Jonne (Ebinus spurdoides) on yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti kuluneen vuosikymmenen aikana, mikä on näkynyt vahvimmin Internetissä ja liikenteessä. Tämän tietoiskun tarkoitus on valaista hieman lajin ekologiaa tietämättömille ja ehkäistä paniikkia.
Tuntomerkit
Lajin tärkeimpiä ulkoisia tuntomerkkejä ovat lippalakki (yleensä käppi), iso t-paita ja löysät farkut tai lökärit sekä yleinen tyylitajun puute. Tyypillinen jonne on noin 150-165 senttimetrin mittainen ja suhteellisen tukevarakenteinen. Äänistä tavanomaisimpia ovat voimakas pärinä sekä jonnelaumoista säännöllisesti kuuluva kimeähkö hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille. Suuri osa lajin äänivalikoimasta on painokelvotonta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Jonne on endeeminen eli kotoperäinen laji Suomessa, eikä ole juurikaan levinnyt maamme ulkopuolelle. Suomen jonnekanta on vahva ja osoittaa edelleen lähinnä runsastumisen merkkejä, joskin sopivien elinympäristöjen puute rajoittaa lajin leviämistä - jonnet eivät viihdy suurimpien kaupunkien keskustoissa eivätkä pärjää lainkaan ihmisasutuksen ulkopuolella, ja reviirilleen ne tarvitsevat jonkinlaisen energiajuomanlähteen. Luonnossa lajin tapaa helpoimmin taajamista marketin, huoltoaseman tai kioskin pihasta, joissakin harvoissa tapauksissa vesistön rannalta. Tieverkoston ulkopuolelta lajia ei juuri ole tavattu, ja suuren osan vuorokaudesta se viettää lepakoiden tapaan jonkin rakennuksen tai luolan pimeissä sisätiloissa havaitsijan tavoittamattomissa.
Elintavat
Monet pitävät lajia loisena, mutta todellisuudessa se elää mutualistisessa symbioosisuhteessa tietokoneen tai mopon kanssa (yleensä molempien) eikä selviä pitkiä aikoja ilman niitä. Eräät yksilöt suosivat myös mopoautoja ja alemmalla kehitysasteella olevat jonnenpoikaset polkupyöriä. Jonnet eivät ole liikunnallisia, mutta ne vaeltelevat jonkin verran autoteitä pitkin tunnusomaisesti keulien. Suuren osan ajastaan laji viettää erakkona virtuaalimaailmassa ja aamupäivät nukkuen, mutta iltapäivän ja yön välisenä aikana jonneja voi tavata suurinakin kerääntyminä tyypillisissä biotoopeissa. Osa jonneista nukkuu talviunta.
Lisääntyminen
Tutkijat ovat hyvin erimielisiä lajin lisääntymisestä, mihin suurin syy on naarasyksilöiden olematon määrä. Toisinaan suurista jonnelaumoista tavataan myös yksittäisiä naaraita, mutta kukaan ei ole onnistunut dokumentoimaan aukottomasti niiden kuuluvan samaan lajiin, eikä ainoatakaan lisääntymistapahtumaa tunneta. Tämän vuoksi on esitetty ajatuksia esimerkiksi partenogeneesistä, jota tukee vanha kansanuskomus neitseellisestä sikiämisestä energiajuomassa.
Ravinto
Jonne on erikoistunut käyttämään ravinnokseen energiajuomaa, jota sen elimistö sietää kymmenkertaisesti paremmin kuin mikään muu tunnettu eläinkunnan edustaja (vrt. tilhen alkoholia tehokkaasti pilkkova maksa). Jotkin harvat yksilöt ovat erikoistuneet colajuomiin, ja valtaosa jonneista käyttää säännöllisesti ravinnokseen myös makeisia, sipsejä ja pizzaa. Terveellisempää ruokaa jonnen ruuansulatus sen sijaan ei kykene lainkaan käsittelemään.
Muuta
Erityisesti kesäisin ulkona liikkujan kannattaa muistaa, että energiajuoma vetää jonneja puoleensa kuin hunaja kärpäsiä - niiden on havaittu haistavan sitä jopa kilometrin päähän. Yksittäistä jonnea ei kuitenkaan tarvitse pelätä muuten kuin tiettyjen nettipelien maailmassa, reaalielämässä ainoastaan laumat voivat käyttäytyä arvaamattomammin. Jos jonnet aiheuttavat aineellista vahinkoa, poliisille soittaminen on suositeltavaa.
perjantai 28. elokuuta 2015
torstai 13. elokuuta 2015
Life -15
Ryttylän Kansanlähetysopisto nuortentapahtumineen on mulle melkosen tuttu, mutta viikon mittasta Life-leiriä en ollu ennen tätä kesää saanu kokea. Syynä on se suunnaton vääryys, että Life ja omien kokemuksien kautta tutumpi Saksaan sijottuva TeenStreet-leiri järjestetään joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Neljän vuoden TS-putken jälkeen armeija katkas tään combon enkä päässy kumpaankaan tapahtumaan viime kesänä, joten vaihtelun vuoks oli aika kokeilla Ryden toimivuutta heinä-elokuun vaihteen viettämiseen.
Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.
Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.
Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)
Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.
Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!
Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))
Luultavasti kaikista isoin syy Lifen valitsemiseen oli pääsiäisenä sovittu talkootehtävä: pääsisin vastuuseen koko tapahtuman rukoustiimistä! Kun omasta johtajuuspotentiaalista on intissä vietetyn ajan seurauksena lopulta päässy selville, paremman kuulosta hommaa sen kehittämiseen ja muitten lahjojen käyttämiseen on vaikee kuvitella. Lifen perään pidettävässä Nuorten Kesässä, johon pääsin edelliskesänä ensimmäisen kerran, sain puolestaan vastuulleni "liikkuvan ylistysbändin" eli käytännössä Porrasorkesteri-tyyppisen epävirallisen yhteislaulatuksen, jota oisin varmaan tehny yhtä lailla muutenki :D Yli viikko Ryttylässä täysin ilmaseks ja vielä niin hyvissä hommissa että oisin voinu vaikka maksaa niitten tekemisestä, en valita.
Life-leirin päiväohjelmaan kuuluu normaalin ryttylämeiningin ohella kolme puolentoista tunnin mittaista workshop-rupeamaa, joitten aikana leiriläiset saa harjottaa ennalta valitsemaansa toimintaa: parikymmentä erilaista vaihtoehtoa esimerkiks musiikin, kuvataiteen, urheilun, näyttelemisen ja tanssin alueilta antaa sopivasti valinnanvaraa. Näitten pajojen vetäjistä moni tulee ulkomailta ja kaikki on omien alojensa ammattilaisia, ja leirin lomassa näkee sekä opettajien että muitten osallistujien esityksiä - on se vaan uskomatonta miten erilaisia hienoja lahjoja eri ihmisillä on! Talkoolaiset ei osallistu pajoihin vaan käyttää niitten ajan omiin hommiinsa tai lepäämiseen, mikä ainaki rukoustiimin tapauksessa oli parhaita jaksamisessa auttavia tekijöitä. Vaikka rukoushomma voi kuulostaa rennolta, sillä todellakin on oma hengellinen painonsa. Päädyin lopputulokseen, että yks kolmesta pajahetkestä rukoillaan yhessä tiiminä ja kaks muuta jokainen saa käyttää tavalla, joka parhaiten auttaa pysymään pirteenä, ja tällanen rytmi osottautu toimivaks.
 |
| Päivittäinen kunnon hiljentyminen rukouksessa ja Sanan äärellä todellaki autto jaksamaan! Intin aikana opin että mäki tarviin omaa aikaa rauhassa, tai ehkä oon vaan tullu vanhaks :D |
Yhessä tapahtuman puolesta rukoilemisen lisäks tiimi oli vastuussa aamun vapaaehtosesta rukoushetkestä ja joka toisena iltana illan viimeisen 45min rukous-ylistysillan ohjelmasta. Jokaiseen tämmöseen iltatilaisuuteen sisälty keskeisimpänä osana rukouspalvelu, joka oli rukoustyön selkeitä kohokohtia. Oltiin aina päivällä rukoillessamme jonkun aikaa hiljaa yhessä, kuunneltiin Jumalaa ja kerättiin paperille kuvia ja ajatuksia joita tuli mieleen (ns. kuunteleva rukous), minkä jälkeen jaettiin ne illalla ja ihmiset sai tulla rukoiltavaks jos joku niistä kosketti jotenki. Oli kyl kertakaikkisen huikeeta nähä miten Jumala toimi meiän tiimin kautta - monia kosketti kuvat jotka ei sanonu meille itellemme mitään, ihmisiä parani ja monet sai rauhan vaivaavien asioitten kanssa! Tämmösestä vaan niin näkee miten Raamatussa annetut lupaukset on annettu otettavaks tosissaan ja laitettavaks käytäntöön, kyllä ne asiatki sit tapahtuu :D Myös rukoustiimiläisten rohkaistuminen ja innostuminen tehtävissään oli todella inspiroivaa katottavaa :)
 |
| Unelmahomma ja oikeen arvonimiki kaupan päälle :D |
Lifen perään starttas Nuorten Kesä, jossa tilanteen mukaan improvisoiden tein myös rukoushommia. Aikataulu ei toisaalta helpottanu ennalta sovitun musiikkihomman toteuttamista, mutta epävirallista musisointia kuultiin molemmissa tapahtumissa moneen otteeseen ennennäkemättömän isoissa mittasuhteissa: kaiken kaikkiaan meikäläisen kitaran kanssa nähtiin kolme muuta kitaraa, mandoliini, cajonrumpu, kaksi alttosaksofonia, kolme poikkihuilua, haitari, tinapilli, melodika, viulu, huuliharppu ja nokkahuilu - näistä suunnilleen joka kerralla yli puolet samalla kertaa! Spontaanit ylistysbileet käytettävissä olevilla soittimilla on jo lähtökohtasesti loistava juttu, mutta tään tason jamittelu ei todellakaan oo mahollista ihan missä tahansa :D Mun kitarasta kyllä katkes yhteensä viis kieltä koko viikon aikana ja niistä kolme oli G-kieliä, mut pikkuvikoja. Still worth it.
 |
| Oi sitä nostalgian määrää! Muista ajanvietteistä mainittakoon beach volley-turnaus Rynnäkkösopulit-joukkueessa. |
Kokonaisuutena Life+NK muodosti mulle yhen kesän kohokohdista ja ylipäänsäki parhaista tapahtumista millonkaan. TeenStreetiä oon hehkuttanu pitkään ja sillä oli oma tärkee paikkansa mun teinivuosina, mut tänä vuonna sain Lifessä kaikki mun lahjat hienosti käyttöön ja koin olevani tärkeemmällä paikalla koko tapahtuman kannalta ku oisin millonkaan voinu TS:llä olla. En kuitenkaan lähe vertaamaan näitä kahta leirii toisiinsa vaikka oon nyt kokenu molemmat, tänä vuonna mun paikka vaan oli Ryttylässä mut ehkä joku toinen vuosi vielä päädyn taas toiseen vaihtoehtoon. Jumalan johdatuksessa kulkeminen on vaan niin siistii, ei ikinä tiedä mihin viedään seuraavaks mut voi aina luottaa et se mihin rukoillen päätyy on parasta!
Ja loppuun vielä ne perinteiset kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti mun huipputiimille ja Jeesukselle! :)))
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Mökkeilijän ABC
Kesä on mökkeilyn kulta-aikaa, ja tämmönen harrastus koskettaa suht isoa osaa suomalaisista. Mökkeilyyn kiinteästi liittyviä asioita pystyis varmaan listaamaan melkosen paljon, tässä meikäläisen yritys kerätä joitaki tunnusomasimpia elementtejä yhteen. Jos mökkeily on tuttu juttu, pystyt luultavasti samaistumaan moneen kohtaan ja jos ei oo, ymmärrät tän jälkeen ehkä jotain paremmin :D
A - Auringonlaskut. Yks huikeimpia maisemallisia yksityiskohtia mökkeilyssä. Auringonnousua harva pääsee näkemäänkään (ellei sit valvo sinne asti), ja illalla taivas muutenki on useesti vielä hienompi.
B - Bensa. Toimintaehto tietyille mökkiolojen kodinkoneille: perämoottori, ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri jne. varsinki jos sähköö ei ole eikä tule.
C - Chillailu. Hieno harrastus, joka sopii mökille täydellisesti.
D - Duuni. Useimmat ei tuu mökille tekemään töitä mut esimerkiks äideille on melko tyypillistä keksiä kaikenlaisia hommia mökin ja tontin siisteyteen liittyen ja nakittaa niitä myös muille.
E - Elämykset. Tavallinen mökkireissu käy helposti elämysmatkasta varsinki urbaanille luonnosta vieraantuneelle suomalaiselle, jolle esimerkiks onkiminen tai jopa kumisaappaitten käyttäminen voi olla ihan uusia ihmeellisiä kokemuksia. Toki elämyksiä riittää myös kokeneemmille.
F - Fauna. Mökkiä ympäröivä eläinkunta, joka yleensä näkyy ja kuuluu eniten lintumaailman muodossa. Linnunlaulussa on rentouttavat puolensa, mutta esimerkiks lokkiyhdyskunta tai härkälintu ei välttämättä oo niitä mukavimpia mökkinaapureita.
G - Grillaus. Erittäin toimiva ja suht miehekäs tapa laittaa ruokaa mökkiolosuhteissa.
H - Huussi. Koska monet nykyajan mukavuudet on ihan yliarvostettuja.
I - Itikat. Hyttysarmeija tuo pahimmissa paikoissa mieleen lähinnä Egyptin vitsaukset, ja hurjimmat inisijät tuntuu lähinnä vaan nauttivan myrkyistä ja savuista. Yks rasittavimpia tilanteita on yksittäinen nukkumista häiritsevä itikka, joka liikkuu innokkaasti pimeessä mutta katoaa ku suolikaasu Saharaan heti ku valot laitetaan päälle.
J - Järvi. Klassisin kansallisromanttinen miljöö mökkeilylle, ei siinä etteikö meri, lampi tai joki vois myös toimia. Ilman veden läheisyyttä kesämökki on lähinnä verrattavissa jalattomaan jalkapalloilijaan, mutta eipä sekään kai ihan väärin oo.
K - Kalastus. Kun se vesistö kuitenki löytyy niin siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti myöski terveellistä ja melkosen edullista lähiruokaa ajatellen. Mato-onki, virveli, verkot tai tuulastus, kaikkee kannattaa kokeilla. Tai miksei vaikka paljain käsin.
L - Luonnonrauha. Ainaki jos järvellä kaahaileva vesiskootteriarmada, iskän moottorisaha ja naapurimökin juoppolauma sattuu olemaan hiljaa.
M - Marjastus. Mustikat, vadelmat, metsämansikat, puolukat ja lakat sun muut kannattaa kerätä lähistöltä talteen jos vaan löytyy.
N - Nauttiminen. Mökillä voi nauttia vaikkapa kesästä, luonnosta, hiljaisuudesta tai hyvästä seurasta, vaikka myös vähän toisenlainen nauttiminen tuntuu kiinteesti kuuluvan monen suomalaisen kesään. Kannattaa kuitenki pitää kohtuus siinä nautiskelussa, tai saattaa herätä kaikkee muuta ku nautinnolliseen olotilaan tai jatkaa unia vähän pitempään järvenpohjassa.
O - Ostokset. Keskivertomökkeilijä kärrää kotoaan melkosen määrän kaupasta hankittua tavaraa ja varsinki elintarvikkeita mökille, omavaraisuus toimii jollain asteella lähinnä niissä paikoissa joista löytyy oma kasvimaa ja mahollisuus kalastukseen.
P - Painotuotteet. Tylsempiä hetkiä varten mökiltä on pakko löytyy jonkunlaisia kirjoja tai lehtiä luettavaks, parasta A-luokkaa on vanhat sarjakuvat.
Q - sellanenki taivaankappale näyttäytyy aina välillä ja mökillä mahollisesti vielä nätimmin ku kaupungin valosaasteessa, tähdet ainaki näkyy paremmin.
R - Rankkasade. Suomen kesälle ja samalla mökkeilijälle erittäin tuttu ilmiö, joka saavuttaa jokavuotisen huippunsa Keuruulla juhannuksena. Jos nyt lunta ei tuu niin rakeita ainaki, tai vaikka sammakoita.
S - Sauna. Kyllä se nyt pitää mökiltä löytyy ja sitä myös pitää käyttää. Se vasta onkin suomalainen juttu parhaimmillaan (no pun intended ehehee).
T - Tulenteko. Aitoo eräjormameininkiä saa mökille helposti sytyttämällä nuotion, takan tai juhannuskokon. Vaatteet ainaki alkaa haista savulle huolimatta siitä, käyttikö sytyttämistoimenpiteessä bensaa vai ei. Saunan polttaminen kuuluu myös suomalaisiin perinteisiin.
U - Uiminen. Sopii mainiosti saunan kaveriks mutta toimii ilmanki. Ei oo olemassa kylmää vettä, se on vaan enemmän tai vähemmän virkistävää.
V - Veneily. Yks vesistön parhaita käyttötapoja. Note to self: kumiveneellä ei kannata lähtee ongelle tai virvelöimään.
W - Wululuu. Muutaman mutkan (ja Mama African) kautta suomalaiseen tietoisuuteen päätyny heimokielen sana joka tarkottaa mahtavaa, huikeeta. Sitähän mökkeily kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta pohjimmiltaan on. (Fun fact: Google tietää myös kertoa, että wululuu meinaa jollain Australian alkuperäiskielellä sirppiviheltäjäsorsaa.)
X - Xylitoli. Kun kerta on oikeen suomalainen keksintö niin pitäähän sitä purkkaa mökillä olla. Suuhygienia kiittää ja laksatiivisten vaikutusten varalta on ulkohuussi.
Y - Yö. Mökit on tehty osaltaan myöski yöpymistä varten vaikka olosuhteet oiski vähän alkeellisemmat. On myös asia erikseen, tuleeko mökillä ollessa nukuttuu öisin ku muutaki tekemistä yleensä on ja jopa yö saattaa olla yötön.
Z - Zombi. Voi viitata mökillä suht yleisesti kerrottaviin kummitusjuttuihin tai puutteellisesta nukkumisesta seuraavaan olotilaan.
Å - Åkerman. Jos mökille haluu rakennusvaiheessa kunnon perustukset niin kaivinkoneella ne on hyvä kaivaa. Aasinsilta level 100.
Ä - Äyskäri. Oikein päin käännetty pohjatulpattoman mallin vene täyttyy normaalina kesänä moneen otteeseen vedellä, ja sillon tätä välinettä tarvitaan.
Ö - Ötökät. Mökillä saa helposti hyttysten lisäks pahimmassa tapauksessa tuhansittain muitaki pikku kavereita - esimerkiks ampiaiset, mäkäräiset, paarmat ja muurahaiset ottaa kesäasukkaitten läsnäolosta mielellään kaiken ilon irti.
A - Auringonlaskut. Yks huikeimpia maisemallisia yksityiskohtia mökkeilyssä. Auringonnousua harva pääsee näkemäänkään (ellei sit valvo sinne asti), ja illalla taivas muutenki on useesti vielä hienompi.
B - Bensa. Toimintaehto tietyille mökkiolojen kodinkoneille: perämoottori, ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri jne. varsinki jos sähköö ei ole eikä tule.
C - Chillailu. Hieno harrastus, joka sopii mökille täydellisesti.
D - Duuni. Useimmat ei tuu mökille tekemään töitä mut esimerkiks äideille on melko tyypillistä keksiä kaikenlaisia hommia mökin ja tontin siisteyteen liittyen ja nakittaa niitä myös muille.
E - Elämykset. Tavallinen mökkireissu käy helposti elämysmatkasta varsinki urbaanille luonnosta vieraantuneelle suomalaiselle, jolle esimerkiks onkiminen tai jopa kumisaappaitten käyttäminen voi olla ihan uusia ihmeellisiä kokemuksia. Toki elämyksiä riittää myös kokeneemmille.
F - Fauna. Mökkiä ympäröivä eläinkunta, joka yleensä näkyy ja kuuluu eniten lintumaailman muodossa. Linnunlaulussa on rentouttavat puolensa, mutta esimerkiks lokkiyhdyskunta tai härkälintu ei välttämättä oo niitä mukavimpia mökkinaapureita.
G - Grillaus. Erittäin toimiva ja suht miehekäs tapa laittaa ruokaa mökkiolosuhteissa.
H - Huussi. Koska monet nykyajan mukavuudet on ihan yliarvostettuja.
I - Itikat. Hyttysarmeija tuo pahimmissa paikoissa mieleen lähinnä Egyptin vitsaukset, ja hurjimmat inisijät tuntuu lähinnä vaan nauttivan myrkyistä ja savuista. Yks rasittavimpia tilanteita on yksittäinen nukkumista häiritsevä itikka, joka liikkuu innokkaasti pimeessä mutta katoaa ku suolikaasu Saharaan heti ku valot laitetaan päälle.
J - Järvi. Klassisin kansallisromanttinen miljöö mökkeilylle, ei siinä etteikö meri, lampi tai joki vois myös toimia. Ilman veden läheisyyttä kesämökki on lähinnä verrattavissa jalattomaan jalkapalloilijaan, mutta eipä sekään kai ihan väärin oo.
K - Kalastus. Kun se vesistö kuitenki löytyy niin siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti myöski terveellistä ja melkosen edullista lähiruokaa ajatellen. Mato-onki, virveli, verkot tai tuulastus, kaikkee kannattaa kokeilla. Tai miksei vaikka paljain käsin.
L - Luonnonrauha. Ainaki jos järvellä kaahaileva vesiskootteriarmada, iskän moottorisaha ja naapurimökin juoppolauma sattuu olemaan hiljaa.
M - Marjastus. Mustikat, vadelmat, metsämansikat, puolukat ja lakat sun muut kannattaa kerätä lähistöltä talteen jos vaan löytyy.
N - Nauttiminen. Mökillä voi nauttia vaikkapa kesästä, luonnosta, hiljaisuudesta tai hyvästä seurasta, vaikka myös vähän toisenlainen nauttiminen tuntuu kiinteesti kuuluvan monen suomalaisen kesään. Kannattaa kuitenki pitää kohtuus siinä nautiskelussa, tai saattaa herätä kaikkee muuta ku nautinnolliseen olotilaan tai jatkaa unia vähän pitempään järvenpohjassa.
O - Ostokset. Keskivertomökkeilijä kärrää kotoaan melkosen määrän kaupasta hankittua tavaraa ja varsinki elintarvikkeita mökille, omavaraisuus toimii jollain asteella lähinnä niissä paikoissa joista löytyy oma kasvimaa ja mahollisuus kalastukseen.
P - Painotuotteet. Tylsempiä hetkiä varten mökiltä on pakko löytyy jonkunlaisia kirjoja tai lehtiä luettavaks, parasta A-luokkaa on vanhat sarjakuvat.
Q - sellanenki taivaankappale näyttäytyy aina välillä ja mökillä mahollisesti vielä nätimmin ku kaupungin valosaasteessa, tähdet ainaki näkyy paremmin.
R - Rankkasade. Suomen kesälle ja samalla mökkeilijälle erittäin tuttu ilmiö, joka saavuttaa jokavuotisen huippunsa Keuruulla juhannuksena. Jos nyt lunta ei tuu niin rakeita ainaki, tai vaikka sammakoita.
S - Sauna. Kyllä se nyt pitää mökiltä löytyy ja sitä myös pitää käyttää. Se vasta onkin suomalainen juttu parhaimmillaan (no pun intended ehehee).
T - Tulenteko. Aitoo eräjormameininkiä saa mökille helposti sytyttämällä nuotion, takan tai juhannuskokon. Vaatteet ainaki alkaa haista savulle huolimatta siitä, käyttikö sytyttämistoimenpiteessä bensaa vai ei. Saunan polttaminen kuuluu myös suomalaisiin perinteisiin.
U - Uiminen. Sopii mainiosti saunan kaveriks mutta toimii ilmanki. Ei oo olemassa kylmää vettä, se on vaan enemmän tai vähemmän virkistävää.
V - Veneily. Yks vesistön parhaita käyttötapoja. Note to self: kumiveneellä ei kannata lähtee ongelle tai virvelöimään.
W - Wululuu. Muutaman mutkan (ja Mama African) kautta suomalaiseen tietoisuuteen päätyny heimokielen sana joka tarkottaa mahtavaa, huikeeta. Sitähän mökkeily kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta pohjimmiltaan on. (Fun fact: Google tietää myös kertoa, että wululuu meinaa jollain Australian alkuperäiskielellä sirppiviheltäjäsorsaa.)
X - Xylitoli. Kun kerta on oikeen suomalainen keksintö niin pitäähän sitä purkkaa mökillä olla. Suuhygienia kiittää ja laksatiivisten vaikutusten varalta on ulkohuussi.
Y - Yö. Mökit on tehty osaltaan myöski yöpymistä varten vaikka olosuhteet oiski vähän alkeellisemmat. On myös asia erikseen, tuleeko mökillä ollessa nukuttuu öisin ku muutaki tekemistä yleensä on ja jopa yö saattaa olla yötön.
Z - Zombi. Voi viitata mökillä suht yleisesti kerrottaviin kummitusjuttuihin tai puutteellisesta nukkumisesta seuraavaan olotilaan.
Å - Åkerman. Jos mökille haluu rakennusvaiheessa kunnon perustukset niin kaivinkoneella ne on hyvä kaivaa. Aasinsilta level 100.
Ä - Äyskäri. Oikein päin käännetty pohjatulpattoman mallin vene täyttyy normaalina kesänä moneen otteeseen vedellä, ja sillon tätä välinettä tarvitaan.
Ö - Ötökät. Mökillä saa helposti hyttysten lisäks pahimmassa tapauksessa tuhansittain muitaki pikku kavereita - esimerkiks ampiaiset, mäkäräiset, paarmat ja muurahaiset ottaa kesäasukkaitten läsnäolosta mielellään kaiken ilon irti.
 |
| Mieleenpainuvia mökkeilyhetkiä vaan! :D |
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Mitä kesään kuuluu?
Lyhyesti sanottuna tosi hyvää. En oota että kukaan jota oikeesti kiinnostaa tyytyis tämmöseen vastaukseen joten voin avata vähän enemmänki :D Lisäks vastaan kysymykseeni myös siltä kannalta mitä asioita kesään kuuluu ylipäänsä, erityisesti suhteessa tähän kesään.
Meikäläisen mittakaavassa yllättävän kriisintäyteinen huhti-toukokuu meni ohi, osa kriiseistä purkautu muuten vaan ja loput ei mut niistä voin sanoo että ymmärrän taas vähän paremmin mitä tarkottaa Jumalan rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen :D Jos sulla ei oo rauhaa jossain asiassa niin kantsii kokeilla! Oli miten oli, kesäkuun alun jälkeen mikään ei oikeestaan oo enää vaivannu ja aamen sille. Suurimmaks osaks Kajaanin maisemissa vietetyn kesän jälkeen on myös melkosen rentouttavaa päästä ite aikatauluttamaan kaikki menonsa :D Tästä päästään sujuvasti niihin elementteihin, joita kuluneitten vuosien aikana on kuulunu kesään jos toiseenki:
Matkailua. Yleensä lähinnä kotimaan sisällä, tällä kertaa myös Tallinnassa. Oma kotimaanmatkailun muotonsa ja niistä kesäaikaan tärkein on mökkeily, joka on ainaki mökin omistavalle aika välttämätön osa kesää.
Leirejä. Kaks hyvin onnistunutta lastenleiriä isoshommissa on hyvä vaihtoehto käyttää noin viikko omasta kesästään, minkä lisäks nuorten aikuisten chilliviikonloppu Ryttylässä menee kans lähinnä leirikategoriaan. Näistä seuranneisiin uusiin kokemuksiin lukeutuu esimerkiks kalliolaskeutuminen ja Afrikan Tähden soveltaminen ihmispelinappuloilla, omalta osalta rosvona :D
Kesätapahtumia. Ja talkoissa tietenki, nykyään saan enemmän irti mennessäni palvelemaan ku pelkästään osallistujana saisin! Kakstoista tuntia letunpaistoa Keuruun juhannuskonffassa kahen päivän aikana ei oo ollenkaan hassumpi tapa kuitata tapahtuman kulut, ja sama pätee reilun kymmenen tunnin lastenhoitorupeamaan New Winessä Himoksella. 5-6-vuotiaat lapset vaikuttais oikeen mukavalta ikäryhmältä, ei tarvetta yhtä intensiiviselle valvonnalle ku nuorempien kanssa muttei myöskään lähellekään niin paljon uhmaikää ku tätä vanhemmilla. Kansanlähetyspäivillä Turussa puolestaan pääsin jälleen iteki kiipeemään lavalle ja hehkuttamaan esimerkiks sitä miten Jumalan lupaukset on tarkotettu otettavaks todesta, parasta! Mielenkiintonen yksityiskohta tässä tapahtumassa oli epävirallinen kitaransoittotilanne, jonka yhteydessä ohikulkenut Pekka Simojoki (mies, joka on säveltäny/sanottanu noin puolet luterilaisten seurakuntien musiikista) pysähty kaivamaan lompakostaan kahen euron kolikon ja huumorimiehenä heitti sen katusoittajalle palkaks :DDD
Luontoa. Kesän erikoisuus on yölaulajaretket, joista jo kolme pisintä tältä kesältä on sisältäny yhteensä 150km pyöräilyä ja tuottanu havaintolistalle vuorokaudenajasta huolimatta ainaki 70 lajia lintuja (esimerkiks 4 eri lajia ja vähintään 14 yksilöä pöllöjä), hirven, valkohäntäkauriin ja aivan uskomattomia maisemia. Kesäyö on oikeesti aika hyvä aika olla hereillä, lopetettakoon havainnollistukseen tästä.
Matkailua. Yleensä lähinnä kotimaan sisällä, tällä kertaa myös Tallinnassa. Oma kotimaanmatkailun muotonsa ja niistä kesäaikaan tärkein on mökkeily, joka on ainaki mökin omistavalle aika välttämätön osa kesää.
Leirejä. Kaks hyvin onnistunutta lastenleiriä isoshommissa on hyvä vaihtoehto käyttää noin viikko omasta kesästään, minkä lisäks nuorten aikuisten chilliviikonloppu Ryttylässä menee kans lähinnä leirikategoriaan. Näistä seuranneisiin uusiin kokemuksiin lukeutuu esimerkiks kalliolaskeutuminen ja Afrikan Tähden soveltaminen ihmispelinappuloilla, omalta osalta rosvona :D
Kesätapahtumia. Ja talkoissa tietenki, nykyään saan enemmän irti mennessäni palvelemaan ku pelkästään osallistujana saisin! Kakstoista tuntia letunpaistoa Keuruun juhannuskonffassa kahen päivän aikana ei oo ollenkaan hassumpi tapa kuitata tapahtuman kulut, ja sama pätee reilun kymmenen tunnin lastenhoitorupeamaan New Winessä Himoksella. 5-6-vuotiaat lapset vaikuttais oikeen mukavalta ikäryhmältä, ei tarvetta yhtä intensiiviselle valvonnalle ku nuorempien kanssa muttei myöskään lähellekään niin paljon uhmaikää ku tätä vanhemmilla. Kansanlähetyspäivillä Turussa puolestaan pääsin jälleen iteki kiipeemään lavalle ja hehkuttamaan esimerkiks sitä miten Jumalan lupaukset on tarkotettu otettavaks todesta, parasta! Mielenkiintonen yksityiskohta tässä tapahtumassa oli epävirallinen kitaransoittotilanne, jonka yhteydessä ohikulkenut Pekka Simojoki (mies, joka on säveltäny/sanottanu noin puolet luterilaisten seurakuntien musiikista) pysähty kaivamaan lompakostaan kahen euron kolikon ja huumorimiehenä heitti sen katusoittajalle palkaks :DDD
Luontoa. Kesän erikoisuus on yölaulajaretket, joista jo kolme pisintä tältä kesältä on sisältäny yhteensä 150km pyöräilyä ja tuottanu havaintolistalle vuorokaudenajasta huolimatta ainaki 70 lajia lintuja (esimerkiks 4 eri lajia ja vähintään 14 yksilöä pöllöjä), hirven, valkohäntäkauriin ja aivan uskomattomia maisemia. Kesäyö on oikeesti aika hyvä aika olla hereillä, lopetettakoon havainnollistukseen tästä.
torstai 11. kesäkuuta 2015
Niin hyvää puuta (Puujalkapostaus 3)
-EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA JULISTETTU METSÄPALOVAROITUS KUIVUUDEN VUOKSI EDELLEEN VOIMASSA-
Kaikki lähti aivan tavallisesta Facebook-keskustelusta, jonka eräs ystäväni aloitti luettuaan juuri edellisen tuotokseni. Hänen tarkoituksenaan oli avata keskustelu lohkaisemalla viaton puujalkavitsi. Tämä avaus toimi kuitenkin kasvualustana, josta alkoi välittömästi versoa mitä puisevimpia juttuja. Vastasin nimittäin välittömästi veistelemällä pari puujalkaa lisää, ja niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olisi pitänyt muistaa, että joka puujalkaan tarttuu, se puujalkaan hukkuu.
Aluksi luulimme, ettei puuaiheisia puujalkoja kasva puissa tai ainakaan joka oksalla, mutta kaikesta päätellen näin tehometsätalouden aikakautena myös laajamittaisempi puujalkatuotanto on mahdollista. Tässä vaiheessa homma meni jo totaalisesti päin mäntyä, sillä emme ymmärtäneet, kuinka pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän (Jaak. 3:5). Meille tuli aivan puun takaa se, kuinka nopeasti kaikki voisi ryöstäytyä käsistä - jos puujalka juurtuu keskusteluun liian syvälle, siitä on oksat pois.
Seuraavat puolitoista tuntia siis kulutimme vääntäen kaikesta puutavarasta pelkkiä puujalkoja. Vaikkemme olekaan erityisiä puunhalaajia, varmistimme, ettei käyttämämme materiaali ole sademetsistä peräisin. Lahopuun määrä kotimaisessakin puujalkapuumetsässä osoittautui aivan riittävän suureksi, ja seuran tehdessä kaltaisekseen omankin puupään latva alkoi pikkuhiljaa lahoamaan. Tämän voi päätellä esimerkiksi seuraavista pohdinnoista:
- Jos puujalka jää (puu)oven väliin ja katkeaa, tuleeko siitä poikkipuu?
- Voiko puusilmillä nähdä metsän puilta?
- Jos koputtaa puuta liikaa, tuleeko puukäsi? Onko se hongankolistajan ammattivaiva?
- Voiko saada tikun sormeen, vaikkei vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin minkään asian hyväksi?
Lopulta juttujen keksiminenkin tuotti jo sen verran töitä (puutöitä tietenkin!), että yritimme laittaa toisillemme (saha)jauhot suuhun ja saada viimeisen sanan. Esimerkiksi jalkapuulla uhkaaminen sekä kehotus suksia kuuseen (puusuksilla) sisältyivät näihin yrityksiin laittaa kapuloita toisen rattaisiin, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mottitaktiikka ei siis toiminut, vaan yritys meni sen verran metsään, että piti painaa puuta ja siirtyä käyttämään kepin sijasta porkkanaa. Onneksi päivä paistaa risukasaankin, vaikka olo olisikin kuin puusta pudonneella.
Ideoiden loppuessakin toteamus "Ei keksi" herätti ajatuksen, että keksikin on yleensä puuvartinen. Toki kyseessä voi olla myös pettuleivän keksisovellus, jossa on puolet petäjäistä - tai vaikkapa johanneksenleipäpuuta. Juttuihin tarvittiin kuitenkin jo jotakin rajaa (nimittäin puurajaa), sillä tähän mennessä kertyneistä puujaloista olisi voinut rakentaa jo vaikkapa puukirkon. Rakentajaksi voisi kutsua vaikkapa Jeesuksen, joka oli ammatiltaan puuseppä (vaikka kukaan ei olekaan puuseppä syntyessään). Mielenkiintoista kyllä, Jeesus on myös itse puu ja me sen oksat (Joh. 15:5). Tästä seuraa, että kuten reggaeyhtye Katajainen kansa laulaa, irti puusta ei saa aikaan mitään.
Olimmekin siis haukkuneet koko ajan aivan väärää puuta. Oivallus siitä, että keskustelumme tarvitsi Jeesusta voidakseen olla puutumatta paikoilleen, sai meidät ottamaan hirret pois omista silmistämme ja keskittymään olennaiseen. Ilo sisältyy kyllä Hengen hedelmiin (Gal. 5:22-23) mutta (huono) huumori ei itsessään, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Raamatulla ei pidä lyödä toisia päähän, etteivät he lopulta olisi kuin puulla päähän lyötyjä - paperillehan Raamattukin yleensä painetaan. Parasta on vain muistella, mitä Jeesus teki ristinpuulla, ja tuottaa sen mukaista hedelmää.
Joko lukeminen alkaa puuduttaa? Mekin päätimme lopulta antaa kenkää (puukenkää siis) koko keskustelulle - viimeinen naula arkkuun oli se, että jopa ystäväni nimi Pinja viittaa erääseen havupuuhun. Jouduin kuitenkin lupaamaan kautta kiven ja kannon, että teen aikaansaannoksistamme blogitekstin. Lopullinen muotoilu vaati jonkin verran karsimista, mutta onneksi harjoitus tekee metsurin. Kuviakaan ette tähän postaukseen saaneet, sillä olisin kuitenkin värittänyt ne puuväreillä...
Kaikki lähti aivan tavallisesta Facebook-keskustelusta, jonka eräs ystäväni aloitti luettuaan juuri edellisen tuotokseni. Hänen tarkoituksenaan oli avata keskustelu lohkaisemalla viaton puujalkavitsi. Tämä avaus toimi kuitenkin kasvualustana, josta alkoi välittömästi versoa mitä puisevimpia juttuja. Vastasin nimittäin välittömästi veistelemällä pari puujalkaa lisää, ja niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olisi pitänyt muistaa, että joka puujalkaan tarttuu, se puujalkaan hukkuu.
Aluksi luulimme, ettei puuaiheisia puujalkoja kasva puissa tai ainakaan joka oksalla, mutta kaikesta päätellen näin tehometsätalouden aikakautena myös laajamittaisempi puujalkatuotanto on mahdollista. Tässä vaiheessa homma meni jo totaalisesti päin mäntyä, sillä emme ymmärtäneet, kuinka pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän (Jaak. 3:5). Meille tuli aivan puun takaa se, kuinka nopeasti kaikki voisi ryöstäytyä käsistä - jos puujalka juurtuu keskusteluun liian syvälle, siitä on oksat pois.
Seuraavat puolitoista tuntia siis kulutimme vääntäen kaikesta puutavarasta pelkkiä puujalkoja. Vaikkemme olekaan erityisiä puunhalaajia, varmistimme, ettei käyttämämme materiaali ole sademetsistä peräisin. Lahopuun määrä kotimaisessakin puujalkapuumetsässä osoittautui aivan riittävän suureksi, ja seuran tehdessä kaltaisekseen omankin puupään latva alkoi pikkuhiljaa lahoamaan. Tämän voi päätellä esimerkiksi seuraavista pohdinnoista:
- Jos puujalka jää (puu)oven väliin ja katkeaa, tuleeko siitä poikkipuu?
- Voiko puusilmillä nähdä metsän puilta?
- Jos koputtaa puuta liikaa, tuleeko puukäsi? Onko se hongankolistajan ammattivaiva?
- Voiko saada tikun sormeen, vaikkei vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin minkään asian hyväksi?
Lopulta juttujen keksiminenkin tuotti jo sen verran töitä (puutöitä tietenkin!), että yritimme laittaa toisillemme (saha)jauhot suuhun ja saada viimeisen sanan. Esimerkiksi jalkapuulla uhkaaminen sekä kehotus suksia kuuseen (puusuksilla) sisältyivät näihin yrityksiin laittaa kapuloita toisen rattaisiin, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mottitaktiikka ei siis toiminut, vaan yritys meni sen verran metsään, että piti painaa puuta ja siirtyä käyttämään kepin sijasta porkkanaa. Onneksi päivä paistaa risukasaankin, vaikka olo olisikin kuin puusta pudonneella.
Ideoiden loppuessakin toteamus "Ei keksi" herätti ajatuksen, että keksikin on yleensä puuvartinen. Toki kyseessä voi olla myös pettuleivän keksisovellus, jossa on puolet petäjäistä - tai vaikkapa johanneksenleipäpuuta. Juttuihin tarvittiin kuitenkin jo jotakin rajaa (nimittäin puurajaa), sillä tähän mennessä kertyneistä puujaloista olisi voinut rakentaa jo vaikkapa puukirkon. Rakentajaksi voisi kutsua vaikkapa Jeesuksen, joka oli ammatiltaan puuseppä (vaikka kukaan ei olekaan puuseppä syntyessään). Mielenkiintoista kyllä, Jeesus on myös itse puu ja me sen oksat (Joh. 15:5). Tästä seuraa, että kuten reggaeyhtye Katajainen kansa laulaa, irti puusta ei saa aikaan mitään.
Olimmekin siis haukkuneet koko ajan aivan väärää puuta. Oivallus siitä, että keskustelumme tarvitsi Jeesusta voidakseen olla puutumatta paikoilleen, sai meidät ottamaan hirret pois omista silmistämme ja keskittymään olennaiseen. Ilo sisältyy kyllä Hengen hedelmiin (Gal. 5:22-23) mutta (huono) huumori ei itsessään, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Raamatulla ei pidä lyödä toisia päähän, etteivät he lopulta olisi kuin puulla päähän lyötyjä - paperillehan Raamattukin yleensä painetaan. Parasta on vain muistella, mitä Jeesus teki ristinpuulla, ja tuottaa sen mukaista hedelmää.
Joko lukeminen alkaa puuduttaa? Mekin päätimme lopulta antaa kenkää (puukenkää siis) koko keskustelulle - viimeinen naula arkkuun oli se, että jopa ystäväni nimi Pinja viittaa erääseen havupuuhun. Jouduin kuitenkin lupaamaan kautta kiven ja kannon, että teen aikaansaannoksistamme blogitekstin. Lopullinen muotoilu vaati jonkin verran karsimista, mutta onneksi harjoitus tekee metsurin. Kuviakaan ette tähän postaukseen saaneet, sillä olisin kuitenkin värittänyt ne puuväreillä...
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Puujalkapostaus 2
... eli The Wood Leg Post.
Tämä teksti on omistettu kuudentoista ylioppilasjuhlan sun muun kiireen jälkeiselle hysteeriselle väsymykselle. Tarjoan vielä mahdollisuuden lopettaa lukeminen tähän.
-VOIMASSA SEURAAVA VAROITUS: PALOVAROITUS (HUUMORIN) KUIVUUDEN VUOKSI-
Väsyttää niin paljon että silmät ristissä. Kristilliseltä kannalta ajateltunahan katse on silloin juuri oikeassa suunnassa.
Kun tähän aihepiiriin päästiin niin oliko Jeesus rististä riippuvainen? Ristiriitoja tuskin ainakaan tuli.
Niin hyvää puujalkaa. Voi sitä tilanneironiaa jos nimeni olisi Justin Time ja olisin aina myöhässä.
Syömisen voi hyvin rinnastaa urheilusuoritukseen. Ruokailuvälineiden takia se on välineurheilua ja lisäksi ennen kaikkea penkkiurheilua, ellei kyseessä ole seisova pöytä.
Kyllä tässä puujalat versovat huumorin kukkia kuin Aaronin sauva konsanaan (4. Moos. 17:8).
Jos olet selvinnyt tänne asti, esitän surunvalitteluni huumorintajusi puolesta. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä kuin lähteä suosiolla nukkumaan tai jatkaa vielä tänne.
Tämä teksti on omistettu kuudentoista ylioppilasjuhlan sun muun kiireen jälkeiselle hysteeriselle väsymykselle. Tarjoan vielä mahdollisuuden lopettaa lukeminen tähän.
-VOIMASSA SEURAAVA VAROITUS: PALOVAROITUS (HUUMORIN) KUIVUUDEN VUOKSI-
 |
| #cellfie |
Kun tähän aihepiiriin päästiin niin oliko Jeesus rististä riippuvainen? Ristiriitoja tuskin ainakaan tuli.
Niin hyvää puujalkaa. Voi sitä tilanneironiaa jos nimeni olisi Justin Time ja olisin aina myöhässä.
Syömisen voi hyvin rinnastaa urheilusuoritukseen. Ruokailuvälineiden takia se on välineurheilua ja lisäksi ennen kaikkea penkkiurheilua, ellei kyseessä ole seisova pöytä.
Kyllä tässä puujalat versovat huumorin kukkia kuin Aaronin sauva konsanaan (4. Moos. 17:8).
Jos olet selvinnyt tänne asti, esitän surunvalitteluni huumorintajusi puolesta. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä kuin lähteä suosiolla nukkumaan tai jatkaa vielä tänne.
tiistai 19. toukokuuta 2015
Kohti kärsimyksen ongelmaa - ja sen yli?
Kärsimyksen ongelma on yksi yleisimpiä perusteluja sille, miksi Jumalan olemassaolo olisi mahdotonta tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Koska maailmassa on kärsimystä, Jumala - jos sellainen on - ei ainakaan voi olla yhtä aikaa hyvä, rakastava ja kaikkivaltias. Yksinkertaista?
Ei välttämättä näin yksinkertaista. Jos asiaa tarkastellaan kristillisestä näkökulmasta, yksi keskeinen kysymys nousee ratkaisevimmaksi yli muiden: voiko Raamattuun luottaa? Raamatussa esitetään paitsi Jumalan toimintaa ja olemusta koskevia väitteitä, myös runsaasti lupauksia kelle tahansa lukijalle. Mikäli Raamattu todella on kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, nämä väitteet pitävät paikkansa ja lupauksiin voi luottaa. Kristinusko lähtee tällaisesta oletuksesta, joten se on välttämätön lähtökohtahypoteesi myös tälle tarkastelulle.
Raamatun mukaan kärsimys tuli maailmaan seurauksena ihmisen vääristä valinnoista, jotka ovat seurausta vapaasta tahdosta. Vapaa tahto puolestaan on seurausta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkauteen ei voi pakottaa, vaan aito rakkaus on nimenomaan vapaaehtoista aivan kuten inhimillisissäkin kuvioissa. Jos Jumala siis olisi luonut maailman, jossa väärin valitseminen ja sitä kautta kärsimys olisivat mahdottomia, ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vaikka osa kärsimyksestä ympärillämme, kuten luonnonkatastrofit, ei ole suoranaisesti ihmisen syytä, suurin osa siitä taatusti seuraa nykyäänkin vapaan tahdon väärinkäytöstä. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja esimerkiksi köyhyyden ja nälänhädän poistamiseen, joten nämä ongelmat ovat ensisijaisesti ihmisen ahneuden ja itsekkyyden seurausta siinä missä sodat ja ihmiskauppakin. Myös luonnonmullistusten aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa pystyttäisiin välttämään, jos köyhiä ihmisiä ei käytännössä pakotettaisi asumaan riskialtteimmilla alueilla.
Vaikka kärsimyksen olemassaolo olisikin pohjimmiltaan ihmisen syytä, eikö kaikkivaltias Jumala olisi jo voinut poistaa sen kokonaan? Meidän näkökulmastamme kärsimys kyllä näyttää usein turhalta, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa Jumalan näkökulmasta. Kaikkivaltiaalle ei olisi temppu eikä mikään järjestää maailmanhistoriaa niin, että pahoillakin asioilla voi olla pidemmällä aikavälillä hyviä seurauksia. On esimerkiksi täysin mahdollista, että yksi ihmiskaupan vuoksi kärsinyt ihminen ryhtyy kärsimyksensä seurauksena toimenpiteisiin, joiden seurauksena ihmiskauppa ja sen aiheuttama kärsimys vähenee huomattavasti. Jumala ei ole jättänyt maailmaa yksin kärsimään, vaan auttaa halukkaita toimimaan pahuuden vähentämiseksi.
Toistaiseksi on kuitenkin tarkasteltu kärsimystä lähinnä yleisellä tasolla ja suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen. Kuinka Raamatun ajatus hyvästä ja rakastavasta Isästä sopii tähän kuvioon, kun mukaan otetaan jokaisen ihmisen yksilötasolla kohtaama kärsimys?
Mahdolliset vastaukset saa huomattavasti konkreettisemmalle tasolle hakemalla rinnastusta inhimillisestä isän ja lapsen välisestä suhteesta. Kaikki, mitä lapsi itse tahtoisi, ei ole todellisuudessa hänelle hyväksi, ja tämän isä tietää lasta paremmin. Pettymykset ovat luonnollinen asia ja auttavat tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa, ja myös rakastava isä voi rankaista lastaan vääristä asioista ohjatakseen häntä oikeaan suuntaan - jos lapsi jatkaisi väärää tietä, hän voisi kärsiä tulevaisuudessa vielä enemmän. Vastaavasti Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi, ja käyttää myös vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja viedäkseen oikeaan suuntaan. Rajatkin ovat rakkautta, ja niiden avulla vältymme kasvamasta pilalle hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka saavat aina oman tahtonsa läpi ja käyttäytyvät toisia lapsia kohtaan sietämättömän ärsyttävästi.
Jumala ei isänä myöskään ole kepin ja porkkanan kanssa heiluva pedagogi, joka jää taitavuudestaan huolimatta kylmäksi ja etäiseksi, vaan hän tahtoo elää suhteessa kanssamme rakkautensa vuoksi. Isä, jonka toiminnasta puuttuu läheinen vuorovaikutus ja jota lasten tekemiset eivät lainkaan kiinnosta, ei ole rakastava vaan välinpitämätön. Itse asiassa yksi Raamatun keskeisimpiä opetuksia on se, että ihminen luotiin alun perin Luojan yhteyteen täydelliseen rakkaussuhteeseen ja ainoastaan tämän yhteyden löytäminen uudelleen tuo elämäämme todellisen tarkoituksen. On siis aivan mahdollista, että Jumala sallii osan kärsimyksestämme siksi, että se saisi meidät kääntymään Hänen puoleensa ja löytämään täydellisen rakkauden. Vaikka joutuisimmekin kärsimään hieman, sen salliminen on rakkautta, jos se varjelee meidät monin verroin suuremmalta kärsimykseltä tulevaisuudessa. Mikäli ihminen todella on luotu Jumalan yhteyteen, onnellisuus ilman Jumalaa ei pidemmän päälle toimi.
Tietenkin on mahdollista, ettei Raamattuun voikaan luottaa. Tällöin on joko mahdollista tarkastella muiden uskontojen esittämiä ratkaisuja kärsimyksen olemassaoloon (mikä vaatisi täysin oman tekstinsä) tai miettiä ateistista vaihtoehtoa. Harmi vain, että naturalistinen vastaus kärsimyksen ongelmaan on loogisesti sovellettuna se, ettei kärsimyksellä ole mitään merkitystä hyvässä eikä pahassa. Jos kaikki on pohjimmiltaan seurausta sattumasta sekä täysin tarkoituksettomista ja ohjaamattomista prosesseista materian maailmassa, elämässä on tuskin ylipäänsäkään mitään muuta järkeä kuin tavoitella turhia nautintoja ja selvitä hengissä kunnes on onnistunut jatkamaan sukuaan. Tällainen selitys ei näytä tyydyttävän edes niitä, jotka sanovat siihen uskovansa, sillä käytännössä valtaosa heistäkin elää ikään kuin jokin tarkoitus olisi.
Mutta millaisia ratkaisuja Jumala Raamatun kautta antaa kärsimyksen ongelmaan? Ensinnäkin Hän lupaa kärsimysten poisottamisen sijaan olla vierellämme niiden koittaessa ja antaa voimaa kestää ne, ja Jeesus ymmärtää meitä täysin kärsittyään itse koko maailman syntien edestä. Toiseksi Jumala lupaa johtaa kaikki asiat lopulta niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Kolmas melkoisen suuri lupaus on se, että luomakunnan tämänhetkinen tila on vain väliaikainen ja kerran kaikki kärsimys todella otetaan pois. Jos Raamattuun todella voi luottaa, nämä lupaukset pitävät paikkansa ja konkretisoituvat taatusti sen kohdalla, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo ne omalla kohdallaan tosiksi. Jos Raamattuun todella voi luottaa, Jumalalla on elämällesi hyvä suunnitelma, mutta hän kunnioittaa rakkaudessaan vapaata tahtoasi ja siksi jopa päätöstäsi hylätä se. Tämä ero ei suinkaan ole yhdentekevä, joten omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa todella miettiä.
Itse pidän Raamatun vastausta uskottavimpana ja uskon jo nähneeni Jumalan lupausten toteutumista elämässäni, mutta älä nielaise mitään vaihtoehtoa pureskelematta! Tahtosi on vapaa pohdintaan ja käytännön kokeiluun. Kärsimys voi olla toistaiseksi välttämätöntä, mutta ongelmana sen ei tarvitse olla ylitsepääsemätön.
Ei välttämättä näin yksinkertaista. Jos asiaa tarkastellaan kristillisestä näkökulmasta, yksi keskeinen kysymys nousee ratkaisevimmaksi yli muiden: voiko Raamattuun luottaa? Raamatussa esitetään paitsi Jumalan toimintaa ja olemusta koskevia väitteitä, myös runsaasti lupauksia kelle tahansa lukijalle. Mikäli Raamattu todella on kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, nämä väitteet pitävät paikkansa ja lupauksiin voi luottaa. Kristinusko lähtee tällaisesta oletuksesta, joten se on välttämätön lähtökohtahypoteesi myös tälle tarkastelulle.
Raamatun mukaan kärsimys tuli maailmaan seurauksena ihmisen vääristä valinnoista, jotka ovat seurausta vapaasta tahdosta. Vapaa tahto puolestaan on seurausta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkauteen ei voi pakottaa, vaan aito rakkaus on nimenomaan vapaaehtoista aivan kuten inhimillisissäkin kuvioissa. Jos Jumala siis olisi luonut maailman, jossa väärin valitseminen ja sitä kautta kärsimys olisivat mahdottomia, ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vaikka osa kärsimyksestä ympärillämme, kuten luonnonkatastrofit, ei ole suoranaisesti ihmisen syytä, suurin osa siitä taatusti seuraa nykyäänkin vapaan tahdon väärinkäytöstä. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja esimerkiksi köyhyyden ja nälänhädän poistamiseen, joten nämä ongelmat ovat ensisijaisesti ihmisen ahneuden ja itsekkyyden seurausta siinä missä sodat ja ihmiskauppakin. Myös luonnonmullistusten aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa pystyttäisiin välttämään, jos köyhiä ihmisiä ei käytännössä pakotettaisi asumaan riskialtteimmilla alueilla.
Vaikka kärsimyksen olemassaolo olisikin pohjimmiltaan ihmisen syytä, eikö kaikkivaltias Jumala olisi jo voinut poistaa sen kokonaan? Meidän näkökulmastamme kärsimys kyllä näyttää usein turhalta, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa Jumalan näkökulmasta. Kaikkivaltiaalle ei olisi temppu eikä mikään järjestää maailmanhistoriaa niin, että pahoillakin asioilla voi olla pidemmällä aikavälillä hyviä seurauksia. On esimerkiksi täysin mahdollista, että yksi ihmiskaupan vuoksi kärsinyt ihminen ryhtyy kärsimyksensä seurauksena toimenpiteisiin, joiden seurauksena ihmiskauppa ja sen aiheuttama kärsimys vähenee huomattavasti. Jumala ei ole jättänyt maailmaa yksin kärsimään, vaan auttaa halukkaita toimimaan pahuuden vähentämiseksi.
Toistaiseksi on kuitenkin tarkasteltu kärsimystä lähinnä yleisellä tasolla ja suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen. Kuinka Raamatun ajatus hyvästä ja rakastavasta Isästä sopii tähän kuvioon, kun mukaan otetaan jokaisen ihmisen yksilötasolla kohtaama kärsimys?
Mahdolliset vastaukset saa huomattavasti konkreettisemmalle tasolle hakemalla rinnastusta inhimillisestä isän ja lapsen välisestä suhteesta. Kaikki, mitä lapsi itse tahtoisi, ei ole todellisuudessa hänelle hyväksi, ja tämän isä tietää lasta paremmin. Pettymykset ovat luonnollinen asia ja auttavat tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa, ja myös rakastava isä voi rankaista lastaan vääristä asioista ohjatakseen häntä oikeaan suuntaan - jos lapsi jatkaisi väärää tietä, hän voisi kärsiä tulevaisuudessa vielä enemmän. Vastaavasti Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi, ja käyttää myös vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja viedäkseen oikeaan suuntaan. Rajatkin ovat rakkautta, ja niiden avulla vältymme kasvamasta pilalle hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka saavat aina oman tahtonsa läpi ja käyttäytyvät toisia lapsia kohtaan sietämättömän ärsyttävästi.
Jumala ei isänä myöskään ole kepin ja porkkanan kanssa heiluva pedagogi, joka jää taitavuudestaan huolimatta kylmäksi ja etäiseksi, vaan hän tahtoo elää suhteessa kanssamme rakkautensa vuoksi. Isä, jonka toiminnasta puuttuu läheinen vuorovaikutus ja jota lasten tekemiset eivät lainkaan kiinnosta, ei ole rakastava vaan välinpitämätön. Itse asiassa yksi Raamatun keskeisimpiä opetuksia on se, että ihminen luotiin alun perin Luojan yhteyteen täydelliseen rakkaussuhteeseen ja ainoastaan tämän yhteyden löytäminen uudelleen tuo elämäämme todellisen tarkoituksen. On siis aivan mahdollista, että Jumala sallii osan kärsimyksestämme siksi, että se saisi meidät kääntymään Hänen puoleensa ja löytämään täydellisen rakkauden. Vaikka joutuisimmekin kärsimään hieman, sen salliminen on rakkautta, jos se varjelee meidät monin verroin suuremmalta kärsimykseltä tulevaisuudessa. Mikäli ihminen todella on luotu Jumalan yhteyteen, onnellisuus ilman Jumalaa ei pidemmän päälle toimi.
Tietenkin on mahdollista, ettei Raamattuun voikaan luottaa. Tällöin on joko mahdollista tarkastella muiden uskontojen esittämiä ratkaisuja kärsimyksen olemassaoloon (mikä vaatisi täysin oman tekstinsä) tai miettiä ateistista vaihtoehtoa. Harmi vain, että naturalistinen vastaus kärsimyksen ongelmaan on loogisesti sovellettuna se, ettei kärsimyksellä ole mitään merkitystä hyvässä eikä pahassa. Jos kaikki on pohjimmiltaan seurausta sattumasta sekä täysin tarkoituksettomista ja ohjaamattomista prosesseista materian maailmassa, elämässä on tuskin ylipäänsäkään mitään muuta järkeä kuin tavoitella turhia nautintoja ja selvitä hengissä kunnes on onnistunut jatkamaan sukuaan. Tällainen selitys ei näytä tyydyttävän edes niitä, jotka sanovat siihen uskovansa, sillä käytännössä valtaosa heistäkin elää ikään kuin jokin tarkoitus olisi.
Mutta millaisia ratkaisuja Jumala Raamatun kautta antaa kärsimyksen ongelmaan? Ensinnäkin Hän lupaa kärsimysten poisottamisen sijaan olla vierellämme niiden koittaessa ja antaa voimaa kestää ne, ja Jeesus ymmärtää meitä täysin kärsittyään itse koko maailman syntien edestä. Toiseksi Jumala lupaa johtaa kaikki asiat lopulta niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Kolmas melkoisen suuri lupaus on se, että luomakunnan tämänhetkinen tila on vain väliaikainen ja kerran kaikki kärsimys todella otetaan pois. Jos Raamattuun todella voi luottaa, nämä lupaukset pitävät paikkansa ja konkretisoituvat taatusti sen kohdalla, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo ne omalla kohdallaan tosiksi. Jos Raamattuun todella voi luottaa, Jumalalla on elämällesi hyvä suunnitelma, mutta hän kunnioittaa rakkaudessaan vapaata tahtoasi ja siksi jopa päätöstäsi hylätä se. Tämä ero ei suinkaan ole yhdentekevä, joten omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa todella miettiä.
Itse pidän Raamatun vastausta uskottavimpana ja uskon jo nähneeni Jumalan lupausten toteutumista elämässäni, mutta älä nielaise mitään vaihtoehtoa pureskelematta! Tahtosi on vapaa pohdintaan ja käytännön kokeiluun. Kärsimys voi olla toistaiseksi välttämätöntä, mutta ongelmana sen ei tarvitse olla ylitsepääsemätön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)