Ryönäinen adjektiivipostaus

(Taustaa: kursivoidut sanat on kerätty Facebookin avulla ja lisätty tekstin aukkoihin jälkeenpäin.)

Uusi hiekkainen vuosi on alkanut ja kytevä elämäni palailee vähitellen sähköisiin uomiinsa. Muhkuraisesta Kajaanista päästyäni olen syönyt niin paljon litteää kinkkua, pörheää suklaata ja muita kulmikkaita jouluherkkuja, että huikean kroppani kunnossapito kaikista hilpeimmilläkin liikuntamuodoilla on välttämätöntä. Lisäksi pääsen vihdoin retkeilemään herttaisessa luonnossa vapaammin, ja muodokasta polkupyörääkin pystyy sentään säihkyvän lumen runsaudesta huolimatta käyttämään. Ainutlaatuinen kamerani sen sijaan alkaa olla liian rehellinen, minkä vuoksi joudun mahdollisesti hankkimaan uuden. Silloin olisin sopivan räikeä, kun musikaaliset linnut saapuvat kevään tullen kuolemattomille pesimäpaikoilleen.

Joudun myös pikkuhiljaa entistä kärsimättömämpiin töihin, kun odottamattomat opiskeluni jatkuvat. Vaikuttaa siltä, että juuri kaikista ristiretkeläisimmät kurssit sattuvat tähän alkuun - erityisesti kemia on todella lintubongarillista ja tuottaa runsaasti tikittäviä hiuksia. Vieläkin epäjärjestelmällistyttämättömämmin odotan tilastotiedettä, joka on kuulemma suorastaan puhetulvaista. Onneksi luvassa on myös mahdottomampaa rauhoittaa - esimerkiksi lajintuntemuskurssit ovat taatusti härskejä ja mielestäni biologian opinnoissa selvästi tirpoimpia. Lisäksi luihu musisointi oman kirkkaan kitaran säestyksellä sekä hyperaktiivisten kavereiden tapaaminen onnistuvat opiskelun lomassa arvaamattomasti, mikä auttaa pitämään hermot maanisina. Ryhdyin jopa ainejärjestömme kuitulehden, Äänielimen, toiseksi päätoimittajaksi, sillä suoraa aikaahan riittää.

Kesää odotan monestakin syystä. Ensinnäkin toivon sen olevan vielä perunamaisempi kuin edellinen, jonka jouduin viettämään rönsyilevässä ympäristössä, ja toiseksi olen vapaampi toimimaan konemaisissa hommissa leireillä ja eloisissa kesätapahtumissakin. Tahdon myös syödä erityisesti tarttuvaa jäätelöä, meheviä mansikoita sekä tuoreita lämminhenkisiä herneitä. Mökkeilyä söpöllä kesämökillämme Saimaan huisilla rannalla on takuulla luvassa, sillä edelliskesänä ehdin käydä koko paikassa vain kahdesti ja nekin reissut olivat turhan karvaisia. Vaikka hyttyset olisivatkin karuja ja niitä lentelisi joka paikassa mehukkaasti, niiden tappaminen on onneksi innokasta.

Kaiken kaikkiaan odotukseni alkanutta vuotta kohtaan ovat hipihköt, eikä kukaan vielä tiedä, kuinka nirsoja asioita se vielä tuo tullessaan. Olen kuitenkin auringonkukkatapettinen, ja mikäs sen parempaa. Takuulla tässäkin blogissa tullaan sen vuoksi näkemään entistäkin pohjoiskorealaisempia postauksia. Pöyhkeää loppuvuotta kaikille!

Älä herätä mua unesta (Teinipostaus 3)

Moiii kaikkiii!!!! Eikö ookki ihanaa ku on tullu talvi? <3 Käytiin mun ihanan siskon kans vähän ulkona kuvaileee :)))

Tossa yläpuolella olevassa kuvassa näätte vähän millasii vaatteita kävin tossa shoppailee viime viikolla, eix oo siistei?? ;)) Jouluki oli tässä vähän aikaa sitte ja mä sain myös sillon niiin ihania vaatteita lahjaks ja paljon suklaata!!! <33 pitää kyl alkaa taas reenaamaan kunnolla että saa jouluna tulleet kilot pois!!!

#christmas #selfie #winter #myhome #vaajakoski #canon

Sit mä ostin tota siiis niin ihanaaa huulirasvaa, kattokaa miten luonnolliselta se saa mut näyttämään!!!! Uskaltakaa teki kaikki olla omia ittejänne, ootte kauniita ilman meikkiä ja varmasti ainaki mua kauniimpia!!! <3

#babylips #sävysävyyn #nättimys #sorsalisko #nomakeup

 Sit mä katoin tässä sellasen ihanan leffan jonka ehkä tiiätte ku Frozen!!! <3 se oli varmaan paras leffa minkä oon ikinä nähny ja se yks laulu siinä oli varsinki niiiin ihana mä haluun sen mun häihin!!!

#frozen #frozenforever #alwaysfrozen #frozenwinter #frozn #frozeeen

Sit mä hommasin itelleni oikeen extrapitkän selfietikun!!! :))) belfie-tikut oli loppu niin en saanu sellasta :( mut sit mun siskot kerto et voin ottaa belfien ilman tikkuaki ja mun päivä pelastu!!!

#finnishboy #selfie #selfietikku #car #winter #ruutupaita

#belfie #mirror #myroom #swag

Mut eipä mulla taida nyt muuta sanottavaa olla ku että ootte kaikki ihanii!!!! <333 Postailen tänne taas joskus ku kerkeeen :))) mut nyt pitää mennä!






(Ja loppuun: jos joku luuli että oon tosissani niin onneksi olkoon. En nimittäin oo nähny Frozenia... :D)

Miksi ylösnousemus?

Yksi aikamme surullisista piirteistä on se, että ihmiset pohjaavat niin suuren osan käsityksistään mediassa sitkeästi eläviin huhuihin ja urbaaneihin legendoihin. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa jonkin sensaatiohakuisen roskalehden tai nettisivun kautta, ja somen kautta tällaiset uskomukset leviävät ja niistä tulee vähitellen yleisesti hyväksyttyjä. Joko kukaan ei edes välitä siitä, onko kaiken maailman uutisankoille todella perusteita, tai sitten vasta-argumentit hukkuvat roskavyöryyn. Oli miten oli, tyypillistä tuntuisi olevan myös monien sellaisten asioiden kyseenalaistaminen, joita joku on aikaisempien sukupolvien aikana pitänyt tosina. Kenties juuri näiden seikkojen vuoksi tietämys esimerkiksi asioista, joille kulttuurimme alun alkaen pohjautuu, on melkoisen ohutta.

Yksi niistä on Jeesuksen ylösnousemus. Ylösnousemus on sana, joka kuuluu nykyään lähinnä osaksi uskonnollista "kaanaankieltä" eli ulkopuolisille lähes käsittämätöntä hengellisiin teemoihin kytkeytyvää kielenkäyttöä. Mutta eikö koko ajatus ylösnousemuksesta elä muutenkin vain suhteellisen pienen hihhuliporukan toiveajattelussa ja perinteissä? Tiedehän on osoittanut kaiken siihen liittyvän jo vääräksi.

Tällaiset ajatukset juontavat juurensa ennen kaikkea alussa kuvailemistani nykyajan myyteistä. Harva lopulta tietää tai ainakaan ajattelee enemmälti sitä, että ylösnousemus on historiallinen tapahtuma - sidottu tarkasti aikaan, todellisiin paikkoihin ja todellisiin henkilöihin. Kyseessä ei siis ole epämääräinen mystinen "olipa kerran"-satu vailla yhteyttä maailmanhistoriaan, toisin kuin usein annetaan ymmärtää. Itseasiassa Jeesuksen ylösnousemusta voidaan jo pelkästään historiallisten todisteiden valossa pitää perusteltuna. Buum! Eikö tällainen väite jo ole liian paksu?

Lienee selvä, että Jeesuksen kuoleman jälkeen tapahtui jotakin epätavallista. Kolme asiaa nousee yli muiden ja vaatii selitystä: Jeesuksen tyhjänä löydetty hauta, ruumiillisen kaltaiset kohtaamiset ylösnousseeksi väitetyn miehen kanssa sekä opetuslasten ja alkuseurakunnan keskeinen ylösnousemususko, joka poikkesi täysin juutalaisten vastaavasta. Jokainen näistä erillisistä perusteista tukee ajatusta siitä, että ylösnousemus todella tapahtui, ja kaikkia kolmea on varsin vaikea selittää samalla kertaa muulla tavalla.

Ensinnäkin: hauta oli pääsiäissunnuntaina tyhjä. Sen tiesivät ja myönsivät kaikki, myös Jeesuksen vastustajat, muutenhan kaikki väitteet ylösnousemuksesta olisi kumottu yksinkertaisesti tuomalla ruumis esille. Toiseksi: Jeesuksen kuolemanjälkeiset ilmestymiset eivät olleet täysin tuulesta temmattuja. Niitä näkivät myös hänen vastustajansa (Paavali) sekä epäilijänsä (Tuomas), ja niiltä puuttuivat harhan ja hallusinaation piirteet. Kolmanneksi: ajatus yksittäisestä ylösnousemuksesta ennen aikojen lopussa tapahtuvaa kaikkien pyhien ylösnousemusta oli juutalaiselta kulttuuritaustalta tulevalle täysin käsittämätön, joten kukaan ei osannut edes odottaa sellaista. Nämä seikat myönnetään yleisesti jopa modernin raamatuntutkimuksen taholta siitäkin huolimatta, että sen lähtökohta tuntuu usein olevan järjestelmällisesti epäillä kaikkea evankeliumeihin kirjoitettua.

Tässä vaiheessa kaivattaisiin siis luonnollista selitystä, joka pystyisi kattamaan kaikki kolme kohtaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Aivan alusta alkaen tyhjää hautaa esimerkiksi pyrittiin selittämään ruumiin varastamisella, mutta opetuslapsilla ei ollut tällaiseen sen enempää voimia, rohkeutta kuin motiiviakaan. Lisäksi, vaikka ruumis olisikin varastettu, opetuslapset olisivat olleet siitä eteenpäin pelkän valheen varassa, eikä se kanna pitkälle. Heidän tiedetään saaneen jostakin uskomattoman rohkeuden ja todistaneen Jeesuksesta jopa henkensä uhalla, mikä on melkoinen muutos lukkojen takana piileskelijöistä. Ihminen ei noin vain laita hyvinvointiaan ja henkeään vaaraan itse keksimänsä valheen takia, vaan opetuslapset olivat epäilemättä uskossaan vilpittömiä. Erilaiset salaliittoteoriat ovat nykyajan hedelmää, joilla on suunnilleen yhtä paljon historiallista pohjaa kuin UFO-Jeesus-teorioilla.

Vaihtoehtoteoriat kaatuvat historiallisen epäuskottavuutensa ohella siihen, että ne on keksitty selittämään vain yhtä osaa tapahtuneesta kerralla. Esimerkiksi naisten saapuminen väärälle haudalle on jo itsessään huono selitys, eikä se selitä ilmestyksiä. Vastaavasti hallusinaatioteoria unohtaa paitsi sen, että hallusinaatio tapahtuu mielessä jo valmiiksi olevien ainesten pohjalta, myös tyhjän haudan. On melkoisen surkuhupaisaa, kuinka naurettavia spekulaatioita aikuiset ihmiset ryhtyvät keksimään ja kannattamaan voidakseen vakuuttaa itselleen, ettei mitään yliluonnollista voi tapahtua - sarjassamme "Jeesus selvisi hengissä ristiinnaulitsemisesta, vieritti kiven pois ja pääsi vartijoiden ohi vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksestaan". Joopa joo. Teoria aidosta ylösnousemuksesta sisältää kyllä yliluonnollisen elementin, mutta sille ei löydy varteenotettavia luonnollisia kilpailijoita ja sitä voidaan näin ollen pitää parhaana selityksenä.

Kaiken lisäksi Uuden testamentin kirjojen syntyaikana oli vielä hengissä näissä tapahtumissa mukana olleita, eli kaikkea tätä epäilevä saattoi itse käydä tiedustelemassa asiaa silminnäkijätodistajilta eikä legendoja ehtinyt syntyä näin lyhyessä ajassa. Ihmiset eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat perusteetta omaksuneet järjettömän kuuloisia uskomuksia ja rakentaneet koko elämänsä niiden pohjalle. Sen sijaan tälle samalle pohjalle rakentavat miljoonat ihmiset vielä tänäkin päivänä. Jos ylösnousemus on totta, se takaa, että Jeesus oli - ja on - jotakin aivan muuta kuin haudoissaan yhä makaavat profeetat, filosofit ja uskontojen perustajat. Jos ylösnousemus on totta, se takaa myös sen, että Jumala on voimallinen toteuttamaan lupauksensa ja niihin voi luottaa. Entä jos kaikki tämä pitää todella paikkansa?



Loppuun vielä todettakoon, etten pyri tällä tekstillä ns. käännyttämään, vaan herättämään ajatuksia yleisesti. Kerron siitä mihin ite uskon ja miks, jokainen on vapaa tekemään omat johtopäätöksensä sen pohjalta. Tällasessa lyhyessä tekstissä on vaikee käsitellä näin laajaa aihetta kattavasti, mutta jatkan keskustelua mielelläni kommenttiosiossa!

Piristystä seksielämään?

Seksuaalisuus on yksi ihmiselämän osa-alueista muiden joukossa. Se tuntuu kuitenkin olevan vaikutuksiltaan monia muita voimakkaampi, ja keskustelu aiheesta on varsin usein tunnepitoisesti latautunutta. Seksuaalisuus koskettaa jokaista ihmistä henkilökohtaisesti ja ilmenee eri tilanteissa ja elämänvaiheissa melkoisen erilaisena, joten tämä ei ole lainkaan yllättävää. Reagoidessaan postmodernin individualismin kanssa tällaiset ominaisuudet kuitenkin saavat tämän yhden elämänalueen nousemaan yli useimpien muiden - suorastaan pyhäksi, lähes kyseenalaistamattomaksi ja mahdollisimman rajoittamattomaksi. Tällä alueella miltei kaikki mielihyvää tuottava voi olla oikeaa ja sallittua, kunhan se ei aiheuta toisille haittaa. Kuulostaa ehkä hienolta, mutta juuri seksuaalisuuden alueella vapaat länsimaiset ihmiset ovat kaikesta tästä huolimatta yleisesti ottaen kenties rikkinäisempiä kuin millään muulla. Ja niin olen minäkin.

Tällaisella rikkinäisyydellä on runsaasti erilaisia muotoja ja syitä, enkä edes yritä käsitellä niitä kaikkia kerralla. Oman kokemusmaailmani vuoksi keskityn yhteen aiheeseen, joka on kiinteässä yhteydessä moniin muihin: pornografiaan.

Sitä on helppo löytää, sillä sitä on nykyään lähes kaikkialla mediassa ja mainonnassa. Sitä on helppo käyttää, sillä kehittynyt teknologia mahdollistaa sen missä tahansa eikä kielletystäkään käytöstä jää selviä jälkiä. Lisäksi populaarikulttuurissa törmää usein ajatukseen, ettei pornossa ole oikeastaan mitään pahaa, vaan sen katsominen on jopa hyödyllinen tapa purkaa seksuaalisia paineita sekä piristää ja rikastaa omaa seksielämäänsä. Eikä siitä edes ole haittaa kellekään.

Vai onko? Pornografian katselusta on tehty tutkimuksia, joissa on todettu sen olevan yksilötasolla yhteyksissä esimerkiksi masennukseen, impotenssiin, keskittymishäiriöihin ja ongelmiin itsetunnossa. Ihmiset ovat toki yksilöllisiä eikä porno välttämättä ole näihin ongelmiin ainoa tai edes ensisijainen syy, mutta aivotutkimusten ja psykologian ansiosta sen vaikutuksista on saatu yleispätevämpiäkin tutkimustuloksia. Elimistön biokemialliset reaktiot tuskin kiinnostavat suurinta osaa lukijoista, joten tarkempi selostus jätettäköön välistä, mutta pornon aiheuttama riippuvuus on verrattavissa esimerkiksi huumausaineiden aiheuttamiin. Miedoista huumeista vahvempiin johtava kierre toimii samalla logiikalla: elimistö tarvitsee tottuessaan suuremman ärsykkeen eli lopulta entistä sairaampaa materiaalia. Vaikkei näinkään kävisi, porno vaikuttaa tutkitusti käyttäjänsä ajatuksiin ja voi vääristää koko käsityksen seksuaalisuudesta pahemman kerran. Lasten ja heidän kehityksensä kannalta tällainen on erityisen surullista, sillä nykyään yhä nuoremmat näkevät pornografiaa joko tahtoessaan tai tahtomattaan.

Jos kaikki edellä mainitut ongelmat kyettäisiin välttämään, mitä vikaa pornografiassa enää olisi? Katsotaanpa koko ilmiön taustalle. Pornolla on helppo ansaita rahaa, sillä sen tuottaminen on pääpiirteittäin halpaa ja addiktio saa käyttäjän palaamaan aina uudestaan takaisin. Lisäksi rahan tekeminen pornon avulla ei läheskään aina jää pelkän tallennemateriaalin levittämiseen, vaan se kytkeytyy usein fyysiseenkin ihmiskauppaan. Populaarikulttuurissa pornotähden hommaan liitetty glamour on harvoin todellisuutta, ja viimeistään tällaisen teollisuuden johtoportaisiin päästessä kaiken takana vaikuttavat motiivit ovat pohjimmiltaan rahan- ja vallanhimoa.

Koko tässä pelissä tappiolle jää miehen sijasta yleensä nainen, joka tulee paljon helpommin kohdelluksi pelkkänä kulutushyödykkeenä pornon tarjoamien yksipuolisten sukupuoliroolien vaikuttaessa laajemmin ihmisten asenteisiin. Naisten halventamista ja esineellistämistä tuskin voidaan pitää millään mittapuulla tavoiteltavina asioina. Kerran nettiin päätynyttä materiaalia ei sitä paitsi milloinkaan saa sieltä lopullisesti pois, vaikka kuinka haluaisi, mikä vaikeuttaa pornobisneksestä eroon haluavan elämää todella huomattavasti. Joko riittää?

Ettei näkökulmani kuitenkaan olisi liian yksipuolinen, todettakoon, että ihmisiin ja heidän ongelmiinsa vaikuttavat syyt ovat harvoin täysin yksiselitteisiä. Pornografia ei taatusti ole ainoa syntipukki kaikkeen, mistä sitä syytetään, mutta sen yhteydet tunnettuihin ongelmiin ovat aivan liian selviä - tällaisilla näytöillä ei ansaita pelkän harmittoman hauskanpidon papereita. Vaikka monet pornon käyttäjistä kokevatkin sen seuraukset ainakin itselleen vain positiivisina, he tuskin ajattelevat esimerkiksi yhteyksiä ihmiskauppaan. Tai sitten niistä ei yksinkertaisesti välitetä. Yhden seksielämän piristys voi olla toisen tuho. Mutta oliko elämällä jokin muukin tarkoitus kuin se, että juuri minusta tuntuu hyvältä?

Tään tekstin syynä on ollu ennen kaikkea sen ymmärtäminen, millanen ongelma porno oikeesti on ja millasen kavaluuden uhri oon myös ite ollu ollessani sen kanssa tekemisissä. Tässä kirjotustyössä mua on rohkassu ennen kaikkee raamatunkohta Ef. 5:11: "Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon." Ongelmat ratkeaa puhumalla eikä piilottelemalla. Toivon että tää mun todistus rohkasee myös muita puhumaan vaikeista asioista, jotka ois muuten niin helppo vaan edelleen pitää salassa, olipa kyse sit tästä tai jostain ihan muusta.


P.S. Tää otsikko on yks esimerkki siitä, miten seksuaalisuuden viehätystä hyväksikäytetään mainonnassa. Ethän vaan päätyny tänne enssijasesti sen perusteella? :D

Jouluksi kotiin

Ohi on! Kauan odotettu TJ 0 koitti vihdoin ja pääsin onnellisesti reserviin viikkoa ennen joulua :D Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen yleisesti lienee tässä vaiheessa paikallaan.

Voin sanoo että kannatti aivan ehottomasti olla koko vuosi palveluksessa! Pääsin poistumaan omalta mukavuusalueeltani monella eri tavalla ja haastamaan itteeni johtajatehtävissä ja ylipäänsä uusien asioitten ja toimintatapojen oppimisessa sekä tutustumaan monenlaisiin ihmisiin :) Vaikka arviointilomakkeisiin ja muihin opintovihkojohtajakansiotinketteihin meinas hajota moneenki otteeseen, arvostan Puolustusvoimien antamaa johtajakoulutusta ja uskon, että siitä on varsinki opettajaks opiskelevalle oikeesti hyötyy muuallaki ku armeijaympäristössä. Alkuvaiheen epävarmuudesta huolimatta johtajakoulutus oli selkeesti just mun paikka, ja varsinki viimesten kolmen kuukauden aikana sai todella huomata miten hyvä apukouluttajatiimi 2. Tuliasemapatteriin oli valikoitunu.

Ja armeijahan oli ympäristönä tosi erilainen ku mihin olin aikasemmin tottunu. Seurauksena on loogisesti myös paljon uusia kokemuksia ja saavutuksia, joista tässä muutamia:

-Inttipinnoja eli palveluksen aikana havaittuja lintulajeja kertyi vuoden ajalta tasan sata lajia. Jos lomabussimatkat lasketaan, potti nousee 110 lajiin - lomilla havaitut lajit eivät siis ole laskuissa edes mukana :D

Bilsarinvaistot tosiaan edelleen tallella.

-Luin palveluksen ja siihen liittyvän joukkoliikennevälineissä istumisen aikana Raamatun viidesti kannesta kanteen. Saman ajan sisällä tuli luettuu arviolta viitisentoista muutaki kirjaa :D

-Kuuntelin ilmavalvontaradiota lähes 12 tuntia yhteen menoon käyden viestipäivystyspaikkani ulkopuolella pelkästään tarpeilla ja syömässä. Radiosta tuli kyseisen päivän aikana niin vaihtelevaa musiikkia että vähemmästäki sekoaa: Poika saunoo-biisin inttiversio Poika tetsaa, Barbie Girl, Paranoid sekä I'm An Albatroz soivat sulassa sovussa kaikenkarvaisen massateinipopin, kissantappohevin ja suomiräpin kanssa... :D

-Olin mukana työntämässä varastettua autoa pois komentopaikan ryhmityksen tieltä. Taustatietona kerrottakoon, että sen oli sentään varastanu joku muu :D

-Sain kielilläpuhumisen armolahjan. Kaikille lukijoille tää juttu ei välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä tai ylipäänsä uskottavalta mutta ainaki ne jotka ymmärtää mistä on kyse on varmaan samaa mieltä siitä että tällasen tapahtuminen koko inttiajan toiseks pisimmällä maastoleirillä on jälleen kerran osotus Jumalan huumorintajusta :D

-Pääsin sekä ampumaan tykillä ihan fyysisesti että käskyttämään neljän tykin ampumatoimintaa samalla kertaa.

-Selvisin melkein palveluksesta katkasematta ensimmäistäkään kieltä suurimman osan ajasta mukana olleesta kitarasta, eli oon ilmeisesti oppinu soittamaan vähän rauhallisemmin. Ironista kyllä, kielen katkeaminen tapahtu viimesenä iltana.

-Osallistuin naisten kahvakuulatunnille. Älkää kysykö enempää.

-Tein selvää Tykkimiehen erikoiseksi kutsutusta ruokalajista, joka tarkoitti käytännössä kebabrullan ympärille käärittyä pizzaa. Aikaa kyseiseen toimenpiteeseen kului korkeintaan viisitoista minuuttia :DD

Loppuun vielä muutama kuva:

Ei sitä hymyä lopulta sit armeijakaan hyydyttäny. Hyvän mielen sotilas elää ja voi paremmin ku koskaan aikasemmin! :D

Eläinkunnan ihmeitä 3 - Varusmies

Varusmies (Armina domesticus) on useimmille suomalaisille tuttu eläjä, johon lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa elämäänsä tutustumaan lähemmin. Ajoittain arvaamattoman käytöksen vuoksi jokaisen kannattaa oppia tuntemaan laji jo etukäteen.

Tuntomerkit

Varusmiehestä tunnetaan eri alalajeja, joita kaikkia yhdistää vihreä yleisväritys. Yksilön iän ja alalajin määrityksessä on apuna vasemmasta eturaajasta tai rinnasta löytyvä kullanhohtoinen kuvio, jonka puuttumisesta alalajin gonansis yleensä tuntee. Boreaalisella ja arktisella vyöhykkeellä elävät varusmiehet ovat sopeutuneet lumiseen talveen ja vaihtavat riekon ja metsäjäniksen tavoin valkoiseen talven ajaksi. Laji ääntelee vaihtelevasti, mutta tyypillisimmät äännähdykset ovat lyhyitä ja voimakkaita kiinnittäen havainnoijan huomion helposti.

Levinneisyys ja elinympäristö

Elää runsaana koko maassamme pohjoisinta Lappia myöten Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varusmiehen löytää todennäköisimmin metsästä kaukaa asutuksesta, mutta suuriakin kerääntymiä havaitaan varsinkin iltaisin jopa kaupunkien keskustoissa. Alalaji marinus elää rannikolla ja suosii metsien sijasta rantaympäristöä.

Elintavat

Varusmies on laumaeläin, ja yksilöiden keskuudessa vallitsee tarkka arvohierarkia. Vanhimmat yksilöt ovat populaatiossa arvoasteikon huipulla ja saattavat hallita nuorempia hyvinkin rajusti. Varusmies voi toisinaan käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan ja olla todella vaarallinen, mutta tällainen aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Lajilla ei ole varsinaisia luonnollisia vihollisia, mutta monet verta imevät hyönteiset saavat noin 90% ravinnostaan varusmiehen kustannuksella. Varusmies ei ole arka, mutta pitkälle kehittyneen suojavärin vuoksi sitä on maastossa usein vaikea havaita. Tätä seikkaa erityisesti alalaji gonansis on oppinut taitavasti hyödyntämään saadakseen levätä ilman ulkopuolista häiriötä.

Lisääntyminen

Koirasvaltainen laji, jonka suvullista lisääntymistä ei juuri tunneta. On kuitenkin esitetty teorioita siitä, että koiraspuolisten yksilöiden suuri osuus koko populaatiosta johtuisi niiden suvuttomasta lisääntymisestä jakautumalla (hajoaminen). Varusmiehen elämänkierto on pääsääntöisesti lyhyt, ja valtaosa yksilöistä elää vain hieman useimpia perhosia pidempään - vain noin 6 - 12 kuukautta. Vahvimmat ja sopeutumiskykyisimmät yksilöt voivat kuitenkin elää kymmeniä vuosia ja hallita alueellisia populaatioita.

Ravinto

Varusmies on erittäin kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla. Yleensä se suosii erityisesti paljon suolaa, rasvaa tai sokeria sisältäviä ravinnonlähteitä, mutta joidenkin yksilöiden on myös havaittu syövän erityisen terveellisesti. Osa varusmiehistä saa ravintonsa symbioosisuhteista muiden eliöiden kanssa, osa on loisia.

Muuta

Varusmiehiä pidetään yleisesti koti- ja tarhaeläimenä, ja niitä varten on perustettu suuria aidattuja suojelualueita. Laji on oppimiskykyinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa lukuunottamatta alalajin torpedia yksilöitä.

Rakkaalla linnulla on monta nimeä

Jos joku harrastus, ammatti tai vastaavanlainen asia yhistää tietyn ryhmän ihmisiä toisiinsa, on erittäin todennäköstä että kyseisen ihmisryhmän piirissä syntyy slangisanastoa. Slangisanat on yleensä joko ulkopuoliselle kokonaan käsittämättömiä tai arkikielen merkityksistä poikkeavasti käytettäviä tuttuja ilmasuja, ja niitten ymmärtäminen vaatii kokeneempaa selittäjää tai aktiivista perehtymistä aiheeseen. Armeijan piirissä esiintyvää slangisanastoa oon esitelly jo aikasemmin mut nyt aattelin tehä saman oman harrastukseni suhteen.

Lintuharrastajien slangisanoihin törmää helpoimmin keväällä lintutornissa tai vastaavalla suositulla lintupaikalla, mihin kokeneita harrastajia kerääntyy keskenään havainnoimaan. Torniin kiipeävä sunnuntaiharrastaja on luultavasti pulassa yrittäessään ymmärtää, mistä on kyse, ja vaikket koskaan sellaseen tilanteeseen päätyiskään niin lintumiesslangin esittelystä voi joskus olla apua myös yhen bloggaajan puheen tulkitsemisessa... :D Mut tässä ekaks yleistä harrastussanastoa:

Bongata = käydä katsomassa jonkun toisen löytämää lintua. Termi on kärsinyt julkisuudessa melkoisen inflaation ja tarkoittaa nykyään yleisessä kielenkäytössä mitä tahansa lintujen tarkkailua, mutta asiasta tietoiset käyttävät sitä edelleen alkuperäisessä merkityksessä.

Havis = havainto ylipäänsä tai havaintopäiväkirja eli vihko, johon havainnot kirjataan.

Hysy = hyönteissyöjä. Yläkäsite hyönteisiä ravinnokseen käyttäville pikkulinnuille.

Iipee = iso petolintu.

Komppaaminen = jonkin alueen, ennen kaikkea pellon, käveleminen läpi alueella piilottelevien lintujen löytämiseksi.

Orni = lintuharrastaja.

Pinna = havaintopiste, joiden keräämisessä vain mielikuvitus on rajana. Yleisimmin kerättävät pinnat ovat elämänpinna (elis; ensimmäistä kertaa elämässä havaittu laji) ja vuodenpinna (vuodari; vuoden ensimmäinen havainto kyseisestä lajista), mutta yhtä lailla voi laskea vaikkapa unipinnoja tai huussipinnoja. Monet keräävät pinnoja myös kilpailumielessä.

Rariteetti, rari = harvinaisuus (engl. rarity).

Seipiö, staijikeppi = kiikarin kaverina käytettävä suomalainen keksintö, jonka avulla kiikaria pidellään silmillä ilman että käsiä tarvitsee nostaa pään tasolle. Voidaan valmistaa esimerkiksi jääkiekkomailasta.

Sponde = spontaani havainto, lintu jonka harrastaja löytää tietämättä sen olevan paikalla.

Staijaaminen = muutontarkkailua, jossa seistään pitkiä aikoja samassa sopivassa paikassa ja havainnoidaan ohi lentäviä lintuja.

Tiputuskeli = sateinen sää, jolloin linnut eivät muuta mielellään vaan laskeutuvat lepäilemään.

Ja vielä joitaki esimerkkejä eri lajien kutsumanimistä (ja kyllä, näitä oikeesti kuulee käytettävän):

Hiha = hiirihaukka.

Hömppä = hömötiainen.

Isolanttu = isolepinkäinen. Yhdistelmä suomenkielisestä nimestä ja tieteellisen nimen sukuosan Lanius väännöksestä.

Kapula = kapustarinta.

Laura = laulurastas.

Metsuri = metsähanhi.

Nisti = niittykirvinen. Johtuu lajin "ist, ist"-lentoäänestä.

Pandari = kalasääski. Johdettu tieteellisen nimen ensimmäisestä osasta (Pandion haliaetus).

Puujyrä = puukiipijä. Pidemmälle viedyssä muodossaan Bo-Göran.

Pässi, pukki = taivaanvuohi.

Ridari = naurulokki. Väännetty tieteellisen nimen jälkimmäisestä osasta (Larus ridibundus).

Tulkendahl = punatulkku.

Urpo = urpiainen (vastaavasti turpo = tundraurpiainen).

Vanikka = töyhtöhyyppä (lat. Vanellus vanellus).

Väiski = västäräkki.

Ehkä mä vielä joskus voin heittää näistä huonoa läppää normaalissa seurassa niin että joku muuki ymmärtää... :D