Jouluksi kotiin

Ohi on! Kauan odotettu TJ 0 koitti vihdoin ja pääsin onnellisesti reserviin viikkoa ennen joulua :D Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen yleisesti lienee tässä vaiheessa paikallaan.

Voin sanoo että kannatti aivan ehottomasti olla koko vuosi palveluksessa! Pääsin poistumaan omalta mukavuusalueeltani monella eri tavalla ja haastamaan itteeni johtajatehtävissä ja ylipäänsä uusien asioitten ja toimintatapojen oppimisessa sekä tutustumaan monenlaisiin ihmisiin :) Vaikka arviointilomakkeisiin ja muihin opintovihkojohtajakansiotinketteihin meinas hajota moneenki otteeseen, arvostan Puolustusvoimien antamaa johtajakoulutusta ja uskon, että siitä on varsinki opettajaks opiskelevalle oikeesti hyötyy muuallaki ku armeijaympäristössä. Alkuvaiheen epävarmuudesta huolimatta johtajakoulutus oli selkeesti just mun paikka, ja varsinki viimesten kolmen kuukauden aikana sai todella huomata miten hyvä apukouluttajatiimi 2. Tuliasemapatteriin oli valikoitunu.

Ja armeijahan oli ympäristönä tosi erilainen ku mihin olin aikasemmin tottunu. Seurauksena on loogisesti myös paljon uusia kokemuksia ja saavutuksia, joista tässä muutamia:

-Inttipinnoja eli palveluksen aikana havaittuja lintulajeja kertyi vuoden ajalta tasan sata lajia. Jos lomabussimatkat lasketaan, potti nousee 110 lajiin - lomilla havaitut lajit eivät siis ole laskuissa edes mukana :D

Bilsarinvaistot tosiaan edelleen tallella.

-Luin palveluksen ja siihen liittyvän joukkoliikennevälineissä istumisen aikana Raamatun viidesti kannesta kanteen. Saman ajan sisällä tuli luettuu arviolta viitisentoista muutaki kirjaa :D

-Kuuntelin ilmavalvontaradiota lähes 12 tuntia yhteen menoon käyden viestipäivystyspaikkani ulkopuolella pelkästään tarpeilla ja syömässä. Radiosta tuli kyseisen päivän aikana niin vaihtelevaa musiikkia että vähemmästäki sekoaa: Poika saunoo-biisin inttiversio Poika tetsaa, Barbie Girl, Paranoid sekä I'm An Albatroz soivat sulassa sovussa kaikenkarvaisen massateinipopin, kissantappohevin ja suomiräpin kanssa... :D

-Olin mukana työntämässä varastettua autoa pois komentopaikan ryhmityksen tieltä. Taustatietona kerrottakoon, että sen oli sentään varastanu joku muu :D

-Sain kielilläpuhumisen armolahjan. Kaikille lukijoille tää juttu ei välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä tai ylipäänsä uskottavalta mutta ainaki ne jotka ymmärtää mistä on kyse on varmaan samaa mieltä siitä että tällasen tapahtuminen koko inttiajan toiseks pisimmällä maastoleirillä on jälleen kerran osotus Jumalan huumorintajusta :D

-Pääsin sekä ampumaan tykillä ihan fyysisesti että käskyttämään neljän tykin ampumatoimintaa samalla kertaa.

-Selvisin melkein palveluksesta katkasematta ensimmäistäkään kieltä suurimman osan ajasta mukana olleesta kitarasta, eli oon ilmeisesti oppinu soittamaan vähän rauhallisemmin. Ironista kyllä, kielen katkeaminen tapahtu viimesenä iltana.

-Osallistuin naisten kahvakuulatunnille. Älkää kysykö enempää.

-Tein selvää Tykkimiehen erikoiseksi kutsutusta ruokalajista, joka tarkoitti käytännössä kebabrullan ympärille käärittyä pizzaa. Aikaa kyseiseen toimenpiteeseen kului korkeintaan viisitoista minuuttia :DD

Loppuun vielä muutama kuva:

Ei sitä hymyä lopulta sit armeijakaan hyydyttäny. Hyvän mielen sotilas elää ja voi paremmin ku koskaan aikasemmin! :D

Eläinkunnan ihmeitä 3 - Varusmies

Varusmies (Armina domesticus) on useimmille suomalaisille tuttu eläjä, johon lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa elämäänsä tutustumaan lähemmin. Ajoittain arvaamattoman käytöksen vuoksi jokaisen kannattaa oppia tuntemaan laji jo etukäteen.

Tuntomerkit

Varusmiehestä tunnetaan eri alalajeja, joita kaikkia yhdistää vihreä yleisväritys. Yksilön iän ja alalajin määrityksessä on apuna vasemmasta eturaajasta tai rinnasta löytyvä kullanhohtoinen kuvio, jonka puuttumisesta alalajin gonansis yleensä tuntee. Boreaalisella ja arktisella vyöhykkeellä elävät varusmiehet ovat sopeutuneet lumiseen talveen ja vaihtavat riekon ja metsäjäniksen tavoin valkoiseen talven ajaksi. Laji ääntelee vaihtelevasti, mutta tyypillisimmät äännähdykset ovat lyhyitä ja voimakkaita kiinnittäen havainnoijan huomion helposti.

Levinneisyys ja elinympäristö

Elää runsaana koko maassamme pohjoisinta Lappia myöten Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varusmiehen löytää todennäköisimmin metsästä kaukaa asutuksesta, mutta suuriakin kerääntymiä havaitaan varsinkin iltaisin jopa kaupunkien keskustoissa. Alalaji marinus elää rannikolla ja suosii metsien sijasta rantaympäristöä.

Elintavat

Varusmies on laumaeläin, ja yksilöiden keskuudessa vallitsee tarkka arvohierarkia. Vanhimmat yksilöt ovat populaatiossa arvoasteikon huipulla ja saattavat hallita nuorempia hyvinkin rajusti. Varusmies voi toisinaan käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan ja olla todella vaarallinen, mutta tällainen aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Lajilla ei ole varsinaisia luonnollisia vihollisia, mutta monet verta imevät hyönteiset saavat noin 90% ravinnostaan varusmiehen kustannuksella. Varusmies ei ole arka, mutta pitkälle kehittyneen suojavärin vuoksi sitä on maastossa usein vaikea havaita. Tätä seikkaa erityisesti alalaji gonansis on oppinut taitavasti hyödyntämään saadakseen levätä ilman ulkopuolista häiriötä.

Lisääntyminen

Koirasvaltainen laji, jonka suvullista lisääntymistä ei juuri tunneta. On kuitenkin esitetty teorioita siitä, että koiraspuolisten yksilöiden suuri osuus koko populaatiosta johtuisi niiden suvuttomasta lisääntymisestä jakautumalla (hajoaminen). Varusmiehen elämänkierto on pääsääntöisesti lyhyt, ja valtaosa yksilöistä elää vain hieman useimpia perhosia pidempään - vain noin 6 - 12 kuukautta. Vahvimmat ja sopeutumiskykyisimmät yksilöt voivat kuitenkin elää kymmeniä vuosia ja hallita alueellisia populaatioita.

Ravinto

Varusmies on erittäin kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla. Yleensä se suosii erityisesti paljon suolaa, rasvaa tai sokeria sisältäviä ravinnonlähteitä, mutta joidenkin yksilöiden on myös havaittu syövän erityisen terveellisesti. Osa varusmiehistä saa ravintonsa symbioosisuhteista muiden eliöiden kanssa, osa on loisia.

Muuta

Varusmiehiä pidetään yleisesti koti- ja tarhaeläimenä, ja niitä varten on perustettu suuria aidattuja suojelualueita. Laji on oppimiskykyinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa lukuunottamatta alalajin torpedia yksilöitä.

Rakkaalla linnulla on monta nimeä

Jos joku harrastus, ammatti tai vastaavanlainen asia yhistää tietyn ryhmän ihmisiä toisiinsa, on erittäin todennäköstä että kyseisen ihmisryhmän piirissä syntyy slangisanastoa. Slangisanat on yleensä joko ulkopuoliselle kokonaan käsittämättömiä tai arkikielen merkityksistä poikkeavasti käytettäviä tuttuja ilmasuja, ja niitten ymmärtäminen vaatii kokeneempaa selittäjää tai aktiivista perehtymistä aiheeseen. Armeijan piirissä esiintyvää slangisanastoa oon esitelly jo aikasemmin mut nyt aattelin tehä saman oman harrastukseni suhteen.

Lintuharrastajien slangisanoihin törmää helpoimmin keväällä lintutornissa tai vastaavalla suositulla lintupaikalla, mihin kokeneita harrastajia kerääntyy keskenään havainnoimaan. Torniin kiipeävä sunnuntaiharrastaja on luultavasti pulassa yrittäessään ymmärtää, mistä on kyse, ja vaikket koskaan sellaseen tilanteeseen päätyiskään niin lintumiesslangin esittelystä voi joskus olla apua myös yhen bloggaajan puheen tulkitsemisessa... :D Mut tässä ekaks yleistä harrastussanastoa:

Bongata = käydä katsomassa jonkun toisen löytämää lintua. Termi on kärsinyt julkisuudessa melkoisen inflaation ja tarkoittaa nykyään yleisessä kielenkäytössä mitä tahansa lintujen tarkkailua, mutta asiasta tietoiset käyttävät sitä edelleen alkuperäisessä merkityksessä.

Havis = havainto ylipäänsä tai havaintopäiväkirja eli vihko, johon havainnot kirjataan.

Hysy = hyönteissyöjä. Yläkäsite hyönteisiä ravinnokseen käyttäville pikkulinnuille.

Iipee = iso petolintu.

Komppaaminen = jonkin alueen, ennen kaikkea pellon, käveleminen läpi alueella piilottelevien lintujen löytämiseksi.

Orni = lintuharrastaja.

Pinna = havaintopiste, joiden keräämisessä vain mielikuvitus on rajana. Yleisimmin kerättävät pinnat ovat elämänpinna (elis; ensimmäistä kertaa elämässä havaittu laji) ja vuodenpinna (vuodari; vuoden ensimmäinen havainto kyseisestä lajista), mutta yhtä lailla voi laskea vaikkapa unipinnoja tai huussipinnoja. Monet keräävät pinnoja myös kilpailumielessä.

Rariteetti, rari = harvinaisuus (engl. rarity).

Seipiö, staijikeppi = kiikarin kaverina käytettävä suomalainen keksintö, jonka avulla kiikaria pidellään silmillä ilman että käsiä tarvitsee nostaa pään tasolle. Voidaan valmistaa esimerkiksi jääkiekkomailasta.

Sponde = spontaani havainto, lintu jonka harrastaja löytää tietämättä sen olevan paikalla.

Staijaaminen = muutontarkkailua, jossa seistään pitkiä aikoja samassa sopivassa paikassa ja havainnoidaan ohi lentäviä lintuja.

Tiputuskeli = sateinen sää, jolloin linnut eivät muuta mielellään vaan laskeutuvat lepäilemään.

Ja vielä joitaki esimerkkejä eri lajien kutsumanimistä (ja kyllä, näitä oikeesti kuulee käytettävän):

Hiha = hiirihaukka.

Hömppä = hömötiainen.

Isolanttu = isolepinkäinen. Yhdistelmä suomenkielisestä nimestä ja tieteellisen nimen sukuosan Lanius väännöksestä.

Kapula = kapustarinta.

Laura = laulurastas.

Metsuri = metsähanhi.

Nisti = niittykirvinen. Johtuu lajin "ist, ist"-lentoäänestä.

Pandari = kalasääski. Johdettu tieteellisen nimen ensimmäisestä osasta (Pandion haliaetus).

Puujyrä = puukiipijä. Pidemmälle viedyssä muodossaan Bo-Göran.

Pässi, pukki = taivaanvuohi.

Ridari = naurulokki. Väännetty tieteellisen nimen jälkimmäisestä osasta (Larus ridibundus).

Tulkendahl = punatulkku.

Urpo = urpiainen (vastaavasti turpo = tundraurpiainen).

Vanikka = töyhtöhyyppä (lat. Vanellus vanellus).

Väiski = västäräkki.

Ehkä mä vielä joskus voin heittää näistä huonoa läppää normaalissa seurassa niin että joku muuki ymmärtää... :D

Uskontona uutisvirrassa

Uskonto tuntuu nykyään olevan mediassa eräänlainen kirosana. Tämän sanan mainitseminen saa luultavasti useimmissa ihmisissä aikaan jonkinlaisia tuntemuksia, jotka yleensä tuntuvat olevan suurelta osin negatiivisia. Jos miettii tätä havaintoa ja siihen liittyviä syy-seuraussuhteita pidemmälle, miksi uskontoa oikeastaan vihataan?

Alkuun lienee syytä miettiä, mitä uskonto tarkoittaa. Pelkillä määritelmillä ja niiden epämääräisyydellä pystyy niin tahtomattaan kuin tahallaankin vaikeuttamaan keskustelua, kun eri osapuolet luulevat puhuvansa samasta asiasta ja todellisuudessa määrittelevätkin avainkäsitteen aivan eri tavoilla. Tässä tapauksessa lähtökohtaisesti selkeä dialogi on entistä vaikeampi tavoite saavuttaa, sillä uskonnosta ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Erään uskontotieteilijän mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia, ja tällainen suhteellisen neutraali määritelmä kattanee uskonnon nimellä kulkevat ilmiöt kohtalaisen hyvin. Nykykielenkäytössä useammin vaikuttaisi kuitenkin siltä, että uskonnosta puhuttaessa tarkoitetaan perustelematonta toiveajattelua jotakin yliluonnollista kohtaan tai korkeintaan vanhentunutta ristiriitaisten sääntöjen kyllästämää oppijärjestelmää, jonka kannattajat silti tahtovat itsepintaisesti pysyä järjenvastaisessa mielipiteessään. Uskontohan on itse asiassa myös kaiken rauhan, tasa-arvon ja vapauden vihollinen. Kukapa tahtoisi edelleen puolustaa jotakin tällaista.

Eri asia onkin, kuinka paikkansapitäviä nämä mielikuvat ovat. Julkisessa keskustelussa uskonto-käsitteen alle niputetaan huomattava määrä erilaisia ja toisistaan erittäin radikaalisti poikkeavia maailmankatsomuksia, joista läheskään kaikki eivät todellakaan vastaa edellä esitettyä yleistä mielikuvaa. On helppo syyttää uskontoa yleisesti vaikkapa tilanteessa, jossa jonkin marginaalisen ääriliikkeen tai "kohusaarnaajan" kyseenalaiset törttöilyt vuotavat julkisuuteen. Samaan hengenvetoon toimittaja voikin verrata tällaisia tapauksia täysin harmittomaan tai hyödylliseen toimintaan, jota vain sattuvat tekemään hänelle epämieluisia näkemyksiä omaavat ihmiset. En väitä, että näin aina tapahtuisi, mutta nykyään monissa tiedotusvälineissä vedotaan ennen kaikkea ihmisten tunteisiin ja tällaisen uutisoinnin tarkoitus saattaa olla jotakin aivan muuta kuin kertoa ihmisille totuus. Kynä voi oikeastikin olla miekkaa mahtavampi.

Yksi syy ihmisten uskontovihaan lienee siis median luoma ainakin osittain vääristynyt kuva asioista. Tämä tuskin selittää kuitenkaan kaikkea. Jostainhan ovat peräisin nekin käsitykset, jotka ensiksi saavat toimittajan kirjoittamaan vain näennäisesti puolueettomasta näkökulmasta tai haastateltavan antamaan uskonnonvastaisen lausunnon. Vaikka uskonnollisten ihmisten tavat lähestyä muita voivat osaltaan myös antaa negatiivisia kokemuksia ja siten olla oma syynsä, suurin syy lienee kuitenkin teistisen maailmankatsomuksen luonteessa ylipäänsä. Ihminen tahtoo helposti olla oman itsensä mitta ja vastuussa omista tekemisistään vain itselleen ilman, että joku tulee kertomaan kaiken yläpuolella olevasta Jumalasta. Tällaiset käsitykset voivat olla ainakin osittain tiedostamattomia, mutta niiden vaikutusta ei pidä vähätellä pohdittaessa ihmisten suhtautumista esimerkiksi Jumalaa käsittelevään puheeseen.

Onko sitten ajatus Jumalasta, jolle ihminen on lopulta vastuussa teoistaan, lopulta ahdistava ja rajoittava sekä aikaansaamansa mediamyllytyksen ansaitseva? Ainakaan henkilökohtaisen todistukseni mukaan näin ei välttämättä ole. Vaikka uskon Jeesukseen, mikä näkyy elämässäni monella tavalla käytännössäkin, en todellakaan koe elämäni olevan sen vuoksi rajoittunutta - samanlaista iloa, rauhaa ja tarkoitusta tuskin voisi saada mistään muualta! Kristillisessä uskossa on ennen kaikkea kyse elävästä suhteesta Jumalaan, ei ihmisten keksimistä rituaaleista tai tavoista ansaita omin voimin jotakin. Juuri sellaiset tekevät liian suureen rooliin noustessaan elävästä uskosta kuollutta uskontoa ja lienevät pohjimmaisena syynä moneen negatiiviseen käytännön kokemukseen. Oma kokemukseni on osoittanut, että toimiva yhteys Jumalaan ilman turhaa uskonnollisuutta saa niin ihmisen sisällä kuin ympärilläkin aikaan rakkautta ja kunnioitusta eikä riitoja ja vihapuhetta. Usko ei myöskään merkitse älyllistä itsemurhaa, vaan päinvastoin tarjoaa pitävän pohjan esimerkiksi ihmisen tekemien havaintojen luotettavuudelle. Kuten C. S. Lewisin vertauksessa nousevasta auringosta, en usko vain siksi, että näen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.

Vaikka todistukseni on kaikkea muuta kuin ainoa laatuaan, jostakin kumman syystä tällainen puoli "uskonnosta" vain jää aihetta käsittelevässä uutisoinnissa usein puuttumaan. Lopputulemana oma mielipiteeni on, että osa uskonnoiksi yleisesti nimitettävistä maailmankatsomuksista suorastaan ansaitsee negatiiviset mielleyhtymänsä julkisuudessa ja osa todellakaan ei, vaan ennemmin ansaitsisi tulla kutsutuksi vähemmän leimaavalla nimellä. Kaikkea on turha tuomita samalla kertaa, parasta on koetella kaikki ja pitää se mikä on hyvää. Ja hedelmistäänhän puu tunnetaan.

Hengen sota-asu mallia M05

Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille (6:10-18) Jumalan taisteluvarustuksesta, jonka avulla kyetään pahan päivän tullessa tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Esimerkkinsä hän poimi roomalaisen sotilaan normaalista ulkoasusta, mutta aikamme ihmiselle tällainen vertaus voi tuntua kaukaiselta. Miltä Hengen sota-asu kuulostaisikaan suomalaiselle sotilaalle tutumpiin tamineisiin sovellettuna?

Totuuden nahkavyö auttaa pitämään maastohousut ylhäällä vaikeimmissakin tilanteissa. Ilman tätä lähestulkoon välttämätöntä varustetta pöksyt putoavat sopivan hätävalheen myötä nilkkoihin ja saavat särmimmänkin soturin kompuroimaan pahemman kerran, jolloin vihollisen on huomattavasti helpompi iskeä. Mikäli taktinen vetäytyminen on välttämätöntä, totuudessa pysyminen on samasta syystä ensiarvoisen tärkeää - muuten saatat tulla ammutuksi selkään, kun puolitangossa roikkuvien housujen kanssa turvaan syöksyminen ei onnistukaan niin kuin pitäisi. Vyön käyttö ei ole joka hetki mukavaa, sillä tiukimmilla hetkillä se voi puristaa ja tehdä kipeääkin, mutta lopulta sen pitäminen johtaa voittoon.

Vanhurskauden varusteliivistä on erilaisine taskuineen hyötyä moneen pulmaan. Se päälläsi saat aina ottaa rohkeasti yhteyden ylemmälle tasolle erikoistaskusta löytyvällä kenttäradio LV 141:llä, ja elävällä vedellä täytettyä kenttäpulloa varten on oma taskunsa. Mukana kulkevat kätevästi myös kenttälapio vartiopoteron kaivamista varten, kuulosuojaimet korvien tukkimiseksi vihollisen propagandalta sekä marssikompassi, josta voit aina tarkistaa, oletko varmasti matkalla oikeaan suuntaan. Haavoittunut tai uupunut taistelija voidaan toimittaa turvaan liivin niskaosasta löytyvän pelastuslenkin avulla.

Evankeliumin kumisaappaat ovat huomattavasti vedenpitävämmät kuin yleisesti uskotaan. Ne ovat kaikkia vihollisen varusteita paremmat ja voittavat oikeaoppisesti käytettyinä jokaisen vertailun kilpailijoidensa kanssa selviten millaisesta suosta ja mudasta tahansa, mutta väärinkäytöstä voi seurata rakkoja ja hiertymiä. Nämä kengät vievät käyttäjänsä taatusti moniin taisteluihin, mutta myös voittoihin - välillä täysin odottamattakin.

Uskon kaasunaamari suojaa taistelijaa vihollisen käyttämiltä kemiallisilta, biologisilta ja radioaktiivisilta taisteluaineilta. Sitä käyttäessäsi voit tarkastella ympäristöäsi luotettavasti vihollisen vaikutuspiirissäkin ja kykenet hengittämään normaalisti, vaikka ilmapiiri ympärilläsi olisi täysin pahan kyllästämä. Myös polttohyökkäyksen yhteydessä tämä varuste suojaa savulta ja lyhytaikaisesti kuumuudelta, mikä tekee pahan palavien ammusten sammuttamisesta huomattavasti helpompaa.

Pelastuksen komposiittikypärä suojaa päätä luodeilta ja sirpaleilta sekä lähitaistelussa tulevilta iskuilta antaen taistelutilanteessa varman olon omasta selviämisestä. Vaikka kypäräsi saisi kovankin kolauksen, se kestää ja nouset aina uudestaan. Naamiosuojuksen vuoksi et joudu helpolla vihollisen tarkka-ampujan tähtäimeen.

Hengen rynnäkkökivääri on tarkka ja tulivoimainen hyökkäysase (tulinopeus 20-30 jaetta minuutissa), jolla etenkin kokenut ampuja osuu viholliseen kaukaakin. Jokaisen taistelijan on syytä opetella tuntemaan aseensa kunnolla, sillä sen oikea käyttö parantaa jokaisen palvelusturvallisuutta rauhan aikana ja sota-aikana se on paras henkivakuutus. Päivittäinen huolto pitää aseesi jatkuvassa toimintakunnossa, ja olemalla yhteydessä sen valmistajaan saat aivan erityisiä aseenkäyttövinkkejä.

Inttislangin jatkokurssi

Oon huomannu että mun aika ja mielikuvitus ei tunnu riittävän juuri muihin ku armeijaa tavalla tai toisella käsitteleviin kirjotuksiin. Kaikesta päätellen joku kuitenki lukee myös niitä, joten voihan sitä jatkaa tällä linjalla vielä vuoden loppuun asti ja haudata sitte nää teemat :D

Inttislangia oon käsitelly jo aikasemminki mut sen verran suppealla otoksella että paljon epämääräsiä ilmauksia jää armeijaa käymättömien ymmärryksen ulkopuolelle. Myönnän ite ainaki viittaavani inttijuttuihin jatkuvasti ollessani jonkun kohtalotoverin seurassa, joten mun ympärillä oleville voi olla tarpeen avata vielä toinen satsi Puolustusvoimien piirissä syntyneitä sanoja ja sanontoja. Tässähän näitä nyt olis:

Fifin hautaus = siivouspalveluun liittyvä historiallinen menettelytapa, jossa tuvan lattialta löytynyt villakoira kannetaan päiväpeitteen avulla ulos metsään ja haudataan kenttälapioilla kaivettuun kuoppaan. Jostakin syystä luokitellaan nykyään simputukseksi :D

Häröpallo = epäsotilaallisin tunnettu sotilaallinen muoto, joka voi olla lähes minkä tahansa muotoinen (ks. muoto).

Iltavahvari = iltavahvuuslaskenta. Toimenpide, jossa joka ilta yksikössä tarkistetaan jokaisen taistelijan olevan paikalla.

KSE = koulutuksen suoma etu. Moninaisia vanhemman saapumiserän ja ennen kaikkea armeijassa työskentelevien etuisuuksia, joihin kuuluu esimerkiksi sisäjärjestykseen, pukeutumiseen ja työntekoon liittyviä asioita.

Luha = lusikka-haarukkamysteeri eli pakin kumppanina toimiva ruokailuväline maastoruokailuissa.

Mortti, mosa, morpula = alokas tai yleensä nuoremman saapumiserän taistelija.

Move = motivaatiovemppaus. Vapautusten hankkimista varuskuntasairaalasta ilman todellista tarvetta.

Muoto = mikä tahansa sotilaallisesti ojentamalla muodostettu ihmisrykelmä, tavallisesti esimerkiksi kolmirivi. Liikkuu usein paikasta toiseen marssimalla (enemmän tai vähemmän) tahdissa muodonviejän eli porukkaa käskyttävän henkilön johdolla.

Muumi = nimitys voi viitata joko viestimieheen tai taistelijaan, joka on pukeutunut maastotakkiin ilman keskikiristystä.

Nasse = suojeluvarustukseen ydinsäteilyä ja taistelukaasuja kestävän mutta vettä pitämättömän sadeasun ohella kuuluva kaasunaamari. Saattaa joutua käyttöön myös tuvassa hernekeittopäivän jälkeen.

Nave = naamioverkko. Erityisesti telttojen ja ajoneuvojen naamiointiin tarkoitettuja varusteita, joiden virittely ja purkaminen on suunnilleen yhtä rasittavaa.

Noukkarit = muiden asusteiden kanssa jaettavat nahkakintaat. Nimitys johtuu sanoista "no can do" - kyseisiä rukkasia on tuskin mahdollista käyttää yhteenkään edes hieman tarkkuutta vaativaan hommaan.

Pikkumustat = valtion viralliset sortsit, joita saa pääsääntöisesti käyttää ainoastaan urheillessa.

Räkäpää = paukkupanos. Ampumaharjoittelussa saa piipun takuuvarmasti täyteen nokea ja puunsäleitä.

Skappari, kapiainen = kantahenkilökunnan jäsen. Puolustusvoimilla töissä oleva sotilashenkilö, joka on arvoltaan normaaleja asevelvollisuuden suorittajia korkeampi.

Tornari = tornihuhu. Varuskunnasta, yksiköstä ja tuvasta toiseen kiertäviä usein täysin perättömiä juttuja, jotka usein paisuvat liikkuessaan kuin rikkinäisessä puhelimessa.

Töhö, tötterö, torpeedo = kyvytön varusmies. Ilmentää yleensä taitojen tai hyvän asenteen puutetta, ellei molempia.

Victor Mike = V*tuiks meni. Tilanteesta riippuen hyvinkin usein kuultava toteamus, nimet tulevat kansainvälisisessä viestinnässä käytettävistä aakkosnimistä. Johtaa yleensä Uniform Mikeen (uusiksi meni).

Eiköhän tässä ollu jo riittävästi tälle kerralle. Poistun taakse.

Munkkikahville mars

Varusmiehen paras ystävä sotilaskoti eli tuttavallisemmin sotku tarjoaa nälkäiselle taistelijalle jos jonkinlaista evästä. Kaikista näistä elintarpeista kuitenkin tunnetuimpia lienevät legendaariset "Sotkun munkit". Jotta kyseisestä myyntiartikkelista henkilökohtaista kokemusta omaamattomatkin saisivat asiasta jonkinlaisen kuvan, Hyvän mielen sotilas pisti munkit testiin. Ja valikoimaahan riittää:

Tavallinen hillomunkki. Yksinkertaisuudessaan ja huokeudessaan varma perusratkaisu, kolmenkymmenen sentin munkki yhdessä kahvin kanssa maksaa vaivaisen euron. Hilloa on yleensä runsaasti ja se on ainakin omasta mielestäni todella hyvän makuista (mustikka-vadelma?). Joissakin erissä hillo kuitenkin on jäänyt selvästi vähemmälle.

Vaniljamunkki. Hillomunkin lähin sukulainen ja eroaa siitä oikeastaan vain täytteen perusteella. Täyte on tuoreena maittavaa ja tarjoaa mukavan vaihtelun tavalliselle hillomunkille, mutta vanhentuneena vaniljatäyte ei toimi enää hilloon verrattavalla tavalla.

Berliininmunkki. Erinomainen vaihtoehto, jonka seitsemänkymmenen sentin hintakaan ei päätä huimaa. Oma suosikkini perushillomunkin ohella, otan usein molemmat samalla kertaa :D Sisältää samaa hilloa kuin normaali hillomunkki, joskin yleensä selvästi vähemmän.

Toffeemunkki. Erottavana tekijänä berliininmunkkiin toimii ainoastaan toffeepäällyste, joka ei maultaan mielestäni aivan yllä edellisen tasolle. Erityisen makeannälkäiselle suosittelen ykkösvaihtoehtona.

Suklaamunkki. Verrattavissa berliininmunkkiin ja toffeemunkkiin hintaa myöten, kuorrute vain erilainen. Toisinaan myynnissä myös valkosuklaapäällysteistä versiota, jonka täytteenä muista poiketen mustikkahilloa (ei hullumpaa sekään).

Munkkirinkilä. Täytteettömyytensä vuoksi ei kuulu suosikkieni joukkoon, mutta tuoreena silti maittavaa. Edellispäiväiset halvemmalla myytävät kappaleet ovat jo melkoisen kuivia.

Onnentasku. Ei kuulu jokapäiväiseen valikoimaan, vaan toimii esimerkkinä päivittäin vaihtuvista leipomuksista. Sisältää omenahilloa. Ei mikään sykähdyttävä kokemus, vaikkei lainkaan pahaakaan.

Rahkapulla. Edellisen ohella vaihtelevasti mukana valikoimassa. Vaikutelma hieman kuivakka.

Eikä siinä vielä kaikki - esittelyni kattaa vain osan itselleni tutummista vaihtoehdoista. Kaikkea en ole itsekään maistanut, mutta aikaa (ja onneksi päivärahojakin) on vielä jäljellä. Tervetuloa moikkaamaan Kajaaniin ;D