Suurenmoinen suurleiri

Donkin suurleiri Seinäjoella on koettu nyt toista kertaa! Tää kahen vuoden välein järkättävä tapahtuma käsitti jälleen noin sata 1-6 -luokkalaista lasta, parikymmentä isosta ja viitisen kappaletta aikuisia vetäjiä. Meikäläinen oli jälleen omassa elementissään isosten isosena, linkkinä isosten ja vetäjien välillä.

Siiis mä löysin niin täydellisen hatun!! Eiku mitä?

Edellisestä kerrasta poiketen tultiin paikalle jo päivää ennen leirin varsinaista alkua valmistelemaan, mikä ei ollu ollenkaan huono uudistus. Jotenki tuntu että valmisteluihin myös meni enemmän aikaa, tai sitte en viimeks ees huomannu ajan kulumista roudauskuskina ollessani :D Suurimman osan ajasta vei valojen, äänentoiston ja lavan kasaaminen, mutta toisaalta näihin panostaminen näky myös lopputuloksessa. Tekniikka toimi selkeesti toissavuotista paremmin, ainoastaan printterin kanssa oli valmistelujen yhteydessä taas ongelmia.

Ylipäänsäki vastustus keskitty leiriä edeltävään aikaan - pari isosta ja toistakymmentä lasta joutu sairastumisten takia perumaan tulonsa, mutta ketään ei tarvinnu lähettää samasta syystä leiriltä kotiin! Kuulemma historian ensimmäinen isompi leiri, jossa selvittiin tämmösillä tilastoilla :D Olin myös ite suunnilleen koko edeltävän viikon kipeenä, mutta paranin ja sain äänenki takas just sopivasti ekan leiripäivän aamuks - sitä se rukous teettää! ;) Myöskään isompia loukkaantumisia ei sattunu, vaikka menoa ja meininkiä tollasen porukan kanssa todellakin riittää - tällastenki leirien yhteydessä on aina hyvä muistaa, mikä (tai oikeestaan kuka) kaikkee siellä oikeesti kantaa :)

Jokainen on kaunis! Kyllä tämmösellä porukalla kelpaa :)

Viimekertaseen malliin mulla oli yks raamattuopetus vastuulla, mutta tällä kertaa pienimmille lapsille ja vieläpä hengellisen sisarusparin yhteisprojektina. En oo aikasemmin opettanu tota ikäryhmää missään, mutta saatiin Anniinan kans opetus erinomasesti pakettiin. Luovat käytännön ratkasut toimi vaihtoehtona pelkälle luennoimiselle jopa niin hyvin, että yks kolmasluokkalainen poika totes opetuksen jälkeen: "Paras raamattuopetus ikinä!" Eipä sitä juuri parempaa palautetta voi saada :) Lisäks olin vetämässä sporttipajaa parin muun isosen kanssa. Muut pajavaihtoehot oli kakkupaja, heppapaja, käsityö/askartelupaja, tanssipaja, bändipaja ja erätaitopaja, joista oisin toki teoriassa voinu vetää mitä tahansa muutaki. Ehkä paras idea ois ollu kalojen ja riistalintujen perkaamisen opettaminen erätaitopajassa, mutta materiaalia ei saatu hommattua... :DD

Iltaohjelmasta mainittakoon sen verran, että eka ilta oli jälleen isosten vastuulla ja jälkimmäisenä leiriläiset pääsi tekemään omat esityksensä. Isosten vetämässä ohjelmassa mulla oliki vaan kolme sellasta ohjelmanumeroa, joitten sisällöstä en tienny mitään etukäteen :D Niistä ehottomasti parhaana on mainittava pareittain toteutettu tanssikilpailu, jossa tuli vedettyy impropohjalta kaikkee ripaskan ja baletin väliltä - ja hauskaa oli :D Isos- ja vetäjätiimiä täytyy hehkuttaa vielä sen verran, että kaikki toimi aivan uskomattoman sujuvasti! Hommat jakautu tasasesti ja jokainen ties oman tehtävänsä, eikä munkaan tarvinnu esimiesasiassa alkaa pomottelemaan tai puuttuu isosten tekemisiin :) Jopa porukkamme vannoutunut nuorisotyöntekijä koki suuren yllätyksen - lastenleiristäki voi oikeesti nauttia! :D

Entäs uudet kokemukset, joita aina tykkään listata joka paikasta? Ensinnäkään en oo ikinä ollu yhtä väsyny minkään leirin jälkeen, ilmeisesti ikä alkaa jo painaa... Toiseks, lasten komentaminen oli paljon helpompaa nyt ku siihen oli saanu koulutuksen. Armeijalla ja tämmösellä lastenleirillä on pelottavan paljon yhtäläisyyksiä :D Kolmanneks, kasvonaamio. Enough said.

Takaisin arkeen

En oo vähään aikaan kirjottanu mun kuulumisista ylipäänsä joten tehäänpä nyt siis vaihteeks niin :D Erityisesti kuluneen viikon aikana on tapahtunu yllättävänki paljon kaikkee.

Tammikuusta mainittakoon takautuvasti vaan sen verran, että paluu arkeen intin loputtua ei ollu täysin ongelmaton. En osaa kauheen hyvin eritellä sitä minkä takia, mutta meikäläisen normaali tiiviimmänpuoleinen päivärytmi kai vaatii vähän aikaa lähteäkseen pyörimään :D Vuosi sai kyllä parhaan mahollisen startin Ryttylässä, mutta sen jälkeen meni muutama viikko saada elämäntilanne tasaantumaan. Opiskelumotivaatiota ei ainakaan viimeseen pakolliseen kemiankurssiin asti kauheesti riitä, ja lukioajoilta tuttu ongelma nous jälleen esille - mitä vähemmän hommia tarvii tehä, sitä vähemmän jaksaa... :D Hajotuslukemat on ollu suunnilleen yhä korkeella ku intissä pahimmillaan.

Jos pientä motivaatiopulaa ei lasketa, helmikuulle tultaessa asiat on puolestaan menny huomattavasti paremmin. Tää tarkottaa varsinki sitä että oon vihdoin päässy tekemään kaikenlaista vähintään samalla tasolla ku ennen inttiin lähtöö. Oon esimerkiks ollu vapiksella soittamassa tähän mennessä joka viikko, kerran jopa bassoa! :D Spontaanien epätavallisempien tempauksien harrastaminen ei oo ainakaan jääny viime vuoden aikana yhtään mihinkään, vaan esimerkiks erään Jkl-Seinäjoki-junamatkan vietin avustaen itteeni selvästi vanhempia tuntemattomia opiskelijoita kääntämään Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä- kirjan ensimmäistä kappaletta ruotsista suomeks :DD Paluumatka jäi vähän tavanomaisemmaks ja tutustuin vaan vastapäätä istuvaan tyttöön, jonka näin myöhemmin vapiksellakin :D

Näihin spontaaneihin tempauksiin lukeutuu enemmän tai vähemmän myös viime perjantain vanhojentanssit. Siinähän ei nimittäin haittaa yliopistolla opiskelu sen enempää ku sekään ettei tunne pariaan etukäteen ollenkaan, ja tanssit on selkeesti mahollista palauttaa mieleen kolmen vuoden takaa vaikka pari ensimmäistä harjotteluviikkoa jäiski pois :D Ja hyvä kokemus siitä jälleen tuli, varsinki ku osas edellisen kerran perusteella jo varautua esimerkiks siihen että kuitenki tulee nälkä ja jano (ratkaisu: intin kenttäpullo+kaupan roiskeläppä) ja siihen miten auton saa muilutettuu ulos tupaten täynnä olevalta parkkipaikalta niin ettei parinsadan metrin matkaan menis puolta tuntii niinku viimeks. Saa nähä tuleeko vielä jonain vuonna lähettyä tanssimaan, ei ois ees mahoton ajatus! :D Seuraavana päivänä oliki virkistävää vaihtelua päästä pitkästä aikaa toimimaan isosen hommissa, vaikka kyseessä oliki vaan muutaman tunnin mittanen lasten leiripäivä :)

Ja pakkohan niistä linnuistaki on jotain sanoo. Ehkä hulluin ja spontaanein päätös oli lähtee 40 kilometrin pyörälenkille lähemmäs parinkymmenen asteen pakkasella käytännössä yhen ainoon laulurastaan takia, joka ei ees oo mitenkään erikoinen muuten ku talvehtimisensa takia. Kuitenki vielä odottamattomampaa oli se, että perille päästyä linnun vakioruokinnan omistaja kutsu meikäläisen sisälle oottamaan :D Kuulemma rastaalla oli tapana pysyy täysin piilossa aina jos joku odotti ulkona ja tulla atrioimaan heti kyttääjän lähdettyä, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan. Murphyn laki toteutuu lintuharrastuksessa melkosen usein, mutta onneks niitä poikkeustapauksiaki on.

Tämmösen takia sitä sit tuli pyöräiltyy :D

Sen sijaan jos pöllöjen kuuntelemisesta on kyse, ei juurikaan oo mahollisuuksia muuhun ku epäonnistumiseen. Kautta koko tän harrastuksen historian mikään ei oo menny mulla niin järjestelmällisesti pieleen ku pöllöretket :D Tällä kertaa pyöräilin aamupäivän lenkin jälkeen samana päivänä vielä reilut 20km pöllöjen perässä, ja olosuhteet oli kyllä erinomaiset mut eihän siellä mitään kuulunu. Aivan tyhjin käsin en kuitenkaan jääny - sain flunssan!

Mut ehkä mulleki tekee hyvää välillä olla paikoillaan, olipa sitte olosuhteitten pakosta tai ei... :D

Kohti konkreettisempaa opiskelua

Eräässä lukuisista Urban Lightin (Jyväskylän Vapiksen nuortenilta) jälkeisistä kahvipöytäkeskusteluista nousi esille mielenkiintoinen idea. Entä jos kielet eivät olisikaan ainoita kouluaineita, joista pidetään kuuntelukokeita?

Nykyisessä koulujärjestelmässä kirjallinen ilmaisu on todella vahvassa asemassa, ja alakoulusta lähtien esimerkiksi esseenkirjoitusta harjoitellaan runsaasti. Vaikka tulevaisuudessa siirryttäisiinkin yhä enemmän kohti sähköistä opiskelua ja kokeita, kuuntelutehtävät säilyvät todennäköisesti kielten, musiikin ja joissakin harvoissa tapauksissa biologian erityispiirteinä. Millaisia muiden aineiden kuuntelut voisivat olla? Seuraavaksi joitakin myöhempiä pohdintoja aiheesta:

-Kemian kuuntelu. Eri alkuaineiden ja yhdisteiden reagoidessa syntyy ääniä, joiden perusteella reaktioista voi kertoa jo paljonkin. "Analysoi yhdisteiden 1 ja 2 välistä reaktiota sekä reagoivien yhdisteiden ja reaktion lopputuotteiden todennäköisiä ominaisuuksia äänen perusteella."

-Uskonnon kuuntelu. Millaisella saarnanuotilla papit ovat missäkin vaiheessa kirkkohistoriaa puhuneet, ja millaisia eettisiä ongelmia minkäkintyyppiseen musiikkiin sisältyy? "Päättele puhujan vakaumus kuulemasi saarnan perusteella ja erittele hänen uskomusjärjestelmänsä keskeisimmät pääkohdat."

-Maantiedon kuuntelu. Luonnonkatastrofien erottaminen toisistaan äänen perusteella on jokaiselle tärkeä taito jokapäiväisessä elämässä, ja väestöpyramidin osista lähtee hyvinkin tunnusomaisia ääniä. "Yhdistä äänitteet oikeisiin kasvillisuusvyöhykkeisiin."

-Yhteiskuntaopin kuuntelu. Vaalipuheesta voi päätellä, millaisia yhteiskunnallisia epäkohtia puhujan valitseminen saattaisi aiheuttaa, ja esimerkiksi verokarhujen tai poliittisten broilerien iän- ja sukupuolenmäärityksessä äänet auttavat paljon. "Kerro esimerkkihenkilön taloudellisesta tilanteesta kuulemiesi Visan vingahdusten perusteella."

-Biologian kuuntelut tasa-arvoisemmiksi. Vaikka biologian ylioppilaskokeessa ei kuullun ymmärtämistä olekaan, lintujen suosiminen käytössä olevissa kuunteluissa syrjii muita eliöryhmiä. Miksei esimerkiksi alkueläimiä, suolistobakteereja tai hajottajasieniä voitaisi tunnistaa äänten perusteella? "Mitä ameeba todennäköisimmin sanoo seuraavaksi?"

Asiathan voisi tarkemmin ajateltuna tehdä vielä konkreettisemmin kuin kuuloaistia hyödyntämällä:

-Terveystiedon käytännön koe. "Minkä sairauden sait juuri? Onko siihen parannuskeinoa?"

-Kemian makutesti. "Mitä voit päätellä juomasi nesteen kemiallisesta koostumuksesta ja happamuudesta?"

-Kemian hengityskoe. "Mitä kaasua hengitit ja kuinka myrkyllistä se on?"

-Maantiedon hengityskoe. "Missä ilmakehän kerroksista olet tällä hetkellä?"

-Biologian tunnustelukoe. "Mikä sisäelin on kyseessä ja mikä sen tehtävä on?"

-Biologian hajutesti. "Missä vaiheessa mätänemisprosessi on menossa?"

-Biologian makutesti. "Millaisia puolustautumiskeinoja maistamallasi hyönteisellä on?"

Tai ehkä tällä hetkellä käytössä olevat systeemit on lopulta kuitenki ihan toimivia... :D

Ryönäinen adjektiivipostaus

(Taustaa: kursivoidut sanat on kerätty Facebookin avulla ja lisätty tekstin aukkoihin jälkeenpäin.)

Uusi hiekkainen vuosi on alkanut ja kytevä elämäni palailee vähitellen sähköisiin uomiinsa. Muhkuraisesta Kajaanista päästyäni olen syönyt niin paljon litteää kinkkua, pörheää suklaata ja muita kulmikkaita jouluherkkuja, että huikean kroppani kunnossapito kaikista hilpeimmilläkin liikuntamuodoilla on välttämätöntä. Lisäksi pääsen vihdoin retkeilemään herttaisessa luonnossa vapaammin, ja muodokasta polkupyörääkin pystyy sentään säihkyvän lumen runsaudesta huolimatta käyttämään. Ainutlaatuinen kamerani sen sijaan alkaa olla liian rehellinen, minkä vuoksi joudun mahdollisesti hankkimaan uuden. Silloin olisin sopivan räikeä, kun musikaaliset linnut saapuvat kevään tullen kuolemattomille pesimäpaikoilleen.

Joudun myös pikkuhiljaa entistä kärsimättömämpiin töihin, kun odottamattomat opiskeluni jatkuvat. Vaikuttaa siltä, että juuri kaikista ristiretkeläisimmät kurssit sattuvat tähän alkuun - erityisesti kemia on todella lintubongarillista ja tuottaa runsaasti tikittäviä hiuksia. Vieläkin epäjärjestelmällistyttämättömämmin odotan tilastotiedettä, joka on kuulemma suorastaan puhetulvaista. Onneksi luvassa on myös mahdottomampaa rauhoittaa - esimerkiksi lajintuntemuskurssit ovat taatusti härskejä ja mielestäni biologian opinnoissa selvästi tirpoimpia. Lisäksi luihu musisointi oman kirkkaan kitaran säestyksellä sekä hyperaktiivisten kavereiden tapaaminen onnistuvat opiskelun lomassa arvaamattomasti, mikä auttaa pitämään hermot maanisina. Ryhdyin jopa ainejärjestömme kuitulehden, Äänielimen, toiseksi päätoimittajaksi, sillä suoraa aikaahan riittää.

Kesää odotan monestakin syystä. Ensinnäkin toivon sen olevan vielä perunamaisempi kuin edellinen, jonka jouduin viettämään rönsyilevässä ympäristössä, ja toiseksi olen vapaampi toimimaan konemaisissa hommissa leireillä ja eloisissa kesätapahtumissakin. Tahdon myös syödä erityisesti tarttuvaa jäätelöä, meheviä mansikoita sekä tuoreita lämminhenkisiä herneitä. Mökkeilyä söpöllä kesämökillämme Saimaan huisilla rannalla on takuulla luvassa, sillä edelliskesänä ehdin käydä koko paikassa vain kahdesti ja nekin reissut olivat turhan karvaisia. Vaikka hyttyset olisivatkin karuja ja niitä lentelisi joka paikassa mehukkaasti, niiden tappaminen on onneksi innokasta.

Kaiken kaikkiaan odotukseni alkanutta vuotta kohtaan ovat hipihköt, eikä kukaan vielä tiedä, kuinka nirsoja asioita se vielä tuo tullessaan. Olen kuitenkin auringonkukkatapettinen, ja mikäs sen parempaa. Takuulla tässäkin blogissa tullaan sen vuoksi näkemään entistäkin pohjoiskorealaisempia postauksia. Pöyhkeää loppuvuotta kaikille!

Älä herätä mua unesta (Teinipostaus 3)

Moiii kaikkiii!!!! Eikö ookki ihanaa ku on tullu talvi? <3 Käytiin mun ihanan siskon kans vähän ulkona kuvaileee :)))

Tossa yläpuolella olevassa kuvassa näätte vähän millasii vaatteita kävin tossa shoppailee viime viikolla, eix oo siistei?? ;)) Jouluki oli tässä vähän aikaa sitte ja mä sain myös sillon niiin ihania vaatteita lahjaks ja paljon suklaata!!! <33 pitää kyl alkaa taas reenaamaan kunnolla että saa jouluna tulleet kilot pois!!!

#christmas #selfie #winter #myhome #vaajakoski #canon

Sit mä ostin tota siiis niin ihanaaa huulirasvaa, kattokaa miten luonnolliselta se saa mut näyttämään!!!! Uskaltakaa teki kaikki olla omia ittejänne, ootte kauniita ilman meikkiä ja varmasti ainaki mua kauniimpia!!! <3

#babylips #sävysävyyn #nättimys #sorsalisko #nomakeup

 Sit mä katoin tässä sellasen ihanan leffan jonka ehkä tiiätte ku Frozen!!! <3 se oli varmaan paras leffa minkä oon ikinä nähny ja se yks laulu siinä oli varsinki niiiin ihana mä haluun sen mun häihin!!!

#frozen #frozenforever #alwaysfrozen #frozenwinter #frozn #frozeeen

Sit mä hommasin itelleni oikeen extrapitkän selfietikun!!! :))) belfie-tikut oli loppu niin en saanu sellasta :( mut sit mun siskot kerto et voin ottaa belfien ilman tikkuaki ja mun päivä pelastu!!!

#finnishboy #selfie #selfietikku #car #winter #ruutupaita

#belfie #mirror #myroom #swag

Mut eipä mulla taida nyt muuta sanottavaa olla ku että ootte kaikki ihanii!!!! <333 Postailen tänne taas joskus ku kerkeeen :))) mut nyt pitää mennä!






(Ja loppuun: jos joku luuli että oon tosissani niin onneksi olkoon. En nimittäin oo nähny Frozenia... :D)

Miksi ylösnousemus?

Yksi aikamme surullisista piirteistä on se, että ihmiset pohjaavat niin suuren osan käsityksistään mediassa sitkeästi eläviin huhuihin ja urbaaneihin legendoihin. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa jonkin sensaatiohakuisen roskalehden tai nettisivun kautta, ja somen kautta tällaiset uskomukset leviävät ja niistä tulee vähitellen yleisesti hyväksyttyjä. Joko kukaan ei edes välitä siitä, onko kaiken maailman uutisankoille todella perusteita, tai sitten vasta-argumentit hukkuvat roskavyöryyn. Oli miten oli, tyypillistä tuntuisi olevan myös monien sellaisten asioiden kyseenalaistaminen, joita joku on aikaisempien sukupolvien aikana pitänyt tosina. Kenties juuri näiden seikkojen vuoksi tietämys esimerkiksi asioista, joille kulttuurimme alun alkaen pohjautuu, on melkoisen ohutta.

Yksi niistä on Jeesuksen ylösnousemus. Ylösnousemus on sana, joka kuuluu nykyään lähinnä osaksi uskonnollista "kaanaankieltä" eli ulkopuolisille lähes käsittämätöntä hengellisiin teemoihin kytkeytyvää kielenkäyttöä. Mutta eikö koko ajatus ylösnousemuksesta elä muutenkin vain suhteellisen pienen hihhuliporukan toiveajattelussa ja perinteissä? Tiedehän on osoittanut kaiken siihen liittyvän jo vääräksi.

Tällaiset ajatukset juontavat juurensa ennen kaikkea alussa kuvailemistani nykyajan myyteistä. Harva lopulta tietää tai ainakaan ajattelee enemmälti sitä, että ylösnousemus on historiallinen tapahtuma - sidottu tarkasti aikaan, todellisiin paikkoihin ja todellisiin henkilöihin. Kyseessä ei siis ole epämääräinen mystinen "olipa kerran"-satu vailla yhteyttä maailmanhistoriaan, toisin kuin usein annetaan ymmärtää. Itseasiassa Jeesuksen ylösnousemusta voidaan jo pelkästään historiallisten todisteiden valossa pitää perusteltuna. Buum! Eikö tällainen väite jo ole liian paksu?

Lienee selvä, että Jeesuksen kuoleman jälkeen tapahtui jotakin epätavallista. Kolme asiaa nousee yli muiden ja vaatii selitystä: Jeesuksen tyhjänä löydetty hauta, ruumiillisen kaltaiset kohtaamiset ylösnousseeksi väitetyn miehen kanssa sekä opetuslasten ja alkuseurakunnan keskeinen ylösnousemususko, joka poikkesi täysin juutalaisten vastaavasta. Jokainen näistä erillisistä perusteista tukee ajatusta siitä, että ylösnousemus todella tapahtui, ja kaikkia kolmea on varsin vaikea selittää samalla kertaa muulla tavalla.

Ensinnäkin: hauta oli pääsiäissunnuntaina tyhjä. Sen tiesivät ja myönsivät kaikki, myös Jeesuksen vastustajat, muutenhan kaikki väitteet ylösnousemuksesta olisi kumottu yksinkertaisesti tuomalla ruumis esille. Toiseksi: Jeesuksen kuolemanjälkeiset ilmestymiset eivät olleet täysin tuulesta temmattuja. Niitä näkivät myös hänen vastustajansa (Paavali) sekä epäilijänsä (Tuomas), ja niiltä puuttuivat harhan ja hallusinaation piirteet. Kolmanneksi: ajatus yksittäisestä ylösnousemuksesta ennen aikojen lopussa tapahtuvaa kaikkien pyhien ylösnousemusta oli juutalaiselta kulttuuritaustalta tulevalle täysin käsittämätön, joten kukaan ei osannut edes odottaa sellaista. Nämä seikat myönnetään yleisesti jopa modernin raamatuntutkimuksen taholta siitäkin huolimatta, että sen lähtökohta tuntuu usein olevan järjestelmällisesti epäillä kaikkea evankeliumeihin kirjoitettua.

Tässä vaiheessa kaivattaisiin siis luonnollista selitystä, joka pystyisi kattamaan kaikki kolme kohtaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Aivan alusta alkaen tyhjää hautaa esimerkiksi pyrittiin selittämään ruumiin varastamisella, mutta opetuslapsilla ei ollut tällaiseen sen enempää voimia, rohkeutta kuin motiiviakaan. Lisäksi, vaikka ruumis olisikin varastettu, opetuslapset olisivat olleet siitä eteenpäin pelkän valheen varassa, eikä se kanna pitkälle. Heidän tiedetään saaneen jostakin uskomattoman rohkeuden ja todistaneen Jeesuksesta jopa henkensä uhalla, mikä on melkoinen muutos lukkojen takana piileskelijöistä. Ihminen ei noin vain laita hyvinvointiaan ja henkeään vaaraan itse keksimänsä valheen takia, vaan opetuslapset olivat epäilemättä uskossaan vilpittömiä. Erilaiset salaliittoteoriat ovat nykyajan hedelmää, joilla on suunnilleen yhtä paljon historiallista pohjaa kuin UFO-Jeesus-teorioilla.

Vaihtoehtoteoriat kaatuvat historiallisen epäuskottavuutensa ohella siihen, että ne on keksitty selittämään vain yhtä osaa tapahtuneesta kerralla. Esimerkiksi naisten saapuminen väärälle haudalle on jo itsessään huono selitys, eikä se selitä ilmestyksiä. Vastaavasti hallusinaatioteoria unohtaa paitsi sen, että hallusinaatio tapahtuu mielessä jo valmiiksi olevien ainesten pohjalta, myös tyhjän haudan. On melkoisen surkuhupaisaa, kuinka naurettavia spekulaatioita aikuiset ihmiset ryhtyvät keksimään ja kannattamaan voidakseen vakuuttaa itselleen, ettei mitään yliluonnollista voi tapahtua - sarjassamme "Jeesus selvisi hengissä ristiinnaulitsemisesta, vieritti kiven pois ja pääsi vartijoiden ohi vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksestaan". Joopa joo. Teoria aidosta ylösnousemuksesta sisältää kyllä yliluonnollisen elementin, mutta sille ei löydy varteenotettavia luonnollisia kilpailijoita ja sitä voidaan näin ollen pitää parhaana selityksenä.

Kaiken lisäksi Uuden testamentin kirjojen syntyaikana oli vielä hengissä näissä tapahtumissa mukana olleita, eli kaikkea tätä epäilevä saattoi itse käydä tiedustelemassa asiaa silminnäkijätodistajilta eikä legendoja ehtinyt syntyä näin lyhyessä ajassa. Ihmiset eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat perusteetta omaksuneet järjettömän kuuloisia uskomuksia ja rakentaneet koko elämänsä niiden pohjalle. Sen sijaan tälle samalle pohjalle rakentavat miljoonat ihmiset vielä tänäkin päivänä. Jos ylösnousemus on totta, se takaa, että Jeesus oli - ja on - jotakin aivan muuta kuin haudoissaan yhä makaavat profeetat, filosofit ja uskontojen perustajat. Jos ylösnousemus on totta, se takaa myös sen, että Jumala on voimallinen toteuttamaan lupauksensa ja niihin voi luottaa. Entä jos kaikki tämä pitää todella paikkansa?



Loppuun vielä todettakoon, etten pyri tällä tekstillä ns. käännyttämään, vaan herättämään ajatuksia yleisesti. Kerron siitä mihin ite uskon ja miks, jokainen on vapaa tekemään omat johtopäätöksensä sen pohjalta. Tällasessa lyhyessä tekstissä on vaikee käsitellä näin laajaa aihetta kattavasti, mutta jatkan keskustelua mielelläni kommenttiosiossa!

Piristystä seksielämään?

Seksuaalisuus on yksi ihmiselämän osa-alueista muiden joukossa. Se tuntuu kuitenkin olevan vaikutuksiltaan monia muita voimakkaampi, ja keskustelu aiheesta on varsin usein tunnepitoisesti latautunutta. Seksuaalisuus koskettaa jokaista ihmistä henkilökohtaisesti ja ilmenee eri tilanteissa ja elämänvaiheissa melkoisen erilaisena, joten tämä ei ole lainkaan yllättävää. Reagoidessaan postmodernin individualismin kanssa tällaiset ominaisuudet kuitenkin saavat tämän yhden elämänalueen nousemaan yli useimpien muiden - suorastaan pyhäksi, lähes kyseenalaistamattomaksi ja mahdollisimman rajoittamattomaksi. Tällä alueella miltei kaikki mielihyvää tuottava voi olla oikeaa ja sallittua, kunhan se ei aiheuta toisille haittaa. Kuulostaa ehkä hienolta, mutta juuri seksuaalisuuden alueella vapaat länsimaiset ihmiset ovat kaikesta tästä huolimatta yleisesti ottaen kenties rikkinäisempiä kuin millään muulla. Ja niin olen minäkin.

Tällaisella rikkinäisyydellä on runsaasti erilaisia muotoja ja syitä, enkä edes yritä käsitellä niitä kaikkia kerralla. Oman kokemusmaailmani vuoksi keskityn yhteen aiheeseen, joka on kiinteässä yhteydessä moniin muihin: pornografiaan.

Sitä on helppo löytää, sillä sitä on nykyään lähes kaikkialla mediassa ja mainonnassa. Sitä on helppo käyttää, sillä kehittynyt teknologia mahdollistaa sen missä tahansa eikä kielletystäkään käytöstä jää selviä jälkiä. Lisäksi populaarikulttuurissa törmää usein ajatukseen, ettei pornossa ole oikeastaan mitään pahaa, vaan sen katsominen on jopa hyödyllinen tapa purkaa seksuaalisia paineita sekä piristää ja rikastaa omaa seksielämäänsä. Eikä siitä edes ole haittaa kellekään.

Vai onko? Pornografian katselusta on tehty tutkimuksia, joissa on todettu sen olevan yksilötasolla yhteyksissä esimerkiksi masennukseen, impotenssiin, keskittymishäiriöihin ja ongelmiin itsetunnossa. Ihmiset ovat toki yksilöllisiä eikä porno välttämättä ole näihin ongelmiin ainoa tai edes ensisijainen syy, mutta aivotutkimusten ja psykologian ansiosta sen vaikutuksista on saatu yleispätevämpiäkin tutkimustuloksia. Elimistön biokemialliset reaktiot tuskin kiinnostavat suurinta osaa lukijoista, joten tarkempi selostus jätettäköön välistä, mutta pornon aiheuttama riippuvuus on verrattavissa esimerkiksi huumausaineiden aiheuttamiin. Miedoista huumeista vahvempiin johtava kierre toimii samalla logiikalla: elimistö tarvitsee tottuessaan suuremman ärsykkeen eli lopulta entistä sairaampaa materiaalia. Vaikkei näinkään kävisi, porno vaikuttaa tutkitusti käyttäjänsä ajatuksiin ja voi vääristää koko käsityksen seksuaalisuudesta pahemman kerran. Lasten ja heidän kehityksensä kannalta tällainen on erityisen surullista, sillä nykyään yhä nuoremmat näkevät pornografiaa joko tahtoessaan tai tahtomattaan.

Jos kaikki edellä mainitut ongelmat kyettäisiin välttämään, mitä vikaa pornografiassa enää olisi? Katsotaanpa koko ilmiön taustalle. Pornolla on helppo ansaita rahaa, sillä sen tuottaminen on pääpiirteittäin halpaa ja addiktio saa käyttäjän palaamaan aina uudestaan takaisin. Lisäksi rahan tekeminen pornon avulla ei läheskään aina jää pelkän tallennemateriaalin levittämiseen, vaan se kytkeytyy usein fyysiseenkin ihmiskauppaan. Populaarikulttuurissa pornotähden hommaan liitetty glamour on harvoin todellisuutta, ja viimeistään tällaisen teollisuuden johtoportaisiin päästessä kaiken takana vaikuttavat motiivit ovat pohjimmiltaan rahan- ja vallanhimoa.

Koko tässä pelissä tappiolle jää miehen sijasta yleensä nainen, joka tulee paljon helpommin kohdelluksi pelkkänä kulutushyödykkeenä pornon tarjoamien yksipuolisten sukupuoliroolien vaikuttaessa laajemmin ihmisten asenteisiin. Naisten halventamista ja esineellistämistä tuskin voidaan pitää millään mittapuulla tavoiteltavina asioina. Kerran nettiin päätynyttä materiaalia ei sitä paitsi milloinkaan saa sieltä lopullisesti pois, vaikka kuinka haluaisi, mikä vaikeuttaa pornobisneksestä eroon haluavan elämää todella huomattavasti. Joko riittää?

Ettei näkökulmani kuitenkaan olisi liian yksipuolinen, todettakoon, että ihmisiin ja heidän ongelmiinsa vaikuttavat syyt ovat harvoin täysin yksiselitteisiä. Pornografia ei taatusti ole ainoa syntipukki kaikkeen, mistä sitä syytetään, mutta sen yhteydet tunnettuihin ongelmiin ovat aivan liian selviä - tällaisilla näytöillä ei ansaita pelkän harmittoman hauskanpidon papereita. Vaikka monet pornon käyttäjistä kokevatkin sen seuraukset ainakin itselleen vain positiivisina, he tuskin ajattelevat esimerkiksi yhteyksiä ihmiskauppaan. Tai sitten niistä ei yksinkertaisesti välitetä. Yhden seksielämän piristys voi olla toisen tuho. Mutta oliko elämällä jokin muukin tarkoitus kuin se, että juuri minusta tuntuu hyvältä?

Tään tekstin syynä on ollu ennen kaikkea sen ymmärtäminen, millanen ongelma porno oikeesti on ja millasen kavaluuden uhri oon myös ite ollu ollessani sen kanssa tekemisissä. Tässä kirjotustyössä mua on rohkassu ennen kaikkee raamatunkohta Ef. 5:11: "Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon." Ongelmat ratkeaa puhumalla eikä piilottelemalla. Toivon että tää mun todistus rohkasee myös muita puhumaan vaikeista asioista, jotka ois muuten niin helppo vaan edelleen pitää salassa, olipa kyse sit tästä tai jostain ihan muusta.


P.S. Tää otsikko on yks esimerkki siitä, miten seksuaalisuuden viehätystä hyväksikäytetään mainonnassa. Ethän vaan päätyny tänne enssijasesti sen perusteella? :D