Kaveripostaus

Multa on pyydetty kaveripostausta (ihan tällä sanalla), ja tyyli oli vapaa. Haluun muistuttaa jo tässä vaiheessa siitä, ettei tän tarkotus oo laittaa ihmisiä yhtään mihinkään paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen – mulla on paljon muitaki kavereita, joista oisin voinu kirjottaa. Tänne päässeet/joutuneet ihmiset, jotka ei myöskään oo missään järjestyksessä, on valittu lähinnä sillä perusteella, kenen kanssa oon sekä jutellu että viettäny aikaa kohtuu paljon ja kenestä vaan mun mielen tutkimattomat syöverit inspiroitu kirjottamaan :D Oli miten oli, tästä tuli varmaan aika lailla mun tyylinen ;D Muotoilullisesta inspiraatiosta haluun kiittää Kataa! :)

Mikko

Jotkut ihmiset ei vaan lakkaa hämmästyttämästä. Mikko kuuluu tähän kategoriaan: tässä on henkilö, jolle on huomattavan yleissivistyksen ja kokemusten ansiosta erittäin vaikea päteä missään asiassa (lukuun ottamatta lintuja ;D). Ei varmasti oo olemassa ketään toista ihmistä, jonka kanssa ois syntyny yhtä paljon (hämäriä) inside-läppiä – en sano nyt mitään huumorintajusta muuten, mutta voin myöntää olevani erittäin samoilla linjoilla ;DD Mikko osaa lisäks soittaa mitä tahansa soitinta syntikasta säkkipilliin, tai ainaki melkein kaikkia (kitara, piano, rummut, basso, viulu ym.); musiikillista ulosantia voi kuunnella niin Blind Eye-yhtyeen tuotannossa kuin muutenkin.

Pekko

Jos (ja kun) Mikon kanssa syntyy inside-läppiä, Pekkoakaan ei yleensä tarvitse etsiä kaukaa. Missä huumorimme olisikaan ilman päivää piristäviä random oivalluksia, joiden sanamuodot jäävät usein elämään pitkiksikin ajoiksi :D Pekko on kunnostautunut paitsi loppumattomana läppälähteenä, myös valokuvaajana ja samaisen Blind Eyen rumpalina. Lisäksi kunnioitan tämän rennon jätkän taitoja miksauspöydän takana, hyvä että jotkut näitäkin osaa :D Loppuun täytyy sanoa, että Pekolla on ehkä eeppisin nauru ikinä :DD

Valtteri

Päteminen on taitolaji – varsinkin, jos ei tiedä puheenaiheesta todellisuudessa juuri mitään :D Tiedämmehän, että monet idiootit pätevät pelkästä pätemisen ilosta ja kaikesta huolimatta ottavat asiat tosikkomaisesti. Valtteri on kuitenkin loistava poikkeus tästä säännöstä – fiksuna ja silti erinomaisen huumorintajuisena hän pätee ja väittelee ennemminkin trollaamisen ilosta :D Tällaisten ominaisuuksien reaktiotuotteet ovat melkoisen viihdyttävää kuunneltavaa! Vaikka erilaiset huumorin lajit ovat Valtterin seurassa tulleet niin tutuiksi, että voisimme yhdessä kirjoittaa niistä kirjan, myös asialinja löytyy tarvittaessa. Mestaritrollaajallamme on lisäksi silmää sisustukselle ja korvaa musiikille :D

Juho

Tämä tosielämän MacGyver on uskomattoman kätevä käsistään: hän saisi vaikka rakennettua valaanrasvakäyttöisen perunatykin klemmarista, jesarinpätkästä ja hampurilaisaterian roskista :DD Tuoreessa muistissa ovat vielä esimerkiksi rullakebabin käärefoliosta askarreltu dinosaurus sekä sähköiskuja antava kynä :D Juho osaa myös jutunkerronnan jalon taidon – kun hän kertoo jostakin sattumuksestaan, kuuntelijan mielenkiinto säilyy koko ajan ja keskivertoihmisen keskivertoselostuksesta poiketen myös kuulijoilla on hauskaa, ei vain kertojalla itsellään :D Mahtava tuttavuus!

Miika

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: toiset kirjottavat nimensä vieraskirjoihin ja vastaavanlaisiin paikkoihin foinikialaisilla kirjaimilla tai egyptiläisillä hieroglyfeillä ja toiset eivät :D Ja useimmat kenties eivät, mutta Miikalla on tämäkin taito hallussa. En myöskään tunne ketään muuta, joka tietäisi yhtä paljon keskiaikaisesta ja klassisesta musiikista – puhumattakaan siitä, että hänellä riittää myös huumorintajua heittää läppää ja mainioita offtopic-kommentteja kaikesta tästä :D Teologiaosaamista miehestä löytyy kuin keskikokoisesta piispainkokouksesta, ja olen käynyt Miikan seurassa todella syvällisiä keskusteluja. Vihtorin hyvä tyyppi! :D

Joonatan

Jos myöntäisin leikkimielisen Vuoden opetuslapsi-tittelin, se menis Joonatanille aivan varmasti – sen verran eri seurakuntien kiertäminen ja kaikenlainen TeenStreet-hehkutus näköjään voi tarttuu ;D Ihan joka oksalla ei kasva tällasia kavereita, jotka erityisellä tavalla innostaa mua käymään entistäki ahkerammin näissä jutuissa ja lähtemään mukaan sellaseenki, mihin kumpikaan ei varmaan itekseen lähtis :) Paitsi että positiivisia vaikutteita on jätkälle siunaantunu ihan kunnolla esim. hyvästä musiikista ja tapahtumista ja niillä kelpaa tartuttaa lisää hymyä myös meikäläiseen, pitäisin hyvinki positiivisen erilaisena myös saksofoninsoiton ja tanssimattopelien harrastamista :D Lisäks Joonatan hallitsee videoitten muokkausta – jälleen respectit asiasta, josta en ite ymmärrä mitään :D

Juho

Enpä oo millonkaan nähny vastaavaa sähköjänistä pianon takana! :D Homma hoituu asiaankuuluvalla nopeudella (lue: käsittämättömän nopeesti :D) ja taidolla ilman nuottejakin niin, että katsojalle ei jää epäselväksi, missä Juho on omassa elementissään. Kunnon kosketinrivistön puutteessa melodika tai meikäläisen tunnetuksi tekemä kazoopillikin soivat mahtavalla asenteella ja volyymilla :D Juho on lisäksi näytelmällisen improvisaation mestari ja kykenee täten heittämään hatusta lähes millaisen spektaakkelin hyvänsä. Aivan joka jampalla ei ole myöskään vastaavanlaista asioiden organisoimisen lahjaa :)

Anssi

Chillimpää miestä saa hakea! Letkeänä kaverina Anssi hallitsee huumorin (niin tahallisen kuin tahattomankin :D) juuri oikeilla hetkillä sekä kaikella katu-uskottavuudella, mutta tämä tilannekomiikan Tsaikovski kykenee myös syvällisempään jutusteluun erinomaisesti. Tanssimatto ja eläytyvä näytteleminenkin sujuvat ongelmitta. Anssi on niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain tarvitaan paikalle optimaalisen rennon tunnelman saavuttamiseksi – vaivautunutta hiljaisuutta ei hänen läsnä ollessaan niin helpolla synny :D

Ville

Koulunkin kautta voi syntyä mainioita tuttavuuksia, ja tässä yksi niistä. Kuten kuvastakin näkyy, tämä mies harrastaa kalastusta hieman tunneilla pilkkimistä kovemmalla tasolla – kyseessä on nuorten SM-tason perhokalastaja :D Älliä ja huumoria löytyy keskustelemisen kannalta mainiossa suhteessa. Villen kanssa on tullut heitettyä matemaattis-luonnontieteellinen läppä jos toinenkin, aina true-malun omistamien laskinten ja MAOL-taulukkokirjojen määrästä repun pohjalle maatuvien monistepapereiden hyödyntämiseen energianlähteenä :D

Maaria

Tykkään ihmisistä, jotka tiedostavat erottuvansa massasta ja ovat vieläpä ylpeitä siitä :) Maaria on hyvä esimerkki tästä – hänellä on juuri omanlaisensa tyyli, joka eroaa hyvin piristävästi massateinilissumuotista :D Tämä aurinkoinen persoona on yksi aidoimpia ja positiivisimpia tuntemiani ihmisiä, ja häneltä löytyy aina luovia ideoita ideointia tarvittaessa. Juttelemisen lisäksi musisoimme mielellämme yhdessä mä-kitara-maaria-piano-kokoonpanolla :D Maarialla on kaiken lisäksi huikean hyvä lauluääni!

Helmi

Jokaiselle ois varmasti hyväks ainaki yks sellanen luotettava kaveri, jonka kanssa voi puhuu ihan kaikesta. Mulle Helmi on yks näistä kavereista, puhutaan aina välillä tosi syvällisiä ja ollaan tarpeen tullen rukoustukena toisillemme sekä jaetaan vastauksia ja kokemuksia rohkaisuks :) Helmin tapauksessa on ollu myös tosi inspiroivaa nähä sellasta rohkaistumista ja hengellistä kasvua siitä lähtien ku tutustuttiin että harvemmin näkee, kenen tahansa kaverin elämässä voi selkeesti tapahtuu ihan uskomattoman paljon ihan vaan nuorteniltaan pyytämisen seurauksena! ;D

Stella

Tässä on ihminen, jota en muista millonkaan nähneeni huonolla tuulella :D Koulun Hymytyttö-palkinto meni täysin oikeaan osoitteeseen, sen verran tämä päivänsäde piristää ympäristöään. Stella on yks kohteliaimpia ihmisiä ketä tunnen, mutta samalla pitää sisällään tietynlaista ”hullua luovuutta” siinä määrin, että se vaikuttaa myös ainaki muhun – oon lähteny ennen kaikkee Stellan myötävaikutuksesta mukaan esimerkiks koulupäivän jälkeiselle piknikille Jyväskylän keskustan Kirkkopuistoon sekä kuppipeliin koulun käytävillä :DD Luovuus näkyy myös upeiden kuvistöiden muodossa.

Anniina

Mulla on melkein virallisesti kolme pikkusiskoa, joista kaks on biologisia ja kolmas, Anniina, on mun hengellinen pikkusisko :D Ollaan niin käsittämättömän samanlaisia ihmisiä että voitais ihan mainiosti olla oikeesti sisaruksia: innostutaan ihan samoista asioista (rukous, hyvä musiikki, Jumala ylipäänsä) ja kun innostutaan, se tarkottaa aivan mielettömästi naurua, nopeaa puhetta ja käsillä huitomista ;DD Lisäks oon käyny yhtä sekavia Facebook-keskusteluja Anniinan lisäks ainoastaan niitten mun oikeitten siskojen kanssa :D Sellasten päättömien hupikeskustelujen ohella ollaan kuitenki puhuttu vaikka mistä muustaki, ja ne on syvällisyysasteesta välittämättä aina keskusteluja jotka piristää kumpaaki osapuolta. Parasta! :D

Tällasia(kin) kavereita mulla. Muistakaa, että seura tekee kaltaisekseen puolin ja toisin ;D

Välimeri-reportaasi

Kuluneen viikon oon viettäny risteilemässä Välimerellä, sori siis kun oon myöhässä mun yks postaus viikossa-aikataulusta :D Oli miten oli, ei oo varmaan vaikee arvata että tästäki reissusta on pakko kirjottaa. Mulle tyypillisellä tavalla aattelin käydä matkaa tarkemmin läpi päivä kerrallaan. Varotan jo etukäteen jopa mulle todella pitkästä tekstistä, lukekoon ken jaksaa :D

6.4. Malaga

Perustylsän, reippaasti yli nelituntisen lennon jälkeen pääsimme lopulta turvallisesti Epsanjan kamaralle. Ärsyttämään jäi ennen kaikkea se, etten ehtinyt vastaamaan läheskään kaikkiin synttärionnitteluihini Facebookissa… :D No, joskus on tehtävä uhrauksia. Itse Malagaa emme juurikaan nähneet, sillä aurinko oli saapuessamme laskenut ja siirryimme lentokentältä välittömästi bussikyydillä satamassa odottavaan risteilyalukseen. Harmi sinänsä, mutta runsas buffetateria iltayöstä lämmitti toki mieltä melkoisen laimeaksi kokemukseksi jääneen lentokonemuonan jälkeen :D Mielenkiintoisena yksityiskohtana voi vielä mainita sen, että synttäripäiväni oli huomioitu aluksen kapteenin allekirjoittamalla onnittelulla sekä kuohuviinipullolla, jonka jätimme lopulta avaamatta ja toimme matkamuistona kotiin. Ei kukaan sanonut, kenen se pitäisi juoda ja milloin :DD

Kristina Katarina-laivan ulkokansi tuli tutuksi.

7.4. Melilla

Seuraavana päivänä oli ensimmäisen varsinaisen matkakohteen vuoro. Espanjalle kuuluva kaupunki Afrikan mantereen puolella oli hyvä kokemus – eikä suinkaan vähiten eksoottisen linnustonsa vuoksi ;D Kaupungilla riitti kuvattavaa varsinkin erään suurehkon puistoalueen ja ”vesistöjen” puolesta - meren lisäksi vesistöistä voi mainita kaupungin läpi kulkevan arviolta metrin tai parin levyisen mätäojan, jota paikalliset kartan perusteella kutsuvat ”Kultajoeksi”. Ironiaa vai turistien houkuttelua? Samapa tuo, pääasia että ”joesta” löytyi lintuja. Päivä sujui onnistuneesti huolimatta kebabpaikan henkilökunnan puutteellisista englannintaidoista ja vessanmetsästysepisodista, joka sekin onneksi päättyi onnellisesti.

"Kultajoen" rannalta löyty harvinaisen kiinnostunu lehmähaikara... eiku :D

8.4. Alicante

Yön aikana laiva suuntasi takaisin Espanjan puolelle. Päivä oli taas mainio, vaikka auki olevan ruokapaikan löytämisessä olikin edellispäivää enemmän ongelmia. Välimerellinen tapa pitää siesta iltapäivällä päivän kuumimpaan aikaan tuli ainakin tutuksi – kaupat nimittäin olivat näihin aikoihin pääosin kiinni. Onneksi poikkeuksiakin oli, mutta matkan kebabkiintiö tuli kahden ensimmäisen päivän aikana täyteen (Suomesta saa niin paljon parempaa… ;D) Alicantessa tuli varmasti käveltyä pisin päivämatka koko risteilyn ajalta, sillä käytyämme kaupungin nähtävyytenä toimivassa linnakkeessa ja käveltyämme jo takaisin laivan lähettyville pitkän mutkan kautta päätin lähteä sooloreissulle ja suuntasin linnakevuoren rinnepusikkoon rymyämään kameran kanssa :D Kannatti, ainakin lintujen osalta. Linnuista mainittakoon vielä sen verran, että näemmä 350 eläkeläisen joukosta löytyy yksi lintuharrastajakin meikäläisen lisäksi! Toisin sanoen juttuseuraa löytyi jo toisena päivänä oman perheenkin ulkopuolelta, ja oli varmasti kaikkien mielenterveyden kannalta parempi puhua linnuista jonkun sellaisen kanssa, jota oikeasti kiinnosti :D Linnuista kuitenkin riitti puhumista; näinhän koko reissun aikana lähes 70 lajia, joista parikymmentä oli kokonaan uusia lajeja eli ”elämänpinnoja”.

Harjalintu Alicantessa.

Nyt menee jo eksoottiseks, näitäki oli Melillassa ihan luonnonvarasina.

9.4. Palma

Seuraavana oli vuorossa Mallorca. Lintujen osalta saaren pääkaupunki ei tarjonnut erityisiä elämyksiä, ja muutenkin kaupungilla kiertely oli ajoittain melkoisen turhauttavaa perheen sisäisten ajankäytöllisten erimielisyyksien noustessa pintaan :D Ei siinä, että jotenkin väheksyisin shoppailua – tulihan Alicantestakin ostettua yhdet shortsit – mutta meikäläistä ei juuri kiinnosta kierrellä naistenvaatekauppoja ainakaan siskojeni seurassa :D Luultavimmin suurin ongelma oli se, ettei meillä ollut kaikille sopivien liikkeiden sijainnista aavistustakaan. Näin ollen päädyin lopulta jälleen reissaamaan omatoimisesti saatuani nälän hetkiseksi lähtemään Burger Kingin antimilla.

Viimesen teinivuoden kunniaks oli pakko ottaa teinipeilikuva :DD

Loppupäivä vietettiin laivalla, ja vuorossa oli tällä kertaa hieno illallinen. Sanottakoon, että hienot illalliset ei oo se mun juttu :D Paljon mieluummin kävelen itse hakemaan buffetista niin paljon ruokaa kuin haluan verrattuna siihen, että joudun jatkuvasti odottamaan tarjoilijan pöytään asti kantamaa pientä annosta. Kaiken kukkuraksi unohdin kenkäni pöydän alle lounaalta lähdettyämme... No, ruokien puolustukseksi sanottakoon, että juuri syöminen oli yksi koko risteilyn parhaimmista anneista. Sapuska oli todella laadukasta, ja jokaisella aamupalalla sekä lähes jokaisella lounaalla sai hyödyntää buffetia ja syödä koko rahan edestä. Ruokalajien runsaus oli uskomaton, enpä ole ennen syönyt esimerkiksi merikrottia tai viinikukkoa :D

Auringonnousut ja -laskut oli myös pakko kuvata.

10.4. merellä

Matka meren yli Espanjasta Italian puolelle vie oman aikansa, minkä vuoksi yksi päivä vietettiin kokonaisuudessaan vesillä. Vietin ulkokannella aamupalan jälkeen ainakin kolme tuntia yhdessä risteilyn toisen lintuharrastajan kanssa yrittäen saada jotakin selvää laivan yli muuttavista pikkulinnuista :D Tarkkailussa oli puolensa: onnistuin näkemään delfiinejä ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja päivän huumoriannoksen tarjosi erään kanssamatkustajan pään päälle hetkeksi istahtanut muuttava punarinta :DDD

Linnut laskeutu välillä jopa kannelle asti. En vastusta.

11.4. Civitavecchia/Rooma

Lopulta pääsimme Italiaan Civitavecchia-nimiseen satamakaupunkiin, mistä jatkoimme junalla Roomaan. Reissu oli kuitenkin tällä kertaa melkoinen floppi – vastoinkäymiset alkoivat heti perille päästyämme, tai oikeastaan jo junassa. Italialainen lähijuna toimimattomine vessoineen ja ovineen sai kaipaamaan jopa suomalaisia Pendolinoja… :D Pääteasema Roomassa oli melkoisen vaikeasti hallittava kokonaisuus, josta kaivattua vessaa ei ensin meinannut löytyä ensinkään. Kun lopulta onnistuimme, törmäsimme EURON vessamaksuun! Okei, pikkurahaa sinänsä, mutta ilmaisiin vessoihin tottuneelle melkoista ryöstöä. Kirjaimellinen ryöstökin oli metrossa hyvin lähellä, mutta onneksi isäni sattui juuri pitämään kättä taskunsa vieressä ja huomasi yrityksen. Sama pikkupoika kokeili myös meikäläisen taskua, mutta taskuvarkaista tietoisena olin laittanut tiukkataskuiset farkut, joiden taskuista en itsekään saa mitään helpolla ulos. Olisin näyttänyt trollface-ilmettä, jos olisin tajunnut ajoissa ;DD

Kaupungilla liikkuminen ei kuitenkaan juuri nostanut fiiliksiä, sillä ajankäytön jakaminen osoittautui jälleen ongelmalliseksi siinä missä sopivan ruokapaikan löytäminenkin. Tarkoituksenamme oli siis ainakin shoppailla, nähdä nähtävyyksiä ja syödä italialaista pizzaa, mutta näistä tavoitteista vain harva toteutui. Harhailimme siis tuntikaupalla täpötäydessä ja suorastaan kaoottisessa keskustassa yrittäen etsiä sopivaa pizzeriaa ja kauppoja, emmekä lopulta nähneet muita tunnetuimpia nähtävyyksiäkään kuin Colosseumin sekä (junan ikkunasta) Pietarinkirkon kupolin. Syömään päädyimme juna-asematunnelin Mäkkäriin. Ei näin.

Onneksi päivä kääntyi vielä hyväksi. Junailimme itsemme etuajassa takaisin Civitavecchiaan ja palasimme omatoimisen linturetkeni ja siskojeni (kerrankin) onnistuneen shoppailukierroksen jälkeen laivalle. Laivan lähtiessä Sisiliaa kohti päätin vaihtelun vuoksi ryhtyä juttelemaan eräälle kanssamatkustajalle. Risteilyn osallistujien keski-ikä oli kylläkin reippaasti eläkeiän yläpuolella, mutta onneksi laivalta löytyi lisäkseni myös toinen tämän kevään abiturientti :) Kyllä taas kannatti uskaltaa – keskustelimme taukoamatta seuraavat kaksi tuntia, vaikkemme tienneet toistemme nimiäkään :DD Sama jatkui seuraavinakin päivinä (myös nimien selvittyä). Voisin ehkä kysyy, miks mulle aina käy näin, mutta se ois kuitenki retorinen kysymys ;D

12.4. Trapani

Sisiliassa oli kohtalaisen hyvä päivä edellisen vastapainoksi. Tai no, sen jälkeen hyvä, kun olimme ensin harhailleet keskustassa melkein kolme tuntia etsien sopivaa ruokapaikkaa ja auki olevia kauppoja… :D Palasimme takaisin lähtöpisteeseen ja menimme erääseen aluksi ohittamaamme ravintolaan, ja vihdoinkin tuli syötyä sitä italialaista pizzaakin! Yhtä jäätelökioskia ja mainiota italialaista jäätelöä myöhemmin lähdin taas itsekseni liikkeelle, ja päivä pelastui lintujenkin osalta. En tosin ihmettele ollenkaan, etteivät siskoni eräällä tavalla juuri pitäneet Sisiliasta. On suorastaan uskomatonta, kuinka paljon huomiota kaksi nättiä, paikallisiin verrattuna hyvin vaaleaa suomalaistyttöä voi herättää – luultavasti jokseenkin jokainen autoa ajava mies hidasti heidän kohdallaan…

Keskustassa harhailumme aikana näimme jopa kolarin aivan vierestä. Pelti siinä onneksi vain rytisi, mutta Välimeren maiden autoilukulttuuri ansaitsee oman kappaleensa tässä tekstissä, niin paljon se poikkeaa suomalaisesta. Vaikka olimme jo aikaisemmissa paikoissa kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka paljon poliiseja kaupungeissa liikkui, liikenne oli pohjoismaisen näkökulmasta yhtä kaaosta. Poliisit ajoivat vain seassa suunnilleen samaan tyyliin – se väistää, joka ei uskalla ajaa :D Auton pystyi näköjään parkkeeraamaan suunnilleen mihin tahansa ja miten päin tahansa, ja suojateille sekä ruutujen ulkopuolelle pysäköimisen lisäksi autoja oli laitettu käsittämättömän lähelle toisiaan. Sinänsä ei siis ihme, että esimerkiksi Roomassa ja Palmassa lähes joka toisen auton kyljet olivat naarmuilla tai lommoilla. Ihmiset tööttäilivät aivan jatkuvasti, mikä tuntui olevan autoilijoiden suurinta hupia. Suomessa sen sijaan rapsahtaa sakot äänimerkin tarpeettoman käyttämisen ohella virheellisestä pysäköinnistä myös paikoissa, joissa auto ei ketään haittaisi, ja ihmiset vaativat heti korvauksia pienestäkin naarmusta. No, onneksi ei itse tarvinnut ajaa autoa.

 

Kieltotauluviidakko oli varmasti kuskille julma paikka.

Välimeren maissa osataan myös liikennemerkkitrollaukset. Onko paikallisella virkavallalla huomattava huumorintaju vai eikö näihin vaan jakseta puuttua? :D

13.4. Valletta

Risteily päättyi Maltalle jälleen loistavan säätilan vallitessa. Laivan kuulutuksissa ennustettiin jokseenkin joka päivälle erikseen ”16 astetta lämmintä ja puolipilvistä”, mutta taaskaan ei näkynyt pilven puolikastakaan lämpötilan huidellessa jossakin kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Säät olivat koko risteilyn ajan erinomaiset, mutta takaisin Vallettaan siis. Keskusta oli pieni, ja näkemisen arvoinen osuus rajoittui pitkälti kahden kävelykadun tarjoamiin ostosmahdollisuuksiin. Erinäisten matkamuistojen jälkeen päädyimme ostamaan myös jäätelöannokset, mutta italialaiselle jäätelölle ne eivät alkuunkaan pärjänneet. Päädyin syömään oman annokseni lisäksi lähes kaksi kokonaista annosta: ”Onneksi Tommi on mukana, ettei tarvii heittää mitään pois!” ;DDD

Tällasta Maltalla.

Olihan se hieman haikeaa lopettaa jo. Paluulento sujui kuitenkin onneksi varsin nopeasti. Pientä sähläystä kuitenkin aina tapahtuu – pakkauduimme Maltalla lentokenttäbussiin, joka tuli tupaten täyteen, kun taas vierellämme ajaneessa samanlaisessa bussissa yksi ainoa matkustaja sai yksityiskyydin. Helsinki-Vantaan lentokentällä taas hyppäsimme parkkipaikalle päästäksemme väärään bussiin, joka suuntasi väärälle lentoparkille :D Onneksi kuski suostui viemään meidät ja kanssamme erehtyneet neljä ihmistä oikeaan paikkaan. Jyväskylä-Helsinki-välin ajaminen keskellä yötä ei lopulta tuottanut suurempia ongelmia, itse vain en ajanut. Aika meni kuskien hereilläpitämisen ohella uuden tuttavuuden kanssa tekstaamiseen sekä Facebookin käyttöön puhelimella :DD Sellanen risteily. :)

Hiljaista(kin) toimintaa

Quiet Actionissa Ryttylässä vietetty pääsiäinen takana siis! Sori taas nää postaukset joista ehkä harvat muut ku ryttyläihmiset saa jotain irti mut sen uhallakin aion taas kertoo siitä, mitä tapahtumassa tapahtu :D Tällä kertaa teen sen kuitenki eri tavalla ku se iänikuinen kronologinen aikajärjestys.

Menomatka. Reissu alko aika tyypillisesti Jyväskylän juna-asemalta. Junassa meille kuudelle lähtijälle oli varattu erillinen kabinetti, ja lupaavana (?) monikulttuurisena alkuna ekalla välillä esimerkiks kuunneltiin sveitsiläistä jodlausfolkmusiikkia ja katottiin japanilaisia hirvianimaatioita, minkä jälkeen siirryttiin La Gareen syömään italialaisperäistä ruokalajia luultavasti turkkilaisperäisiltä pitserianpitäjiltä. Normipäivä.

Rukoushuone. Meikäläistä oli siis kysytty vetämään ylistystä tapahtuman aikana toimineeseen rukoushuoneeseen, ja otin tarjouksen vastaan mielelläni :) Ainoo haittapuoli tais olla se, että mun oli hieman vaikee pitää musisoinnin volyymi sellasella rauhottumistasolla :D No, toivottavasti kukaan rukoilija ei häiriintyny pahemman kerran. Viimesellä mun kolmesta rukoushuonevastuusta tajusin lisäks soittaa ilman plektraa :D

Musiikki. Taas tuli orrasporkesteroitua tuttuun tapaan rukoushuoneella laulamisenkin lisäksi, ja tietenki katkes taas yks kieli... :D Sunnuntaiaamuna pidettiin kaverin alotteesta auringonnousun ylistysjamit, eli käytännössä herättiin kuuden maissa ennen auringonnousua ja laulettiin siitä pari tuntii eteenpäin rukoushuoneella ennen virallisen ohjelman alkua :D Joo tiiän, hullua, mut sen arvosta :D Ja meitä oli yli kymmenen siellä kuitenki :D

Linturetket. Perjantain toimintaosuuden aikana pidin jälleen oman epävirallisen linturetkipajan, johon kumma kyllä lähti jopa kaks kaverii mukaan (koko leirin ajalta tuloksena vaivaiset 22 lajia) :D Vastaavanlaisella linjalla jatkettiin myös illalla, kun QA:n pakollinen henkilökohtanen perinne eli pöllöretki toteutettiin osittain HB:n keikan aikana - ei siinä mitään ettenkö ois kuunnellu kyseistä yhtyettä mielelläni koko aikaa, mut jotkut perinteet vaan pitää toteuttaa ja varovaisesti arvioituna oon kuitenki ehtiny näkemään HB:n livenä kymmenkunta kertaa :D Ite pöllöretkestä kerrottakoon sen verran taustaa, että ekalla kerralla ku tällanen reissu taannoin tehtiin niin osallistujia oli neljä ja oikeesti kuultiin yks oikee sarvipöllö, vaikka reissu muuten painottuki teologisiin keskusteluihin ja osallistujien väliseen pöllöilyyn. Sen jälkeen "pöllöretki" on tehty monessa myöhemmässäki tapahtumassa vaihtelevilla 2-3 henkilön kokoonpanoilla.

Pöllöt. Tässä pöllöretkessä oli kuitenki jotain erilaista. Osallistujia oli nimittäin 12 ja pöllöily oli sen mukasta, vaikka lopuks todettiinki ettei tää nyt pöllömpää ollu kuitenkaan. Sanoisin että tää jos mikä EI ollu hiljasta toimintaa ;DD (Mulla oli vaikeuksia saaha porukka hiljenemään edes sen kolme kertaa ja lopuks möykkäsin varmaan ite kaikista pahimmin...) Ainoan läheltä ohi ajaneen auton kuski saatto saaha jonkunlaisen järkytyksen ku asetuttiin auton lähestyessä pimeän tien molemmille puolille kunniakuja-asentoon, ainaki tää auto melkeen pysähty siinä tilanteessa :D Reissun aikana otetuista kuvista ei puhuta yhtään sen enempää ku niistäkään, jotka synty photoboothilla leikkiessä aikasemmin. Säälittävää, että jotkut tarvii tollaseen menoon alkoholia ;D

Sosiaaliset suhteet. Jopa mä sain taas tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin, ja lisäks jostaki syystä vaan tykkään niin kattoo kun mun kaverit tutustuu toisiin mun kavereihin :D Saunassa tuli taas ihan kelpo keskusteluja esimerkiks siitä, miten kivaa ois pitää kesällä joku pienehkö juttu jonkun (lue: meiän) kesämökillä ja lähtee vaan siis sinne kavereitten kanssa viettämään laatuaikaa. Eihän siellä sähköjä oo, mut ainaki luonnonrauhaa löytyy ja mahollisesti jopa halukkaita lähtijöitä vois olla ;D Sit tulin muuten saunoneeks tapahtuman aikana kolmeen otteeseen :D Yks mielenkiintonen yksityiskohta on myös se, että jos sattuu löytymään tuttuja juontajia niin multa kysytään aina opetusten jälkeisen keskusteluosuuden seurauksena jotain kommentteja mikäli porukka on muuten laiskaa vastailemaan, koska "Tommilla on aina jotain sanottavaa" :DDD (*kröhm* niinhän mulla kyllä taitaa olla joten ei tietenkään haittaakaan ;D)

Jumala. Pääsiäisen sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta on aina hyvä muistella, ettei se pääse jäämään lämpökäsiteltyjen hasardinäätämoodien ja muun toisarvosen jutun alle. Jälleen Herra oli joka tapauksessa läsnä ja toimi tässäki tapahtumassa tarjoten melkosen hymyilyttävän pääsiäisen niin mulle ku monille muillekin, hallelujaa! :))

Puhu, se auttaa

Tiedättekö sen tunteen, kun pitkään mieltä vaivannut ihmissuhdeasia selviää kokonaan? Ensin kestää vähän aikaa sisäistää se, että jotakin ylipäänsä on tapahtunut. Tämän alkusekaannuksen laskeuduttua seuraa ainaki mun kohalla ihan mielettömän vapautunut ja hyvä fiilis (esimerkiks ne jotka näki mut viime vuoden TeenStreetin vikana iltana tietää ainaki mistä puhun ;DD). Ja kaikki tämä on helpointa saavuttaa - niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin - puhumalla asioista.

Oon monesti ihmetelly sitä, miks ihmissuhteisiin liittyvät jutut on niin käsittämättömän monimutkasia. Todellisuus tuntuu usein olevan jopa saippuaoopperaviihdettä ihmeellisempää, ja tarvittaisiin käytännössä kokonainen komppania kajahtaneita käsikirjottajia keksimään pelkästään murto-osakin kenen tahansa keskivertonuoren elämään kuuluvista sosiaalisista edesottamuksista. (Tai ehkei ihan kenen tahansa - käytännössä tyttöjen väliset ihmissuhteet ainaki vaikuttaa usein olevan vielä mutkikkaampia ku poikien. Ehkä se vaan johtuu putkiaivoista... :D) Mut mistä tää monimutkasuus siis tulee?

Oon varma siitä, että vähintäänki osa ihmissuhdeasioiden vaikeudesta johtuu siitä, että asioista puhutaan liian vähän. On uskomatonta, miten paljon vääriä(kin) tulkintoja yks ihminen pystyy päänsä sisällä tekemään muiden ihmisten käytöksen perusteella, ja jos käsitykset monista asioista ja ihmisistä muodostetaan näitten enemmän tai vähemmän epäluotettavien tulkintojen avulla, ei oo ihmekään että asiat alkaa vaikeutua. Myös erilaiset juorut ja kuulopuheet on jotain sellasta mihin kannattaa oikeesti soveltaa lähdekritiikkiä - paljon yksinkertasempaa kuitenki ois vaan puhua asiat selviksi suoraan.

Okei, en sano sen olevan aina käytännössä kauheen yksinkertasta. Kynnys mennä puhumaan jollekulle voi olla todella korkea, ja hyvätkin tilaisuudet selvittää joku asia kahden kesken asianomaisen kanssa on helppo menettää odottamalla vielä parempaa hetkeä. Suomalainen keskustelukulttuuri on myös vähän mitä on, ja tuntuukin, että monet mahdollisuudet puhua asioista jää käyttämättä siks, että "mitä toi toinen musta oikeen ajattelis kun ei kukaan muukaan menettele näin". On myös ihmisiä, jotka valehtelee tahallaan jopa niissä tilanteissa, joissa ois muuten mahollista päästä hyvään lopputulokseen, ja mutkistaa näin asioita vielä entisestään.

Kaikesta huolimatta oon sitä mieltä, että se riski kannattaa vaan ottaa. Jos asioitten eteen ei tee mitään, ne tuskin selviää itestään ollenkaan. Vaikka toinen osapuoli oiski niin itsepäinen, ettei edes haluais ratkaisua, sen ei tarvii estää sua saamasta ite rauhaa kyseisen asian suhteen. Näin on esimerkiksi anteeksiantamisen kanssa: jos päätät antaa anteeks jollekulle sua loukanneelle vaikka tää henkilö ei ois aikeissakaan pyytää anteeks, koko juttu luultavasti lakkaa vaivaamasta sua. Jos taas hautaa vaikeat asiat niihin liittyvine tunteineen jonnekin sisälleen ja yrittää olla ajattelematta niitä, koko komeus saattaa räjähtää ulos joku kaunis päivä. Seuraukset tuskin ovat kaunista katsottavaa, ja kaikki kuitenkin voitaisiin useimmiten välttää käsittelemällä kipeätkin asiat asiallisesti.

Suosittelen siis rohkeasti vaan nostamaan kissan pöydälle ja ottamaan puheeks sen, mikä vaivaa. Tietenki ennen ku rupee puhumaan sille, kenen kanssa asia pitäis selvittää, voi olla hyvä myös puhua luotettavien kavereitten kanssa vaihtaen kokemuksia ja mielipiteitä. Et varmasti oo ainoa, joka on joskus törmänny just sellaseen tilanteeseen ku sulla on. Kenenkään ei tarvii pärjätä ilman apua, vaikka oma ylpeys mitä uskottelis. Kun ihmisellä nyt vaan sattuu olemaan (lue: Jumalan antama ;)) kyky kommunikoida, miks sitä ei hyödynnettäis?

Loppuun haluun vielä sanoo, että en kirjottanu tätä tekstiä siks, että pitäisin itteäni jotenki esimerkillisenä asioista puhujana tai aattelisin muuten tietäväni nää jutut paremmin ku joku muu. Ensisijainen syy oli se, että oon vaan taas saanu hämmästyä positiivisesti siitä, miten paljon voi saada aikaan puhumalla ja miten vähän voidaan tarvita isonkin asian selvittämiseen. Ehkä näistä enemmän tai vähemmän sekavista ajatuksista on joskus tulevaisuudessa vielä mulle itelleniki hyötyy jonkun uuden asian kanssa painiessa. Ei sillä siis niin väliä, kuka muistuttelee puhumisen tärkeydestä - pääasia, että se pysyy mielessä.

Puhumisiin! ;D

Bloggaajan monet kasvot

Nyt mennään kyllä jo kaukana hyvän maun rajoista! En ymmärrä mistä tällasia postauksia tulee, kirjotusten aikaansaama piilostressi saa näköjään kaikenlaista aikaan :D Mut tämmönen tyyppi teille kirjottelee, katotaan moniko tän jälkeen vielä uskaltaa lukee mun blogia ;DD

Joo, kyllähän te vielä perus ylipirteyden tiedätte...

Miten ois Nooa?

... mut joskus saattaa mennä vielä vähän sitäki lujempaa :D

Miltä mä näyttäsin brunettena? Ei kiitos :D

Selkeetä stalkkerin ainesta.

Ja siitä päästäänki siihen mitä saan isosena aikaseks sopivalla eläytymisen, improvisaation ja käytettävissä olevien rooliasujen yhistelyllä... :D

                     

 Erilaisia laseja on myös kiva kokeilla, ainaki niin kauan ku tajuaa jättää ne pois julkisille paikoille mennessä.

 

Oon mäki ollu joskus pieni. En tosin tiiä miten hyvällä sitä aikaa voi muistella, tollasia hiuksia en ainakaan aio enää kasvattaa... :D

Siitä seuraa tietysti myös se, että oon ollu (ja saatan olla edelleenki) teini. (Älkää uskoko, että tää pakollinen teinipeilikuva on otettu viime vuonna!)

Pitäisköhän hommata osa jostain kauhuleffasta (tai ehkä ennemminki kauhuleffaparodiasta)?

Pöö.

Mut jos näitä kahta kuvaa kattoo niin ihan normaaliltahan tää näyttää...

Hähää, uskoitte jo melkein että osaan olla normaali! (Okei, tai sitte ette ;D)

Kiitoksen voima

"Kiitos" on sana, jolla voi saada uskomattoman paljon aikaseks. Kuvitellaanpa esimerkiksi tilanne, jossa olet yrittänyt parhaasi (ite tilanteella ei oo niin väliä). Kaikki kuitenkin tuntui menevän päin honkia ja olet suurinpiirtein itkun partaalla miettien, millä tavalla olisi helpointa vajota maan alle. Sitten joku tulee aidosti kiittämään siitä, mitä teit - se on jollakin tavalla auttanut tai puhutellut häntä. Vaikka et edes tuntisi koko ihmistä, fiilikset luultavasti kääntyvät kertaheitolla. Yksikin kiitos voi pelastaa päivän, vaikka kiittäminen edes ohimennen tuntuisikin pieneltä teolta.

Tekemisen ohella myös tekemättä jättäminen on päätös. Tätä voi soveltaa myös kiitoksesta puhuttaessa - jos on tehnyt vapaaehtoisesti hyvästä tahdostaan jonkun palveluksen eikä saakaan siitä ensinkään kiitosta, on helppo suuttua tai jopa katkeroitua toisen osapuolen kiittämättömyydelle. Lisäksi kiitosta pystyy tavallaan käyttämään väärin sarkasmin avulla, mihin tunnustan itsekin sortuvani välillä. Tässä suhteessa kannattaa ehdottomasti olla varovainen; tuskinpa kukaan haluaisi kuulla ensimmäisen kappaleen esimerkkitilanteessa aidon kiitoksen sijasta kuivaa "no kiitos vaan tästäkin"-toteamusta, joka kertoo täysin päinvastaisesta.

Sanana kiitos on siis verrattavissa anteeksi-sanaan. Vain yksi pieni sana - kuitenkin uskomattoman merkittävä ja toisinaan niin helppo unohtaa tai jättää tahallaan pois. Tietenkään ei kannata valehdella ja kiittää vain miellyttääkseen jotakuta, mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että joku ansaitsee kiitoksen jostakin, suosittelen kertomaan hänelle. Useimmat muutkin luultavasti ajattelevat, että joku toinen on jo kiittänyt, ja päivän piristys voi jäädä kokonaan tulematta kaikin puolin kiitoksen arvoisenkin jutun jälkeen. Suositeltavaa kiittäminen on myös siksi, että kuten muutkin positiiviset asiat, se vaikuttaa yleensä myös omaan mielialaan.

Kiitoksesta voikin mielestäni puhua jopa asenteena eikä pelkästään sanana. Jos päättää kaikesta potutuksesta huolimatta olla kiitollinen siitä, mitä on saanut, oma mielentila pysyy luultavasti hedelmällisempänä kuin tilanteessa, jossa sen sijaan keskittyisi havittelemaan sitä, mitä ei ole saanut. Tällainen asenne varjelee uskomattoman tehokkaasti esimerkiksi kateudelta, joka saa varsinkin pidemmän päälle aikaiseksi vain pahaa. Toisin kuin kiittäminen, joka ei ole keneltäkään pois, kateus voi seurauksineen satuttaa kaikkia osapuolia pahemman kerran.

Kenties juuri tämän on Paavalikin tajunnut antaessaan tessalonikalaisille ohjeen kiittää kaikesta (1. Tess. 5:18) ja puhuessaan kiittämisestä Jumalan tahtona uskovan elämässä. Toki tavoite kiittää kaikesta on vaikea, ellei mahdoton, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa yrittämisen olevan erittäin piristävää. Vaikka siis esimerkiksi yksi koe menisi pieleen tai tapahtuisi jokin vastaava negatiivinen pikkujuttu tai isompikin juttu, jo pelkkä Suomessa asuminen tuo mukanaan todella paljon suuria kiitosaiheita. Sellaisia kelpaa miettiä silloin, kun fiilikset uhkaavat vajota pohjamutiin, ja fiiliksistä huolimatta kiittää Jumalaa saamastaan hyvästä. Helppoa se ei varsinkaan aluks ole, myönnetään, mutta vähitellen alkaa oikeesti vaikuttaa koko asenteeseen. Uskallan jopa väittää, että myös mun legendaarinen positiivisuus on tosi pitkälti seurausta kiitoksen voimasta. Kannattaa kokeilla! ;)

Pitääkö (maku)asioista väitellä?

Väittely. Tuttu juttu suomalaisessa keskustelukulttuurissa - olipa kyse sitten eettisestä ongelmasta, poliittisesta linjauksesta tai näkkileivän voitelemisesta. Tuntuu usein siltä, että jopa normaalioloissa niin hiljaiset suomalaiset innostuvat saadessaan kinastella jostakin.

Harmi sinänsä, että suomalaista tapaa väitellä voi melkoisen harvoin sanoa rakentavaksi. Lähestulkoon mitä tahansa keskustelufoorumia lukiessa törmää kerta toisensa jälkeen samaan ilmiöön: ihmiset lyttäävät toistensa mielipiteet kuuntelematta edes vastapuolen perusteluja. Toisia jopa haukutaan (usein nimimerkin takaa), ja läheskään aina mitään perusteluja ei edes ole ainakaan "mutu-tuntuman" ulkopuolelta. Fiksummankin kuuloiset argumentit saattavat tarkemmin tarkasteltuina perustua pitkälti tunnepitoiseen retoriikkaan - ihmiset saadaan kokemaan vahvoja tunteita sopivilla sanavalinnoilla, vaikka itse väitteissä ei olisi mitään järkeä. Enkä puhu pelkästään keskustelufoorumeista, vaan muutenkin sekä sosiaalisesta että epäsosiaalisesta mediasta.

Lopulta seurauksena saattaa olla jopa "vihapuhetta" - huolimatta siitä, tietääkö kukaan edes tämän trendikkään ilmaisun tarkkaa merkitystä. Ainakaan kukaan ei tunnusta siihen syyllistyvänsä. Varsinkin vahvimpia tunteita herättävät arvokysymykset saavat kuitenkin usein molemmat osapuolet viskaamaan aivonsa narikkaan ja tuuttaamaan vain kommentin täydeltä omaa mielipidettään. Halutaanko eri mieltä olevaa edes kuunnella, vai onko tärkeämpää ainoastaan päästä sanomaan, mitä MINÄ ajattelen tästä?

En väitä, että näin aina kävisi. On onneksi olemassa myös rakentavia väittelyitä, ja sellaiset ovatkin toisinaan välttämättömiä. Monia tärkeitäkään asioita ei kyettäisi lainkaan päättämään ilman eri osapuolten perustelujen kuulemista, eikä väittelyn suinkaan tarvitse aina olla muuta kuin keskustelua eri näkökannoista. Joku onkin sanonut, että hyvässä väittelyssä riitelevät asiat eivätkä ihmiset - luultavasti ei olla enää kovin hedelmällisessä tilanteessa, jos on jo siirrytty vaikkapa vastaväittäjän ulkonäköön tai koulutustaustaan :D Pelkillä järkisyillä argumentoiminen voi toki olla tylsää, mutta myös liika tunteellisuus häiritsee onnistumista.

Jostakin syystä väittelyllä lisäksi on jo sanana negatiivinen kaiku. Vaikka ensimmäisenä saattaakin tulla mieleen tilanne, jossa toinen puoli huutaen tuomitaan äärihihhuleiksi ja toinen puoli helvettiin ja lopulta väittely ratkaistaan nyrkeillä, väittelykin voi kuitenkin olla hauskaa. Itse olen esimerkiksi ollut seuraamassa väittelyä siitä, onko Nuuskamuikkunen kommunisti, ja tässä väittelyssä tunteet pysyivät mainiosti hallinnassa ;DD Puhtaista makuasioista väitteleminen (näkkärin voiteleminen, kinkun ja juuston järjestys leivän päällä ym. ikuisuuskysymykset) on parhaimmillaan lähinnä oma huumorin lajinsa :D

Itse en kuitenkaan ole mikään väittelyiden ylin ystävä, sillä olen sitä mieltä, että todella harva lopulta muuttaa mielipidettään väittelyn seurauksena. Tuloksena on aivan liian usein tilanne, jossa kaikkien mielipide pysyy muuttumattomana - ainoastaan asenne vastapuolta kohtaan on muuttunut negatiivisemmaksi ja asioista keskusteleminen rakentavasti entistä vaikeammaksi. Toki pieni väittely silloin tällöin ei liene pahitteeksi, mutta mieluummin seuraan Paavalin ohjetta: "Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä seuraa riitoja" (2. Tim. 2:23). Vaikka ainakin tietynlaisilla väittelyillä on myös paikkansa, loppujen lopuksi rakkaudellisella ja toista kunnioittavalla käytännön elämällä saa paljon enemmän muutoksia aikaiseksi :)

Lopuksi: en halua syyttää tai osoitella sormella ketään - uskovia, ateisteja, vihreitä, perussuomalaisia, luterilaisia, helluntailaisia tai ketään muutakaan. Ei ole olemassakaan sellaista ihmisryhmää, jonka kaikki edustajat väittelisivät ainoastaan rakentavasti tai ainoastaan asiattomasti. Tahdon ainoastaan kehottaa jokaista tarkastelemaan omaa väittelykäyttäytymistään. Niin kauan kun kunnioittaa vastapuolta ja on valmis edes yrittämään ymmärtää asiaa hänen näkökulmastaan, asiat eivät ole ainakaan huonosti :)