Asiallisten aikataulujen viikonloppu

Sori kun taas kirjotan vaan siitä mitä oon tehny lähiaikoina, pakko kuitenki tehä näin, koska viime viikonlopusta riittää kirjotettavaa :D

Perjantai alko siis äikän tekstitaidon preliminäärikokeella aamukaheksalta. Lyijykynä savuten ja käsi jo loppuvaiheessa hoosiannaa huutaen sain lopulta kirjotettua kolme tekstitaidon vastausta viidessä tunnissa ja hankkiuduin kotiin :D Tarkotuksena oli pakata tavarat Tampereen TeenStreet-tapaamista varten, jonne lähtö tapahtu noin kahen tunnin kuluttua. Väliin seuras yllättäen mulle tyypillinen aikataulun extempore-muutos: lähin pyörällä moikkaamaan kaveria, joka sattu olemaan Vaajakosken ABC:llä kotimatkan ruokataukoa viettämässä :D Tää ei kuitenkaan ollenkaan pilannu mun aikatauluja, pakkaamisen kanssa tuli vaan pikkusen kiireempi. Tyynyn jätin tietosesti kotiin sullottuani jo retkipatjan ja makuupussin yhteen reppuun muitten tavaroitten seuraks.

Tapasin ainoan Jyvässeudulta kanssani lähtevän kaverin asemalla (oon vähän pettyny teihin, Jyväskylän TS-ihmiset!), ja siirryimme junaan kuluttamaan matkan varalta mukaan otettujen Alias-korttien avustuksella. Tampereen asemalla törmäsimme sattumalta paikalliseen kaveriini, joka kertoi samana viikonloppuna olevasta Mitä jos?-tapahtumasta Tampereen Lutherin kirkolla. Esiintyjäkaartiin kuului kuulemma myös Idän Ihmeet, jonka olimme juuri nähneet edellisenä päivänä :D Harkittiin tulemista lähinnä sen takia, miten läppä juttu ois ollu nähä kyseinen yhtye kahesti kolmen päivän aikana, ja saatiin jonkunlaiset reittiohjeet siltä varalta että innostuttais.

Tässä vaiheessa suurin ongelma oli se, ettei tarkalleen tiedetty TS-miitin tapahtumapaikkana toimivan Tampereen vapaakirkon sijaintia. Oikean suunnan tarjosi älypuhelimesta katsottu kartta, ainakin niin kauan kuin akkua riitti :D Päädyimme kääntymään hieman liian aikaisin oikealle, ja kuinka ollakaan - kävelimme vahingossa juuri mainitun Lutherin kirkon ohi! Kun olimme pyrkimässä takaisin tielle, jolta käännyimme, ohitimme seuraavaksi helluntaikirkon... Päivitellessämme sitä, kuinka olemme pian löytäneet kaikki muut kirkkokunnat koko kaupungissa paitsi vapiksen, vastaantuleva nainen kysyi etsimmekö vapaakirkkoa ja antoi hyvät reittiohjeet! Näinkin voi siis käydä ;D

Loppuilta meni sellasissa merkeissä kuin pysty odottamaankin: tuttujen tervehtiminen, ruoka, laulua, opetus, keskustelua... Lauantai alko samantyyppisissä merkeissä. Ekana erikseen mainitsemisen arvosena juttuna haluun tuoda esille TeenStreet-leiriltä tutun Shh-ajan, puoli tuntia aikaa päivällä vietettäväksi täysin hiljaa. Täytyy nimittäin sanoo että aina jos jossaki tapahtumassa on rukoushuoneeksi tuunattu paikka, suosittelen vierailemaan! Ilmapiiri oli jotain aivan mahtavaa ja kyllä kelpas jopa mun välillä hiljentyä ;D

Iltapäivällä olin mukana flashmobissa. Maalattiin A3-kokosille papereille kirjaimet lauseesta "Kuka rakastaa sinua?" ja suoritettiin niitten kanssa isku paikalliseen ostoskeskukseen. Takasin tullessa käveltiin jonossa laput näkyvillä oikeessa järjestyksessä ja oli kieltämättä hauska kuunnella kun vastaantulijat tavas lausetta ääneen :D Iltapäivän toinen kohokohta oli Transferline-yllätysohjelma, jonka idea oli lyhyesti tämä: nuoret johdatettiin pienissä ryhmissä tilanteeseen, jossa saatiin kysyä vanhemman sukupolven uskovilta mitä tahansa. Ainakin itselleni kokemus oli todella antoisa - en koe osaavani kauheen hyvin ottaa kontaktia itteeni paljon vanhempiin ihmisiin, joilta kuitenki tuntuu helposti saavan uusia näkökulmia ja neuvoja. Lisää tällasta seurakuntiin! :)

Sit koitti ilta ja ylistys/opetusosuuden aika. Samalla koitti Mitä jos?-tapahtuman alkamisaika, ja kaverini kanssa olimme jo edellisillan aikana päättäneet käydä nopeasti kääntymässä sielläkin - nopeasti kuitenkin, ettei Throne Room jäisi välistä. Joopa joo... :D Paikalla huomasin tuntevani tapahtuman molemmat juontajat. Lisäks havaittiin melkosen nopeesti, että houseband oli aivan omaa luokkaansa - jopa kulunein riparihitti Evankeliumi taipui asiansa osaavan porukan vetämänä erittäin toimivaksi. Eikä ihmekään: kokoonpano koostu suomigospelin konkareista, kuten The Rainin ja The Roadin jäsenistä sekä jokapaikanhöylä Sami Aspista. Kun lopulta tajuttiin, että Idän Ihmeitä on turha odottaa vielä tässä vaiheessa, juostiin takasin Vapikselle :D

Ehittiin viettää vajaa tunti Throne Roomissa. Sit meikäläiselle soitettiin Jyväskylästä nuortenillasta ja pääsin rukoilemaan puhelimen välityksellä, mahtava idea! :DD Tän jälkeen juostiin kaverin kanssa takasin Lutherin kirkolle - pitihän niitä Ihmeitä edes vilkasta kun noin lähelle kerta osu. Ja tulihan seki keikka, "yllättäen" päädyttiinki istumaan siellä melkeen koko aika :D Molemmilla oli yks toivebiisi ja mun toive tuliki melko pian, mutta toinen toivebiisi vaan viipy ja mä aloin olla jo aika paineissa - sanotaanko, että en halunnu mennä nukkumaan ilman iltapalaa. Aikataulut osottautu kuitenki jälleen toimiviks. Kaivattu kappale tuli just oikeaan aikaan ja iltapalakin ehittiin saada! Loppuilta fiilisteltiin uskomattoman onnistuneita aikatauluja, mäyhättiin karkkia sekä pelattiin enemmän tai vähemmän voitokkaasti biljardia ja UNO:n keemoversiota :D

Sunnuntaista ei voi paljoo enää sanoo ite TS-miitin osalta, tyypillisesti tapahtuman viimesenä aamuna ei hirveesti kerkee tapahtuu... Hyvin ajoka tapauksessa meni loppuun asti kuin myös paluujunassa Sanajahdin parissa :D Takasin päästyä oli tietenki vielä pakko mennä nuorteniltaan, ja yllätys yllätys - vedin sinne mukaan tän kaverin, joka varmaan oli ennestäänki saanu vakavan yliannostuksen mun seuraa viikonlopun aikana sekä toisen kaverin yhtä lailla Laukaasta asti :D Viimesin mutta ei vähäisin aikatauluasia oli vielä se, että tää laukaalainen (okei, Äijälästä ;D) pääs veljensä pelin ansiosta Jyväskylään tarvitsematta istua yksin bussissa! Hyvin meni taas, tällanen pitää muuten ottaa joskus uusiks! :))) Jumalan aikataulut ei feilaa ja sillä aamen.

Torstai on toivoa täynnä!

Eli oon tylsä (?) ja kirjotan koko tähänastisen vuoden parhaista kahesta peräkkäisestä päivästä, tän viikon keskiviikosta ja ennen kaikkee torstaista. Sori jos löydät ittes täältä ja se häiritsee mutta en käytä nimiä :D Muutenki varotan siitä että tää teksti on ihan täysin vaan mun elämästä silleen yleisesti ottaen eikä sisällä syvällisempää pohdintaa josta osa varmasti ois kiinnostuneempia, sitä ehkä sit seuraavalla kerralla :D

Keskiviikosta pohjustuksena sen verran että se oli vaan niitä päiviä jollon kaikki tuntuu osuvan kohilleen. Aamulla oli kiva herätä kun motivaatio oli kohillaan ja lähtee rukousvälkälle meiän koululle. Kouluhan mulla alko varsinaisesti vasta klo 13:25, mutta menin jo puol kymmeneks rukoilemaan, juttelemaan ja musisoimaan (joo tiiän, oon hullu ;D). Ja sellanen jos mikä saa mut kyllä hereille. Kouluunhan oisin muutenki tullu syömään - sanotaan, ettei ilmaista lounasta oo, mutta toi oli ihan riittävän close enough :D Koulupäivänä tuli muutenki taas niin hauskoja ja onnistuneita jutteluhetkiä mahtavien ihmisten kanssa että kyllä kelpaa.

Keskiviikon liikuntaosuus tuli koulun jälkeen pyöräilyn muodossa. Matkaa tuli ehkä kymmenisen kilometriä ja reissun tavoitelaji punarinta tuli vuodenpinnalistalle just eikä melkein siitä paikasta missä sen pitikin olla ja vieläpä alle kymmenen minuutin odottelulla :DD (Taustaksi mainittakoon, että useesti tollasia lintuja bongatessa joutuu oottelemaan vähintään puol tuntii eikä mokomat höyhenkasat suvaitse sillonkaan ilmaantuu paikalle läheskään joka kerta :D)

Ilta oli myös onnistunu. Ennen ku lähin Tukikohtaan Jyväskylän hellareille niin uskalsin vihdoin vihjasta porukoille suunnitelman tasolla olevasta Sri Lankan-reissusta ja jätin asian mietittäväks, ehkä pieni juttu mutta siitäki tulin ilosemmaks :) Tukari itessään oli myös hyvä - puhetta oli hauska kuunnella, se sai oikeesti vähän ajattelemaanki jotain ja biisivalinnat osu niin nappiin!

Ja mä kun luulin että keskiviikko oli päivä josta ei oo helppo pistää paremmaks. Torstaina nimittäin oli yks tuplatunti kouluu plus Aliasta ja juttelua kavereitten kanssa ja ysiluokkalaisten tutustujien (pikkusiskon luokkalaisten :D) kierrättämistä meiän lukiossa. Päivän ainoasta ruotsintunnista teki melkoisen hauskan se, että opettaja rupesi kertomaan meille alakouluikäisen poikansa havainnosta: maanantaista sunnuntaihin avoinna olevan liikkeen aukioloajoista (ma-su) saa sanan masu. Tätä opettajamme ei siis ollu aikasemmin tajunnu, ja oli siis innoissaan ryhmämme kertoessa, mitä muita sanoja viikonpäivien lyhenteistä saa (peto, sula, mato...). Hauskinta kuitenki oli tätä seuraava pohdinta siitä, toimisko sama myös ruotsiks. Tuloksena syntynyt melkoisen runollinen sana "lörsö" aiheutti kieltämättä huvittavia hetkiä sekä tunnilla että jalostuessaan sen jälkeisissä keskusteluissa... :D

Olin kerranki tullu autolla kouluun. Syynä ei ollu erityisesti se, että sai kurvata koulun pihaan popitukset päällä, vaan viikon mittaan suunniteltu visiitti naapurikuntaan Laukaaseen. Yheltä lähin siis ajamaan, hain pari kaveria toiselta koululta kyytiin ja sit valmistautumaan Idän Ihmeet -nimisen yhtyeen rippikoulukeikkaan. "Valmistautuminen" tarkotti käytännössä sitä että heitin toisen kavereista matkan varrella kotiin ja menin toiselle soittamaan (taas meni kieli poikki eikä ees omasta kitarasta... -,-) ja muuten hengaamaan yleisesti. Lopun kaveriporukan päästyä koulusta marssimme pizzapaikkaan Laukaan keskustassa ja tilasimme nöyrästi 6 pizzaa mukaan syötäviksi koulun tiloissa. Nehän myös syötiin, yhteensä vähän päälle yks puolikas jäi jälelle. Allekirjoittanut tais vetästä lähemmäs puolitoista mut kyllä mullaki tuli se raja lopulta vastaan... :DD

Keikkaa ootellessa tuli myös soitettua & laulettua, tällä kertaa takapenkillä kuljetetun oman kitaran säestyksellä. Näköjään yks katkennu kieli päivässä riitti - soitanta toimi kohtuullisesti ja legendaarinen Nooa-leikkikin tuli vedettyä ;D Ite keikka oli mun mielestä myös toimiva, vaikka en Idän Ihmeitten vannoutuneimpiin faneihin kuulukaan. Me eturivin tzirbulat ainaki jaksettiin vetää täysillä joka tapauksessa, rippikoululaiset ei tietenkään innostunu parhaalla mahollisella tavalla mut pikkuvikoja :D

Ilta oli hyvä jo tähän asti, mutta loistava siitä tuli vasta myöhemmin. Tajusin nimittäin keikan aikana, että ehin vielä nuorteniltaan Jyväskylän Vapiksellekin. Kaks kaveria lähti tosi extemporella mukaan ja vielä ekaa kertaa, mullahan kuitenki oli se auto jolla tää puoli saatiin hyvin järjestymään. Automatkalla Laukaasta käytiin todella syvällinen keskustelu ja hyvä niin. Lopulta selvittiin perille vaan noin tunti myöhässä - opetus jäi kuulematta, mutta sen jälkeinen rukous ja jaettu raamatunkohta osu toisella mukaan lähteneistä kavereista käsittämättömän hyvin kohilleen sivuten aika onnistuneesti myös autossa käytyä keskustelua. Uskokaa mitä uskotte, mutta Jumalan huumorintajua sanon minä ;)

Sit mun kohalla räjähti ja positiivisesti. Ylistystiimi soitti kaikista TeenStreet -lauluista mulle merkityksellisimmän (Jos jostaki syystä kiinnostaa niin kuunnelkaa vaikka Youtubesta sellanen ku Hillsong United: From the Inside Out) ja siihen liitty sellaset lataukset että loppuillan olin täysin duracelina - silminnäkijät luultavasti voi vakuuttaa että näin kävi ;DDD Sain sit vielä tutustuttaa ihmisiä toisiinsa (miettikää mun normaalia puhenopeutta muutamaan kertaan nopeutettuna ;D), hehkuttaa meiän koulua muutamalle kaverille jotka vois ehkä olla hakemassa sinne (sisälsi huomattavat määrät esimerkiks käsillä selittämistä... ;D) ja kyyditä kotiin autollisen kavereita jotka oli varannu paikkansa paluuautossa jo ennen koko illan alkamista :D Kotona sain vielä pisteeksi i:n päälle kuulla, että en joudukaan jättämään tulevien viikonloppujen ohjelmaa väliin hautajaisten takia :)

Okei, sori jos jäi etäiseks tai tää mun tyypillinen Jeesus-propaganda inhotti ;D Palautetta otetaan vastaan mutta siis kiitos vielä kerran tästä päivästä asianomasille ja ennen kaikkee Jumalalle, jos tästä menee vielä paremmaks niin mä varmaan räjähdän! ;DDD

Hörlurarnat esiin, opettaja puhuu

Kaverilta tulleen haasteen ansiosta kirjotan tällä kertaa asiasta, joka useiden aiemmin kuvailemienikin ilmiöiden ohella lienee tuttu jokseenkin kaikille koululaisille. Oon jo toistaseks päätyny siihen tulokseen, että käytän ite jatkuvasti samoja sanoja sekä sanontoja. Toisaalta oon myös luokitellu erilaisia opettajatyyppejä, joten mahollisimman looginen jatko näille on tehä jotain siitä väliltä :D

Selväähän on, että jokaisella ihmisellä on oma tyypillinen sanavarastonsa ja tapansa tehdä tiettyjä asioita. Tää on helpointa huomata niistä ihmisistä, jotka on eniten äänessä meiän ympärillä, ja useesti tähän määritelmään sopii opettajat. Monilla opettajilla on hilpeyttäkin herättäviä maneereja, jotka tiedetään koko koulussa ja joiden perusteella eri opettajat erotetaan toisistaan. Tään tekstin idea on siis antaa vähän esimerkkejä siitä, mitä kaikkea on tullu vastaan tähän mennessä.

Monilla opettajilla on tapana käyttää oman aineensa opettamisessa tarvittavia termejä omaperäisesti. Tällaset muunnokset jää toki paremmin mieleen; ite oon kuullu esimerkiks matikanopettajan puhuvan "kulkukoirakaavioista" (kulkukaavioiden sijaan), mantsanopettajan käyttävän aina sanaa "tulivuorenpurskaus" ja kieltenopettajan esittelevän "preposiittiöitä". Hörlurarnoistakin on tullut jo lähes suomenkielinen käsite. Bilsan asioita selittäessä voi turvautua melkoisen elävään kuvakieleen puhuessaan kalium-natriumpumppujen toiminnasta: moneen kertaan kuultiin siitä, miten jompikumpi näistä aineista "ryöpsähtää" tai "ryntää" hermoimpulssin kulkiessa. Varsinki sen matikan puolella näitä juttuja löytyy enemmänki - pitkät matemaattiset lausekkeet voidaan tuntea "otuksina" tai "örvelöinä", ja niiden saaminen sievään muotoon on jokaisen matemaatikon unelma. Tämä vaatii kuitenkin "pelisilmää" :D

Toinen vaihtoehto on se, että tunneilla toistuvat ilmaisut eivät suoraan liity mihinkään oppiaineeseen. Ne kuuluvat siis kyseisen opettajan tavanomaiseen kielenkäyttöön (ainakin opetettaessa), ja siksi niitä kuullaan jatkuvasti. Esimerkiksi:

- Gosh!
- Oolkrait
- Lapsi on terve, kun se leikkii, mutta... (yläkoululaisten sählätessä)
- Aivan! Mutta ei aivan... (väärin vastattaessa)
- Ei muuta kuin uuteen nousuun vaan!
- Juurikin niin
- Jumala voi armahtaa, mutta minä en
- Se on vaan näin
- Herrasväki (oppilaista puhuttaessa)
- Tota (eräänkin opettajan tunnilla laskettaessa kuulemma toistunut toistasataa kertaa :D)

Viimenen tässä luokiteltu juttu liittyy enimmäkseen muihin ku suullisiin tapoihin. Näistä tavoista suurin osa liittyy kaikista erikoislaatuisimpiin opettajiin :D Erilaisten vaihtoehtojen kirjo on siis suuri. Opettajat saattaa kehitellä omia teorioita (esim. putkiteoria raja-arvojen määrittämisen ymmärtämiseen matikassa, erilaiset salaliittoteoriat), pelata shakkia oppilaitten kanssa tai pelkästään nuolla jatkuvasti huuliaan. Mutta miltä kuulostaisikaan enkeleiden tarkkailu koulun katolta luokan kanssa? Oon törmänny myös opettajaan, jolla oli tapana heitellä huonosti käyttäytyviä oppilaita liiduilla... :D

Jos satut olemaan opettaja ja tunnistat tätä lukiessasi itsesi, älä suutu. Oon kirjottanu tän kaikella kunnioituksella opettajia kohtaan - mun mielestä ainaki on vaan hyvä, ettei kaikki oo samanlaisia. Tällaset asiat yleensä vaan piristää meiän oppilaitten harmaata arkea :) Ja jos meikäläisestä tulee joskus opettaja, maltan tuskin odottaa, mitä oppilaat sitte kirjottaa... ;DDD

Riidantrollauksen lyhyt oppimäärä

Kukapa ei olisi joskus riidellyt. Varsinkin stressin painaessa päälle tai nälän kurniessa vatsassa on tavallistakin helpompi ärähtää kaverille tai perheenjäsenelle myös mitättömästä pikkuasiasta, ja mikäli toisen osapuolen fiilikset sattuvat olemaan samansuuntaiset, riita voi syttyä välittömästi. Itsehän olen kuitenkin aina puhdas kuin pulmunen ja syytön kaikkeen, toiset vain suuttuvat liian helposti... Kuulostaako tutulta?

Lienee kuitenkin niin, että riidoissa on aina enemmän syyllisiä kuin yksi. Kokemuspohjalta täytyy sanoa, että riitatilanteen syitä rehellisesti miettiessäni en voi jättää omaa osuuttani pois - vaikka en olisi "aloittanutkaan" itse, jatkajallakin on vastuunsa. Tarvitaan vain yksi ivallinen heitto koskien vastapuolen tottumuksia, myrkyllinen kommentti hänen ulkoisista ominaisuuksistaan tai vastaavanlainen loukkaus. Pelkkä äänensävykin voi jo riittää ajamaan tilannetta eteenpäin, ja aivan liian usein se karkaa käsistä ja tulee sanottua jotain, mitä myöhemmin katuu: "Kiistan aiheuttaminen on kuin päästäisi vedet valloilleen - luovu siitä, ennen kuin riita puhkeaa" (Sananlaskut 17:14).

Pahimmassa tapauksessa vedet pääsevät valloilleen ja verbaaliset miekanpistot osuvat ja uppoavat. On nimittäin myös harmillisen helppoa loukata toista tarkoituksella, ja kiukunpuuskassa suusta päästetty solvaus voi jäädä toisen ihmisen mieleen koko tämän loppuiäksi. Äärimmäisyytenä saattaa toki seurata vaikkapa nyrkin- tai puukonisku heti riitahetkellä, mutta yhtä pahana tai jopa pahempana seurauksena voi pitää pidempiaikaista vihaa tai katkeruutta. Sellainen ei missään tapauksessa tee hyvää kummallekaan osapuolelle - pidemmän päälle tällaiset tunteet "syövät" kokijaansa sisältäpäin ja saattavat tehdä tunnemaailmasta melkoisen kieroutuneen. Vihan kohde sen sijaan voi kärsiä esimerkiksi vihaajan liikkeelle laskemasta mustamaalauksesta, jolla voi myös olla vakavia seurauksia.

Mikä siis neuvoksi? Raamatussa nostetaan rima korkealle: "Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa" (Room. 12:18).  Myös Jeesus puhuu Vuorisaarnassaankin jopa vihamiesten rakastamisesta ja vainoojien puolesta rukoilemisesta (Matt. 5:44). Onhan näitä kohtia. Mutta entä jos ei vain pysty olemaan positiivinen? Näin voi käydä varsinkin, jos se toinen on aloittanut riidan ja pilannut hyvän tuulesi mielestäsi aivan mitättömästä syystä. Jeesuksen ohje voi kuitenkin olla hyvinkin käyttökelpoinen, itse olen ainakin todennut sen käytännössä toimivaksi. Pidemmän päälle on erittäin vaikea vihata ihmistä, jonka puolesta rukoilee hyvällä, olipa se alussa kuinka vaikeaa tahansa. Vaikka tämä kuulostaisi typerältä, kannattaa kokeilla - ei siinä menetettävääkään ole, ja on hyvin vapauttavaa päästä pitkällisestä vihan tunteesta eroon.

Muistettakoon myös, että suuttuminen ja vihaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jokainen suuttuu aina silloin tällöin, mikä voi tapahtua myös oikeutetusta syystä, mutta sen ei tarvitse johtaa vihaamiseen. Erimielisyydet on nimenomaan hyvä selvittää ajoissa ja rakentavalla tavalla - tällainen "riitely" on hyvinkin kannattavaa, jotta kukaan ei hautaa käsittelemättömiä asioita sisälleen kasvattamaan vihaa ja katkeruutta. Tämän ymmärtäminen olisi varsinkin stereotyyppisesti vähäpuheisille suomalaisille todella hyvä asia, ja luen itsenikin mukaan oppimista kaipaaviin.

Mutta lopuksi: mitä riitatilanteessa siis käytännössä pitäisi tehdä? Vaikka oma asenteesi riitelyyn olisikin kunnossa, joku voi silti vihata sinua ja haastaa riitaa kanssasi. Vilkaistaanpa jälleen Raamatun puolelle, missä Sananlaskut 15:1 tarjoaa hyvän näkökulman: "Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostattaa vihan". Kuten aikaisemmin todettiin, vihainen vastaus vain ruokkii riitaa ja aiheuttaa sen jatkumisen. Sama toimii kuitenkin myös toisin päin - jos vastauksen sävy ei olekaan negatiivinen, riita jää helposti syntymättä. Jos oikein hyvin käy, vastapuoli alkaa jopa itse ihmetellä omaa töykeyttään ja katuu sitä.

Paavalin ohje Roomalaiskirjeessä (12:21) ei siis ole helppo, mutta ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen: "Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä". Miettikääpä nyt vihamiestä tai -naista, joka hakee riitaa kanssanne pelkästä riitelemisen ilosta ja törmääkin rakkaudelliseen asenteeseen ja tarttuvaan positiivisuuteen negatiivisuuden sijasta! Trololololoo! Eiköhän ensi kerralla kokeilla tätä! ;DDD

Vuodenvaihdetta, valvomista ja vanhainkotikeikkoja

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai sit ei :D Siinä ei ainakaan ollu mitään uutta että uutenavuotena ei nukuttujen tuntien määrä vuorokaudessa oo korkeimmillaan. Onneks siinäkään ei ollu mitään uutta että Ryttylässä saa vietettyä aivan mahtavaa aikaa, näin siis tälläki kertaa Haaste-tapahtumassa.

Viime vuodesta poiketen osallistuin jo plussa-talkooleirille, jossa päästiin valmistelemaan varsinaista tapahtumaa päivää aikaisemmin. Kuinka ollakaan, olin jo alusta lähtien varannut lipun väärään junaan :D Onneksi tämä epäkohta korjattiin kohtalaisen kivuttomasti nipistämällä 5€ matkakassasta, ja pääsin muun jyväskyläporukan kanssa samaan junaan. Tällä kertaa saimme selville, että konduktööri ei tulkitse "maksaviksi asiakkaiksi" seitsemää ihmistä, jotka ostavat yhden karkkipussin ja Mynthon-askin ja asettuvat puolityhjään ravintolavaunuun nauttimaan ostoksistaan sekä pelaamaan Uno-korteilla :D No, kyseinen konnari ei epäilyksistämme huolimatta ilmeisesti kuitenkaan ollut kaapannut yhtä salaperäisesti (nukkumaan) kadonnutta porukkamme jäsentä...

Perillä juutuin oman ryttylähistoriani pisimpään ilmoittautumisjonoon siitäkin huolimatta, että klassinen pysähdys Salessa jäi tekemättä. No - pikkuvikoja, pystyyhän tuttuja moikkailemaan jonottaessakin. Varsinaisen ohjelman alettua päädyin kitaroineni vetämään joululauluklassikoita läheisen vanhusten dementiakodin asukkaille kokoonpanolla kitara-kitara-melodika-laulajat. Kokemisen arvoinen kokemus - oli hauska nähdä, että vierailumme otettiin hyvin positiivisesti. Ehkä joskus uusiksi :)

Toinen päivä alkoi ihanasti paloharjoituksella noin kello 7:30. (Sarkasmivaroitus.) Vaikka useimmille oli alusta lähtien selvää, että kyse on harjoituksesta, se ei lainkaan vähentänyt tämän välikohtauksen ja vähintään puolta tuntia aikaisemman pakollisen heräämisen aiheuttamaa turhautumista, varsinkaan kun meikäläisen huonekunta oli tyypillisesti valvonut keskustellessaan pari tuntia ylimääräistä. Onneksi tällaisellekin tapaukselle on mahdollista nauraa jälkeenpäin - varsinkin, jos paikalla on pelkkiä plussalaisia :D Varsinaisen Haasteen aikana paloharjoitus ei nimittäin toistunut. Itse päivä meni joka tapauksessa tavanomaisella ryttylämeiningillä, kyllä kelpasi.

Illalla päästiin onneksi myös rukoilemaan kunnolla, minkä jälkeen soittimet laitettiin laatukäyttöön. Sirkansalin piano ja edellä mainitut kaksi kitaraa soivat parin-kolmenkymmenen lauluäänen kanssa ennennäkemättömällä asenteella ja ennenkuulemattomalla volyymilla (ja ehkä myös jälkeenkuulemattomalla :D Onneksi kukaan ei tiettävästi kuuroutunut.). Varmastikaan moni ei ole vetänyt rakkaimpia riparibiisejä yhtä nopeilla sovituksilla. En myöskään muista milloinkaan riehuneeni kitaran kanssa vastaavalla tavalla, ja äänihän multa lähti yhtä pahasti viimeksi TeenStreetillä ylistäessä :D Sormet lähes verillä ja äänihuulet vain kuvainnollisesti hoosiannaa huutaen, mutta fiilikset katossa jouduimme lopulta siirtymään yöpuulle. Vastaavanlainen tilaisuus sovittiin kuitenkin seuraavallekin illalle :D

Seuraavana päivänä suoritettiin esimerkiksi pakollinen Salekäynti. Vihdoinkin sain itse ostaa tähtisadetikkuja, jippii! :D Päivän aikana tapahtui muutenkin sitä, mitä Rydessä aina - hyvää ruokaa ja vielä parempia opetuksia, omalla kitaralla vedettyä yhteislaulua, kavereiden kanssa juttelemista ja tutustumista. Ja tulihan sen ilotulituksenkin aika vuodenvaihteessa. Yösaunaan en valitettavasti ehtinyt ollenkaan, sillä pidimme uudenvuodenyön ylistysjamit jatkoksi edellisillan lauluepisodille. Mahtavaa menoa taas, ja vain yksi kitarankieli katkesi...

Vuosi 2013 alkoi joka tapauksessa vahvasti halailulinjalla, kun kaikille paikalla oleville kavereille toivotettiin uutta vuotta tällä tavalla :) Lopulta päädyttiin jopa siihen, että saman päivän aikana saattoi kuulla toivotettavan myös hyvää juhannusta, joulua, pääsiäistä ja jopa syntymäpäivää :DD (Yhdelläkään paikallaolijalla ei tietääkseni ollut synttäreitä.) Suurelta osin valvotun yön jälkeen tapahtui perinteinen tammikuun ensimmäisen päivän linturetki, josta alkoi vuodenpinnojen keräily tälle vuodelle - lajeja löytyi 16 :D Mukana oli tällä kertaa kaksi muutakin ihmistä, mitä pidän positiivisena yllätyksenä :D

Muutenhan viimeinen päivä meni vain valittaessa sitä, että tapahtuma loppuu jo, tai koomatessa univajeen takia. Tavallisuudesta poikkeavaa oli lähinnä vain erään kadonneen rippiristin metsästys, jonka yhteydessä paikat tuli haravoitua varsin tarkasti ja rukoiltuakin kunnolla - siitä kertoi varsinkin se, että tämä Ryttylän puolella hävinnyt koru löytyi käsittämättömästä paikasta Tampereen aseman pizzeriassa syödessä :) Junamatkan loppupuoli meni keemoa pelatessa, kuten tavallisesti.

Sori kun tää postaus tuli näin paljon myöhässä :D Kiitos kuitenki kaikille mukanaolijoille ja teilleki jotka ette olleet jos jaksoitte lukea tänne asti ;D

Positiivisuustempaus

Suunnilleen parin viime vuoden ajan oon vetäny "positiivisuustempausta" tai "antiangstisuuskampanjaa" tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua - idea on kuitenki se, että oon uskaltautunu tekemään jotain sellasta mitä ennen kaikkee suomalaiset pojat tekee mun mielestä ihan liian harvoin: kertonu tytöille, että ne on mun mielestä kauniita. Onnistuu face-to-face jos on uskallusta ja sopivia tilanteita, mutta tietenkin myös Facebookissa. Siellä mua varsinki oli jo pitkään mietityttäny se, että pojat heittelee niin vähän positiivisia ja taka-ajatuksettomia kommentteja tyttöjen kuviin - varsinki kun nää samat kuvat on kuitenki useesti täynnä tyttöjen vastaavia kommentteja toisilleen. Sit päätin vaan tehä ite tälle asialle jotain.

On hyvin ymmärrettävää, että tällanen on helppo tulkita väärin. Siks oon jo pariin otteeseen selittäny asian Facebook-päivityksessä ja vielä useemmin muussa tilanteessa, mutta selitän varmuuden vuoksi taas. Ensinnäkään en sano ketään kauniiksi vain flirttaillakseni. (Jos olen ihastunut, sen huomaa taatusti muutenkin ;D) Toiseksi, en tee tätä näyttääkseni jotenkin paremmalta ja kohteliaammalta ihmisten silmissä (tyyliin "Minäpäs uskallankin olla positiivinen, te muut ette"). Vakuutan, että koko juttu perustuu rehellisiin mielipiteisiin ja vilpittömään haluun piristää ihmisten päivää kun se kuitenki onnistuu parhaassa tapauksessa niin pienellä jutulla ku sanomalla suoraan mitä ajattelee. Toivottavasti tunnette mua sen verran että voitte uskoo tään :)

Joka tapauksessa elämme sellasta aikaa, että ainaki tässä kulttuurissa naisiin kohdistuu esimerkiksi median taholta aivan kohtuuttomia ulkonäköpaineita. (On hyvä, jos kaikki eivät niitä koe, mutta liian monet joka tapauksessa.) Toisaalta elämme myös kulttuurissa, jossa miehet puhuvat ja ilmaisevat tunteitaan aivan liian vähän. Okei, tää on stereotypia, mutta pitää harmillisen usein paikkansa. Syynä mun alussa esittelemään ongelmaan eli siihen, että pojat ei ilmaise ajatuksiaan tyttöjen kauneudesta, on varmaan toisaalta se, että mietitään liian helposti sitä, mitä se toinen osapuoli ja muut maholliset silminnäkijät ajattelee. Mitä jos se luulee että yritän iskee sitä? Seuraa noidankehä: kaivattuja kommentteja ei tule, koska kaikkien oletetaan ymmärtävän ne väärin, mutta toisaalta ihmisten mielipiteet ei voi muuttua, jos kukaan ei uskalla laittaa sellasia kommentteja niin että ne vois yleistyä. Tää voimistaa myös niitä ulkonäköpaineita, koska jos tytöt eivät saa tietää, että heitä pidetään kauniina, voi käydä jopa niin että yritetään liikaa ja kauneuden tavoittelu menee yli (syömishäiriöt, liiallinen meikkaus) huolimatta siitä, että monikin pitäisi tyttöä kauniina jo normaalitilassa.

Mun mielestä tytöt kuitenki ansaitsee ehottomasti saada kuulla olevansa kauniita, varsinkin kun tosi monilla jätkillä on tällasia ajatuksia ;D Negatiivissävytteisten stereotypioitten murtaminen on hieno asia, ja kun on yhen kerran uskaltautunu sanomaan jollekulle jotain positiivista, on helpompi tehä sama uudestaankin. Jos on siis mahollista piristää tyttöjä (sellanen hymy on ihanimpia asioita mitä on ;)), hellittää armottomia ulkonäköpaineita ja osottaa muutama käsitys suomalaisesta miehestä liioitellun negatiiviseksi - kaikki samalla kertaa - niin miksipä ei.

Mutta minkä takia ylipäänsä kirjotin tästä aiheesta? En siksi, että naispuolinen lukija vois ajatella: "Kylläpä toi Tommi on ihana kun se tekee tällasta!" tai tehdäkseni miespuoliset lukijat kateellisiksi ajatuksella tällasesta ajatuksesta. Syy on se, että tää positiivisuusjuttu ei oo mikään mun yksinoikeus. Kuka tahansa jätkä voi tehä näin ja aloittaa olemaan positiivisempi suomalainen. Toisaalta tätä tekstiä saatetaan tarvita väärinkäsitysten välttämiseen ja oikaisuun, kun on mahollisuus tällä tavalla auttaa tyttöjä ymmärtämään tän haasteen toivottavasti synnyttämiä tilanteita :D

Pojat: haluun rohkasta ihan jokaista alottamaan oman positiivisuustempauksen, mikäli et oo tehny mitään tämänsuuntasta aikasemmin. Uskon lähes kaikkien tyttöjen arvostavan sitä, että pojat kertoo mitä mieltä ne on. Tiedostan kyllä sen, että tää juttu ei oo täysin ongelmaton - pahojakin väärinymmärryksiä voi tulla, mutta se riski on vaan otettava. Linkittäkää vaikka tää blogiteksti jos joku ei suostu uskomaan että teillä ei oo taka-ajatuksia ;D Ja huom: on rehellisiäkin mielipiteitä, jotka vaan kannattaa jättää oman pään sisälle. ÄLKÄÄ IKINÄ sanoko mitään negatiivista tyttöjen ulkonäöstä edes läpällä!!!

Tytöt: jos siis sanon sua kauniiks, tarkotan sitä oikeesti. Jos taas en sano sua kauniiks, älä masennu. Se ei tarkota, ettet olisi mielestäni kaunis. (Useesti ilmaisen sen myös tykkäämällä kuvastasi, jos en esimerkiksi ole varma onko ärsyttävää jos samasta asiasta sanotaan useemman kerran...) Mulla on oma puolueellinen käsitykseni kauniista ulkonäöstä, mutta mun mielestä jokaisessa ihmisessä on joka tapauksessa jotain kaunista. Se voi olla myös sisäistä kauneutta, enkä edes tajua kommentoida kaikkien kauniittenkaan tyttöjen ulkonäköä. Positiivinen voi onneks olla muutenki ku ulkonäöstä puhumalla.

Sori tuli tosi pitkä teksti vaikka asia tietenki on tärkee... Jos on jotain muutos- tai parannusehdotuksia koko tähän blogiin ylipäänsä niin saa kommentoida tai tulla sanomaan mulle :) Tän myötä haluun kuitenki toivottaa kaikille tosi positiivista uutta vuotta 2013, lukemisiin taas tammikuussa! :)))

Joulupostaus

On hanget korkeat nietokset ja yks yö aattoon. Joulu lähestyy lähestymistään, mutta kuka muistaa enää, miks sitä vietetään? Sitä on kuitenki välillä hyvä miettiä, ettei joulu jää vaan liiallisen tonttuilun, joulusiivouksen ja lahjaostosten aiheuttaman stressin alle tai mene pilalle ajatellessa sitä, kauanko kestää pudottaa joulupöydässä ja lahjasuklaiden muodossa ahmitut kilot. Mikä siis olikaan se joulun ydin?

Ruoka ja koristeet? Totta kai joulua on mukavampi viettää, kun kuuset, jouluvalot, tiptopkuntoon siistitty koti ja runsautta notkuva ruokapöytä löytyvät. En kuitenkaan usko, että parasta joulutunnelmaa voi saavuttaa pelkällä herkuttelulla ja kodin tuunaamisella joulukuntoon. Näistäkin varsinaista päämäärää alun perin tukeneista asioista on tullut pahimmillaan koko joulun tarkoitus, turhan stressin aiheuttaja ja sen päälle tietysti isoa bisnestä.

Lahjat? Antaminen on hyvä juttu, ja jouluna itsekeskeisimmätkin suomalaiset tuntuvat pääosin ostavan lahjoja toisilleen. Kaupallistunut länsimainen joulu pitää kuitenkin sisällään myös huonoja puolia. Tärkeämmät asiat jäävät mainonnan ja pakosta ostamisen alle - lahjoja on ostettava siitäkin huolimatta, että sukulaiset ja tuttavat eivät tarvitse mitään, koska ei kehtaa jättää ostamattakaan. Samaan aikaan on paljon niitä, joille kukaan ei osta lahjoja. Tämä epäkohta vain tuppaa jäämään Coca Cola-joulupukkien ja tonttulaulujen alle. Ei näin. Nykypukin esikuva Nikolauskin oli nimenomaan hyväntekeväisyydestä tunnettu piispa...

Perhe? On hienoa, että niin monet perheet viettävät yhteistä aikaa jouluna. Se on mielestäni erittäin tärkeää, sillä yhteisen ajan puute on epäilemättä syynä moniin perheiden kohtaamiin ongelmiin nykyään. Mutta entä jos ei olekaan perhettä, jonka kanssa voisi viettää aikaa? On ihmisiä, jotka joutuvat olemaan joulunakin yksin. On ihmisiä, jotka menettävät läheisensä juuri ennen joulua - olipa kyse sitten kouluammuskelusta, onnettomuudesta tai sairaudesta. On ihmisiä, joilla yhteinen aika perheen kanssa ei olekaan niin mukavaa ja rauhallista - edes jouluna.  Kuulostaisi varsin itsekkäältä unohtaa se, että kaikkien tilanne ei olekaan hyvä, ja pitää ajatukset vain ja ainoastaan oman perheen hyvinvoinnissa. Kuitenkin valitettavan usein teemme juuri niin. No, pointti tässä on se, että kaikilla perhe ei suinkaan tee joulua.

Joulurauha? Joulu kuulemma on keskimääräistä rauhallisempaa aikaa, ja esimerkiksi rikoksia tehdään selvästi vähemmän kuin muuhun aikaan vuodesta. Jopa ensimmäisen maailmansodan aikana rintamalla vastakkain taistelevien osapuolten kerrotaan pitäneen tauon sotimisessa ja nousseen juoksuhaudoista viettämään joulua yhdessä. Jostainhan se rauhakin kuitenkin tulee...

Jeesus? Arvasit varmaan, että tähän vielä päästään ;D Piditpä ajatuksesta tai et, joulua juhlitaan edelleen Jeesuksen syntymän muistoksi, jolloin Jumala osoitti rakkautensa ihmisiä kohtaan aivan erityisellä tavalla. Esimerkiksi lahjoilla, kynttilöillä ja joulukuusella on oma tähän liittyvä symboliikkansa, jota en kuitenkaan ala tässä avaamaan (ketään ei kuitenkaan kiinnosta :D), ja rauha tulee luonnollisestikin siitä, että Rauhanruhtinas on syntynyt (Jesaja 9:5). Tämä on siis joulun ydin, ja muut asiat ovat seurausta siitä ja alkujaan tarkoitettuja sen kirkastamiseen. Ja kaikkein parasta tässä on se, että Jeesus tuli ihan jokaista varten - niitäkin, joilla ei ole varaa tehdä itselleen ulkoisesti jouluisen näköistä ja niitä, joitten tilanteesta perheonni ja joulurauha on kaukana.

Toivon siis, että uhraat edes pienen ajatuksen joulun todelliselle sanomalle tänä jouluna. Jopa allekirjoittanut aikoo pysyä ainakin koko aattopäivän poissa netistä ;D Jouluevankeliumi kannattaa ainaki muistaa, ja sen voi tietty tehä tälläki tavalla:

Jos oot sattunu jo näkemään ton edellisen ja kiinnostaa tietää, miltä nää tapahtumat ois nykyajan sosiaalisessa mediassa voinu näyttää, kannattaa kattoo tää:

Mut hei todella siunattuu ja rauhallista joulua itse kullekin! :)