Keemo

Joku on saattanu joskus ihmetellä tätä muutamassa aikasemmassa tekstissä esiintynyttä sanaa. Keemo on UNO-korteilla pelattava peli, joka on käytännössä klassisen UNO:n mutkikkaampi mutta myös monin verroin hauskempi muunnelma. Meikäläisen tietoon se on tullu Ryttylän kautta, mutta tarkempi alkuperä on hämärän peitossa. Joku saattaa lisäks tuntee samantyyppisen pelin jollain toisella nimellä.

Mut minkä takia tää peli on tavallista uunoa hauskempi? Keemossa on oltava jatkuvasti hereillä, koska millonkaan ei tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Pelin kulku voi yhen kortin seurauksena kääntyy täysin, eikä kukaan oo sidottu samoihin huonoihin kortteihin koko pelin ajaks. Ystävyyssuhteet saattaa kyllä hetkellisesti joutuu koetukselle, mutta ei läheskään Monopoliin verrattavalla tavalla :D

Sitte ne säännöt. Pelin pohjana toimii normaalit UNO-säännöt, joitten selittäminen tuskin on tässä tarpeen. Niitä on piristetty kuudella muulla säännöllä, jotka pyrin selostamaan seuraavaks:

1. Varastussääntö. Yleissääntö, joka pätee koko pelin ajan aivan kaikissa tilanteissa. Mikäli kädessäsi on täsmälleen samanlainen kortti kuin pakan päällimmäisenä, saat pelata kyseisen korttisi kenen tahansa muunkin vuorolla kuin omallasi - kuitenkin vain jos ehdit. Jos siis kauempana ringissä istuva kanssapelaajasi pelaa pakan päälle punaisen nelosen ja pitelet itse toista punaista nelosta, saat "varastaa" vuoron seuraavilta ja peli jatkuu kuten normaalisti oman vuorosi jälkeen jatkuisi. Saat myös laittaa punaisen nelosen päälle samalla kertaa muunvärisiä nelosia, kunhan pohjimmainen niistä on oikean värinen.

2. Nostokorttisääntö. Osaltaan varastussäännön erikoistapaus, joka koskee +2- ja +4-kortteja. Jos pelaat vaikkapa sinisen +2-kortin mutta toinen pelaaja varastaa vuoron ennen kuin pelisuunnassa seuraava ehtii nostaa, potti kerääntyy ja varastussääntöä hyödyntäneestä seuraava joutuu nostamaan kaikki neljä korttia. Sama logiikka toimii sekä tätä useampiin +2-kortteihin että erikseen +4-kortteihin, joten pahimmassa tapauksessa ensimmäisen nostokortin laittaja voi joutua itse nostamaan 16 korttia. Halutessaan voi myös ottaa käyttöön säännön, jolla nostokortin itselle aiheuttaman potin voi siirtää eteenpäin minkä tahansa värisellä +2-kortilla.

3. Ykkössääntö. Kortit vaihtoon! Jos pelaat ykkösen pöytään, saat halutessasi vaihtaa kädessäsi olevan pakan kenen tahansa muun pelaajan käsikortteihin. Ykkösen laittaja saa päättää, vaihtaako vai ei, mutta tämän halutessa vaihtoa toinen pelaaja ei voi kieltäytyä. Useammalla ykkösellä on mahdollisuus vaihtaa useamman kerran.

4. Seiskasääntö. Tässä on eri vaihtoehtoja. Alkuperäinen mutta mielestäni tylsin niistä on hiljaisuussääntö, jossa seiskakortti saa aikaan hiljaisuuden. Hiljaisuuden rikkomisesta seuraa kaksi sakkokorttia ja se kestää seuraavan seiskan pelaamiseen asti. Toinen vaihtoehto on vaihtaa pelissä käytettävä kieli esimerkiksi ruotsiin aina seiskan tullessa :D Itse kuitenkin suosin ns. suolaussääntöä, jossa seiskan pöytään pelannut saa määrätä kaksi korttia nostettavaksi kelle tahansa pelaajista. Jokainen seiska teettää kaksi korttia lisää, ja potin voi jakaa kahden kortin erissä tai laittaa kaiken samalle pelikaverille.

5. Ysisääntö. Kädet pöytään! Kun joku pelaa ysin pöytään, kaikkien pelaajien tulee mahdollisimman nopeasti laittaa kätensä pakan päälle. Hitaimmalle pelaajalle seuraa kahden kortin sakko. Jos ysejä tulee kaksi tai enemmän, pöytään lyödään molemmat kädet ja päällimmäiseksi jäävän käden omistaja joutuu vastaavasti nostamaan kaksi korttia. Henkilövahinkojen välttämiseksi kolmella ysillä ei oteta päätä mukaan :D

6. Nollasääntö. Kortit kiertoon! Kun nollakortti pelataan, jokainen antaa omat korttinsa pelisuunnassa seuraavalle. Mikäli nollia on useampia, kortit siirtyvät eteenpäin niiden määrän mukaisesti. Tämä sääntö muuttaa pelin kulkua erityisen tehokkaasti.

Jos säännöistä on enemmän kysymyksiä, kysykää ihmeessä :D Hauskoja pelihetkiä!

#QA15

Yks pääsiäinen taas takana ja ehkä paras tähänastisista! Jo perinteeksi muodostunut Quiet Action-tapahtuma Ryttylässä oli erinomanen vaihtoehto nyt viidennenki kerran.

Matkustusvälineenä käytettiin taas vaihteeks junaa. Jyväskylä-Tampere-välillä ajanvietteet painottu UNO-korttien käyttöön ns. keemosäännöillä, jotka opetettiin ensimmäistä kertaa kahelle ekaa kertaa Rydeen lähteneelle kaverille. Pelaamisen lomassa pohdittiin kuitenki myös syvällisempiä asioita, ennen kaikkee Egyptin sammakkovitsausta. Jos nimittäin jokainen vitsauksista oli suunnattu jotakin egyptiläistä jumalaa vastaan, mihin ne sammakot oikeen liitty? Eihän siinä jos egyptiläisillä oli myös jumala joka hallitsi sammakoita mut ei sit pystynykään tekee juuri muuta :D Sammakkopohdinta karkas kuitenki vähän käsistä ja lopulta siitäki tais tulla jo oma vitsauksensa...

Mut sit Tampereen asemalle. Klassinen kebabepisodi koettiin tuttuun tapaan La Gare-pizzapaikassa, mutta poikkeuksena edellisiin kertoihin söin puoli annosta ylimäärästä. Eihän sitä voi menemäänkään heittää :D Yks kaveri myös otti Special Kebab-nimisen annoksen, johon kuulu esimerkiks riisiä ja ranskanperunoita. Valitettavasti kyseisen annoksen mukaan otetusta ylijäämästä tuli astetta spesiaalimpi, kun junassa lippuja hattuhyllyltä kaivettuani istuin sen päälle. Riisin, perunamuusin ja kebabin sekotus toi yllättävästi mieleen armeijan maastoruuat, ja samalla tuli jotenki Piisamirotta-fiilis. No, ennemmin kebabannos ku täytekakku. Toinen uus kokemus junamatkalta oli jenkkasovituksen tekeminen luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista M. A. Nummisen hevosenpuhdistusjenkan hengessä. Tylsää ei siis ainakaan tullu :D

Ylistystä paluujunassa.

Perillä mun talkoohomma oli toimia tapahtuman rukoustiimissä, jollanen perustettiin ekaa kertaa viime Haasteessa. Tää homma oli mulle täydellisen ihanteellinen, oisin voinu vaikka maksaa siitä että pääsen tekemään sitä! Toisten auttaminen kuuntelemalla ja rohkasemalla rukouspalvelijan roolissa on vaan jotain niin parasta :))) Vaikka tää tapahtuma ei kokonaisuutena aivan yltäny viime uudenvuoden huipputasolle, rukouksen ja ylistyksen isomman roolin kaikkiin aikasempiin tapahtumiin verrattuna huomas jälleen ja se oli vaan positiivinen juttu. Ylistyspuolta tuli oikeestaan "Porrasorkesterin" muodossa vedettyä jopa niin paljon, että kitaran G-kieli taas vaihteeks katkes. Tilanteen pelasti yks kaveri, jolla sattu olemaan vara-G, mutta kuinka ollakaan, myös tätä varakieltä vietiin seuraavana aamuna... Kertookohan mun soittotyylistä jotain se, että oon onnistunu katkasemaan neljä G-kieltä kahesta eri kitarasta tän alkuvuoden aikana?

Perinteitä kunnioitettiin muillaki tavoilla ku kielten katkeamisen osalta. Ainaki parina aikasempana vuonna pidetyt auringonnousun ylistysjamit pääsiäissunnuntaina toteutettiin jälleen (vaikkaki vaan kahen hengen voimin), ja niin toteutettiin myös vanha kunnon pöllöretki (peräti kuus osallistujaa). Lienee sanomattaki selvää ettei pöllöjä kuultu, vaan pelkästään "pöllöjä" eli omaa epämäärästä metelöintiä :D Kaikenkaikkiaan lintuja kuitenki tuli koko reissulta 43 lajia, mikä ei lumisateen ja auringonpaisteen välillä heittelevän pääpiirteittäin harmaan säätyypin huomioiden ees ollu ihan huono suoritus.

Tämmösen perinteikkyyden keskelle mahtu kaikesta huolimatta myös niitä täysin uusia kokemuksia. Tää oli nimittäin varmasti eka ryttylätapahtuma jonka aikana en ehtiny käydä saunassa kertaakaan, enkä myöskään majottunu tai edes käyny sisällä Teinilä-nimisessä tavanomasessa majotusrakennuksessa. Vähäinen unen määrä puolestaan ei itessään ollu mitenkään erikoista, mutta alle neljän tunnin mulla tuskin on näissä kuvioissa aikasemmin jääny. Uutta oli myös vanhojentanssien Salty Dog Rag-osuuden tanssiminen keskellä peltoa, älkää kysykö enempää :D

Kaikista erikoisin juttu on kuitenki lopulta se, että päätin käsittämättömän inspiraatiopuuskan tuloksena tehä itelleni Instagram-tilin, jota en todellakaan ois uskonu ikinä tekeväni! Toisaalta koko tää blogi on syntyny aikoinaan vähän samansuuntasen päähänpiston seurauksena, joten ehkei se nyt ihan huono juttu oo :D Nimimerkin tzirp yhteydestä löytyy siis jatkossa jotain meikäläisen edesottamuksia kuvallisessa muodossa, saa nähä mitä tästä vielä seuraa :D Taas vaihteeks kuitenki Herralle kiitos aivan huikeesta tapahtumasta, ihanista ihmisistä, hyvistä keskusteluista, ylösnousemuksesta ja kaikesta ihan yleisesti! :)))

Raamatun alkukantainen maailmankuva

Vielä nykyäänkin törmää yllättävän usein käsitykseen, että Raamattu - ja ennen kaikkea Vanha testamentti - edustaa todella primitiivistä maailmankuvaa niin luonnontieteellisestä kuin moraalisestakin näkökulmasta. Tavallisimpia esille nostettavia esimerkkejä ovat litteän Maan myytti ja muut aurinkokunnan olemusta koskevat kysymykset, naisten epätasa-arvoinen kohtelu ja orjuuden kannattaminen. Kuinka hyvä ja kaikkitietävä Jumala voisi seistä tällaisten asioiden takana?

On toki erittäin ymmärrettävää, että aikamme länsimaisen ihmisen on vaikea löytää kokemusmaailmastaan minkäänlaista kosketuspintaa muinaisen Lähi-idän kulttuuriin, eikä sen tunteminen tietenkään edes ole Raamatun lukijalle välttämätöntä. On kuitenkin lähinnä ylimielistä puhua "primitiivisestä, taikauskoisesta aavikkokansasta", jos ei ymmärrä tuon ajan yhteiskunnasta juuri enempää kuin särki polkupyörästä. Innokkaan kriitikon tulisi ennen närkästymistään ottaa kulttuurisesta viitekehyksestä tarkemmin selvää voidakseen ymmärtää asioiden todellisen merkityksen suhteessa nykyaikaan.

Ehkä selkein esimerkki tässä suhteessa on Raamatun kanta orjuuteen. Nykylukija näkee vain sanan "orja" ja ajattelee välittömästi afroamerikkalaisia 1700-luvun Yhdysvalloissa, vaikka heprealaisten "orjuudella" ei käytännössä ollut mitään tekemistä tällaisen orjuuden muodon kanssa. Jos Mooseksen lakia lukee hieman tarkemmin, huomaa esimerkiksi, että sen sallima orjuus ei ollut pakkotyötä vaan köyhille tarjottu mahdollisuus hankkia rahaa toimimalla palkallisena palvelijana. Orja saattoi vapautua milloin tahansa ostamalla itsensä vapaaksi tai jos isäntä tuotti hänelle fyysisen vamman, ja laki velvoitti vapauttamaan kaikki orjat joka seitsemäs vuosi. Pakkotyöhön sai nykyaikaisen yhdyskuntapalvelun tavoin laittaa vain varkaan, joka ei kyennyt rahallisesti korvaamaan rikostaan. Israelin kansan "orjien" lain turvaamat oikeudet vastasivat siis enemmän tämän päivän työsuhdetta kuin etelävaltioiden puuvillaplantaaseilla raatamista, ja myös ympäröivien kansojen orjuuskäytäntöihin verrattuna ne olivat silloisillakin standardeilla oikeudenmukaisempia.

Vielä useammin Raamattua ymmärretään väärin kysymyksessä naisen asemasta ja tasa-arvosta. Vaikka Mooseksen laissa on kohtia, jotka voivat kuulostaa erikoisilta nykyihmiselle, niiden tarkoitus on turvata jokaisen naisen tulevaisuus - myös raiskauksen uhrin tai sotavangiksi jääneen, joiden asema olisi muuten ollut todella heikko. Muista muinaisen Lähi-idän kulttuureista sen sijaan tunnetaan esimerkiksi virallisia lakeja, jotka oikeuttavat miehen lyövän vaimoaan ja repivän tältä hiuksia päästä. Tällaiselle kohtelulle Raamatusta on turha etsiä minkäänlaista oikeutusta.

Uuden testamentin puolella tilanne on hieman erilainen. Jeesus kohteli naisia juutalaisen kulttuurin kannalta täysin ennenkuulumattomalla tavalla ja rikkoi huomattavan määrän vallalla olevia naista alentavia normeja omalla toiminnallaan, ymmärsipä lukija sitä tai ei. "Nainen vaietkoon seurakunnassa"-kortti puolestaan ei tee Paavalin naiskäsityksestä sen negatiivisempaa. Vaikuttaa siltä, että toisin kuin kohta usein ymmärretään, Paavali nimenomaan siteerasi korinttilaisten väärää ratkaisua vaientaa naiset seurakunnassaan ja kritisoi sitä (ja mikäli kiinnostaa enemmän, aihetta on yksityiskohtaisesti käsitelty täällä). Vaimoille suunnattu kehotus olla miehilleen alamaisia taas sisältää kääntöpuolen eli ohjeen miehille, joiden tulisi vastavuoroisesti rakastaa vaimoaan "niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta". Kaikkensa uhraaminen vaimon puolesta tarkoittaa siis kaikkea muuta kuin sitä, että miehen tulisi tehdä hänestä itselleen alamainen.

Entä litteä Maa? Todellisuudessa se ei ole milloinkaan ollut edes kirkon virallinen kanta, vaan muutamien "älyköiden", joiden näkemyksiä on sittemmin virheellisesti pidetty tuon ajan kristinuskolle tyypillisinä. Vaikka myös jotkin kristityt esittivät tällaisia väitteitä, kirkko jätti ne huomiotta tai hylkäsi harhaoppisina. Raamattua on myös turha syyttää geosentrisen maailmankuvan tai Maan litteyden kannattajaksi - esimerkiksi alkukielen sana, joka on useammassa suomenkielisessä käännöksessä käännetty "maanpiiriksi", käsittää ympyrän ohella myös pallonmuotoisen kappaleen, ja muut Maata ja aurinkokuntaa koskevat oudolta kuulostavat ilmaukset selittyvät pitkälti runollisuudella. Vastapainoksi vaikkapa "maan perustuksista" puhumiselle Job 26:7 toteaa maan olevan (hyvinkin nykytietämyksen mukaan) olevan ripustettu "olemattoman päälle".

Raamatun maailmankuvasta kertoo jotakin myös se, että monien siihen talletettujen asioiden merkityksen tiede on löytänyt vasta paljon myöhemmin. Esimerkiksi Mooseksen lain puhtaussäädöksiin kuuluu lukuisia ohjeita ulosteiden peittämisestä aina esineiden kautta tarttuvien mikrobivälitteisten sairauksien ehkäisyyn, jotka nykyään ymmärretään normaalina hygieniana mutta jotka olivat tuohon aikaan kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä. Lääketieteessäkin käsien pesemisen merkitys ymmärrettiin kunnolla vasta 1800-luvulla.

Ja pieniä yksityiskohtiahan riittää. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon jalokivien isotrooppisuus, joka kuuluu viimeaikaisiin löydöksiin. Puhtaassa valossa (laser, polarisoitu valo) isotrooppiset arvokivet, kuten timantti ja rubiini, menettävät loistonsa täysin, mutta anisotrooppisten jalokivien kauneus vain korostuu. No, Ilmestyskirjassa Uuden Jerusalemin rakennusaineina mainitut kaksitoista jalokiveä eivät kenties kaikki ole kauneimpia ja tunnetuimpia, mutta ne ovat kaikki anisotrooppisia.

Sattumaako? Uskokoon ken haluaa.





(Jasu Markkasen tekstit ovat toimineet suurena apuna ja inspiraationa tähän postaukseen, näitä asioita lähimmäksi osuvaa materiaalia lähteineen löytyy täältä.)

Kunnollista kuunneltavaa

Tällä kertaa esittelen pienen otoksen lempimusiikkiani. Jonkunlaisen rajauksen tekemiseks keskityn niihin bändeihin, jotka on muualta ku Suomesta. Varoitus: kaikkia näitä bändejä vois joku sanoo kristilliseks musiikiks :D

Skillet

Tää yhtye soittaa vähän rankempaa rokkia tasapainotellen metallimusiikin rajalla (genreistä en lähe vääntämään yhtään sen enempää :D). Suurin piristys tavallisimpien soitinten seassa on jousisovitukset viululla ja sellolla. Skilletin saavuttamaa suosiota selittää varmasti osaltaan se, että Amerikan puolella ei oo yhtä vahvaa jakoa kristilliseen ja "maalliseen" musiikkiin, mutta sanotukset toimii myös sellaselle kuuntelijalle, jota ei uskonasiat kiinnosta. Sen verran voin vielä sanoo että tää yhtye veti MN-festareilla 2011 luultavasti parhaan keikan missä oon ikinä ollu paikalla.

Casting Crowns

Perus poprockia Jenkkilän suunnalta. Erityinen syy tykätä tästä on harvinaisen diipit lyriikat - elämänläheiset sanotukset on rohkasevia, oivaltavia ja usein suorastaan koskettavia. Voin myöntää, ettei millään toisella yhtyeellä oo läheskään yhtä montaa biisiä jotka sais mut itkemään (ja useimmilla niitä ei oo ollenkaan :D). Tarkemmin avattuna laulut käsittelee esimerkiks elämän kipupisteitä näkökulmasta, jossa toivo on koko ajan läsnä sekä elämää uskossa. Musiikillisia yksityiskohtia, joista erityisesti tykkään, on mies- ja naisäänen vuorottelu ja stemmalaulut. Casting Crownsin musiikista paistaa tosi selvästi läpi se, kenen kunniaks sitä ihan ykkösenä tehään!

Planetshakers

Tässä tapauksessa ei varsinaisesti oo kyse bändistä vaan kokonaisesta seurakunnasta ja käytännössä sen ylistysporukasta. Ylistysmusiikki on oma lajinsa ja keskittyy tietenki nimensä mukasesti Jumalan kiittämiseen ja ylistämiseen, mistä syystä esimerkiks tässä tilanteessa lyriikoitten sanoma tuppaa valitettavasti olemaan aika ohutta - näissä sanoituksissa on paljon vähemmän vaihtelua kuin vastaavalla mutta paljon tunnetummalla Hillsongilla. Soittajat osaa onneks kuitenki asiansa, ja ylistyskentällä Planetshakers erottuu musiikillisesti edukseen paitsi vauhdikkuudella, myös yhistelemällä tavanomasiin bändisoittimiin elektronista musiikkia - tällanen yhistelmä toimii ainaki mun mielestä tosi hyvin!

Israel Houghton

Ylistyskategoriassa jatketaan, mutta edelliseen on jonkun verran eroavaisuuksia. Musiikillisesti tää artisti ei todellakaan mee siitä, missä aita on matalin - neljään tavallisimpaan sointuun tottunut ylistysmuusikko saattaa olla ongelmissa näitten biisien kanssa. Soitannossa on huomattavia vaikutteita esimerkiks jazzin, funkin ja mustan gospelin suunnasta, joten monenlaista kikkailua on tiedossa massiiviselta livebändiltä puhaltimineen. Suurimmaks ongelmaks meinaaki nousta biisien pituus, mutta pääsääntösesti ne ei ala liian pahasti toistaa itteään. Todella iloista ja rytmikästä musiikkia, ja suomalaiseen kulttuuriin sopivan erilaista.

LZ7

Tää brittiläinen porukka on vieraillu Suomessaki keikkailemassa jo melkosen monta kertaa, ja yleisestä reaktiosta päätellen tällaselle musiikille on kysyntää - myös sellasen stereotypian kumoamiseen, että uskovat on tylsiä ja laulaa vaan virsiä :D Räppi ja elektroninen tanssimusiikki jakaa tietenki mielipiteitä, eikä jumputtavaa taustabiittiä jaksa loputtomiin kuunnella. LZ7 ei onneks kuitenkaan oo pelkkää "bileet, bileet"-tyyppistä höttöä, vaan muutaki sanottavaa löytyy jopa joistaki yhteiskunnallisista asioista. Onpa tää musiikki kuulemma estäny jonkun itsemurhanki, ei ihan turha juttu siis!

Demon Hunter

Tässä mennään jo oikeesti vähän rankemman musiikin puolelle, vaikka tyylillisesti metalcorea edustavan DH:n kevyimmät biisit taitaaki olla true-metallistille lähinnä teinipoppia :D Särökitarat ja tuplabasarit soi siis ihan kunnolla ja örinääki löytyy suht runsaasti, mut suurimmassa osassa kappaleista ainaki kertosäkeessä lauletaan myös puhtaasti. Rankatki asiat on ehkä helpompi sanoo rankassa kehyksessä, eikä kristillistä sanomaa Demon Hunterin tapauksessakaan paukuteta suoraan Raamatulla päähän. Vaikka tällanen musiikki saattaa jotakuta ahistaa, mun mielestä se sopii varsinki tiettyihin mielentiloihin tosi hyvin ja asennetta siitä ainaki löytyy!

TobyMac

Jossain suhteessa paras jää viimeseks, ainaki siinä että tää on parasta autossa popitettavaa ikinä! :D TobyMacin musiikki on yhellä sanalla kuvailtuna lähinnä hiphoppia mut ei todellakaan mitään tavanomasinta sellasta: mielenkiintonen yhistelmä ainaki räppiä, konemusiikkia, mustaa gospelia ja rockia. Tuloksena on todella positiivista ja toimivaa musiikkia, jossa on sanomaki kohillaan. Suosittelen!

Outolintu bongattu

Tällä kertaa sain päähäni tehä jotain mitä ei tässä blogissa oo aikasemmin nähty (ja riippuu monesta asiasta, tullaanko myöhemmin näkemään :D). Tulin ihan mielenkiinnosta lukeneeks Veronica Rothin Outolintu-trilogian ja sitä seuras ajatus ruotia lukukokemusta täällä ehkä vähän kirja-arvostelumaiseen tyyliin. Jätän olennaiset juonipaljastukset kuitenki tarkotuksella pois, spoilaaminen ei oo se juttu mitä haluun tässä tehä.

Törmäsin koko trilogiaan niinsanotusti aika pystymetästä, yhen kaverin kautta joka omisti ekan osan ja suositteli sitä luettavaks. Liekö inttiajan informaatiopimento vaikuttanu asiaan, mutta vasta sen lainattuani ja luettuani kuulin ekaa kertaa sarjan saavuttamasta suosiosta. Varsinki ekan osan alkupuolella mietti, onko tää nyt vaan joku Nälkäpeli-kopio: väkivaltaisen karu maisema tulevaisuudesta, kehittynyttä teknologiaa, nuori naispäähenkilö, rakkaustarina ja niin edelleen. Nälkäpelejä lukiessa hieman ärsyttänyt preesens-muoto (nyt teen sitä, nyt tapahtuu tätä) ilmeni tällä kertaa sentään vähän lievempänä, eikä 16-18-vuotiaat keskeisimmät henkilötkään häirinny ikuisesti teinin lukijan omasta iästä huolimatta. Samankaltaisuudet oli alkuun melkosen selkeitä, mutta juoni lähti onneks kehittymään tarpeeks erilaiseen suuntaan.

Kirjailijalle on kyllä annettava propsit erityisesti taidosta tuoda lukijan eteen jatkuvasti uusia, odottamattomia juonenkäänteitä - kuka onkaan kenen puolella, kuka kuolee ja kuka jää henkiin. Asioiden paljastaminen vähitellen ylläpitää mielenkiintoa paljon paremmin kuin koko tarjoilun läväyttäminen pöytään kerralla. Erityisesti Uskollinen-nimeä kantava kolmas osa laajentaa kirjojen sisäistä maailmaa varsin yllättävästi, ja loppuratkaisua lienee kokonaisuudessaan täysin mahdotonta ennustaa etukäteen. Yllätyksellisyys oli selkeesti yks niistä asioista, jotka nosti Outolinnun meikäläisen asteikolla kokonaisuutena esimerkiks Nälkäpelejä korkeemmalle.

Lopullisia syitä voi kuitenki ettii syvemmältä, perimmäisistä teemoista asti. Outolintujen suhteen toinen keskeisimmistä on ihmisen pahuus - pahiksen ja sankarin välinen raja hämärtyy hieman, kun pimeyttä löytyykin kaikista. Erilaisia hyveitä korostamaan rakennettujen ihmisyhteisöjen kärki-ihanteilla on kaikilla myös kääntöpuolensa, eikä "täydellinen", ehjä geeniperimäkään tee ihmisestä lopulta yhtään parempaa. Taipumus itsekkyyteen on jokaiselle niin luonnollinen, ettei ihminen pysty karsimaan sitä pois sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Tuttu tunne.

Toiseks kärkiteemaks nostaisin anteeksiannon. Roth kuvaa toimivalla tavalla myös siihen liittyviä pulmia: vaikka olisin mokannut pahimmalla mahdollisella tavalla ja syyllistynyt jonkun läheisen kuolemaan, voinko vielä saada anteeksi? Entä voiko kerran petetyn luottamuksen vielä saada takaisin? Vaikka Outolinnun maailma on raadollisuudessaan melkoisen realistinen, sielläkin anteeksianto on mahdollista. Voimme satuttaa, mutta myös hioa ja korjata toisiamme vähitellen. Vaikka trilogia ei aivan suoraan aiheeseen menekään, hyvyyttä ja rakkautta löytyy yhestä ihmisen ulkopuolisesta suunnasta kaikille jaettavaksi asti.

Ja jos mielenkiinto heräs, kattokaapa huvikseen, ketä kirjojen lopussaki heti alkupäässä kiitetään ;D

Suurenmoinen suurleiri

Donkin suurleiri Seinäjoella on koettu nyt toista kertaa! Tää kahen vuoden välein järkättävä tapahtuma käsitti jälleen noin sata 1-6 -luokkalaista lasta, parikymmentä isosta ja viitisen kappaletta aikuisia vetäjiä. Meikäläinen oli jälleen omassa elementissään isosten isosena, linkkinä isosten ja vetäjien välillä.

Siiis mä löysin niin täydellisen hatun!! Eiku mitä?

Edellisestä kerrasta poiketen tultiin paikalle jo päivää ennen leirin varsinaista alkua valmistelemaan, mikä ei ollu ollenkaan huono uudistus. Jotenki tuntu että valmisteluihin myös meni enemmän aikaa, tai sitte en viimeks ees huomannu ajan kulumista roudauskuskina ollessani :D Suurimman osan ajasta vei valojen, äänentoiston ja lavan kasaaminen, mutta toisaalta näihin panostaminen näky myös lopputuloksessa. Tekniikka toimi selkeesti toissavuotista paremmin, ainoastaan printterin kanssa oli valmistelujen yhteydessä taas ongelmia.

Ylipäänsäki vastustus keskitty leiriä edeltävään aikaan - pari isosta ja toistakymmentä lasta joutu sairastumisten takia perumaan tulonsa, mutta ketään ei tarvinnu lähettää samasta syystä leiriltä kotiin! Kuulemma historian ensimmäinen isompi leiri, jossa selvittiin tämmösillä tilastoilla :D Olin myös ite suunnilleen koko edeltävän viikon kipeenä, mutta paranin ja sain äänenki takas just sopivasti ekan leiripäivän aamuks - sitä se rukous teettää! ;) Myöskään isompia loukkaantumisia ei sattunu, vaikka menoa ja meininkiä tollasen porukan kanssa todellakin riittää - tällastenki leirien yhteydessä on aina hyvä muistaa, mikä (tai oikeestaan kuka) kaikkee siellä oikeesti kantaa :)

Jokainen on kaunis! Kyllä tämmösellä porukalla kelpaa :)

Viimekertaseen malliin mulla oli yks raamattuopetus vastuulla, mutta tällä kertaa pienimmille lapsille ja vieläpä hengellisen sisarusparin yhteisprojektina. En oo aikasemmin opettanu tota ikäryhmää missään, mutta saatiin Anniinan kans opetus erinomasesti pakettiin. Luovat käytännön ratkasut toimi vaihtoehtona pelkälle luennoimiselle jopa niin hyvin, että yks kolmasluokkalainen poika totes opetuksen jälkeen: "Paras raamattuopetus ikinä!" Eipä sitä juuri parempaa palautetta voi saada :) Lisäks olin vetämässä sporttipajaa parin muun isosen kanssa. Muut pajavaihtoehot oli kakkupaja, heppapaja, käsityö/askartelupaja, tanssipaja, bändipaja ja erätaitopaja, joista oisin toki teoriassa voinu vetää mitä tahansa muutaki. Ehkä paras idea ois ollu kalojen ja riistalintujen perkaamisen opettaminen erätaitopajassa, mutta materiaalia ei saatu hommattua... :DD

Iltaohjelmasta mainittakoon sen verran, että eka ilta oli jälleen isosten vastuulla ja jälkimmäisenä leiriläiset pääsi tekemään omat esityksensä. Isosten vetämässä ohjelmassa mulla oliki vaan kolme sellasta ohjelmanumeroa, joitten sisällöstä en tienny mitään etukäteen :D Niistä ehottomasti parhaana on mainittava pareittain toteutettu tanssikilpailu, jossa tuli vedettyy impropohjalta kaikkee ripaskan ja baletin väliltä - ja hauskaa oli :D Isos- ja vetäjätiimiä täytyy hehkuttaa vielä sen verran, että kaikki toimi aivan uskomattoman sujuvasti! Hommat jakautu tasasesti ja jokainen ties oman tehtävänsä, eikä munkaan tarvinnu esimiesasiassa alkaa pomottelemaan tai puuttuu isosten tekemisiin :) Jopa porukkamme vannoutunut nuorisotyöntekijä koki suuren yllätyksen - lastenleiristäki voi oikeesti nauttia! :D

Entäs uudet kokemukset, joita aina tykkään listata joka paikasta? Ensinnäkään en oo ikinä ollu yhtä väsyny minkään leirin jälkeen, ilmeisesti ikä alkaa jo painaa... Toiseks, lasten komentaminen oli paljon helpompaa nyt ku siihen oli saanu koulutuksen. Armeijalla ja tämmösellä lastenleirillä on pelottavan paljon yhtäläisyyksiä :D Kolmanneks, kasvonaamio. Enough said.

Takaisin arkeen

En oo vähään aikaan kirjottanu mun kuulumisista ylipäänsä joten tehäänpä nyt siis vaihteeks niin :D Erityisesti kuluneen viikon aikana on tapahtunu yllättävänki paljon kaikkee.

Tammikuusta mainittakoon takautuvasti vaan sen verran, että paluu arkeen intin loputtua ei ollu täysin ongelmaton. En osaa kauheen hyvin eritellä sitä minkä takia, mutta meikäläisen normaali tiiviimmänpuoleinen päivärytmi kai vaatii vähän aikaa lähteäkseen pyörimään :D Vuosi sai kyllä parhaan mahollisen startin Ryttylässä, mutta sen jälkeen meni muutama viikko saada elämäntilanne tasaantumaan. Opiskelumotivaatiota ei ainakaan viimeseen pakolliseen kemiankurssiin asti kauheesti riitä, ja lukioajoilta tuttu ongelma nous jälleen esille - mitä vähemmän hommia tarvii tehä, sitä vähemmän jaksaa... :D Hajotuslukemat on ollu suunnilleen yhä korkeella ku intissä pahimmillaan.

Jos pientä motivaatiopulaa ei lasketa, helmikuulle tultaessa asiat on puolestaan menny huomattavasti paremmin. Tää tarkottaa varsinki sitä että oon vihdoin päässy tekemään kaikenlaista vähintään samalla tasolla ku ennen inttiin lähtöö. Oon esimerkiks ollu vapiksella soittamassa tähän mennessä joka viikko, kerran jopa bassoa! :D Spontaanien epätavallisempien tempauksien harrastaminen ei oo ainakaan jääny viime vuoden aikana yhtään mihinkään, vaan esimerkiks erään Jkl-Seinäjoki-junamatkan vietin avustaen itteeni selvästi vanhempia tuntemattomia opiskelijoita kääntämään Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä- kirjan ensimmäistä kappaletta ruotsista suomeks :DD Paluumatka jäi vähän tavanomaisemmaks ja tutustuin vaan vastapäätä istuvaan tyttöön, jonka näin myöhemmin vapiksellakin :D

Näihin spontaaneihin tempauksiin lukeutuu enemmän tai vähemmän myös viime perjantain vanhojentanssit. Siinähän ei nimittäin haittaa yliopistolla opiskelu sen enempää ku sekään ettei tunne pariaan etukäteen ollenkaan, ja tanssit on selkeesti mahollista palauttaa mieleen kolmen vuoden takaa vaikka pari ensimmäistä harjotteluviikkoa jäiski pois :D Ja hyvä kokemus siitä jälleen tuli, varsinki ku osas edellisen kerran perusteella jo varautua esimerkiks siihen että kuitenki tulee nälkä ja jano (ratkaisu: intin kenttäpullo+kaupan roiskeläppä) ja siihen miten auton saa muilutettuu ulos tupaten täynnä olevalta parkkipaikalta niin ettei parinsadan metrin matkaan menis puolta tuntii niinku viimeks. Saa nähä tuleeko vielä jonain vuonna lähettyä tanssimaan, ei ois ees mahoton ajatus! :D Seuraavana päivänä oliki virkistävää vaihtelua päästä pitkästä aikaa toimimaan isosen hommissa, vaikka kyseessä oliki vaan muutaman tunnin mittanen lasten leiripäivä :)

Ja pakkohan niistä linnuistaki on jotain sanoo. Ehkä hulluin ja spontaanein päätös oli lähtee 40 kilometrin pyörälenkille lähemmäs parinkymmenen asteen pakkasella käytännössä yhen ainoon laulurastaan takia, joka ei ees oo mitenkään erikoinen muuten ku talvehtimisensa takia. Kuitenki vielä odottamattomampaa oli se, että perille päästyä linnun vakioruokinnan omistaja kutsu meikäläisen sisälle oottamaan :D Kuulemma rastaalla oli tapana pysyy täysin piilossa aina jos joku odotti ulkona ja tulla atrioimaan heti kyttääjän lähdettyä, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan. Murphyn laki toteutuu lintuharrastuksessa melkosen usein, mutta onneks niitä poikkeustapauksiaki on.

Tämmösen takia sitä sit tuli pyöräiltyy :D

Sen sijaan jos pöllöjen kuuntelemisesta on kyse, ei juurikaan oo mahollisuuksia muuhun ku epäonnistumiseen. Kautta koko tän harrastuksen historian mikään ei oo menny mulla niin järjestelmällisesti pieleen ku pöllöretket :D Tällä kertaa pyöräilin aamupäivän lenkin jälkeen samana päivänä vielä reilut 20km pöllöjen perässä, ja olosuhteet oli kyllä erinomaiset mut eihän siellä mitään kuulunu. Aivan tyhjin käsin en kuitenkaan jääny - sain flunssan!

Mut ehkä mulleki tekee hyvää välillä olla paikoillaan, olipa sitte olosuhteitten pakosta tai ei... :D