Mökkeilijän ABC

Kesä on mökkeilyn kulta-aikaa, ja tämmönen harrastus koskettaa suht isoa osaa suomalaisista. Mökkeilyyn kiinteästi liittyviä asioita pystyis varmaan listaamaan melkosen paljon, tässä meikäläisen yritys kerätä joitaki tunnusomasimpia elementtejä yhteen. Jos mökkeily on tuttu juttu, pystyt luultavasti samaistumaan moneen kohtaan ja jos ei oo, ymmärrät tän jälkeen ehkä jotain paremmin :D

A - Auringonlaskut. Yks huikeimpia maisemallisia yksityiskohtia mökkeilyssä. Auringonnousua harva pääsee näkemäänkään (ellei sit valvo sinne asti), ja illalla taivas muutenki on useesti vielä hienompi.

B - Bensa. Toimintaehto tietyille mökkiolojen kodinkoneille: perämoottori, ruohonleikkuri, moottorisaha, trimmeri jne. varsinki jos sähköö ei ole eikä tule.

C - Chillailu. Hieno harrastus, joka sopii mökille täydellisesti.

D - Duuni. Useimmat ei tuu mökille tekemään töitä mut esimerkiks äideille on melko tyypillistä keksiä kaikenlaisia hommia mökin ja tontin siisteyteen liittyen ja nakittaa niitä myös muille.

E - Elämykset. Tavallinen mökkireissu käy helposti elämysmatkasta varsinki urbaanille luonnosta vieraantuneelle suomalaiselle, jolle esimerkiks onkiminen tai jopa kumisaappaitten käyttäminen voi olla ihan uusia ihmeellisiä kokemuksia. Toki elämyksiä riittää myös kokeneemmille.

F - Fauna. Mökkiä ympäröivä eläinkunta, joka yleensä näkyy ja kuuluu eniten lintumaailman muodossa. Linnunlaulussa on rentouttavat puolensa, mutta esimerkiks lokkiyhdyskunta tai härkälintu ei välttämättä oo niitä mukavimpia mökkinaapureita.

G - Grillaus. Erittäin toimiva ja suht miehekäs tapa laittaa ruokaa mökkiolosuhteissa.

H - Huussi. Koska monet nykyajan mukavuudet on ihan yliarvostettuja.

I - Itikat. Hyttysarmeija tuo pahimmissa paikoissa mieleen lähinnä Egyptin vitsaukset, ja hurjimmat inisijät tuntuu lähinnä vaan nauttivan myrkyistä ja savuista. Yks rasittavimpia tilanteita on yksittäinen nukkumista häiritsevä itikka, joka liikkuu innokkaasti pimeessä mutta katoaa ku suolikaasu Saharaan heti ku valot laitetaan päälle.

J - Järvi. Klassisin kansallisromanttinen miljöö mökkeilylle, ei siinä etteikö meri, lampi tai joki vois myös toimia. Ilman veden läheisyyttä kesämökki on lähinnä verrattavissa jalattomaan jalkapalloilijaan, mutta eipä sekään kai ihan väärin oo.

K - Kalastus. Kun se vesistö kuitenki löytyy niin siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti myöski terveellistä ja melkosen edullista lähiruokaa ajatellen. Mato-onki, virveli, verkot tai tuulastus, kaikkee kannattaa kokeilla. Tai miksei vaikka paljain käsin.

L - Luonnonrauha. Ainaki jos järvellä kaahaileva vesiskootteriarmada, iskän moottorisaha ja naapurimökin juoppolauma sattuu olemaan hiljaa.

M - Marjastus. Mustikat, vadelmat, metsämansikat, puolukat ja lakat sun muut kannattaa kerätä lähistöltä talteen jos vaan löytyy.

N - Nauttiminen. Mökillä voi nauttia vaikkapa kesästä, luonnosta, hiljaisuudesta tai hyvästä seurasta, vaikka myös vähän toisenlainen nauttiminen tuntuu kiinteesti kuuluvan monen suomalaisen kesään. Kannattaa kuitenki pitää kohtuus siinä nautiskelussa, tai saattaa herätä kaikkee muuta ku nautinnolliseen olotilaan tai jatkaa unia vähän pitempään järvenpohjassa.

O - Ostokset. Keskivertomökkeilijä kärrää kotoaan melkosen määrän kaupasta hankittua tavaraa ja varsinki elintarvikkeita mökille, omavaraisuus toimii jollain asteella lähinnä niissä paikoissa joista löytyy oma kasvimaa ja mahollisuus kalastukseen.

P - Painotuotteet. Tylsempiä hetkiä varten mökiltä on pakko löytyy jonkunlaisia kirjoja tai lehtiä luettavaks, parasta A-luokkaa on vanhat sarjakuvat.

Q - sellanenki taivaankappale näyttäytyy aina välillä ja mökillä mahollisesti vielä nätimmin ku kaupungin valosaasteessa, tähdet ainaki näkyy paremmin.

R - Rankkasade. Suomen kesälle ja samalla mökkeilijälle erittäin tuttu ilmiö, joka saavuttaa jokavuotisen huippunsa Keuruulla juhannuksena. Jos nyt lunta ei tuu niin rakeita ainaki, tai vaikka sammakoita.

S - Sauna. Kyllä se nyt pitää mökiltä löytyy ja sitä myös pitää käyttää. Se vasta onkin suomalainen juttu parhaimmillaan (no pun intended ehehee).

T - Tulenteko. Aitoo eräjormameininkiä saa mökille helposti sytyttämällä nuotion, takan tai juhannuskokon. Vaatteet ainaki alkaa haista savulle huolimatta siitä, käyttikö sytyttämistoimenpiteessä bensaa vai ei. Saunan polttaminen kuuluu myös suomalaisiin perinteisiin.

U - Uiminen. Sopii mainiosti saunan kaveriks mutta toimii ilmanki. Ei oo olemassa kylmää vettä, se on vaan enemmän tai vähemmän virkistävää.

V - Veneily. Yks vesistön parhaita käyttötapoja. Note to self: kumiveneellä ei kannata lähtee ongelle tai virvelöimään.

W - Wululuu. Muutaman mutkan (ja Mama African) kautta suomalaiseen tietoisuuteen päätyny heimokielen sana joka tarkottaa mahtavaa, huikeeta. Sitähän mökkeily kaikesta ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta pohjimmiltaan on. (Fun fact: Google tietää myös kertoa, että wululuu meinaa jollain Australian alkuperäiskielellä sirppiviheltäjäsorsaa.)

X - Xylitoli. Kun kerta on oikeen suomalainen keksintö niin pitäähän sitä purkkaa mökillä olla. Suuhygienia kiittää ja laksatiivisten vaikutusten varalta on ulkohuussi.

Y - Yö. Mökit on tehty osaltaan myöski yöpymistä varten vaikka olosuhteet oiski vähän alkeellisemmat. On myös asia erikseen, tuleeko mökillä ollessa nukuttuu öisin ku muutaki tekemistä yleensä on ja jopa yö saattaa olla yötön.

Z - Zombi. Voi viitata mökillä suht yleisesti kerrottaviin kummitusjuttuihin tai puutteellisesta nukkumisesta seuraavaan olotilaan.

Å - Åkerman. Jos mökille haluu rakennusvaiheessa kunnon perustukset niin kaivinkoneella ne on hyvä kaivaa. Aasinsilta level 100.

Ä - Äyskäri. Oikein päin käännetty pohjatulpattoman mallin vene täyttyy normaalina kesänä moneen otteeseen vedellä, ja sillon tätä välinettä tarvitaan.

Ö - Ötökät. Mökillä saa helposti hyttysten lisäks pahimmassa tapauksessa tuhansittain muitaki pikku kavereita - esimerkiks ampiaiset, mäkäräiset, paarmat ja muurahaiset ottaa kesäasukkaitten läsnäolosta mielellään kaiken ilon irti.

Mieleenpainuvia mökkeilyhetkiä vaan! :D

Mitä kesään kuuluu?

Lyhyesti sanottuna tosi hyvää. En oota että kukaan jota oikeesti kiinnostaa tyytyis tämmöseen vastaukseen joten voin avata vähän enemmänki :D Lisäks vastaan kysymykseeni myös siltä kannalta mitä asioita kesään kuuluu ylipäänsä, erityisesti suhteessa tähän kesään.

Meikäläisen mittakaavassa yllättävän kriisintäyteinen huhti-toukokuu meni ohi, osa kriiseistä purkautu muuten vaan ja loput ei mut niistä voin sanoo että ymmärrän taas vähän paremmin mitä tarkottaa Jumalan rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen :D Jos sulla ei oo rauhaa jossain asiassa niin kantsii kokeilla! Oli miten oli, kesäkuun alun jälkeen mikään ei oikeestaan oo enää vaivannu ja aamen sille. Suurimmaks osaks Kajaanin maisemissa vietetyn kesän jälkeen on myös melkosen rentouttavaa päästä ite aikatauluttamaan kaikki menonsa :D Tästä päästään sujuvasti niihin elementteihin, joita kuluneitten vuosien aikana on kuulunu kesään jos toiseenki:

Matkailua. Yleensä lähinnä kotimaan sisällä, tällä kertaa myös Tallinnassa. Oma kotimaanmatkailun muotonsa ja niistä kesäaikaan tärkein on mökkeily, joka on ainaki mökin omistavalle aika välttämätön osa kesää.

Leirejä. Kaks hyvin onnistunutta lastenleiriä isoshommissa on hyvä vaihtoehto käyttää noin viikko omasta kesästään, minkä lisäks nuorten aikuisten chilliviikonloppu Ryttylässä menee kans lähinnä leirikategoriaan. Näistä seuranneisiin uusiin kokemuksiin lukeutuu esimerkiks kalliolaskeutuminen ja Afrikan Tähden soveltaminen ihmispelinappuloilla, omalta osalta rosvona :D

Kesätapahtumia. Ja talkoissa tietenki, nykyään saan enemmän irti mennessäni palvelemaan ku pelkästään osallistujana saisin! Kakstoista tuntia letunpaistoa Keuruun juhannuskonffassa kahen päivän aikana ei oo ollenkaan hassumpi tapa kuitata tapahtuman kulut, ja sama pätee reilun kymmenen tunnin lastenhoitorupeamaan New Winessä Himoksella. 5-6-vuotiaat lapset vaikuttais oikeen mukavalta ikäryhmältä, ei tarvetta yhtä intensiiviselle valvonnalle ku nuorempien kanssa muttei myöskään lähellekään niin paljon uhmaikää ku tätä vanhemmilla. Kansanlähetyspäivillä Turussa puolestaan pääsin jälleen iteki kiipeemään lavalle ja hehkuttamaan esimerkiks sitä miten Jumalan lupaukset on tarkotettu otettavaks todesta, parasta! Mielenkiintonen yksityiskohta tässä tapahtumassa oli epävirallinen kitaransoittotilanne, jonka yhteydessä ohikulkenut Pekka Simojoki (mies, joka on säveltäny/sanottanu noin puolet luterilaisten seurakuntien musiikista) pysähty kaivamaan lompakostaan kahen euron kolikon ja huumorimiehenä heitti sen katusoittajalle palkaks :DDD

Luontoa. Kesän erikoisuus on yölaulajaretket, joista jo kolme pisintä tältä kesältä on sisältäny yhteensä 150km pyöräilyä ja tuottanu havaintolistalle vuorokaudenajasta huolimatta ainaki 70 lajia lintuja (esimerkiks 4 eri lajia ja vähintään 14 yksilöä pöllöjä), hirven, valkohäntäkauriin ja aivan uskomattomia maisemia. Kesäyö on oikeesti aika hyvä aika olla hereillä, lopetettakoon havainnollistukseen tästä.

Niin hyvää puuta (Puujalkapostaus 3)

-EDELLISESSÄ POSTAUKSESSA JULISTETTU METSÄPALOVAROITUS KUIVUUDEN VUOKSI EDELLEEN VOIMASSA-

Kaikki lähti aivan tavallisesta Facebook-keskustelusta, jonka eräs ystäväni aloitti luettuaan juuri edellisen tuotokseni. Hänen tarkoituksenaan oli avata keskustelu lohkaisemalla viaton puujalkavitsi. Tämä avaus toimi kuitenkin kasvualustana, josta alkoi välittömästi versoa mitä puisevimpia juttuja. Vastasin nimittäin välittömästi veistelemällä pari puujalkaa lisää, ja niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olisi pitänyt muistaa, että joka puujalkaan tarttuu, se puujalkaan hukkuu.

Aluksi luulimme, ettei puuaiheisia puujalkoja kasva puissa tai ainakaan joka oksalla, mutta kaikesta päätellen näin tehometsätalouden aikakautena myös laajamittaisempi puujalkatuotanto on mahdollista. Tässä vaiheessa homma meni jo totaalisesti päin mäntyä, sillä emme ymmärtäneet, kuinka pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän (Jaak. 3:5). Meille tuli aivan puun takaa se, kuinka nopeasti kaikki voisi ryöstäytyä käsistä - jos puujalka juurtuu keskusteluun liian syvälle, siitä on oksat pois.

Seuraavat puolitoista tuntia siis kulutimme vääntäen kaikesta puutavarasta pelkkiä puujalkoja. Vaikkemme olekaan erityisiä puunhalaajia, varmistimme, ettei käyttämämme materiaali ole sademetsistä peräisin. Lahopuun määrä kotimaisessakin puujalkapuumetsässä osoittautui aivan riittävän suureksi, ja seuran tehdessä kaltaisekseen omankin puupään latva alkoi pikkuhiljaa lahoamaan. Tämän voi päätellä esimerkiksi seuraavista pohdinnoista:

- Jos puujalka jää (puu)oven väliin ja katkeaa, tuleeko siitä poikkipuu?

- Voiko puusilmillä nähdä metsän puilta?

- Jos koputtaa puuta liikaa, tuleeko puukäsi? Onko se hongankolistajan ammattivaiva?

- Voiko saada tikun sormeen, vaikkei vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin minkään asian hyväksi?

Lopulta juttujen keksiminenkin tuotti jo sen verran töitä (puutöitä tietenkin!), että yritimme laittaa toisillemme (saha)jauhot suuhun ja saada viimeisen sanan. Esimerkiksi jalkapuulla uhkaaminen sekä kehotus suksia kuuseen (puusuksilla) sisältyivät näihin yrityksiin laittaa kapuloita toisen rattaisiin, mutta joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mottitaktiikka ei siis toiminut, vaan yritys meni sen verran metsään, että piti painaa puuta ja siirtyä käyttämään kepin sijasta porkkanaa. Onneksi päivä paistaa risukasaankin, vaikka olo olisikin kuin puusta pudonneella.

Ideoiden loppuessakin toteamus "Ei keksi" herätti ajatuksen, että keksikin on yleensä puuvartinen. Toki kyseessä voi olla myös pettuleivän keksisovellus, jossa on puolet petäjäistä - tai vaikkapa johanneksenleipäpuuta. Juttuihin tarvittiin kuitenkin jo jotakin rajaa (nimittäin puurajaa), sillä tähän mennessä kertyneistä puujaloista olisi voinut rakentaa jo vaikkapa puukirkon. Rakentajaksi voisi kutsua vaikkapa Jeesuksen, joka oli ammatiltaan puuseppä (vaikka kukaan ei olekaan puuseppä syntyessään). Mielenkiintoista kyllä, Jeesus on myös itse puu ja me sen oksat (Joh. 15:5). Tästä seuraa, että kuten reggaeyhtye Katajainen kansa laulaa, irti puusta ei saa aikaan mitään.

Olimmekin siis haukkuneet koko ajan aivan väärää puuta. Oivallus siitä, että keskustelumme tarvitsi Jeesusta voidakseen olla puutumatta paikoilleen, sai meidät ottamaan hirret pois omista silmistämme ja keskittymään olennaiseen. Ilo sisältyy kyllä Hengen hedelmiin (Gal. 5:22-23) mutta (huono) huumori ei itsessään, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Raamatulla ei pidä lyödä toisia päähän, etteivät he lopulta olisi kuin puulla päähän lyötyjä - paperillehan Raamattukin yleensä painetaan. Parasta on vain muistella, mitä Jeesus teki ristinpuulla, ja tuottaa sen mukaista hedelmää.

Joko lukeminen alkaa puuduttaa? Mekin päätimme lopulta antaa kenkää (puukenkää siis) koko keskustelulle - viimeinen naula arkkuun oli se, että jopa ystäväni nimi Pinja viittaa erääseen havupuuhun. Jouduin kuitenkin lupaamaan kautta kiven ja kannon, että teen aikaansaannoksistamme blogitekstin. Lopullinen muotoilu vaati jonkin verran karsimista, mutta onneksi harjoitus tekee metsurin. Kuviakaan ette tähän postaukseen saaneet, sillä olisin kuitenkin värittänyt ne puuväreillä...

Puujalkapostaus 2

... eli The Wood Leg Post.

Tämä teksti on omistettu kuudentoista ylioppilasjuhlan sun muun kiireen jälkeiselle hysteeriselle väsymykselle. Tarjoan vielä mahdollisuuden lopettaa lukeminen tähän.

-VOIMASSA SEURAAVA VAROITUS: PALOVAROITUS (HUUMORIN) KUIVUUDEN VUOKSI-

#cellfie

Väsyttää niin paljon että silmät ristissä. Kristilliseltä kannalta ajateltunahan katse on silloin juuri oikeassa suunnassa.

Kun tähän aihepiiriin päästiin niin oliko Jeesus rististä riippuvainen? Ristiriitoja tuskin ainakaan tuli.

Niin hyvää puujalkaa. Voi sitä tilanneironiaa jos nimeni olisi Justin Time ja olisin aina myöhässä.

Syömisen voi hyvin rinnastaa urheilusuoritukseen. Ruokailuvälineiden takia se on välineurheilua ja lisäksi ennen kaikkea penkkiurheilua, ellei kyseessä ole seisova pöytä.

Kyllä tässä puujalat versovat huumorin kukkia kuin Aaronin sauva konsanaan (4. Moos. 17:8).

Jos olet selvinnyt tänne asti, esitän surunvalitteluni huumorintajusi puolesta. Mitään muuta ei enää ole tehtävissä kuin lähteä suosiolla nukkumaan tai jatkaa vielä tänne.

Kohti kärsimyksen ongelmaa - ja sen yli?

Kärsimyksen ongelma on yksi yleisimpiä perusteluja sille, miksi Jumalan olemassaolo olisi mahdotonta tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Koska maailmassa on kärsimystä, Jumala - jos sellainen on - ei ainakaan voi olla yhtä aikaa hyvä, rakastava ja kaikkivaltias. Yksinkertaista?

Ei välttämättä näin yksinkertaista. Jos asiaa tarkastellaan kristillisestä näkökulmasta, yksi keskeinen kysymys nousee ratkaisevimmaksi yli muiden: voiko Raamattuun luottaa? Raamatussa esitetään paitsi Jumalan toimintaa ja olemusta koskevia väitteitä, myös runsaasti lupauksia kelle tahansa lukijalle. Mikäli Raamattu todella on kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, nämä väitteet pitävät paikkansa ja lupauksiin voi luottaa. Kristinusko lähtee tällaisesta oletuksesta, joten se on välttämätön lähtökohtahypoteesi myös tälle tarkastelulle.

Raamatun mukaan kärsimys tuli maailmaan seurauksena ihmisen vääristä valinnoista, jotka ovat seurausta vapaasta tahdosta. Vapaa tahto puolestaan on seurausta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkauteen ei voi pakottaa, vaan aito rakkaus on nimenomaan vapaaehtoista aivan kuten inhimillisissäkin kuvioissa. Jos Jumala siis olisi luonut maailman, jossa väärin valitseminen ja sitä kautta kärsimys olisivat mahdottomia, ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vaikka osa kärsimyksestä ympärillämme, kuten luonnonkatastrofit, ei ole suoranaisesti ihmisen syytä, suurin osa siitä taatusti seuraa nykyäänkin vapaan tahdon väärinkäytöstä. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja esimerkiksi köyhyyden ja nälänhädän poistamiseen, joten nämä ongelmat ovat ensisijaisesti ihmisen ahneuden ja itsekkyyden seurausta siinä missä sodat ja ihmiskauppakin. Myös luonnonmullistusten aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa pystyttäisiin välttämään, jos köyhiä ihmisiä ei käytännössä pakotettaisi asumaan riskialtteimmilla alueilla.

Vaikka kärsimyksen olemassaolo olisikin pohjimmiltaan ihmisen syytä, eikö kaikkivaltias Jumala olisi jo voinut poistaa sen kokonaan? Meidän näkökulmastamme kärsimys kyllä näyttää usein turhalta, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa Jumalan näkökulmasta. Kaikkivaltiaalle ei olisi temppu eikä mikään järjestää maailmanhistoriaa niin, että pahoillakin asioilla voi olla pidemmällä aikavälillä hyviä seurauksia. On esimerkiksi täysin mahdollista, että yksi ihmiskaupan vuoksi kärsinyt ihminen ryhtyy kärsimyksensä seurauksena toimenpiteisiin, joiden seurauksena ihmiskauppa ja sen aiheuttama kärsimys vähenee huomattavasti. Jumala ei ole jättänyt maailmaa yksin kärsimään, vaan auttaa halukkaita toimimaan pahuuden vähentämiseksi.

Toistaiseksi on kuitenkin tarkasteltu kärsimystä lähinnä yleisellä tasolla ja suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen. Kuinka Raamatun ajatus hyvästä ja rakastavasta Isästä sopii tähän kuvioon, kun mukaan otetaan jokaisen ihmisen yksilötasolla kohtaama kärsimys?

Mahdolliset vastaukset saa huomattavasti konkreettisemmalle tasolle hakemalla rinnastusta inhimillisestä isän ja lapsen välisestä suhteesta. Kaikki, mitä lapsi itse tahtoisi, ei ole todellisuudessa hänelle hyväksi, ja tämän isä tietää lasta paremmin. Pettymykset ovat luonnollinen asia ja auttavat tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa, ja myös rakastava isä voi rankaista lastaan vääristä asioista ohjatakseen häntä oikeaan suuntaan - jos lapsi jatkaisi väärää tietä, hän voisi kärsiä tulevaisuudessa vielä enemmän. Vastaavasti Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi, ja käyttää myös vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja viedäkseen oikeaan suuntaan. Rajatkin ovat rakkautta, ja niiden avulla vältymme kasvamasta pilalle hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka saavat aina oman tahtonsa läpi ja käyttäytyvät toisia lapsia kohtaan sietämättömän ärsyttävästi.

Jumala ei isänä myöskään ole kepin ja porkkanan kanssa heiluva pedagogi, joka jää taitavuudestaan huolimatta kylmäksi ja etäiseksi, vaan hän tahtoo elää suhteessa kanssamme rakkautensa vuoksi. Isä, jonka toiminnasta puuttuu läheinen vuorovaikutus ja jota lasten tekemiset eivät lainkaan kiinnosta, ei ole rakastava vaan välinpitämätön. Itse asiassa yksi Raamatun keskeisimpiä opetuksia on se, että ihminen luotiin alun perin Luojan yhteyteen täydelliseen rakkaussuhteeseen ja ainoastaan tämän yhteyden löytäminen uudelleen tuo elämäämme todellisen tarkoituksen. On siis aivan mahdollista, että Jumala sallii osan kärsimyksestämme siksi, että se saisi meidät kääntymään Hänen puoleensa ja löytämään täydellisen rakkauden. Vaikka joutuisimmekin kärsimään hieman, sen salliminen on rakkautta, jos se varjelee meidät monin verroin suuremmalta kärsimykseltä tulevaisuudessa. Mikäli ihminen todella on luotu Jumalan yhteyteen, onnellisuus ilman Jumalaa ei pidemmän päälle toimi.

Tietenkin on mahdollista, ettei Raamattuun voikaan luottaa. Tällöin on joko mahdollista tarkastella muiden uskontojen esittämiä ratkaisuja kärsimyksen olemassaoloon (mikä vaatisi täysin oman tekstinsä) tai miettiä ateistista vaihtoehtoa. Harmi vain, että naturalistinen vastaus kärsimyksen ongelmaan on loogisesti sovellettuna se, ettei kärsimyksellä ole mitään merkitystä hyvässä eikä pahassa. Jos kaikki on pohjimmiltaan seurausta sattumasta sekä täysin tarkoituksettomista ja ohjaamattomista prosesseista materian maailmassa, elämässä on tuskin ylipäänsäkään mitään muuta järkeä kuin tavoitella turhia nautintoja ja selvitä hengissä kunnes on onnistunut jatkamaan sukuaan. Tällainen selitys ei näytä tyydyttävän edes niitä, jotka sanovat siihen uskovansa, sillä käytännössä valtaosa heistäkin elää ikään kuin jokin tarkoitus olisi.

Mutta millaisia ratkaisuja Jumala Raamatun kautta antaa kärsimyksen ongelmaan? Ensinnäkin Hän lupaa kärsimysten poisottamisen sijaan olla vierellämme niiden koittaessa ja antaa voimaa kestää ne, ja Jeesus ymmärtää meitä täysin kärsittyään itse koko maailman syntien edestä. Toiseksi Jumala lupaa johtaa kaikki asiat lopulta niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Kolmas melkoisen suuri lupaus on se, että luomakunnan tämänhetkinen tila on vain väliaikainen ja kerran kaikki kärsimys todella otetaan pois. Jos Raamattuun todella voi luottaa, nämä lupaukset pitävät paikkansa ja konkretisoituvat taatusti sen kohdalla, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo ne omalla kohdallaan tosiksi. Jos Raamattuun todella voi luottaa, Jumalalla on elämällesi hyvä suunnitelma, mutta hän kunnioittaa rakkaudessaan vapaata tahtoasi ja siksi jopa päätöstäsi hylätä se. Tämä ero ei suinkaan ole yhdentekevä, joten omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa todella miettiä.

Itse pidän Raamatun vastausta uskottavimpana ja uskon jo nähneeni Jumalan lupausten toteutumista elämässäni, mutta älä nielaise mitään vaihtoehtoa pureskelematta! Tahtosi on vapaa pohdintaan ja käytännön kokeiluun. Kärsimys voi olla toistaiseksi välttämätöntä, mutta ongelmana sen ei tarvitse olla ylitsepääsemätön.

Ekologit eliöjahdissa

True-ekobilsarin unelmakilpailu Eliöralli kasasi tällä kertaa peräti kymmenen joukkueellista motivoituneita rallaajia yliopistolta viilettämään polkupyörillä ympäri Jyväskylää ja havainnoimaan ympäröivää luontoa. Allekirjoittanut oli mukana kolmatta kertaa, ja edellissyksyn kisan jääminen välistä kiinnioloviikonlopun vuoksi vain kiristi tämänkertaista tahtia. Joukkueen kokoonpano muuttui hieman kahdesta aiemmasta kerrasta, uusi tiimimme totteli nimeä Tommi & Wild Birds :D

Rallijoukkue jalkautuneena tositoimiin.

Kuten edellisenä keväänäkin, henkilökohtainen ykköstavoitteeni ei ollut koko kisan voitto vaan suurimman lintulajimäärän saavuttaminen. Joukkueena päätimme kuitenkin pyrkiä kokonaispisteissä kärkikolmikkoon. Vuosi sitten tilanne oli moneltakin osin erilainen sekä hyvässä että pahassa: kisa-aikaa oli kolme tuntia enemmän, aloituspaikkana toimi Kortepohjan sijasta Ylistönrinne, mukana oli enemmän kovia vastustajia eikä joukkueellamme ollut kevään rallista lainkaan kokemusta. Kenties suurimman jännitysmomentin tähän kertaan loi huomattavan viileä sää - olisiko lintuja, päiväperhosia tai matelijoita juurikaan liikkeellä?

Katsomallahan se selviää. Päätimme aloittaa Hämeenlahden lintutornilta, sillä lintuihin on järkevintä panostaa aamulla. Myös kolmenkymmenen pinnakelpoisen kasvilajin lista muutettiin tornilla hengähtäessä ymmärrettävämpään muotoon (jälleen Googlen suosiollisella avustuksella), sillä pelkillä tieteellisillä nimillä ei vielä pötkitty erityisen pitkälle. Erikoispinnalistan "Ympäristökasvatustapahtuma"-kohdasta hoidettiin samalla pisteet kotiin, kun näkyvissä olevia vesilintuja ja ylipäänsä aamun havaintoja esiteltiin paikalle osuneelle sunnuntaiharrastajaperheelle :D Lintuja löytyi säähän nähden yllättävän runsaasti, ja kasvien metsästys alkoi toden teolla heti tornista laskeuduttua.

Listalta löytynyt mustaherukka hajutestissä.

Matka jatkui Rauhalahden asuntomessualueen kautta aiemmissakin ralleissa kunnostautuneelle Pohjanlammelle. Tässä vaiheessa lajisaldo oli täydentynyt kasvien lisäksi kahdella tavallisimmalla nisäkäslajilla, 47 linnulla ja muutamalla erikoispinnalla, mutta matelijat, sammakkoeläimet ja perhoset loistivat edelleen poissaolollaan ja ajasta lähes puolet oli jo kulunut. Teimme päätöksen suunnata seuraavaksi hieman kauemmas hakemaan näitä lajiryhmiä tunnetuilta paikoilta - vuosi sitten oli selvinnyt katkerasti, että matelijaosaston puuttumisella on huomattava vaikutus lopputulokseen. Matkan varrella pidettiin välttämätön vessa- ja ostostauko Keljon Citymarketissa, ja vastatuulen aiheuttama turhautuminenkin haihtui auringon vihdoin näyttäytyessä.

Mitäs tuijotat?

Fiilikset nousivat entistä korkeammalle, kun ennen tiedossa olevalle kyypaikalle pääsyä törmättiin sammakoihin kutulammikossaan ja itse sähkölinjalta löytyi yhden kyyn sijasta lähes välittömästi kaksi ja vielä sisilisko kaupan päälle! Näitä havaintoja seurasi pian myös rupikonna, neljä lajia lintuja sekä kolme sitruunaperhosta, eikä ylämäkipainotteisen pyöräilyn vastapainoksi koettu suuri alamäkikään ollut muuta kuin piristävä tekijä. Eerolanlahden lintulavalla joukkueemme innostui toden teolla havainnoinnista, kun pisteitä ropisi edellä kuvatun flow-tilan jatkoksi viiden lintulajin, naurulokin parittelun, piisamin ja kurjenmiekan voimin. Harmi sinänsä, että aikaa oli tässä vaiheessa enää tunti jäljellä. Edellisestä kerrasta nimittäin opimme kyllä, että kalastusvälineet on syytä ottaa mukaan, mutta tämän kerran opetus tuli ajankäytöstä - emme ehtineet lopulta käyttää niitä ollenkaan... :D

Seitsemän tunnin aika tuntui todella liian lyhyeltä, kun kohteet sijaitsivat suhteellisen kaukana toisistaan ja uusia havaintoja todella myös tuli jatkuvasti lisää. Tiimissämme toimi erinomainen työnjako - meikäläinen huolehti pääpiirteittäin linnuista, Sanni kasveista, Terhin erityisalaa oli erityisen tilannetajuinen ja nopea havainnointikyky kaikkia eliöryhmiä koskien (usein kesken pyöräilynkin) ja Lauran kyyaiheiseen kanditutkimukseen liittyvät kokemukset toimivat välttämättömänä edellytyksenä matelijoiden löytymiselle. Kaikki oppivat taatusti paljon uutta, ja yhteinen innostus sekä kilpailuhenki saivat aikaan loistavan motivaation aivan koko ajaksi :) Tämän parempaa oppimisen tehostajaa käytännössä on todella vaikea kuvitella! Ulkopuolisten näkökulmasta touhumme oli luultavasti varsin mielenkiintoista seurattavaa, mutta se kuuluu asiaan :D

Huomaa kyy oikeassa alakulmassa, kyllä sitä vähemmästäkin innostuu! :D #vainbilsarijutut

Noin kolmenkymmenen pyöräillyn ja muutaman kävellyn kilometrin jälkeen kisa-aika päättyi ja koitti tulosten purkamisen aika. Tässä vaiheessa jännitti erityisesti, sillä emme törmänneet muihin joukkueisiin koko aikana kertaakaan emmekä olleet selvillä niiden menestyksestä. Kalojen puuttumisen ohella jäimme heikompaan asemaan fuksipisteiden suhteen, ja osalle muista joukkueista tuli lisäpisteitä Eliörallissa harvoin nähtävistä solu- ja molekyylibiologian opiskelijoista, yhdestä kemististä ja kaiken huippuna jopa yhdestä humanistista! Kisa olikin kokonaisuutena pidemmän päälle erittäin tiukka eikä yhtä selkeästi ylitse muiden nousevaa joukkuetta ollut, mutta lopulta jäimme 167 pisteellä kakkossijalle neljän pisteen erolla voittajiin... Kisan käytännössä ratkaisi voittajajoukkueen koukkuun kolme minuuttia ennen ajan päättymistä tarttunut ahven :D Hopea ei kuitenkaan ole häpeä, ja yhteisen top 3-tavoitteen ohella omakin tavoitteeni toteutui kirkkaasti 63 lintulajillamme. Kaiken kaikkiaan rallista jäi todella positiivinen maku, kiitos tästä ja seuraavassa nähdään!

Keemo

Joku on saattanu joskus ihmetellä tätä muutamassa aikasemmassa tekstissä esiintynyttä sanaa. Keemo on UNO-korteilla pelattava peli, joka on käytännössä klassisen UNO:n mutkikkaampi mutta myös monin verroin hauskempi muunnelma. Meikäläisen tietoon se on tullu Ryttylän kautta, mutta tarkempi alkuperä on hämärän peitossa. Joku saattaa lisäks tuntee samantyyppisen pelin jollain toisella nimellä.

Mut minkä takia tää peli on tavallista uunoa hauskempi? Keemossa on oltava jatkuvasti hereillä, koska millonkaan ei tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Pelin kulku voi yhen kortin seurauksena kääntyy täysin, eikä kukaan oo sidottu samoihin huonoihin kortteihin koko pelin ajaks. Ystävyyssuhteet saattaa kyllä hetkellisesti joutuu koetukselle, mutta ei läheskään Monopoliin verrattavalla tavalla :D

Sitte ne säännöt. Pelin pohjana toimii normaalit UNO-säännöt, joitten selittäminen tuskin on tässä tarpeen. Niitä on piristetty kuudella muulla säännöllä, jotka pyrin selostamaan seuraavaks:

1. Varastussääntö. Yleissääntö, joka pätee koko pelin ajan aivan kaikissa tilanteissa. Mikäli kädessäsi on täsmälleen samanlainen kortti kuin pakan päällimmäisenä, saat pelata kyseisen korttisi kenen tahansa muunkin vuorolla kuin omallasi - kuitenkin vain jos ehdit. Jos siis kauempana ringissä istuva kanssapelaajasi pelaa pakan päälle punaisen nelosen ja pitelet itse toista punaista nelosta, saat "varastaa" vuoron seuraavilta ja peli jatkuu kuten normaalisti oman vuorosi jälkeen jatkuisi. Saat myös laittaa punaisen nelosen päälle samalla kertaa muunvärisiä nelosia, kunhan pohjimmainen niistä on oikean värinen.

2. Nostokorttisääntö. Osaltaan varastussäännön erikoistapaus, joka koskee +2- ja +4-kortteja. Jos pelaat vaikkapa sinisen +2-kortin mutta toinen pelaaja varastaa vuoron ennen kuin pelisuunnassa seuraava ehtii nostaa, potti kerääntyy ja varastussääntöä hyödyntäneestä seuraava joutuu nostamaan kaikki neljä korttia. Sama logiikka toimii sekä tätä useampiin +2-kortteihin että erikseen +4-kortteihin, joten pahimmassa tapauksessa ensimmäisen nostokortin laittaja voi joutua itse nostamaan 16 korttia. Halutessaan voi myös ottaa käyttöön säännön, jolla nostokortin itselle aiheuttaman potin voi siirtää eteenpäin minkä tahansa värisellä +2-kortilla.

3. Ykkössääntö. Kortit vaihtoon! Jos pelaat ykkösen pöytään, saat halutessasi vaihtaa kädessäsi olevan pakan kenen tahansa muun pelaajan käsikortteihin. Ykkösen laittaja saa päättää, vaihtaako vai ei, mutta tämän halutessa vaihtoa toinen pelaaja ei voi kieltäytyä. Useammalla ykkösellä on mahdollisuus vaihtaa useamman kerran.

4. Seiskasääntö. Tässä on eri vaihtoehtoja. Alkuperäinen mutta mielestäni tylsin niistä on hiljaisuussääntö, jossa seiskakortti saa aikaan hiljaisuuden. Hiljaisuuden rikkomisesta seuraa kaksi sakkokorttia ja se kestää seuraavan seiskan pelaamiseen asti. Toinen vaihtoehto on vaihtaa pelissä käytettävä kieli esimerkiksi ruotsiin aina seiskan tullessa :D Itse kuitenkin suosin ns. suolaussääntöä, jossa seiskan pöytään pelannut saa määrätä kaksi korttia nostettavaksi kelle tahansa pelaajista. Jokainen seiska teettää kaksi korttia lisää, ja potin voi jakaa kahden kortin erissä tai laittaa kaiken samalle pelikaverille.

5. Ysisääntö. Kädet pöytään! Kun joku pelaa ysin pöytään, kaikkien pelaajien tulee mahdollisimman nopeasti laittaa kätensä pakan päälle. Hitaimmalle pelaajalle seuraa kahden kortin sakko. Jos ysejä tulee kaksi tai enemmän, pöytään lyödään molemmat kädet ja päällimmäiseksi jäävän käden omistaja joutuu vastaavasti nostamaan kaksi korttia. Henkilövahinkojen välttämiseksi kolmella ysillä ei oteta päätä mukaan :D

6. Nollasääntö. Kortit kiertoon! Kun nollakortti pelataan, jokainen antaa omat korttinsa pelisuunnassa seuraavalle. Mikäli nollia on useampia, kortit siirtyvät eteenpäin niiden määrän mukaisesti. Tämä sääntö muuttaa pelin kulkua erityisen tehokkaasti.

Jos säännöistä on enemmän kysymyksiä, kysykää ihmeessä :D Hauskoja pelihetkiä!