Harrasta(n) menoa ja meininkiä

Tähän ikään mennessä on kaikenlaista menoa tullu harrastettua enemmän tai vähemmän hartaasti, elikkäs muka kekseliään ja monimerkityksisen otsikon takaa löytyy tällä kertaa mun harrastuksista kertova teksti :D

Jos multa kysytään mitä harrastan, saatan vastata tosi yksinkertasesti. Varmaan suurin osa lukijoista tietääki ne tavallisimmin esille tulevat harrastukset, linnut ja kitaransoiton. Vuosien varrella mulle on kuitenki kertyny kaikenlaista harrastushistoriaa huolimatta siitä, että osa näistä ajanvietteistä on melkosen epäsäännöllisiä enkä siks laske läheskään kaikkia itelleni varsinaisiks harrastuksiks. No, tässä nyt kerranki jonkunlainen yritys eritellä kaikkee mitä on vähän enemmissä määrin tullu tehtyy:

Linnut

Nojoo, mun säännöllisimpänä ja jollain tasolla jo yli 10 vuotta kestäneenä harrastuksena tää on kuitenki pakko mainita ekana ;D Tarjoo sopivasti haasteita, erilaisia kilpailuja alan harrastajien kesken ja vaan mielikuvituksen rajottaman määrän erilaisia "pinnoja" kerättäväks. Toisaalta pinnat voi kiristyy välillä vähän liikaaki, lisää luettavissa täältä... :D

Valokuvaus

Harrastettu toistaseks jotakuinkin 7,5 vuotta. Yhistyy kätevästi lintuharrastukseen - kamerasta on useesti apua lajinmäärityksessä jälkeenpäin, ja lintuja tulee kuvattua ihan vaan omaks huvikseenki. Toisaalta luonnossa liikkuessa saa kuvattuu kaikenlaista muutaki, lintujen lisäks tykkään erityisesti maisemista. Lisäks jos tarvitaan kuvaajaa johonki tapahtumaan, kameran käsittely onnistuu sillonki: oon ollu muutaman kerran esimerkiks hautajaisissa kuvaamassa.

Urheilu

Ala-asteella pelasin pari vuotta salibandya mut lopetin sen sitovuuden takia. Tykkään kyllä lajista ihan edelleenki, jotenki sellanen höntsäpohjanen pelaaminen vaan uppoaa muhun paremmin :D Viime vuosina uus mainio aluevaltaus on lentopallo, jota en kyllä oo koskaan pelannu missään virallisessa yhteydessä. Joukkuepelit on ylipäänsäki kivoja jos porukka on vähänki motivoitunu, harvemmin vaan tulee pelattuu jos joku ei järjestä hyvää tilannetta erikseen. Nykysin runsas pyöräily on enimmäkseen mulle se keino jolla kulutan sen mitä syön, ja kuinka ollakaan seki yhistyy useesti lintuharrastukseen :D

Tyylikäs mummopyörä toimii mökillä.

Partio

Tätä oon harrastanu kahteenki otteeseen. Ekalla kerralla joskus pienenä kyllästyin vahvaan kirkonrottapainotteisuuteen, eikä uudelleen seiskaluokkalaisena alottaessakaan sellanen partion varsinainen pointti ehkä oikein löytyny korttipelien ja epämääräsen sähellyksen tuloksena (ja senaikasia kokkailuja en uskalla muutaku mainita :D). Mainittakoon vielä että oon varmaan ainoo poika Suomessa joka on saanu Valppaitten Tyttöjen jäsenkortin omalla nimellään, mistähän tällanen väärinkäsitys? :DD

"Eräjormaosasto"

Iskältä tavallaan periytyneitä ja ennen kaikkee mökillä ja mummolassa toteutettavia harrastuksia, jotka sisältää ainaki metsästyksen, kalastuksen, marjastuksen ja sienestyksen :D

Metällä oon alun perin ollu mukana jonkunlaisena ajokoiran korvikkeena, vuodesta -05 lähtien saanu iteki jotain saalista aina sillon tällön. Ei mikään mun aktiivisin harrastus mut ainaki muutamana viikonloppuna syksyssä tulee käytyä. Ja kyllä, linnuista voi tykätä monellaki eri tavalla kuten myös parhaana luomuruokana ;D En ite nää siinä mitään pahaa ristiriitaa, ei niitä ampumatilanteitakaan ees niin useesti tuu ja on aika tavallista että kattelen sellasen reissun aikana paljon enemmän muuta luontoo ku varsinaisia riistaelukoita ja keskityn kameraan paremmin ku siihen haulikkoon :D

Joskus kuitenki näinki.

Kalastusta oon harrastanu varmaan niin pienestä lähtien ku oon pystyny pitämään mato-onkee kädessä. Virvelöinti sujuu kans vaikkei sillä lailla yleensä juuri muuta tuu ku sellasia pienehköjä haukia :D Oon myös iskän vakiosoutaja verkoilla käydessä, niitä en ite kyllä muuten hallitse.

Joskus virvelilläki onnistuu, huomatkaa tosin kalan piteleminen mahdollisimman edessä niin et se näyttää isommalta ;D

Verkkojen laskuki saattaa osuu kohilleen.

Marjoja ja sieniä on kans poimittu varmaan vaikka miten pienenä. Kaikenlaisia metsä-, suo- ja puutarhamarjoja on kivempi syödä ku poimia mut sieniä päinvastoin, ainoo oikeesti hyvä sieniruoka on kanttarellikastike :P

Kuvataide ja kulttuuri

Kuulostaapa hienolta mut todellisuudessa mun taideura rajottuu epäviralliseen joskin pienempänä tosi aktiiviseen piirtelyyn kotona ja koulun kuvistunneilla :D Mun piirtäjäpuoli on ollu jo pitkään aika lailla tauolla koulukirjojen töhertelyä ja luentomuistiinpanoihin syntyviä lintuja lukuunottamatta...

...niinku on myös "kulttuuripuoli". Jossain vaiheessa oisin voinuki pitää lukemista harrastuksena mut en kyllä enää, tuntuu ettei aika riitä siihen juuri yhtään. Tykkään siitä kyllä muuten, välillä mulla on sellasia jaksoja että luen tosi paljon ja kahlaan esimerkiks kokonaisen romaanisarjan läpi ihan lyhyen ajan sisällä :D Ja sarjakuvia kulutan kyllä senki edestä mitä en muuten kerkee! :D

Musiikki

Oon soittanu kitaraa aika lailla 7 vuotta tähän mennessä ja tässä ollaan. En myönnä osaavani soittaa bassoa, mutta sitäki tulee välillä soiteltua :D Musiikilliset lahjat pääsee käyttöön erinäisillä leireillä epävirallisesti säestäessä (esim. "Porrasorkesteri") sekä Jyväskylän vapaaseurakunnan ylistystiimissä soittaessa ja laulaessa, kelpaa!

Randomit

Näitten lisäks teen/oon tehny säännöllisesti ainaki seuraavia: ruuanlaitto, Pokémon-kortit, postimerkkeily, linnunsulkien ja kaiken muun mahollisen lintuihin liittyvän ja liittymättömän roinan kerääminen, bloggaaminen, pullojen kerääminen sekä politiikka.

Kukin miettiköön ite sit sitä millon ja minkä verran... :D

Anna mulle kuuraketti, tää maailma ei riitä (Teinipostaus)

Moi taas kaikki mun ihanat lukijat!!! <3 sori ku en oo ehtiny taas postailee pitkään aikaan ku mul on ollu elämäs vähän kaikkee... mut oon kovasti jo suunnittelemas uutta huonepostausta!!! :)) ja tänään mä heräsin ja söin aamupalaa!

#kaurapuuro #satsuma #vaajakoskirules #mystyle

Sit menin pyörällä yliopistolle ja oli HIRVEE loskakeli ja mun kengät kastu ja hyi! Siel me leikeltiin torakkaa siis HYI miettikää TORAKKAA!!! sellanen vähän pehmee iso ötökkä mitä piti sörkkiä semmosella veitsellä, ällöööö! sit se viel hais ihan HIRVEELTÄ, onneks ei ollu elävä!! Söin mun kamujen kans terveellisesti yliopistol ja sit hengattiin siel! :)) sen jälkeen mä menin keskustaan ja kävin huoltaa mun ripset, tuli kyl taas tosi hyvää jälkee! :)) sit mä ajoin kotiin ja söin tääl!

#nomnomnom #kotona #best #food #fitness

#yolo #swag #webbikamera #eikiinnosta

Päivän asu:
Pipo: H&M
Huppari: Threesixteen
Farkut: Jack&Jones
Villasukat: äiti <3

Sit mä otin vähän kuvii! hommasin just uuden järkkärin ja harjottelin vähän sillä :3

#hipster #peili #canon #sorsanmetsästyskausi

Noi nyt on vaan tollasii huonoja! mut otan viel parempii :) ja hei mä aion tehä kysymyspostauksen, saa heitellä kysymyksii ja tulla myös kyselee ask.fm/tommithelintumies :))) ja hei seuratkaa mua instas -tzirp- :)

Ei mul oikeen muuta oo tällä kertaa, nyt mun pitääki täst lähtee keskustaan med ystävät! <3 Moikka! :))

#best #time #of #my #life #jyväskylä

Hetkinen, yks juttu vielä... Mitä satiiri mahtaa tarkottaa? ;D

Toisin sanoen, jos luulit mun olevan tosissani, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen! Älä usko puoltakaan just lukemastas vaikka mulla onki viimenen teinivuoden puolikas menossa :D

Mut tuntuuko tää postaus jotenki tutulta? Mun mielestä kans. Jos tunnistit oman blogis täältä, ei mitään henkilökohtasta :D Ja ei, mulla ei ole Instagramia eikä ask.fm:ää! :DD

(EDIT: ihmeitten aika ei oo ohi ja Instagram löytyy nykyään... :D)

Syyskuvien satoa

Kirjotteluun käytettävä aika on taas kerran melkosen tiukilla, tuomiopäiväkin (= kemian tentti) lähestyy uhkaavasti. Koska on hyvä ees välillä tehä jotain myös sen opiskelun eteen, tyydyn taas julkasemaan lähinnä kuvamateriaalia ku sitäki kuitenki syntyy ihan kiitettävästi :D

Syksy on parhaimmillaan tosi kaunista aikaa ja ruska värjää erilaiset maisemat ihan kivasti silmää miellyttäviks:

Kaikenlaisia pienempiäki yksityiskohtia tulee vastaan melkosen helposti:

Okei, on ehkä kyseenalasta voiko tässä puhua "pienestä yksityiskohasta"...

Mut kuvauksellisimmillaan maisemat on kuitenki syksyllä aamusin ja iltasin!

Semmosia maisemia! Ehkä mä saan ens kerralla vähän kirjotettuakin... :D

Puujalkapostaus

... aka The Tree Foot Post.

Puujalkahuumori on hieno asia, ainaki jos on oikeessa mielentilassa! Jos et koe olevasi, en suosittele lukemaan yhtään tän pitemmälle.

-VAROITUS! SEURAAVA SISÄLTÖ VOI OLLA VAHINGOLLISTA HUUMORINTAJULLESI-

Päivän Pirkka: blogistani löytyi puujalka!

Olin Hope-tapahtuman aikana yöpymässä Kastun koululla. Kuten voi odottaa, kastuin siellä (käydessäni suihkussa), mutta huumori pääsi kuivahtamaan pahemman kerran.

Ei ihme, ettei Suomella ole vientiä, kun viemäriverkosto on huonossa kunnossa. Tuonnin hoitaa vastaavasti tuomariverkosto.

Kukkaseppelebisnestä Havaijilla johtaa leipomo.

Kun puujalkoja on tarpeeksi, niistä on hyvä rakennella aasinsiltoja. Evankelioidessakin tätä seikkaa voi käyttää hyödyksi, sillä aasinsiltaa pitkin Jeesus pääsee helposti ratsastamaan - ainakin adventtina.

Aasinsilta adventtiin rakennettu! Ryttylässähän tiedetään silloin, että mahtavat ovat muualla, suurissa Saleissa.

Tapahtui lastenleirillä: "Onks toi sun puhelin?" "Ei, se on simpukka." "SIMPUKKAPUHELIN!!! ehehehehee"

Jos Kosto-niminen koira jää auton alle muttei kuole, koiranomistaja todennäköisimmin kertoo auton kuskille, että Kosto elää.

Puujalat taipuvat myös englanniksi, kumipuujalat nimittäin!

Ja mua on sit turha syyttää rimanalituksesta, rimakauhu iski joten otin sen riman pois kokonaan. Nää jutut taitaa kaikki olla peräsin mun omasta päästä, iskältä tai kavereitten kans käydyistä keskusteluista. Pitäisköhän ruveta stand-down-koomikoksi? Jo taannoinen Vappugospel-reissun kurkunpolttoepisodi ennakoi tällasta varsin hyvin, potkaskaa mua vaikka jos kuulette mun vielä joskus viljelevän tääntasosia juttuja. Ja muistakaa, että huonoja vitsejä on helpointa pitää hengissä suusta suuhun-menetelmällä!

Toivo toivottomille

Tällä kertaa oon menny viettämään viikonloppuni Turussa, joka on tunnetusti Suomen pers... oonallisin kaupunki. Syynä tällaseen ratkasuun oli Hope-tapahtuma, johon osallistuin nyt ekaa kertaa :)

Koska pitää tehä joku ero tään ja kaikkien aikasempien tapahtumapostausten välille, en kerro asioista täysin kronologisessa aikajärjestyksessä. Ihan perus meininkiä monelta osin, opetukset oli hyviä niinku olin kuulluki ja ylistyspuoli kans tosi positiivinen yllätys siihen nähen mitä siitä ennestään tiesin. Yks parhaista puolista oli se et jonottaminen ja jatkuva kiire puuttu melkein kokonaan, ja monien kavereitten kans kerkes jutella paljon paremmin ku ois voinu noinki isossa tapahtumassa olettaa :) Tutustuin myös ainaki neljään uuteen ihmiseen :D

Mitä muuta sit tapahtu mistä ylipäänsä viitsis kirjottaa? Tässä pari tilannekuvausta, jotka oli mulle täysin uusia kokemuksia.

Ensinnäki käytiin yhen kerran kebabilla (yllätys! :D) Täytyy sanoo etten oo aikasemmin käyny muuten ihan tavallisen näkösessä kebabpaikassa, jossa ois ollu punasia ja vihreitä lattialla ja seinillä liikkuvia valopisteitä. Näitä tee-se-itse-diskovaloja tuki melkosen mielenkiintonen musiikki: K-poppia, arabialaista tanssimusiikkia ja muuta yhtä ennalta-arvaamatonta. Mieleeni syöpyi lopullisesti kuva musiikin tahtiin joraavista öljysheikeistä, vaikka päällä ollut telkkari tarjosikin "musiikkivideoiksi" sukellusdokumenttia ja ravihevoskisaa. Eikä siinä vielä kaikki - jo yhtä "puhdasta" haarukkaa tai juomalasia lähemmin tarkastellessaan olisi kaverini mukaan taatusti voittanut eliörallin. Saa nähä uskaltaako tohon paikkaan enää koskaan palata, vaikkei ite kebab hassumpaa ollukaan :DD

Toiseks, tapahtuman ohjelmaan kuulu ehkä koko vuoden tai vähintäänki syksyn hämmentävin tilanne, jonka huipennuksessa Alexander Stubb-naamiolla varustautunut nuorisopastori-ylistysmuusikko nostettiin vaijerilla kolmen metrin korkeudelle kilpailemaan turkulaisnuoren kanssa ketunhäntien ryöstössä. Ja taustalla soi tietty The Fox-biisi... En ees yritä selittää tätä tarkemmin mut uskokaa vaan etten oo käyttäny mitään aistiharhoja aiheuttavaa :D

Mutta sit lopuks se, mitä mulla varsinaisesti oli tässä sanottavana! Seurasin yhessä seminaarissa ihmiskauppaa käsittelevää paneelikeskustelua ja mua alko oikeesti enemmän tai vähemmän kiinnostaa ihmiskaupan vastainen toiminta. Miettii nyt että ympäri maailmaa on arviolta 27 miljoonaa ihmistä, joita käytetään oikeestaan vaan tulonlähteenä ja tietenki pahemman kerran ihmisarvon kustannuksella. Tästähän ei joko tiedetä tai sit sitä ei aatella... Mut saa nähä mihin mäki vielä päädyn mukaan, on varmasti olemassa mahollisuuksia tehä jotain konkreettista!

Loppuhuomautus: Tän postauksen otsikko, joka on lainattu yhestä biisistä, viittaa parin aasinsillan kautta ensinnäki tohon Hope-tapahtuman nimeen ja toiseks ihmiskaupan uhreihin. Ja on muuten totta että jos selittää jonkun tällasen "nerokkaan" jutun auki niin se lässähtää täysin... :D

Eeppinen eliöralli

Jossain aikasemmassa postauksessa mainitsin ainejärjestömme Syrinxin järjestämän eliörallin. Nyt on sekin koettu, eikä ollenkaan hassummalla menestyksellä :) Ideahan oli eliöiden löytäminen Jyväskylän alueelta pyörällä tai jalkaisin liikkuen, ja aikaa tähän oli peräti 7 tuntia.

Joukkueemme koostui kokonaisuudessaan fukseista eli ekan vuoden opiskelijoista, ja Flagella-tiimin motivaatiosta kertoi jotakin jo sen muodostumisajankohta. Päädyimme nimittäin Terhin ja Erkan kanssa samaan joukkueeseen jo ensimmäisen opiskelupäivämme iltana ollessamme vasta tutustumassa toisiimme :D (Tähän johtaneesta tapahtumaketjusta on pakko sanoa sen verran, etten aikaisemmin ole nähnyt sytkärillä avatun siideripullon korkin lentävän suoraan avaajan omaan silmään.) Kolmen hengen porukassa kaikista suurin etu oli se, että nopeasti ohimenevät linnunlaulutilanteet saatiin hallintaan - vaikka jokaisen pinnan edellytyksenä onkin havainto yli puolelta joukkueen jäsenistä, kahden lintuharrastajan joukkueessa kolmannen jäsenen ei tarvitse edes kuulla jokaista pihausta. Lisäksi polkupyörävetoinen logistiikkapuoli hoitui ongelmitta.

Lajilistasta mainittakoon sen verran, että aluksi olimme olettaneet määrän ratkaisevan laadun sijasta. Melkoinen yllätys olikin pinnakelpoisten kasvien rajoittuminen muistaakseni kolmeenkymmeneen ja sienten noin viiteentoista, ja kaiken kukkuraksi suurin osa listojen lajeista oli nimien perusteella täysin tuntemattomia. Lintulajit sen sijaan olivat odotetusti kaikki pinnakelpoisia, mutta pinnoissa oli kertoimet: jokaisesta kasvilajista sai 3, sienestä, nisäkkäästä tai matelijasta 5 ja kalasta peräti 6 pistettä, mutta linnuista vain yhden. Onneksi määrä voi ainakin osittain korvata laadun :D Oman lisämausteensa listaan toi viiden pisteen kertoimilla varustettu erikoispinnalista, johon kuuluivat esimerkiksi kasteliero, sudenkorento, kurkiaura, Kimi Räikkönen sekä auton alle jäänyt nisäkäs eli roadkill.

Mutta sitten mentiin. Ralli alkoi lajilistojen jaolla aamukymmeneltä, minkä jälkeen lähdimme polkemaan kohti Vaajakoskea. Etukäteissuunnittelussa olimme nimittäin päätyneet siihen tulokseen, että meikäläisen kotikenttäetua kannattaa ehdottomasti hyödyntää :D Matkalla pysähdyimme kahdessa kohdassa lintuja ajatellen, mikä tuottikin listoille onnistuneesti 30 lajia! Muita elollisia pinnoja saimme tosin vain kolme, mutta onneksi yhden elottomankin - roadkillin kohdalle osuminen spontaanisti voi olla erittäin haastavaa. Alkuviikosta autoillessani olin kuitenkin sattumalta kiinnittänyt huomiota moottoritien varressa makaavaan ilmeisen hengettömään supikoiraan, jonka löysimme ylikulkusillalta käsin kiikaroimalla :D

Lintujen osalta aamu oli parasta aikaa.

Vaajakoskella kotini sai toimia varikkopaikkana, jossa selailimme mukaan osuneita luonto-oppaita listoilta löytyvien mystisten kasvi- ja sienilajien selkeyttämiseksi. Esimerkiksi hurmehiippo, nurmipiippo, leppänahakka tai äimänruoho eivät niminä sanoneet meille paljoakaan, puhumattakaan että käytössämme olleet kirjat olisivat tunteneet niitä sen paremmin. Google on kuitenkin opiskelijan hyvä kaveri, ja sieltähän apu löytyi - tuntemattomimmat luonnonoikut ikuistettiin kameralleni maastossa vertailemisen vuoksi. Suurimmat edut tästä pysähdyksestä olivat useamman kasvilajin löytyminen pihastamme, vessakäynti sekä äitini tarjoamat ihanteellisen lämpöiset leivonnaiset :D

Googlettamisesta oli apua maastossakin.

Kasvatettuamme omaa biomassaamme puolukkapiirakalla lähdimme suunnitellulle metsäosuudelle Vaajakosken korpiin. Lintuosio täydentyi vahvasti esimerkiksi pyyllä, korpilla ja varpushaukalla, eikä sieni- ja kasvipuolellakaan jääty tyhjin käsin. Arviolta neljän kilometrin metsävaelluksessa on kuitenkin myös haastavat puolensa: kun maisemat vaihtelevat suosta hakkuuaukkoon ja korpikuusikkoon eikä polkuja suinkaan ole joka paikassa, kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Tässä tapauksessa se tarkoitti yhtä hajonnutta kumisaapasta, ojaan juuttumista ja melkoista määrää vuodatettua hikeä :D Kannatti kuitenkin, esimerkiksi löytämäämme suppilovahveropaikkaa voi hyödyntää myöhemminkin.

Voi sitä lajien löytymisen riemua :D

Vaajakoskelta matka jatkui takaisin Kuokkalaa kohti. Matkalla pysähdyimme uudestaan Viherlandian takana tulevalla asuntomessualueella, jonka linnustollinen arvo on rakentamisen myötä melkoisesti kärsinyt. Pysähdyksestä hyödyimme kuitenkin ampuhaukalla, joka oli muutaman sekunnin näyttäytymisellään melkoinen tuuriosuma mutta samalla erikoisin lintulajimme. Myös kastelieron tajuttiin puuttuvan listoilta, ja puute paikattiin yksinkertaisesti erästä multakasaa potkaisemalla.

Aikaa oli jäljellä pari tuntia, ja kuinka ollakaan - alkoi sataa. Pelastuimme täpärästi kastumiselta suojautumalla Terhin kämpille pitämään evästaukoa ja arviomaan vähiä jäljellä olevia mahdollisuuksia. (Samalla havaitsimme, että metsästä mukaan poimitut tappajaluteet purevat :D) Mahdollisuuksiahan olisi ollut vielä, mutta sade ei ottanut loppuakseen. Kellon näyttäessä neljää päätimme uhmata sadetta saadaksemme edes pari helpohkoa kasvilajia sekä naakan ja varpusen, jotka olivat melkoisen naurettavia puutteita. Kuokkalan Pohjanlampi tarjosikin kiitettävästi yhden kasvin, yhden sienen, yhden linnun ja rusakon (joka sai luultavasti traumoja kohtaamisestamme). Emme kuitenkaan olleet etukäteen erityisen varautuneita sateeseen, joten viimeistään kangaskortetta bongatessamme kastuimme totaalisesti. Kortteen hoiduttua katsoimme kelloa Jyväskylän satamassa: kisa-aikaa oli jäljellä muutama minuutti! Terhi jäi tyhjentämään vettä saappaistaan, kun paahdoimme Erkan kanssa pyörillä kuin viimeistä päivää hakemaan naakkaa ja varpusta keskustasta :D Varpunen mokoma jäi lopulta puuttumaan, mutta pari naakkaa saimme seulottua näkyviin viimeisellä minuutilla. Kumpikaan ei muistanut olleensa aikaisemmin yhtä iloinen naakan näkemisestä :D

Joukkueemme näytti tässä vaiheessa jo vaatteet päällä järveen pudonneelta, mutta tunnelma oli varsinkin olosuhteisiin nähden uskomattoman korkealla. Tunnin väliajalla saimme myös vaihdettua kuivat vaatteet, ja siirryimme (autolla) tulosten purkutilaisuuteen Nanosaunalle. Saunominen toki lämmitti, mutta vielä enemmän tulosten selviäminen - teimme historiaa ensimmäisenä pelkästään fukseista koostuneena eliörallin voittajajoukkueena! Muut kuusi porukkaa jäivät taakse pistemäärällä 186 (mistä erään opettajamme joukkue ylsi 7 pisteen päähän :D). Kokemuksena eliöralli oli varsin suositeltava, kyllä hyvällä tiimillä kelpaa! Seuraavaa kertaa odotellessa :D

Eläinkunnan ihmeitä 2 - Kännikala

Kännikala (Pseudichthys humalis) kuuluu humalahakuisten heimoon. Tämän monille tutun elukan lähimpänä evolutiivisena sukulaisena pidetään viskisieppoa.

Tuntomerkit

Lajin varmin tuntomerkki on etanolinhajuinen hengitys. Tämän ominaisuuden toteaminen maastossa on toisinaan vaikeaa, mutta luottavaisimmat yksilöt päästävät havainnoijan helposti lähietäisyydelle. Kännikala on myös kalaksi poikkeuksellisen äänekäs, vaikkei sen runsas äänivalikoima juuri miellytäkään ihmiskorvaa - tavallisimmat äänet ovat matalia örähdyksiä. Tyynessä kesäyössä kännikalan mölinä voi kuitenkin kantautua varsin kauas, ja tämä helposti tunnettava ääni on sekoitettavissa ainoastaan härkälinnun soidinmylvintään.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kännikala on varsin laajalle levinnyt laji, mutta levinneisyys painottuu Pohjois-Eurooppaan - esimerkiksi Suomesta löytyy yksi maailman vahvimmista kännikalakannoista. Kesäisin lajin tapaa varmimmin puistosta, mökkirannasta tai muusta sopivasta biotoopista, mutta viileämpinä vuodenaikoina se on yleisempi sisätiloissa. Kännikala viihtyy ylipäänsä kosteissa olosuhteissa, ja yksittäisiä yksilöitä voi tavata katuojistakin. Ne viettävät kuitenkin yleensä pitkiä aikoja myös selvemmillä vesillä tai jopa kuivilla.

Elintavat

Tämä hämäräaktiivinen laji elää pienehköissä, noin 3-10 yksilön parvissa yleensä ympäri vuoden. Toisinaan nämä pienemmät porukat liittyvät sopivilla "hotspot-paikoilla" yhteen jopa useiden kymmenien kännikalojen suuruisiksi kerääntymiksi; ilmiön on havaittu toistuvan parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Suurimmat kännikalakerääntymät on kuitenkin laskettu vapun tienoilla ja tiettyinä kesäpäivinä. Muista kaloista poiketen kännikalat hukkuvat etenkin kesällä kohtalaisen helposti, minkä vuoksi niitä on ryhdytty suojelemaan kesäisin. Parveutuneet kännikalat saattavat kuitenkin pahimmillaan olla suureksi haitaksi ympäristölleen, toisilleen ja ennen kaikkea itselleen - kännikalojen on todettu aiheuttaneen suuria ympäristövahinkoja ja tappaneen muita eliöitä. Kännikala on liikenteessä vähintään yhtä vaarallinen kuin hirvi.

Lisääntyminen

Kännikalat lisääntyvät pääosin vahingossa. Soidinkäyttäytymisen on kuitenkin havaittu olevan yleensä tietoisen toiminnan tulosta. Itse parinmuodostus tapahtuu usein hämärissä olosuhteissa, joten sitä on toistaiseksi tutkittu melko vähän.

Ravinto

Lajin pääasiallista ravintoa on plankton, jota se nauttii erilaisten ja eriväristen nesteiden mukana. Varsinkin koiraspuoliset yksilöt syövät kuitenkin mielellään myös makkaraa ja ranskanperunoita.

Muuta

Kännikala on kaupungistumisen myötä urbanisoitunut nopeasti, ja valtaosa populaatioista on siirtynyt kaupunkiympäristöön. Kännikala on nykyään tärkeä yhteiskunnallinen indikaattorilaji, jonka perusteella pystytään seuraamaan esimerkiksi tiettyjä verotuspolitiikkaan liittyviä asioita.