten chilliviikonloppu Ryttylässä menee kans lähinnä leirikategoriaan. Näistä seuranneisiin uusiin kokemuksiin lukeutuu esimerkiks kalliolaskeutuminen ja Afrikan Tähden soveltaminen ihmispelinappuloilla, omalta osalta rosvona :D

Kesätapahtumia. Ja talkoissa tietenki, nykyään saan enemmän irti mennessäni palvelemaan ku pelkästään osallistujana saisin! Kakstoista tuntia letunpaistoa Keuruun juhannuskonffassa kahen päivän aikana ei oo ollenkaan hassumpi tapa kuitata tapahtuman kulut, ja sama pätee reilun kymmenen tunnin lastenhoitorupeamaan New Winessä Himoksella. 5-6-vuotiaat lapset vaikuttais oikeen mukavalta ikäryhmältä, ei tarvetta yhtä intensiiviselle valvonnalle ku nuorempien kanssa muttei myöskään lähellekään niin paljon uhmaikää ku tätä vanhemmilla. Kansanlähetyspäivillä Turussa puolestaan pääsin jälleen iteki kiipeemään lavalle ja hehkuttamaan esimerkiks sitä miten Jumalan lupaukset on tarkotettu otettavaks todesta, parasta! Mielenkiintonen yksityiskohta tässä tapahtumassa oli epävirallinen kitaransoittotilanne, jonka yhteydessä ohikulkenut Pekka Simojoki (mies, joka on säveltäny/sanottanu noin puolet luterilaisten seurakuntien musiikista) pysähty kaivamaan lompakostaan kahen euron kolikon ja huumorimiehenä heitti sen katusoittajalle palkaks :DDD

Luontoa. Kesän erikoisuus on yölaulajaretket, joista jo kolme pisintä tältä kesältä on sisältäny yhteensä 150km pyöräilyä ja tuottanu havaintolistalle vuorokaudenajasta huolimatta ainaki 70 lajia lintuja (esimerkiks 4 eri lajia ja vähintään 14 yksilöä pöllöjä), hirven, valkohäntäkauriin ja aivan uskomattomia maisemia. Kesäyö on oikeesti aika hyvä aika olla hereillä, lopetettakoon havainnollistukseen tästä.