Hyvän mielen alikersantti

Varsin moninaisia kokemuksia tarjonnut aliupseerikurssi tykistön viestilinjalla on vihdoin takana ja palvelusaikani toinen ylennys sen seurauksena ansaittu, jopa paikka apukouluttajana eli kouluttamassa tulevia johtajia. Puolisen vuotta takaperin en olisi todellakaan uskonut löytäväni itseäni juuri tästä asemasta - mietin AUK:ia kyllä vaihtoehtona, mutta ensisijaisesti pyrin selviämään 165 päivän palvelusajalla.

Asioilla on yleensä monta puolta, ja niin on palvelusajan pituudellakin. Puolessa vuodessa armeijasta ei juurikaan saa maanpuolustuksellisen näkökulman lisäksi henkilökohtaista hyötyä irti, kun taas vuodessa voi saada esimerkiksi laadukkaan johtajakoulutuksen pohjaksi tulevaisuutta ja omassa tapauksessani opettajan ammattia varten. Ajatellessani itseäni johtajana en tosin todellakaan nähnyt itsessäni montaa hyvän johtajan piirrettä vaan lähinnä asioita, jotka puoltaisivat sopimattomuuttani sellaiseen hommaan. Osasin kuitenkin ottaa koko armeija-aikani haasteena Jumalalta - ja siihen haasteeseen halusin vastata, vaikka se tarkoittaisi hieman pelkäämäänikin johtajatehtävää.

En siis tuonut itseäni esille aliupseerikurssille kovinkaan halukkaana, mutta en käytännössä vastustanutkaan sitä - jos Jumala haluaisi tehdä minusta johtajan, asiat kyllä johdattuisivat siihen suuntaan ja olisi niin ollen parasta olla jo valmiiksi avoin kaikille vaihtoehdoille. Jumala kun ei tunne käsitettä toivoton tapaus. Raamatusta löydämme suuren johtajan esimerkkinä Mooseksen, joka yritti Jumalalta suoran tehtävänannon saadessaan vedota kehnoon puhetaitoonsa ja pyysi lähettämään jonkun toisen. Ei siis pintapuolisesti lainkaan vakuuttavaa johtaja-ainesta, mutta joku voi nähdä pintaa syvemmällekin.

Ja niinhän siinä kävi että meikäläinenkin päätyi johtajakoulutukseen. Löysin itsestäni heti samanlaisen epävarmuuden kuin Mooseksella aikoinaan oli. Lisäksi pelkäsin väärien päätösten tekemistä ja ylipäänsäkin epäonnistumista siinä määrin, että jouduin useinkin miettimään turhan kauan ennen kuin sain minkäänlaista päätöstä aikaiseksi. Voin sanoa olleeni moneen kertaan viimeisen päälle turhautunut ja harmistunut ennen kaikkea omasta kyvyttömyydestäni. Jälleen kuitenkin eräs Raamatun suurimmista johtajista auttoi omalla esimerkillään selviämään näistä tuntemuksista. Pietari epäonnistui raskaimmalla mahdollisella tavalla, mutta sai uuden mahdollisuuden ja oli lopulta valmis astumaan Jumalan suunnitelmassa keskeiselle johtajan paikalle uudessa voimassa ja rohkeudessa. Tarpeeksi asioita ajateltuani tulin siihen tulokseen, että epäonnistumiset kuuluvat elämään ja kasvattavat paljon enemmän kuin jatkuva menestys. Mukavuusalueelta poistuminen on usein vain hyväksi.

Sain myös huomata, että jopa johtamisen teoria oli mielestäni oikeasti innostavaa. Jonkinlainen kipinä johtamiseen oli siis todellakin olemassa, ja ajoittaisesta hajotuksesta huolimatta se pysyi ja oikeastaan peräti vahvistui. Vahvimmat alueeni johtajana olivat ulkopuolisten arvioiden perusteella alaisten yksilöllinen kohtaaminen ja luottamuksen rakentaminen, jotka luullakseni toimivat varsin hyvänä pohjana muiden osa-alueiden kehittämiselle. Johtajakaudelle on hyvä lähteä tiedostaen se, että kokemuksen myötä varmuuskin lisääntyy eikä kasvua tarvitse puristaa itsestään omassa voimassaan. Asenne entistä parempana saan siis hoitaa hommat kunnialla loppuun asti ja olla todellinen hyvän mielen sotilas vaikeimpinakin hetkinä.

Ja vielä erästä huomattavaa johtajaa lainaten: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."

Aamen.

Toukokuun värit

Minkä värinen on toukokuu? En tiiä miks rupesin ees miettimään tällasta :D Kaipa sitä kymmenen päivän maastoleiriltä kotiuduttua miettii sellastaki mitä ei muuten tulis mieleenkään... :D

Kun rupee näitä värejä miettimään niin vihreen eri sävyt nousee vahvasti päällimmäiseks. Todennäkösesti se johtuu enssijasesti lähes jatkuvasti päällä olleista kurkkusalaattivaatteista ja siitä, että näin toukokuun jälkipuoliskolla Rovajärven ampuma-alueelta Lapistakin oli vihdoin sulanu kaikki lumet pois. Lisäks ku nyt lopulta pääsee kotiin peräti kolmatta kertaa tän kuun aikana on helppo hämmästyy siitä miten vihreetä voikaan olla jossain pohjoista havumetsää vähänkään lehtevämmässä paikassa... Mäntykankaan ja suon vihreetä on kyllä kateltu kerrakseen, viiden viikon leiriputkesta on neljä takana ja kohta saa vähäks aikaa hengähtää.

Tältä Rovalla näytti vielä toukokuun puolessavälissäkin...

... mut kyllä se siitä lähti vihertymään.

Voin sanoo että niinku armeijassa tähänki asti, näillä leireillä on tullu tunneskaalat käytyy aika hyvin läpi. Alkuajoista tilanne on sentään huomattavasti tasottunu ja kaikesta tästä pystyy parhaimmillaan jopa nauttimaan, puhumattakaan siitä miten uskomattomasti mun kärsivällisyys on kehittyny! Kun aina on kiire odottamaan, neljän tunnin lomabussimatkaki menee ihan yhessä hujauksessa :D Odotusaikana kerkee lisäks saada aikaan aina välillä jotain muutaki - oon tehny pari inttivaiheelle melkosen epätyypillistä suoritusta. Vai monenko ootte kuullu viiden kuukauden sisällä pelkkinä palvelusaikoina havainneen 81 lajia lintuja ja lukeneen Raamatun kannesta kanteen? :D Muuten sitä onki lähinnä tullu vierailtuu mummoloissa ja voitettuu yks lintutornikisa Keski-Suomen alueen osalta.

Pinnankiristäjät kävi uusimassa toissavuotisen voittonsa Joutsan Keskisenlammen tornilla, tällä kertaa ennätyksellisillä 83 lajin lukemilla! Jopa valtakunnallisessa Tornien taistossa päästiin 50 parhaan joukkoon yli kolmestasadasta joukkueesta, ei paha.

No mut takasin niihin väreihin. Toukokuu on mulla menny tosiaan suurimmaks osaks leireillä, mutta taivas on sielläki tarjonnu isänmaallisempia sävyjä ollessaan välillä (kyllä, toukokuussa) räntäsateesta valkonen, välillä helteellä sininen ja yleensä kaikkee muuta näitten väliltä. Punasen värin puolestaan voi spotata ainaki yhen leiriflunssasen bloggaajan pärstäkertoimesta sekä liian kuumaks lämmitetystä puolijoukkueteltan kamiinasta. Sit on vielä tummempia värisävyjä joista ei ees puhuta, muuten ku että kiitos viimesimmän maastoharjotuksen tiedän nyt miltä tuntuu kirjaimellisesti olla viikko peseytymättä ja osaan arvostaa saunaa taas vähäsen enemmän... :D

Se siitä ettei tässä blogissa enää ikinä nähä teinijuttuja...

Ja lopuks: entäs se keltainen toukokuu? Näyttäis siinäki jotain perää olevan :D

Eliöitä etsimässä, osa 2

Ainejärjestömme Syrinxin järjestämä eliöralli pidetään kahdesti vuodessa. Edellissyksyn kisan jälkeen osallistuminen myös kevään eliöralliin oli itsestäänselvä vaihtoehto. Tällä kertaa tapahtuma oli kuitenkin 10-vuotisjuhlansa vuoksi hieman erilainen: mukaan oli pyydetty erityisiä haastejoukkueita esimerkiksi eliörallin perustajilta ja vuonna -98 biologianopintonsa aloittaneelta vuosikurssilta. Kisa-aluetta oli lisäksi rajattu koskemaan vain kuntaliitoksia edeltävää Jyväskylän kuntaa, joten entisen maalaiskunnan alueelle jäävän Vaajakosken kotikenttäetuni ei ollut syksystä poiketen käytettävissä lainkaan.

Eliöitä löytyy onneksi muualtakin kuin Vaajakoskelta.

Kokeneita konkareita vastaan otteleminen ja reittivalintoihin liittyvät suunnitelmanmuutokset eivät kuitenkaan hidastaneet tahtia, vaan syksyinen joukkueemme lähti mukaan samalla kokoonpanolla ja vähintään samalla motivaatiolla kuin viimeksikin. Kisa-aikaa oli poikkeuksellisesti kymmenen tuntia, mutta käytännössä tämä ei tuntunut alkuunkaan niin pitkältä kuin alkuun olisi voinut luulla. Kuokkala-Ylistönmäki-Kortepohja-Laajavuori-akselilta löytyi nimittäin jatkuvasti jotakin uutta ja sää suosi suorastaan käsittämättömällä tavalla. Listoilta löytyi tuttuun tapaan 30 valmiiksi määrättyä kasvilajia, eläimistä (nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja päiväperhoset) puolestaan sai pisteitä syksyltä tutuilla kertoimilla.

Yksi piste irtosi myös kähmyilymestari kaulushaikarasta.

Otin alusta lähtien tavoitteeksemme 60 lajia lintuja. Lämpimät kelit olivat tuoneet maisemiin jo varsin mukavasti muuttajia, ja näimmekin esimerkiksi vuoden ensimmäiset pääskyt sekä muutamia muita kesäisiä lajeja. Lopulta onnistuimme jopa ylittämään tavoitteen yhdellä lajilla, ei hassummin! Kalojen osalta meni hieman heikommin, sillä monen eri tekijän summana tiimiltämme puuttuivat  täysin kalastusvälineet. Kalat olisivat kuuden pisteen kertoimillaan tehneet hyvää tuloksellemme, mutta onnistuimme sentään määrittämään kaksi lajia jopa rannalta katsomalla. Pohjanoteeraus syntyi kuitenkin matelija- ja sammakkoeläinosastolla, jolta emme saaneet pisteitä lainkaan - yhden jäsenen havainto sammakosta ja toisen sisiliskosta eivät paljoa lämmittäneet, kun yli puolelle joukkueen jäsenistä on tultava havainto kustakin lajista ennen pisteille pääsemistä. Onneksi sentään saimme keskivertomäärän nisäkkäitä ja päiväperhosia sekä suurimman osan kasvilistan lajeista. Googlea tarvittiin jälleen apuun listan epäselvimmissä kohdissa, sentään vähemmän kuin syksyllä :D

Näsiää ei onneksi ollut vaikea määrittää.

Ryhmähenki joukkueessamme oli koko ajan yhtä loistava kuin sääkin, ja yhteinen mielenkiinto jokaista löydettyä eliötä kohtaan auttoi melkoisen hyvin jaksamaan kymmenen tunnin rupeaman täysin ongelmitta. Illan purkutilaisuudessa selvisi, että saimme 12 joukkueesta neljännen sijan 238 pisteellä - jos miettii, että edellämme olleiden joukkueiden jäsenistä suurin osa oli pikemminkin opettajia kuin opiskelijoita, sijoituksemme ei fuksijoukkueena ollut lainkaan hassumpi. Kaiken lisäksi saimme reippaasti enemmän lintulajeja kuin yksikään toinen joukkue huolimatta siitä, että edellämme olleissa joukkueissa oli useampiakin pitemmän linjan lintumiehiä :D No jaa, ei huono ralli kuitenkaan. Ensi syksynä todellakin kisataan taas!

Ja ehkä ne kalavehkeetkin voisi jo hommata seuraavalle kerralle :D

Rautainen ralliviikonloppu

Nyt se siis on koettu, Ahvis eli Ahvenanmaan linturalli nimittäin! Huomattavien järjestelytoimenpiteiden jälkeen reissu saatiin kuin saatiinkin onnistumaan.

Aluksihan ongelmana oli armeija. Onnistuin kuin onnistuinkin anomaan itselleni yhden päivän lomaa, mutta Kajaanin ja Ahvenanmaan välinen etäisyys häiritsi vielä hieman. Vielä lähtöä edeltävänä iltana kaikki vaikutti toivottomalta - kuinka kaikki hoituisi, kun viimeinen Kajaani-Jyväskylä-juna lähtee juuri loman alkaessa ja seuraava vasta aamuyöstä, Jyväskylä-Turku-junilla ei enää ehdi laivaan ja pyöräkin pitäisi saada mukaan?

Vastaus: rukousta ja muutama puhelinkeskustelu. Joukkuekaverini keksi mainion idean: voisin tulla junalla Kajaanista suoraan Turkuun. Matkan kesto oli yhdentoista tunnin hujakoilla, mutta se oli ongelmista pienin - vielä piti saada kamera, kiikarit, tuulipuku ja pyörä Jyväskylästä. Loppuratkaisuna kaivatut tarvikkeet kuitenkin toimitettiin kotirintaman toimesta joukkuekaverilleni, joka vei ne Jyväskylästä Turkuun. Lukuunottamatta pyörää, jonka sain erinomaisella tarjouksella vuokralle Turusta. Reitti selvä.

Junassa vietetty yö ei kieltämättä ollut paras mahdollinen...

... minkä huomaa myös väsyneemmänpuoleisesta ulkomuodosta.

Aikataulut sujuivat alusta asti suorastaan uskomattoman täydellisesti, sitä se johdatus teettää! Olin siis laivalla juuri oikeaan aikaan pyörän kanssa, ja matka sujui kiikaroidessa laivan kannelta sekä hioessa kisataktiikkaa. Perillä kävimme alkuun pizzalla Maarianhaminassa ja jatkoimme sitten pyörillä Godby Idrottscenteriin, joka toimi virallisena majoituksenamme. Pikaisen pysähdyksen jälkeen aloitimme matkan kohti saaren pohjoisosan peltoja, mihin saavuimme juuri sopivasti viitisen minuuttia ennen kisa-ajan alkua klo 17.

Linturallista konseptina sen verran, että ideana on löytää tietyltä alueelta tietyssä ajassa mahdollisimman paljon eri lintulajeja. Eniten lajeja havainnut joukkue voittaa, ja sekä ääni- että näköhavainnot lasketaan. Yksi yleisimpiä lintuharrastuskilpailuihin liittyviä kysymyksiä on ollut se, eikö tällaisessa kisassa ole helppo huijata, mutta käytännössä en usko sitä juurikaan tapahtuvan. Lintuharrastuksessa pätevät tietynlaiset herrasmiessäännöt: toisaalta kukaan tuskin ottaa tällaisia kisoja niin vakavasti, että olisi valmis toimimaan vilpillisesti, ja lisäksi huijaamisesta kiinni jäänyt menettää maineensa taatusti. (Erikoisimmista havainnoista vaaditaan melko tarkkaa dokumentointia, vaikkei valokuva olekaan välttämätön.) Vääriltä lajinmäärityksiltä tuskin voidaan täysin välttyä, mutta kokemus vähentää niitäkin melkoisesti.

Takaisin kisatunnelmiin. Saltvikin Hagan pelloilta löytyi melkoisen runsaasti lintuja, ja ralli alkoi hyvissä tunnelmissa harmaasta taivaasta ja tihkusateesta huolimatta. Iltaa kohti sää parani ja aurinkokin suostui näyttäytymään, ja lisää lajeja tuli listoille suunnitellun reitin varrelta sopivan tasaisesti myös matkan jatkuttua. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin luhtakanahavaintomme. Pimeä oli jo tullut, ja olimme matkalla aiottua yöpymispaikkaa kohti. Pysähdyimme erään järven kohdalla olevalle pysähtymispaikalle, ja joukkuekaverini soitti isälleen lähinnä pöllöjen kuulemista koskevia asiantuntijavinkkejä varten. Yksi tällainen vinkki koski juuri pysähtymispaikkaamme: saman järven pohjoispäässä oli usein kuultu luhtakanoja. Saamamme ohjeen mukaan siirryimme oikeaan kohtaan ja taputtelimme hieman käsiä yhteen, ja vastoin kaikkia odotuksia lintu vastasi heti! Ensimmäisen päivän saldo oli lopulta 61 lajia, vaikka pöllöt jäivätkin kuulematta. Saimme epävirallisen majoituksemme eli teltat pystyyn puolenyön aikaan ja siirryimme varsin mielellämme havainnoimaan unipinnaosastolle.

Höyhensaaret kutsuivat ilmeisesti hieman liiankin vahvasti, sillä nukuimme aiotusta heräämisajankohdasta lähes tunnin verran pommiin. Suunnitelmat menivät joiltakin kohdin uusiksi, mutta muutontarkkailu rantakalliolla toimitettiin merilintujen näkemiseksi vain hieman aikataulusta myöhässä ja tavarat kerättiin kasaan seuraavaa kohdetta varten. Torpfjärden tarjosi jopa meikäläiselle yhden täysin uuden lajin räyskän muodossa, ja suurin osa tavoitteistamme saatiin kasaan hienossa auringonpaisteessa - sää on kuulemma kyseisessä kilpailussa harvoin ollut yhtä hyvä. Pääsimme takaisin Maarianhaminaan, mistä päätimme lopulta lähteä jo valmiiksi kohti Idrottscenteriä ja illan purkutilaisuutta. Kisa-aikaa oli siis tasan vuorokausi, mutta viimeiseen puoleentoista tuntiin emme enemmän tai vähemmän kovasta yrityksestä huolimatta enää saaneet uusia lajeja. Reissun ensimmäinen vahinkokin sattui, kun yhden kisaajamme pyörästä katkesi poljin noin vartti ennen ajan loppumista. Onni kuitenkin onnettomuudessa, ettei katkennut aikaisemmin - tuttu autojoukkue poimi kaverin kyytiin puhelinsoiton tuloksena.

Maisemissa ei ainakaan ollut valittamista.

Ahvenanmaan maakuntalintu merikotkakin oli melkoisen hyvin edustettuna.

Arviolta 120 kilometrin pyöräilyn jälkeen tunnelma oli melkoisen väsynyt, mutta 88 lajia ei myöskään ollut pyöräjoukkueelta hassumpi saavutus. Purkutilaisuudessa selvisi, että sijoituimme kärkikymmenikköön 37 joukkueesta ja olimme lisäksi toiseksi paras pyörätiimi. Seuraavana yönä kyllä väsytti, onneksi en sentään itse lisännyt mukaan oikeita promilleja.

Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä Maarianhaminassa Draken-nimisessä kebabpaikassa. Kyseinen paikka ansaitsee tulla mainituksi aikakirjoissa, sillä en ole saanut yhtä hyvää kebabia missään muualla kuin kotiseudun Jyväskyläkebabissa. Paluumatkalta mainittakoon vielä lintujen kiikarointi laivan sisäpuolelta maisemaikkunoista sekä paluukyydin järjestyminen. Viimeinen Jyväskylän suuntaan menevä juna lähti Turusta samoihin aikoihin, kun laiva saapui satamaan, enkä ollut huomioinut tätä etukäteen. Asiaa laivan infossa selvitellessäni sain kahdelta probleemaani sivusta seuraavalta naiselta odottamattoman tarjouksen - entä, jos Tampereella pysähtyvän junan saisi autolla kiinni? Koska he olivat joka tapauksessa ajamassa Tampereelle, hyppäsin kyytiin ja ehdin kuin ehdinkin junaan viitisen minuuttia ennen sen lähtöä Jyväskylään. Jumalan aikataulut ei feilaa ja joskus taas uusiks!

Haastepostaus

Kuukauden blogiteksti syntyy vastauksena Silmun heittämään haasteeseen :) Tässä vielä haaste itessään kopioituna:

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. 

5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Kerron jo tässä vaiheessa, etten aio haastaa ketään nimeltä mainiten. Mikäli kuka tahansa tätä lukeva bloggaaja kuitenki haluu esimerkiks aiheitten tai tekemisen puutteessa tarttuu haasteeseen, sen saa ilman muuta tehä ja siks meinaan myös ite keksii ne 11 kysymystä.


 Ekaks siis ne 11 faktaa:

1. Pidän leipomisesta ja ruuanlaitosta. Ajan ja mielikuvituksen puute rajoittaa näitä harrasteita melkosen paljon, mutta kotona ollessani saan tarvittaessa tai inspiraation iskiessä ongelmitta aikaseks monenlaista vatsantäytettä jambalayasta jäädykkeeseen. Jopa perunankuorinta on oikeestaan ihan kivaa :DD Syöminen on tietenki se paras osa kokkaamista.

2. Inhoan mainostamista, varsinki jos pitäis markkinoida jotain mistä ei itekään oo yhtään kiinnostunu tai mitä ei edes ite haluais ostaa. En tiiä näkeekö sen sit vai miks mun yläasteen enkunopettaja lupas tarjota koko ryhmälle pizzat jos mun ammatiks tulee käytettyjen autojen myyjä :D

3. Olin pienenä melkonen kauhukakara ja koettelin kuulemma vanhempieni ja vielä ala-asteellakin opettajieni hermoja olemalla jatkuvasti liikkeessä sekä jatkuvasti äänessä. En sit tiiä oonko loppujenlopuks ees muuttunu siitä kovin paljoo, ehkä se energia vaan kanavoituu vähän järkevämpiin asioihin nykyään... :D

4. Mun mielestä on kiinnostavaa penkoa vaikka jotain vanhaa aittaa tai latoa.Vaikee sanoo mikä niissä entisajan tavaroissa on niin mielenkiintosta mut hauska vaan nähä miten ennen on eletty ja miten erilaisilla ratkasuilla on selvitty samoista asioista ku me nykyään.

5. Oon yleensä aika säästäväinen, joku vois melkeen sanoo että pihi. Esimerkiks pitemmillä matkoilla mulla on melkeen aina omat eväät mukana ettei tarvii turvautuu huoltoasemien tai ravintolavaunujen hintavaan valikoimaan ku kerta muualta saa paljon halvemmalla samat (tai paremmatkin) tuotteet :D

6. Muitten jäljiltä jääneet ruuantähteet inhottaa mua enemmän ku esimerkiks kuolleet eläimet. Enkä muuten tiiä miks.

7. Lähen mielelläni mukaan asioihin tosi lyhyellä varotusajalla. Ex tempore-aikataulutukset ei haittaa mua vaikka välillä saatanki suunnitella asioita pitkälle etukäteen - ainahan on mahollisuus muuttaa suunnitelmia lennosta! :D

8. Vaikka puhun useesti paljon, tykkään myös kuunnella ihmisiä. Monet on sanonu että mulle on helppo puhuu ja hyvä vaan jos pystyn olemaan jollekulle lähimmäinen ihan vaan kuuntelemalla :)

9. Oon välillä tosi kärsimätön. Lähes aina siihen tosin liittyy liiallinen kuumuus tai nälkä, tai sitte istun auton ratissa ja ootan esimerkiks liikennevalojen vaihtumista tai arvostelen edellä ajavan kuskin ajotyyliä... :D

10. Pärjään tosi vähällä unella. En käytännössä ees pysty nukkumaan aamulla kymmentä pitempään tai yli yheksää tuntia yhteen menoon, kuudellakin selviää ja 7-8 on ihanteellinen. Kesäsin herään useesti auringon noustessa ihan ilman mitään herätyksiä ja lähen vieläpä heti ulos.

11. En koe olevani ideoijatyyppiä. Joskus harvoin keksin jotain omastakin mielestäni onnistunutta, mutta pääosin muokkailen vaan vähäisesti muitten keksimiä ideoita enkä kykene luomaan mitään varsinaisesti uutta. Joissakin tilanteissa saatan tosin olla liian itsekriittinen.

Haastajan kysymykset:

1. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? Jonkunlainen ihan saavutettavissa oleva haave ois olla että naimisissa, asumassa omassa talossa sekä opettajana töissä jossain yläaste-lukio-yhistelmässä.

2. Seuraatko politiikkaa? Vaihtelevasti. Mielestäni politiikassa on jonkin verran kiinnostavia puolia ja jonkin verran vähemmän kiinnostavia, ja suhtaudun siihen oman poliittisen kokemukseni (kunnallisvaaliehdokkuuden) vuoksi kenties hieman kyynisesti. Oma paikkansa politiikallakin epäilemättä on, mutta itse en koe sitä omaksi jutukseni enkä siksi seuraakaan säännöllisesti kuin muutamia keskustelunaiheita sekä Facebook-uutisiini linkittyviä sekalaisia uutisia :D

3. Oletko huumorintajuinen? Millainen huumorintaju sinulla on? Pidän kyllä ite itteeni huumorintajusena, mutta toivon ainaki etten oo ite ainoo joka aattelee niin :D Tätä blogia vähänki enemmän lukemalla saa luultavasti muodostettuu aika kattavan kuvan mun huumorintajusta. Mustaa huumoria en juurikaan viljele enkä hirveesti tykkää toisten nolaamisesta, mutta puujalkavitsejä tulee varsinki väsyneenä senki edestä...

4. Mikä on suurin intohimosi? En tiiä onko mulla ees sellasta, en ikinä käytä tota sanaakaan :D Mut jos on niin kai se liittyy jotenki mun uskoon, nuorten kanssa toimimiseen tai luontoon (=lintuihin).

5. Pidätkö urheilemisesta? Jos, niin millaisesta? Pidän. Eniten nautin joukkuepeleistä sopivan motivoituneella porukalla, mun suosikki taitaa tällä hetkellä olla lentopallo mutta muutki palloilulajit sopii hyvin niin kauan ku ei mee liian vakavaks. Yksilösuorituksista polkupyöräily lienee lähimpänä sydäntä, sitä tulee ainaki tehtyy paljon.

6. Seuraatko jotain tv-sarjoja? Mitä? En seuraa enkä oo seurannukaan sen jälkeen ku lopetin lastenohjelmien säännöllisen kattomisen :D Mun mielestä suurin osa nykysarjoista on kaikkee muuta ku seuraamisen arvosia, ja niihinki vähiin joista varmaan tykkäisin jäisin kuitenki koukkuun niin et ne veis lopulta liikaa aikaa. Helpommalla selviän ilman, aikaa tuntuu jo muutenki olevan liian vähän.

7. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, minkä muuttaisit? Äh, ihan liian iso kysymys! Ehkä mä vaan suosiolla vaikuttaisin kaikkiin asioihin kumoamalla syntiinlankeemuksen ja palauttaisin asiat takasin paratiisitilaan, käärmeen vois vaikka potkasta ulos :DD

8. Millainen on unelmiesi koti? Omakotitalo jonka ei ois ees pakko olla uusinta mallia, iso piha ja sijainti jossain just sopivan kaukana luonnon helmassa eli ei ihan keskustassa mut sentään jossain määrin sivistyksen parissa.

9. Millaisena ihmisenä toivoisit läheistesi muistavan sinut? Ihmisenä, josta näkee miten mahtavia asioita Jumala saa aikaan. Yhtenä keskeisenä piirteenä on pakko mainita positiivisuus ;D

10. Millainen olisi unelmiesi ilta? Kesä, hyvä sää, järvenranta, hieno auringonlasku, laulua, rukousta ja joku kiva tyttö ;)

11. Mikä on tähän asti ollut elämäsi onnellisin hetki? En rehellisesti sanottuna osaa sanoo. Ehkä ne on ihan vaan sellasia pieniä hetkiä keskellä arkee ku välillä vaan tulee tosi kiitollinen fiilis :) Mieltä vaivaavien ihmissuhdeasioitten selviäminen on kyllä kans tosi hienoo!

Sit vielä ne mun 11 kysymystä siltä varalta että joku lukijoista haluu tän haasteen tehä:

1. Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta?
2. Viihdytkö luonnossa? Miksi/miksi et?
3. Jos olisit soitin, mikä olisit? (Saa perustella!)
4. Missä maassa asuisit mieluiten, jos saisit päättää? Miksi?
5. Oletko useammin aikataulussa vai myöhässä?
6. Mistä pidit lapsuudessasi eniten?
7. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä tekisit tänään?
8. Pelkäätkö jotakin?
9. Tilaatko/luetko säännöllisesti sanoma- tai aikakauslehtiä? Mitä?
10. Mikä on suosikkijäätelömakusi?
11. Oletko jostakin kiitollinen ja kenelle?

Inttislangia vasta-alkajille

Puolustusvoimien leivissä on taas vietetty vähäsen lisää aikaa ja pahimmasta alkuvaiheen kulttuurisokista samalla selvitty onnistuneesti. Parhaimmillaan voi oikeestaan sanoo jopa viihtyvänsä, vaikka viikonloppulomien yleistymisellä saattaaki olla osuutensa asiaan :D Edellisen tekstin tilanne on siis muuttunu sen verran, että lomien ja yleisen tottumisen takia tulevaisuudennäkymätki on jo positiivisemmat. Myös pelkästään intissä käytettävä spesiaalisanasto on tullu kohtalaisesti tutuks, joten voin mahollisesti olla avuks osalle lukijoista :D

Oletko kyllästynyt siihen, että armeijan käyneet kaverisi puhuvat aina keskenään vain armeija-ajoistaan etkä itse ymmärrä keskusteluista mitään? Ei hätää! Hyvän mielen sotilaan pieni suomi-intti-suomi-sanakirja auttaa! Tämän selityspläjäyksen jälkeen saatat olla ainakin jonkin verran viisaampi (Kirjoittaja ei vastaa tilanteista, joissa jokin käsite tunnetaan eri varuskunnassa eri sanalla.) :D

Aamuja! = varusmiesten suosikkitoivotus. Voidaan esittää kelle tahansa, jolla on enemmän aamuja jäljellä kuin itselläsi (ks. TJ).

Gines, ginkku = kiinnioloviikonloppu. Yksi varusmiehen pahimmista hajottajista (ks. hajoaminen), vakavimmissa tapauksissa esiintyy toistuvana.

Gonahtaa = menettää sotilaallisuus sekä mielenkiinto varusmiespalvelusta kohtaan. Gonahtelua esiintyy suurimmalla osalla taistelijoista ainakin lyhytaikaisesti, ja pysyvämmätkin tapaukset ovat suhteellisen yleisiä. Tavanomaisia oireita ovat esimerkiksi kaapin ja punkan ulkoasua koskeva välinpitämättömyys sekä yleinen velttous.

Hajoaminen = erinäisten vastoinkäymisten aiheuttama kyllästymistila. Todella monet erilaiset tekijät voivat hajottaa varusmiestä, ja toistuvat hajoamiset voivat johtaa pahaankin gonahtamiseen.

Härvätä = säätää jotain omaa silloin, kun ei pitäisi. Voidaan puhua myös pyörimisestä tai heilumisesta.

Korpo = korkea polviasento. Eräänlainen ärsyttävä voimistelusuoritus, joka saattaa palveluksen aikana tulla hieman liiankin tutuksi.

Lönniä = hidastella, lusmuilla.

Noheva = nopea ja heti valmis. Kykenevä varusmies, joka hallitsee tarvittavat asiat paremmalla kuin tarvittavalla nopeudella. Joutuu käytännössä aina aliupseerikoulutukseen, halusi tai ei.

PV = puolustusvoimat. Toimii perusteluna milloin tahansa kysyttäessä syytä jonkin säännön olemassaoloon.

Rötvätä = makoilla punkalla (tai jossakin muualla) missä tahansa asennossa. Kiellettyä kengät jalassa.

Släbärit = suihkusandaalit. Taisteluvarustuksen osa, jota käytetään erityisesti taistelussa jalkasientä vastaan.

Smurffit = "valtion virallinen verryttelyasu", saanut nimensä sinisestä väristään. Alalajina tunnetaan myös harvinainen erikoistapaus suursmurffi, johon kuuluu normaalit taskut.

Sotku = sotilaskoti. Taistelijan korvaamaton apu, joka tarjoaa esimerkiksi legendaarisia munkkeja, kahvia ja muita hyödykkeitä kohtuulliseen hintaan.

Särmä = tarkka ja huoliteltu ulkoasu. Termiä käytetään esimerkiksi punkasta, päiväpeitosta kääritystä pinkasta, kaapin sisäpuolesta sekä itse taistelijasta. Punkan särmääminen puolestaan tarkoittaa sen petaamista paremmin.

Tetsaaminen = yleisnimitys erilaisille tavoille ryömiä metsässä.

TJ = tänään jäljellä. Tj-laskennan mittayksikkönä toimii ensisijaisesti aamu, mutta myös Pokémoneilla on tietyssä vaiheessa tärkeä rooli laskutoimenpiteiden piristäjänä.

Veksi = varuskuntasairaala. Sotkun ohella yksi varusmiehen parhaista ystävistä ja ainoa mahdollisuus saada vapautuksia.

Ville 5vee = talvisen taisteluvarustuksen osana käytettävä M05-kypärämyssy.

VMTL = vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta.

Porukat oli hommannu meille uuden paremman imurin ja mä tajusin että nythän vasta pystynki olemaan hyvän Mielen sotilas!

Ba dum tss. Tykkimies Parikka kiittää ja kuittaa.

EDIT: Kakkososaan täältä!

Kuulumisia kurkkusalaatista

Huh millasia taukoja tähän voikaan pahimmillaan tulla! Veikkaan että suurin osa lukijoista tietääki Hyvän mielen sotilaan olevan opettelemassa vähän erilaisia sotatoimia armeijan vihreissä, mutta tilanne on tosiaan se että käsky kävi Kajaaniin suorittamaan asevelvollisuutta ja 2. tuliasemapatterissa on tullu vietettyy viimeset kolmisen viikkoo. Tosi monet on kysyny multa tähänki mennessä millasta siel on ollu ja mitä oon tykänny ja epäilemättä tuun kuulemaan näitä kysymyksii vielä paljon, mutta yritetäänpä selvitellä ajatuksii sen verran että ois mahollista vastata mahollisimman monelle kerralla :D

Jos pitäis kuvata tähänastista inttiaikaa yhellä sanalla niin se ois kyllä vaihteleva! Parhaimmillaan on ollu oikeesti kivaa ja pahimmillaan on hajottanu niin ettei mitään rajaa, ja kaikki tunnetilat tästä väliltä on luultavasti jo tullu koettuu. Vaikka hymyilemistä on pakko rajottaa eikä oo kovin helppo aatella positiivisesti esimerkiks joutuessaan ankaran flunssan kourissa siivoomaan koko tupaa kahestaan, alkujärkytyksestä on selvitty ja kaikki on oikeestaan menny koko ajan parempaan suuntaan. Seuraavaks joitaki elementtejä jotka ansaitsee tulla mainittuu:

Sotilaallinen kuri. Ilmenee useesti merkityksettömän tuntusina pikkuasioina: taskut kiinni, punkka särmäksi pedattuna, kengännauhat piiloon, ei puhuta järjestymisen aikana... Kyllä sen omalla tavallaan ymmärtää että jollain lailla porukka on pidettävä hallinnassa, tai muuten homma karkaa käsistä nopeemmin ku alokkaat nukahtaa oppitunneilla. Sitä en kuitenkaan oo vielä ymmärtäny, miten tuvan päivittäinen siivoominen ja sängyn petaaminen kuuluu sotilastaitoihin - onneks kuitenki vähintäänki "Koska puolustusvoimat"-argumentti toimii perusteluna kaikkeen. Käskyjen kuuntelemiseen ja tottelemiseen on tässä vaiheessa ehtiny jo tottuu, joten tää ei oo ees niitä pahimpia juttuja. Lisäks ihmisiä yhistää uskomattoman tehokkaasti se, että saa valittaa samoista asioista :D

Ruoka. Yleensä se on hyvää ja yleensä sitä on riittävästi, mutta niin sanotut kenttäruokailut koettelee ainaki meikäläisen kärsivällisyyttä huomattavan ruuantarpeen takia - kyseisissä tilanteissa ruokaa nimittäin saa korkeintaan kolmasosan normaalista annoksestaan. Vararavintoa pystyy tarvittaessa onneks hyödyntämään hyväks havaitulla tavalla karkkien, sotilaskodin munkkien sekä kaupungilta varuskunta-alueelle tilatun kebabin avulla. Ruokapuolen tilanne ei suinkaan oo toivoton, sillä esimerkiks kouluruuasta mennään kirkkaasti ohi - hernekeiton yhteydessä tarjottava tennaripannarikin on yllättävän hyvää, eikä piikkilankaesteenä aikoinaan tunnettu silakkalaatikko onneks tunnu enää kuuluvan ruokalistoille lainkaan.

Ajankäyttö. Päiväohjelma on melkosen tiivis ja sisältää tarkoista aikatauluista huolimatta huomattavasti odotusta. Herätys on pääsääntösesti klo 06:10, mistä eteenpäin toimintaa paukutetaan tasaseen tahtiin illalla klo 18:30 jälkeen sijottuvaan korkeintaan kolmen tunnin mittaseen vapaa-aikaan asti. Asiat pitää useesti hoitaa nopeesti ja siinä mulla harvemmin on mitään ongelmia ;D Suurimpia hankaluuksia mulle on kuitenki ollu lähes täydellinen oman ajan puute, juuri missään ei oikeesti voi eikä kerkee olla itekseen rauhassa. Huomattavien puhelimenkäyttörajotusten takia myös tärkeet yhteydet ulkomaailmaan vaikeutuu sillon tällön, mutta onneks puhelimeen puhuminen ja rukoileminenki onnistuu yllättävän hyvin kuivauskaapissa - been there, done that. Myös ne lomat tulee kohtuullisen nopeesti ku varmasti muistaa laskee aamuja joka käänteessä... :D

Uudet kokemukset. Tetsaaminen on hyvä esimerkki asioista, joita ei oo aikasemmin tullu tehtyy: täysi taisteluvarustus päälle vaan (kypärä, taisteluliivi, rynnäkkökivääri ym.) ja metsään ryömimään. Suojelukoulutukseen liittyvä kaasunaamariasu on toinen mielenkiintonen yhistelmä varsinki juostessa, ja sukkiakin voi tällä kertaa pitää (suihku)sandaaleissa ihan ylemmältä taholta tulevan käskyn perusteella. Lintuharrastajana voi (ja pitääkin! ;D) alkaa keräillä inttipinnoja, joita tähän asti on kerääntyny vaivaiset 14. Yks kokemus itessään on tietenki huumorintajun kehittyminen ennestään tuntemattomilla tavoilla, joskin on melkosen vaikee sanoo mihin suuntaan kehitys tapahtuu :D

Kokonaisuutena voin sanoo, etten ois selvinny ees tähän asti ilman Jumalaa joka johdattaa kaikki asiat niinku on parasta enkä ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka ootte jaksanu edelleen pitää muhun yhteyttä, kiitos paljon! Eikä nyt haittaa vaikka joku keskustelu joskus vähän valvottaiski mua ;DD Jatkoa odotellessa, saa nähä mitä mä vielä saan tuolla aikaseks!